O 1999-2000
Istuimme siinä, olemuksemme ytimessä ja sesonki, riipivä rupeama seuraava.
Takana kaiut kultaisen rähinänostalgian ja ne tulivat, keihäät heiluivat.
Teloituksia, himokkaiden silmien edessä.
Teurastuksia, janoisille mielimatkaajille.
Ne oireilivat, olivat pitelemättömiä ja kulttuuri, vilskaavaa viidakkoa sekä vispaavan villiä.
Sivu kääntyi ja kuvaan hillitympi ote, suoraan aloituksesta.
Egot sekä statukset, mittailua sekä pullistelua.
Teatteria, vuoksi viihteen sekä majesteetillisten elämysten
Oltiin sen piikissä, edelleen oltiin piikissä ja kaikki, aivan tapissa.
Suoraan aloituksesta, kaksi hahmoa keskiössä ja yläpuolella, intomielisten iltojen.
Vuoksi suorittamisen ylläpidettiin sekä järjestettiin, nasevia näytelmiä sekä intohimoisia iltamia.
Vaikka Poler sekä Ricky, jo historiaa ja paronit toki hallitsevat, hallitsevat edelleen.
Toinen tykitystä sekä session sykettä ja toinen, tulitusta ennen ja jälkeen.
Värikylläistä ja istuimme siinä, bongailimme nauttien ja kohde, esiintyi nauttien.
Oli polte, kutsumus esiintyä ja vetää lentokonetta.
O 1999-2000, jälkeen kuivan kevään ja Bush, se ei enää purrut.
Sitä ei enää ollut ja huomionkipeä Missy, kauniin hohdokkaana timanttisessa hetkessään.
Nyt jo valju, sisäistetty ja sisäsiisti.
Silti toteamme, momentin kutkuttaessa oli isolla ja ne, olivat valtavat.
Bang, velloo ja reagoi, Knights vastaan Gens.
Brawl, kuohut ja korskeat kohut.
Hekumallinen, hillitön kiimahurjastelu.
Elementit, suoltaa kasaria ja on, on aitoa Gongeria.
Potkitaan, ehdotonta kasaria.
Joukkuraiskataan, tyylikästä kasaria.
Ja nyt, siellä vedetään leikittelevää square offia takana hälyn.
Agenda, taiteilijat vapaaseen tilaan ja luovuus, luovuus leiskuville tulille.
Ei ole, ei ole vajetta ja poljemme, vaikka maailman ääriin.
Käyttäydymme miten haluamme ja olimme, vain askeleen päässä täydellisestä hulluudesta.
Tempautuu, zombiet kirmaavat ja Spence, ilmepeuhauksen murjottu tähtihahmo.
Kasarihahmo, nuijitun oma Ristau hetki ja suhteessa esikuvaan, mieto.
Mutta mausteet, tälle sykkii ja HCH, sähisee.
Eepos, mystinen ja Varg, maalaa.
Istuimme siinä, hallitsevassa hahmossa ja ihoa, meille näytettiin ihoa.
Aina se, kuka on kiinnostava.
