Heh, legendaarinen Matti Louhi siis näemmä aiheuttanut traumoja muillekin? Onhan nuo miehen duunaamat kannet varsin hyytäviä tuotoksia. Niitä löytyi myös Keskeneräisten tarujen kirjasta ja Silmarillionista. Ihan yhtä hämäriä nekin.
Siitä saa aina illaksi hupia kun yrittää ryhmässä pähkäillä, että mitähän vittua Louhi on halunnut kuvillaan esittää ja mitkä henkilöhahmot ovat kyseessä.
Tässä linkki suomalaisten Tolkien-laitosten kansikuviin, kansia klikkaamalla saa isommat otokset ja näkee Louhen kyhäelmät koko komeudessaan.
Kaksi tornia -kirja on herättänyt monenmoista pohdiskelua. Joku luuli kannen hahmoja kääpiöiksi, todennäköisempi veikkaus osuu örkkeihin ja on mahdollisuuksien rajoissa, että siinä ovat Frodo ja Sam. Vasemmalla kuvassa alhaalla oleva oranssi kehitysvammainen paviaani on käsittääkseni Klonkku.
Sormuksen ritarit -kannessa on taas Aragorn (läski edelleen, nyt erivärinen parta) ja taustalla jotain heppuja. Ilmeisesti Gimli tuo kyttyräselkäinen seivästä pitelevä kuvotus? Musta kaapuheppu saattaa olla nazgul. Tai voihan se olla vaikka Gandalf, mene ja tiedä.
Keskeneräisten tarujen kannessa on kolme vihreää heppulia istumassa tyhjyydessä, taustalla on joku kivisemmän näköinen otus. En kyllä yhtään kirjan skenaariota keksi, mihin tuo kansi sopisi.
Traumoja näistä kansista tosiaan tulee, mutta myös iloa ja naurua, sillä naurua se on hysteerinen, kontrolloimaton naurukin keskellä yötä kun näkee ensimmäistä kertaa Louhen kansikuvat ja pinkin lepakon.
Sinänsä miehen tekniikka nyt on ihan metkan omaperäinen, mutta ehkä soveltuisi lähinnä omien deluusioiden ilmentämiseen paremmin.
Louhi väkersi myös Draculaan kannen, jonka voi nähdä
tästä. Plussaa Draculan rintapielessä olevasta sydänkuviosta, lilasta solmiosta ja ilmeisesti kännissä piirretyistä pinkeistä nahkasiivistä, jotka on ympätty silinteripäisen tukkajumalan kylkiin kiinni. Mitvit?
Nehän taas ovat arvostetun Petri Hiltusen tuotoksia. Omakohtaisesti pidän kyseistä piirtäjää hivenen yliarvostettuna, vaikka toki taitoja on komeisiin yksityiskohtiin. Hiukan hengetöntä vaan, valitettavasti.
Et ole ainoa, joka pitää Hiltusta yliarvostettuna. Hengettömiä ovat monet Hiltusen teokset, niistä puuttuu dynamiikka ja notkeus. Ihmiset (silloin kun Hiltunen ihmisiä piirtää) ovat pökkelön asetelmallisia ja lapsihahmot rumia. Tulen ja jään laulu -sarjan suomenkieliset kannet ovat kieltämättä rumia. Osasyy tähän lienee siinä, että kirjat on kustantanut todellinen pienkustantamo, joka ainakin alkuvaiheessa koostui yhdestä avioparista (toinen suomensi, toinen oli toimitusjohtaja jne). Tilasin suoraan jonkun suomennoksen kustantamolta ihan kannatusmielessä, jotta ei tarvinnut kirjakaupoille maksaa turhaa välityspalkkiota vaan rahat menivät suoraan kustantajalle. Kustantamolla tuskin oli alussa rahaa tehdä nelivärikansia ja käyttää alkuperäiskansia, vaan oli pakko vähentää värien määrää ja tyytyä Hiltuseen.
Toki kritiikistä huolimatta Hiltunenkin on kymmenen kertaa parempi vaihtoehto kuvittajaksi kuin valtaosa suomalaisista kansikuvien taitureista ja sata kertaa parempi kuin Louhi ja Launis.
Btw, Hobitin alkuperäissuomennoksessa, joka tunnetaan nimellä Lohikäärmevuori on Tove Janssonin tekemät kuvitukset.
Nämä ovatkin ihan hauskat, vaikkakaan Jansson ei tainnut kirjaa kunnolla lukea koska kuvitti Klonkun (anteeksi, Kulpsinin) noin kolmemetriseksi ja Kalpa Kassisella oli muistaakseni bandana päässä ja suurin piirtein yöpuku asusteena. Hauskoja kuvia silti, ja ehdottoman omaperäisiä. Minulla on sydämessäni pehmeä paikka Lohikäärmevuoren suomennokselle, vaikka se niin kummallinen onkin.
Hobitti tietysti on alusta loppuun lastenkirja, sen sijaan Potter-sarjan viimeiset osat olivat vakavoituneempaa nuorten kirjallisuutta, joihin ei sopinut tarhaikäisille tehty suomennos. Sitä paitsi en pidä suomennoksissa epäloogisuuksista: jos Kapari kerran lähti sukunimiä suomentelemaan, niin miksi sitten osa sukunimistä jätettiin ennalleen täysin selittämättömästi? Miksi Snapesta tuli Kalkaros, mutta Weasleysta ei tullut Marsulaa tai Vesseliä? Miksi Lovegoodista tuli Lovekiva (argh), mutta Grangerista ei tullut Suursamoojaa tms? Eikö Potter olisi pitänyt kääntää vaikkapa Harry Pöntiseksi, jos kerran muutenkin sukunimiä väänneltiin? Ja miksi helvetissä McGonagallista tuli McGarmiwa? McGonagall oli tiukka mutta oikeudenmukainen opettajatar, ei todellakaan mikään "garmiwa" henkilöhahmo.
Olkoon, olen lakannut yrittämästä ymmärtää Kaparin sekavia sananmuunnoksia ja niiden logiikan puutetta jo kauan sitten.
Leffoista tuli mieleen, että Dan Radcliffe paljasti taannoin tehneensä tiettyjä kohtauksia kännissä. Mies oli dokannut iltaisin tappiin asti ja hortoillut sitten töihin laskuhumalassa/krapulassa. Tapansa kullakin tehdä elokuvamagiaa. Leffoista paras oli Azkabanin vanki, ja loppua kohden elokuvat paranivat. Sen sijaan en niin ihmeemmin pitänyt kahdesta ensimmäisestä Potter-filmatisoinnista, niissä oli liikaa Hollywood-henkistä lasten hittielokuvan makua.
Emma Watson on elokuvasarjan viehkein anti maailmalle. Uskomattoman viehättävä kaunotar hänestäkin kuoriutui.
