Entäs pettymykset, me avaamme pettymyksien arkun teille. Ajan hermolla ollen ja tuokiosta tästä, ei sinkouduta ääriin ajan. Suihkita sumussa, pilviä hipomaan. Vaan suu auki ihmetellään, syvästi pettyneinä tolaan tilan ja täyttä visiirinaamaa, tämä on täydellistä visiirinaamaa.

Muistatteko miten niitä pilkattiiin 80-luvulla kultaisella, visiirinaamoja sekä euroja. Me muistamme, innoittavan elävästi ja monesti se kummittelee mielessämme. Valveunissamme, koemme tunteita onnen ja nuo ajat ennen tuhoa. Riemu riehakas soitti saksofonia, yllä olevan sekä tapahtuvan.

Manikis sekä Piercey lähtevät, lähtevät kuten on aina lähdetty. Sitoumus ikuinen, yhdessä päättäen ja toisilleen omistautuen. Nyrkein juttelevat, toisiaan pamputtavat ja ei mitään huikeaa. Ei ryskää ja Manikis naulaa, Pierceyn pipo pompsahtaa iloisesti päästä. Polskivassa tunnekuohussa, Manikas naulaa edelleen ja ottaa siitä suihkut, helmet violation.

Aikaiset suihkut, loppuun asti naulaamisesta ja suihkut aikaiset, joskus niin kunnianarvoiset. Nyt häpeällisen visiirinaamaiset ja session sykkeestä vain pahaa makua, valtaapitävien tulkinnalla. Ehkä joskus koittaa viellä aika, jolloin saamme kysyä..mihin hysteerikot katosivat.
 
Nuo äänet, joita kuulette sisällä päänne. Me ymmärrämme, se olemme me ja kysymys kuuluu, oletteko nähneet lähtöjen tulleen otetuksi? Tuon me tavoitimme, ollessamme vanki tuntemusten majan ja oikeastaan emme olleet vanki, olimme siellä omasta tahdosta. Tahdosta riippumatta, hokemassa tuota ja nyt se hokeminen, on ääni välissä korvienne.

Täällä pätee aisti kuudes, etenemme vaistonvaraisesti ja muistatteko highlightit 90-lukuiset, illoista O:n sadististen tarinoiden. Ehkä epäolennaisuuksista muutama maali siihen kattaukseen, ne terävimmät tappoajot ja ehdottomasti lähdöt tai ainakin ne matsin keskeiset tiltit. Niin..Poler jälkeen pieksemisen killumassa plekseillä ja tuskin ketään kiinnosti, mitä oli matsin päättyessä taululla.

Sitten nykyisyyteen ja fanaatikot vetäytyneet, kammioihinsa kanssa teoksiensa hautautuneet. On maltillisia, hivenen lähtömyönteisesti suuntautuneita keskikaistalaisia ja ne ovat kulttuurillisesti aivan eri sivulla. Tai eri kirjassa, kokonaan eri lähtökirjastossa ja kaiken pitäisi olla käsillä, mutta tiltit tiltataan hiljaisuudessa. Tsekkaat kuitenkin boxscoren ja illassa vedetty muutamat Major-ajot ja otettu parit lähdöt. Kutkuttaa ja kaivat koosteen matsista, odotuksesta vavisten ja tarjolla pelkää epäolennaisuutta, ei mitään muuta.

Kahden lähdön kärki, ei haalita kauhalla aktiivisuutta ja kukaan ei lähtötakiaisena loista. Kurkistus K-towniin ja runous versomaan, mutta valitettavasti nyt ei ylläpidetä HCH:n taidebakkanaaleja vaan otetaan valokeilaan Frontsin Zayde Wisdom. Tunnetasolla puhuttelevaa suorittamista, valokeilassa hanskattomassa ja jo kahdesti olemme tempautuneet mukaan.

On tuntunut, aidolta ja K-townin kuulumiset, siinä ne olivat. Loihtijat loihtikoon, näkyjä nälkäisille ja aspekteja kohtaamisten merkityksellisyydestä. Pysähdys jälkimmäinen ja vastassa Sarnian Marko Jakovljevic, joka muutamien O.ssa tarjoamiensa elonmerkkien nojalla kykenevä leiskuvan tasokkaisiin. Muodokkaisiin ja nostalgiassa 30 otettua sesonkiin, tuolla vimmalla ainakin 10 vavisuttavaa kiimapylvästä historiaan.
 
Vihellyskonsertteja bunkkereista, närästää hahmonmäärittely oppineita ja toki on se vailla pohjaa, nojalla muutamien otettujen. Tuotannon kokonaiskuvat vajanaiset, yksittäisten korostunut merkitys ja syväluotaavat johtopäätökset, aarteita arkistojen. Matka-arkuissa runous, lautaus eroottinen ja Satori, Bang!

Hahmonmäärittelijä äärilaidan, avainmittarit aistinvaraiset ja pitkäjänteisyys mieltymyksen, nielu lähtötietouden. Olemme vapaat bongailemaan, elinympäristöjä pölyttäjien ja Jakovjevic vastaan Wisdom, määritelkää pysähdyksen olemus sekä luonne. Lokeroikaa se suoraan aloituksesta otettuihin tai vastaaviin, kahden hahmon näytösluonteisiin kohtaamisiin. Taisteluihin tarkoitushakuisiin, tasonmittauksiin ja ennen kaikkea, lokeroikaa se oikeaoppisiin.

Sovitetusti, tähän kurjistuneeseen henkeen ja Wisdom lukee paremmin, on itsensä hallitseva täsmäpudottelija nyrkkipommien. Omaa selkeän ottelijaprofiilin, nojalla yksittäisten ja Jokovjevic viskoo hillitöntä tunnevasaraa. Omaa klassisen O:n ottelijatyylin ja nojalla tämän, poikiminen helmien.Tyylillä tuolla se olisi ilmastossa aktiivisessa pudonnut muutamasti, yhteys pätkien ja ilta siitä, lähtenyt taas salamoiden, Myrskyisää tunnevasaraa virtaan viskoen ja suoraan aloituksesta, hamaan kuolemaan tiltaten.

Olkoon se näin, tuntemusten tulkitsijalla on uusi lemmikki ja sessioiden hehkussa, yhä enemmän sitä klassista ja terävää iskukäden vaihtoa. Tunnepiikistä tinkimättä, pamppumaestro pamputtaan kiimahehkuissaan ja ilmeikkyyden puolella, ryskyvät brawlit riehakkaasti tulille. Tai episodi hyytävä, öykkäröivän häiriökäyttäytymisen ja kutsu kuulkaa, mestaritöitä hipovan hulluuden.

Kyllä, me kuulimme ja nyt vain hyräilemme.
 
Viimeksi muokattu:
Aivan yllättäen tupsahtaa lähtöpölyä, sankkaakin sankempi pilvi ja hengitätte antaumuksella syvään. Onko tuntemus tuttu, onhan se ja samassa lähtee sähäkästi, pää keikkuu rytmikkäästi. Hahmot sekä taistelut mieleen pompsahtelevat ja liikutte tanssahdellen, iskut terävät ilmaa halkoen ja olette, loputtomiin iskevä tietosanakirja lähtöjen.

O:n torstai ja kertaatte mielessänne, nostalgiset torstaiden bongaillut. Syventyminen aistimiseen, vetäytyminen kokemisen intiimiin tilaan ja se taso, on tajunnanvirran äärissä. Ensimmäisestä aloituksesta, te huudatte ja koko maailmankaikkeus säpsähtää, se havahtuu. Lopulta kumartaa ja kokemanne tuntemus, se ylentää teidät paroniksi kiima-aallokon.

Poimintaohjelmassa O:n, Petes kohtaa Sarnian ja jokin tässä kutkuttaa, kaivetaan esiin yksipyöräinen. Ehkä saamme vetää rinkiä kuolaten ja jonglöörätä hulluna nerokkuudella hahmojen, olla ytimessä itsemme. Punaviivalla kasvoikkain pullistelemassa, Grondin sekä Jakovjevic, illan keskeiset kiinnostavat venyttelemässä ja siinä luodaan, säkeet kohtaamisen. Aina näin, kulmista ei valokeiloihin tulla ja kaksi hahmoa, näytöksenomaisesti ja meillä on liput varattuna, 90-luvulle seilaavaan unelmien lähtölaivaan.
 
Viimeksi muokattu:
Lähdötön satama ja otetaan toinen näkökulma, lähtöpitoinen ja pitoisuuksien mittaamisestahan, luovuttiin jälkeen ratkaisun lopullisen. Ainakin virallisesti, tärkeimmästä tuli toisarvoista ja myöskään me emme ole pukeutuneet gorillapukuun, nousseet intohimoisesti paasaamaan maailman puhujakorokkeille. Ainakaan julkisesti ja omaksi nautinnoksemme, sitä kyllä harrastamme ja paasaamme kyllyydestä sydämen.

Kädet viuhtoen, lihalaatikon päällä seisoen ja aivan kuten silloin aiemmin, vähän väliä eläimellisesti ulvoen. Kyllä te muistatte ja olitte läsnä silloinkin, kun ensiesitimme pantomiinin aiheesta Gillis numeroihin keväässä 1987 ja se räjäytti pankin, väreilevä ylösnousemus kollektiivisen hurmion tuloksena.

Itse asiassa, olitte aina läsnä ja tunnette materiaalin, jonka kulttuuri kirjoitti. Vielä enemmän, te olette se materiaali ja olkoon tämä, oivallusten maailmanpyörä. Olkoon se, haettu näkökulma ja näkökulmasta, avautuu ulottuvuuksia. Kolkuttaa tuttu lähdöttömyys, kolkko lähdöttömyys ja se ei ollut syvä pettymys, toki aikanaan se olisi ollut tyly katastrofi.

Nyt ei, tiltit eivät roiku enää katossa ja nautitaan äärilaidan vapaaherran johdatuksesta, kuohun sisäisen mylviessä mieltäylentävästi ja Gillis kolaa keväässä turhan euron tylysti..
 
Viimeksi muokattu:
Vauhkoontumiset, vauhkoonnuimme aikanaan ja nyt pidätte liekkiänne yllä, erillään kaikeista. Alttarin edessä, hetkiä pyhiä ja tämä aika jälkeen hahmojen, tarinoiden ja kohtaamisten. Kataloginne on huikea, se kattaa kaiken ja mielikuvitusmaailmanne syvyys on todellinen todellisuuden simulaatio.

Se on elävää lähtökuvaa, sukelsimme siihen ja kodikkaan pesän teimme, asumme syvällä kiemuroissa mielenne. Kiimakaikujen syrjäseuduilla, verisen taivaan alla ja vain ryöpsähdyksen päässä, keidaslaaksoista hyväilevän harmonian.

Jääteatterin nyrkkiperformanssit, eskaloituva hurmos ja viettienergian alkuräjähdys. Rummuttaa, sydän takoo takomistaan ja tiltti-tuulien piiskatessa, höyryveturit viheltävät. Polvillaan, alttarin edessä kaikkivaltias ja alttaritauluissa, vellovat hahmot. Henget puhuvat, ne puhuvat kauttamme teille ja te, olette olento henkimaailman.

Se on olemuksenne mukaista ja bongailu helmeilevien hetkien, kutsumus ikuinen ja Roach vastaan Caines O:ssa. Toisiinsa hurahtaneina, elementit kiehtovat ja viehättää silmää, virvoittaa mieltä. Olemme pauloissa ja Roach vaihtaa kättään, naulaa ja ehdottomasti, pieni puhkuva taideteos.
 
Raaputetaan lähtöpintaa, suoritetaan kaivauksia ja lähdeaineiston nojalla löydämme merkkejä, kevyesti keinuttavia. Jacob Roach, avauslähtö O:ssa ja ilme, kuin aikamatka maahan elämyksien. Huomaan hahmojen ja monologi sisäinen, uskalla innostua ja switching, pulppuaa vaahtoa.

Histoire d'O, sisään virtaan prime-saumassa ja tarua ihmeellistäkin ihmeellisempää, onko olentoja näitä vielä? Lassoamatta, viilettämässä vapaana ja nousemassa viemäreistä valoihin, modernin tylsämielisyyden sisäpiirissä. Siivouskomeron ylijumala, tuhoaja kulttuurin ja kehissä siistityissä, lojui kintaita jäällä.

Fantasiaa, lähtöfantasiaa ja tuntui, tuntui hyvältä. Ja otteleeko Roach itsestään elinkelpoisen, rohkenemmeko mennä siihen ja aikoinaan ajatuskulku yleinen olisi noudatellut tuota. GOJHL:stä sinkoutuu kiertolainen ylhäälle, mennään nojalla yksittäisten ja teoksen tason puolesta, tuotannon lisäsivut äärimmäisen kiinnostavia.
 
Linna on etäällä, se on yhä etäämpänä ja kaukana, kaukaisilla jäätiköillä, Missä arktinen talvi jytisee tajuntaan ja ihmissielu jäätyy toivottomuudessaan, siellä jääkarhut pelaavat jääkiekkoa. Scouteista rohkeimmat, aikanaan läsnä ja hanskatonta hulluutta pakkasessa haistelemassa, tilttimaestroita väkivaltaisiin nyrkkimelskeisiin sadistisen O:n

Jäätiköllä historiallisesti otellaan, rytmissä kolme lähtöä ja brawl. Intohimoinen lähtörunous, jakaa säkeet tavallaan ja jakaa, edelleen rytmissä perinteisessä. Sydämiin taotussa ja näin vire välittyy, polvelta polvelle ja taiteilija toteuttaa. Tapahtuma noudattaa, kolme sessiota ja episodi, hyytävien mielikuvien leikkauksena.

Maisemakuvia, mielen maisemasta ja säröistä, imeytyy rumuutta. Säyseän harmauden tilttikimaraa, siistityillä estradeilla lojui tumppuja taas ja nyt bongarille aktiivisuudesta, niskaan räpsähti sanko oksennusta. Hehkui hikinen, kahden lähteneen iskupiehtarointiin heittäytyminen ja tulessa, Valade sekä Belanger.

Rangers vastaan 67´s ja möyri, HCH:n sisällä möyri. Ottelijat syvällä tuoksinassa tuokion, sen henki on mieltäylentävä ja tunnelataus piiskaa, se mukaansa tempaa. Belangerin pipo tipahtaa, Valade lopettaa ja se ei enää naulaa, Belanger paukuttaa. Toki se paukuttaa, lähtiessä hamaan kuolemaan ja Valade välttelee suihkua, ottaa kiivasta moukkua,

Ilmastonmuutos, keskiössä hysteerinen aika ja taide.
 
Viimeksi muokattu:
Entäs mursut, aivan oikein ja niiden liigassa rytmi on kolme lähtöä ja kaksi brawlia. Näin istuvat säkeet, arktinen runomitta ja jälkimmäinen brawl, ilmaistaan laajamittaisina koko mursujengien orgioina. Eli taiteellisesti, bench clearing brawl ja käytetään tunneskaalaa, määrittelemään puhuvuus.

Tai koskettavuus ja mursuilta ponnistaa isoja, mörköjä puhisevia. Hirviöitä uhkuvia, luistimilla vaappuvia ja luovat tunteita, tulevat ryskyen kuin hirvet. Ilmiselvästi scoutteja, ei näissäkään maisemissa aika päiviin ja aikoinaan ne puskivat tänne, läpi jään ja lumen.

Omaa hulluaan, hakemaan ja metsästämään.

Vain me, vapaudessamme ja ikkunasta linnamme, monesti katselemme niiden vetävän kiimahöyryisesti. Jäätikön mourutessa, vireystilaa jatkuvaa ja äärilaidan tulkitsija ei ollutkaan luovuttaja. Se tulkitsee, tuntemuksia sekä tunteita. Aistikkaasti aistien, syvään työntyen ja 140-minuutin boksit, Jr.A:n kehissä viime sesonkiin.

Niin, se ei olisi ollut edes mainitsemisen arvoista nostalgian peuhutantereilla ja rivijätkän perusaldo, ei mitään muuta. Maa ei vavissut tuollaisista, täyteen sesonkiin ja nyt herää hyrräämään, kartalla on mielenkiitoisia. Tuoksut, tuoksut nenässä ja tuoksut tuovat muistoja, viestivät nautinnosta. Tye McSorley, Gens ja hanskaton elonmerkki, ensimmäinen kiinnitys O:ssa.
 
Ripottelee kevyesti, unenomaista magiaa ja rysähtää, taivas rikki repeää. Iskeytyy brawl, iskeytyy korkeuksista ja se jysähti tajuntaan, nyt aikamatkaillaan. Alus kiitää, me kiidämme ja yhä kiivaammin kiihtyen, tajunnassa jysähtelee.

Pikkuriikkiset ukkelit, siellä melskaavat ja vetävät toe-to-toe keskenään. Kohahduksia henkimaailman ytimessä, äärilaidan velho manasi esiin temppelin rähinäkullatun ja olo on elämyksellinen, se on juhlallinen. Pikku-ukkelit tilttaavat, välillä ne saunovat ja taas tilttaavat, edelleen jysähtelee kunnolla.

Taulu, se on historiallisesti epäolennaista ja seikkailu käynnistyy kuitenkin siitä, Missy hävisi 10-3. Bush, kuten ennen ja vastassa Petes, on valtavat. Kutkuttaa, rähinämomentti kutkuttaa ja heilahduksesta taikasauvan, hekuma kukkaan puhkeaa. Tupsahtaa, nyt tupsahtaa ja pitkin seiniä, kimpoilee HCH.

Canade, olemukseltaan ja potentiaaliltaan, sähäkkä sekaantuja. Suotuisassa ilmastossa, olisi äärimmäisen luova ja sekaantuisi, sekaantuisi huolella. Nyt se on keskiössä, kun leimahtaa liekkeihin ja ilmepeikko kurkistaa. Totuuden nimissä, ei psykedelistä kaaosta tai tyylikkäästi massasta irtautuvia himokkaita pareja, mutta elimellisen innoittavaa häiriöhässäkää etupihalla siivouskomeron ylijumalan.

Laiva tuuttaa ja Petesin Paquette viskoo jalokiviä sekä nakkoo rähinäheijaria, kuin oltaisiin onnellisesti 80-luvulla.
 
Lähtöulottuvuudet, sanansaattaja lähtöpitoisen kansanrunouden sekä mytologian ja otellut eepokset, nyrkein luodut teokset. Hahmoja tulvillaan, ilmakehän sekä avaruuden välitila ja äärilaidalla kukoistaa vapaaherra. Petes vastaan Missy, ilman Paquetten aikamatkailevaa panosta sijoittasimme sen historiallisesti kategoriaan scrum.

Nostalgiassa, normaalia sähisevää maalinedustahässäkkää vastaavaa aktiviteettia ja ei riemunkiljahduksia, ujellusta tai ulvontaa. Aikaan madalletun riman, tempaisi kuitenkin juurineen ja pureutui luihin sekä ytimiin. Se muistutti nautinnonlähteistä, joissa otimme kylpyjä päivinä intohimon.

Kutkussa taisteluiden, kutkutusta tulkiten ja kutkutuksesta eläen. Ollen se, kutkuttava tunne pulputuksen ja olkoon se, kokonaisvaltaisesti brawl. Antaa laivan tuutata, tuon myyttisen tuntemuksille omistetun kiimaseilaajan ja modernit uskomukset, ne kumisevat tyhjyyttään.

Muutama varteenotettava ja olisiko Paquette lähettänyt postinsa, jos vastassa olisi ollut Knights ja penkillä Poler sekä Sugden. Toinen jalka jo yli laidan, valmiudessa tulemaan ja näkökulmassa toisessa, jos ne olisi lähettänyt vastaavissa olosuhteissa Shiner. Palkintojenjaossa, olisi 20 iltaa öykkäröinnistä napsahtanut ja siivouskomeron ylijumalan voitettua, hysteerikkojen ylistäessä puhtoisuutta kehien.

Kuhiseeko alla pinnan, tämän tylsän siistityn pinnan ja ilmöt iänikuiset, siellä taas kytien. Vielä kerran, kehät väkivaltaisiksi palauttaen.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo välitila, ääretön temmellyskenttä sekä ilmenemisalusta hahmojen ja te, omistauduitte määrittelylle sen. Kertoivat teidän hurahtaneen, vajonneen virtaan ajatuskulkujen ja vastasimme tuon kuulostavat siltä, että olette vain saavuttaneet sumuisen saaren tuntemusten.

Se on myytti, väittävät ja voimme vahvistaa, päätyneemme sinne useasti taikamatolla intohimon polttopisteiden. Edelleen täristen ja kaulassa kliimaksin ovenkarmit, syöksyimme sinne ryskyen ja palavasti täyttymystä janoten. Saarelle sumuiselle, sydän rinnassa takoen ja usein vain läähätimme, aineeton sekä ilmamainen olimme.

Kavalgarit hahmojen, tai hahmontapaisten ja oikaisemme hieman, kulttuuria kuitenkin palvoen.Sitä ylistäen, muinaisjäännöstyyppejä tunnistaen ja laineikon sisäisen purkupalloja tulkiten. Pinnassa on kareita ja meillä on tarinanalkuja kiinnostavia, McSorley sekä Roach ja poimintajunaan vaunuja.
 
Sykähdyttävät spektaakkelit, spektaakkelinomaisesti ilmestyitte valveunissa ja kuten unissa oikeissa, biitti valui pitkin poskia. Biittitahrat tyynyliinoissa, lakanoissa ja jopa patjoissa, me olemme aina ylväästi merkinneet reviirimme. Vaaditte tietoa menneistä katalogeista ja teidänhän se pitäisi tiltti-epistolat hallita, olettahan sumuisen saaren suverniteetti ja me, erakoituneen äärilaidan "smalltown boy".

Histoire d´ja värisevä viettienergia, suojelu lähtökohteiden. Soihdunkantaja kirkkain, lumppuja keräillen ja jälkeen rikkauden, runollisesti kattohuopaillen. Lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma. Tuo kiimaloiske todellakin mahdollisti sekä salli kaiken, aivan kaiken.

Ja ollessasi kylläinen, joltain kolattiin valot kupolin sammuksiin tai keihäs heilahti. Lopullinen toteutuminen, täydellistyminen ja läsnä oli hurmos sekä hurmahenkisyys. Nykiminen, vapina sekä kieriminen, leiskunnan nuolevat liekit ja latvukseen, sinkahdimme aina huminaan latvan.

Suhisee, kohisee ja ääressä perusteoksen, nojalla hanskattomien työnäytteiden. Lähteminen Jakovjevicin mahdollistaa seikkailun aina ja silloin matkustetaan, matkustetaan ikään kuin salaa. Profetiat totetutuvat ja olemme taas, pensasaidan raosta ryömiviä omenavarkaita,
 
Vain kolmen lähdön tähden ja ei, kaikuneet lähtöfanfaarit tai raikunut rumputuli tilttien tulisten. Oli köyhää, virikkeetöntä ja pari sesonkia sitten, olisimme mananneet paikalle pesijöitä ruumiiden. Nyt olemme kuin kivi, arviomme kultahippuja mielemme ja katoamme kukkuloille, siimeksessä tuikkivan taikametsän.

Ekolokero, kulttuuri siirtyi syysaikaan ja lehdet vaahteran, lojuvat lohduttomina asfaltilla. Pakkasen purema vaatii vilskettä, viiman pieksemä poreilua ja sydämen kiimariitteet, kiemurtelee polku sammaleinen.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö kolme osumaa seitsemään matsiin ole kuitenkin alennetulla rimalla hyvä saalis ja mitä vielä, nuo kolme olivat kuriositeetteja. Lähtöjä ei otella sivulauseissa ja ne kohoavat yläpuolelle iltojen. Kohokohtina iltojen, kohokohtina olemisen, elämisen ja ne olivat epälähtöjä. Kulttuurin vastaisia ja kukintoja, joita ei pitäisi olla tai poimituksi tulla.'

Ilmetä tuossa muodossa, viitekehyksessä ja niiden tarjoama ilme sekä sitoutuminen, jää varjoon valheellisuuden. Epäkelvon tarinankirjoituksen, toteutuksen ja vatkasiko, oliko ilmassa vaahtoa tai vispipuuroa. Ei ja näkökulmissa äärilaidan yksinäisen, on taas Knights ja Whalersin Blair vetää jonkun pystyyn.

Peli virtaa, pelissä ajetaan ja seuraava aloitus luo tunnepiikin. Jos se on tarpeen, gladiaattorit tuleen ja Morrone vastaan Poler. Tilttihurjastelu jytisevien salamoiden, jyhkeä kiimasessio maanjäristysten ja huomassa sen, lilluvaa hyytelöä olimme yhdessä kietoutuen. Right off the draw and buckets off, sitä ei tarvitse edes mainita. Oikeaoppisesti, näytöksen omaisesti ja kahden keskeisen hahmon myyttiseen kohtaamiseen nojaten.

Mukaisesti kulttuurin, intohimoisesti polskien ja isoin kulauksin, hattuun humahtelee. Blair haki, haki aina ja yhteisymmärryksessä, me tiedostimme kanssanne sen. Jesse haki myös, tapponiittejä haki viilettävä kolakone ja Boulerice maineensa nimissä kolaa, se vetää Gooning it Up-mentaliteetillä. Hakee tunnepiikkiä, luo sen itse ja rähinämomentti kutkuttelee, vimma eläimellinen kehrää sekä kutittelee.

Se menee oikein, kolisee ja siihen puututaan, silloin sekaannutaan ja kehässä vellovat orgiat. Tai näytös Sugden vastaan Boulerice, jälleen kerran taianomaisen ja entäs Blair, kolaisiko se Polerin ja Sugdenin ollessa askissa. Kolasihan se ja myös Poler sekä Sugden kolasivat sykkeessä säkenöivässä, mutta ajothan eivät muuta poikineet kuin virtaavaa virtaa tai korkeintaan jonkun pohjustavan pikku scrumin. Luomisesta vastasivat aloitukset ja Gooning it up-mentaliteetti, eli taiteen hyväksytyt muodot ja hahmojen esiintysmistuokiot.

Blair se otti myös hyviä, hetkeen sekä tilanteeseen nojaavia ja 0.09 hyvin läsnä ja brawlin leiskuessa, erkaantui massasta kanssa omansa. Gongshow-iltamissa, ymmärsi hurjastellen viuhtoa ja pistää tarjolle ilmettä, kun oli Ontariossa vuorossa Sodoman 120 päivää.
 
Viimeksi muokattu:
Syvä alho, alho lähdöttömyyden ja kourilla kalsean kankeilla, se tunkeutuu ytimeen sielun. Euronpalvojat, kohteet pilkan valtaan astuivat ja suo, tämä ei ole suo. Se ei kätke kostean upottavaan huomaansa mitään kiihkeän nostalgista tai romanttista ja tämä on oja, tapetun ja ojitetun suon.

Muinaisen temmellyskentän alkuhirviöiden, kehäjotunien ja me temmelsimme, sukelsimme syvyyksiin spykedeelisen tiltti-suon. Olimme värit, toisiinsa sekoittuvat ja vivahteet, toisiinsa samaistuvat. Lumi, pyry sekä tuuli ja huulet, niin samaistuvat. Himoitsevat ja havaintokentässä oli huhuja hataria, paremmista melskeistä.

Syömme kärsiessämme vaikka lihaa ihmisten, kunhan kohtalomme olisi totta. Selviytyäksemme ja putosi, elämyspommeja sateli. Maan järistessä avautuivat portit viehkeyden ja sessioiden luonne lumosi, hypnoottisesti alkukantaista järjestystä noudattaen ja se olkoon ikuisuuksiin elämänohje kansamme.

Kiimavasaran tatuoidessa tajuntaamme ja Mandariinit; emme voi tyytyä kuvaamaan välkyviä valoja, kun tiedämme niiden valaisevan nälkään kuolevia lähtökaupunkeja.
 
Ultima Thule, talven, jään sekä lähtöjen innoittama helskyvä hehkuparatiisi. Äärimmäistä äärilaitaa, kohde unentakaisten unelmien ja spirituaalinen käsitekuva siitä, mitä oli elää vavahtelussa. Näin se avautuu, avautuu teille mysteerien rujosydämisille ratkojille ja kimakompassi johdattaa ilmaleijailuun, mielenne freskoihin sotureita ilmestyy,

Ja soturit virran tajunnan, te seuraatte niitä hahmolabyrinttiin ja roolinne, on olla kuuliainen täristen. Näytelmässä tässä, mytologia ja se on kouriintuntuvasti läsnä. Aktiviteetit sekä elämykset, voimana alla siipien lepatellessa ja röhkiminen, olette omaksuneet olemuksen uuden. Piehtaroitte, piehtaroitte niin mielellänne ja saporo kippuralla, ratkaisu on ulottuvilla.
 
Valoa tunnelissa, elävöittävää valoa lähtötunnelissa ja äärimmäisellä äärilaidalla, avasimmehan reseptin. Sitten jysähti, aikaharha kenties ja päädyimme, nykimisen kautta kipristelyyn. Fronts vastaan Petes ja pysähdys iskeytyi koriin oikeaoppisten, muinaisuuden merkkitulet ja varuillaan olleet emme, kaappasi huomaansa hetki.

Laiva tuntemusten, keinutti aallot ja keulakuvassa, irvisti mursu. Ihmeitä, mielen tasoilla väreilevillä ja viettivimman polttopisteessä tulittaen Brand sekä Parker-Jones. Sijoitetaan teos suoraan aloituksesta ottetuihin tai vastaaviiin, näytöksenomaisiin sekä pelin yläpuolelle juhlallisesti kohoaviin.

Kahden hahmon kohtaamisiin, timanttisiin ja upota aivan kokonaan, kiimanieluun elämysten. Utopia, erään unelman tarina ja tiltti-orkesteri pauhaa, kun nautimme sahtia karjukypäristä. Kevyesti pyryttää ja sankaritarut eeppiset, jälleen kerran ajankohtaisia ovat.
 
Oi, railot! Historiallisilla harjumuodostelmilla ratsastaen, tuulispäänä vinhasti maisemassa viuhtoen ja lopulta, vain etäältä siintää torni linnan myyttisen. On HCH ääressä, lauantai kaiken sallivan sekä mahdollistavan rähinähuuman. Aistikkaasti ääressä, valtakunnassa aistien ja aistimme kuumeen nousevan, äärimmäisten kuumehoureiden tulevan.

Prosessin vaiheet, oivallutetaan monimerkityksellisyys uskomustarinoiden ja kiima-aavet, kuin henkeäsalpaavat haaveet. Olkoon ne, edellätulijoita ja yksi ehdoton alkuperäisen oikeaoppisuuden määre, otetaan erässä ensimmäisessä. Otetaan näytöksenomaisesti, tuo kahden hahmon intohimoinen kohtaaminen. Sovitusti ja täysin irrallaan, virrasta kyseisen pelin.

Seitsemän käynnissä olevaa, henki tyhjää ja ei rantautunut tyly matruusi, Kostajalla lähtökaupunkiin rakkautta kiihkeää luodakseen.
 
Viimeksi muokattu:
lltojen jälkeiset, lantakäytävälle voisimme kolata ne ja ei sisältöä, sisällöttömissä tapahtumissa. Yllätä liene, sillä ketään emme ja totutun pettymyksen sekaisesti, matkaa tulkki tunteiden äärimmäiselle äärilaidalle. Taivaltaa taakse taipaleen, suojaan linnan muurien ja hehkuun henkevän lähtöpitoiseen.

Gooning it up-mentaliteetti, poissaolollaan loisti liekki sen ja mihin aarteistoon onkaan haudattu kauneus muinainen, onko se udussa nostalgian veristen terälehtien. Kuohussa koskien, kuohuessa hurjan hulluna koskien ja poltteessa, kiimatulessa himokkaan kosketuksen.

Ja ennen kaikkea, taianomainen henki turmelluksen sädekehien. Miksi rantautuisi, rantautuisi tyly matruusi lähtökaupunkeihin kalman kankeisiin. Tarukaupunkeihin, joissa orgiat eivät enää vello tai Jatulit jykevästi jyskää.
 
Viimeksi muokattu:
Ne ovat kiimakuvaelmia; me huudahdamme ja tarjoamme avokätisesti avaimet, porteihin tiltti-kartanoiden. Puutarhojen omenatarhat, toimikoon tunnuskuvina haetun teeman ja ne avautuvat, tajunnanvirran symboleina. Ryöpsähtää kasvoille ja ottakaa vastaan tämä viesti; sunnuntaihin lähti!

0.19, Bahl vastaan Parker-Jones ja Bahl tuo Kugel seikkailut sekä mielleyhtymät tuottanut puhkuja. Puhiseva kehämursu ja ilmeen kipakasti purressa, oikoseltaan hallusinoimme itsemme tilaan aikamatkailua tukevaan. Rytisten sekä ryskyen, tuli kuin hirvi ja pumppasi, liitoksistaan ratkeillen.

Tämä toinen veijari ja operoi putkessa, alkavassa putkessa ja nykypäivän masennuksessa, se on aivan ennenkuulumatonta. Huomionkipeyttä uskomatonta, hanskatonta hurjastelua hurjaa ja me sinkoudumme esiin, piilosta puskan. Läähättäen ja kuolaten. Me kerimme, me kukimme ja vatkaus kehossanne, olemme me.

Bang! Ei teos oikeaoppinen, ei taistelu juhlallisista juhlallisin vaan muistutus kehä-eroottinen, sykkivästä sisältörikkaudesta.
 
Unohdettu lähtömetsä, vuosia sitten hakattu ja edelleen, kuulemme huminan. Tuoksut, olennot metsän ja yhä useammin, hakeudumme syvälle siimekseen. Ympärillä vain autio maisema, tyhjä aukko ja vielä kylmempi aukko, aikajatkumon kudelmassa.

Mielen avaruus, elämyksille vuoratussa kolossaan ja tuntemuksien virta, vyörytti kylvyt. Ohi nyanssien, operoi putkessa ja tapahtui ihme, kehkeytyi tarinaksi. Kuoriutui munasta, kiimauurteilla ja nouseva lähtötienoonsa kehäjaarli, kuin aito himokkaasti tilttaava muinais-Jaarli.

Ontariossa 0.19 Ja Lambeau, tuprutteli lunta. Sunnuntai, olimme 80-luvulla ja kiehtovalta, tuntui kodikkaalta. Olla aistikkaassa aitassa, tyydytyksen tuohipatjalla ja mellastavia mielenliikutuksia, pää-äänenkannattajien patsaita.
 
Asetellaan ajatukset ja pöllähdykset lähtöpölyn, ruokkivat halua matkailun. Lentokeliä mielen ja kulttuuriin hakattujen aukkojen ympärille ilmestyy kylttejä; visiirinaamat häpäisivät. Lipunkantajat etenevät riehakkaasti, satelee kutsuja seminaareihin ja edustajat lähtögenrejen, leiskuvia puheenvuoroja pitäen.

Ilmehtien, elehtien ja äärilaidan vapaaherra, miekkaan tarttuen, missä olet Grendel. Lisää lähtösimaa, tuokaa lisää lähtösimaa ja kiihkomielistä on leikki, kaikkensa menettäneiden ja takaa kiimaunien, pilkistää ulappa harhanäkyjen.

Siellä seilaa laiva tuntemusten, keulakuvassa mursu irvistäen ja pikkuruiset lähtö-ukkelit vetävät kannella toe-to-toe ikuisesti. Nak Nak, nakuttaen ja hihkuu ilmeneminen, kohoaminen sekä vaihtuvat olemukset, harmaudesta himoon. Moderni kehämursu Ontarion, viitteillä Kugelin hahmoaan maustanut Bahl ja aktiivisuustilasto O:n, siisteyden ajan jättiläinen puhkuu kärjessä kolmella otetulla.

Puhisee siellä, putkessa operoivan Parker-Jonesin kanssa ja tuossa uniformussa, historiallisesti jopa tavatonta.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy