Tuon sarjauutisen innoittamana herkesin itsekin muistelemaan Potter-elokuvia. Kirjasarja on itselleni ihan ykkössuosikki vieläkin ja leffatkin ovat olleet ihan mukavia oheistuotteita siihen kylkeen, mutta kieltämättä aika vaihtelevan tasoisia sellaisia. Näyttelijäkaarti oli toki laadukasta etenkin aikuisnäyttelijöiden osalta (Ralph Fiennes, Alan Rickman, Maggie Smith, Robbie Coltrane, Jason Isaacs ja mitä näitä nyt oli), mutta nuorisosektorilta ainoastaan Tom Felton hallitsi roolinsa täydellisyyttä hipovasti ensimmäisestä osasta lähtien. Itse päätriosta kaikki sen sijaan olivat aluksi suorastaan kökköjä – joskin Radcliffe ja Grint kyllä kohensivat suoriutumistaan ajan oloon, kun taas Watsonin ylinäyttely vain muutti muotoaan naurettavan ylidramaattisesta suunlouskuttelusta naurettavan ylidramaattiseen äänen värisyttämiseen. Tuo elokuvien laadullinen hajanaisuus ei kuitenkaan johtunut näyttelijöistä, vaan lähinnä siitä ettei juonen runnominen elokuvaformaattiin sopivaksi onnistunut aina parhaalla mahdollisella tavalla. Alkuperäismateriaali aiheutti varmasti haasteita sarjan edetessä ja kirjojen sivumäärien kasvaessa. Toisaalta ohjaajan vaihdoksillakin lienee ollut osuutensa asiaan. Minusta kahden ensimmäisen ohjaajan tekeleet olivat parhaita.
Columbuksen töissä (Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio) minua häiritsi se tietty Disneymaisuus. Ne olivat kirkkaita ja iloisia, ihan selvästi lastenelokuvia, mutta toisaalta olivathan ensimmäiset kirjatkin selvästi nuorelle yleisölle suunnattuja. Columbus oli ainakin uskollinen alkuperäisteoksille ja taianomainen tunnelma oli vangittu mielestäni oikeinkin hyvin. Toki ohut teos on aina helpompi muuntaa valkokankaalle kuin tiiliskivi, elikkä Columbuksen homma oli myös helpompi kuin myöhempien ohjaajien.
Alfonso, jonka sukunimeä en koskaan muista, teki muutamia huonoja uudistuksia. Uudet maisemat olivat jotenkin luotaantyöntävät ja nuorten velhojen pukeutuminen muuttui arkiseksi. Kahden ensimmäisen leffan tunnelma särkyi tietyllä tapaa tavanomaisemmaksi, mutta juonellisesti Azkabanin vanki noudatti minusta ihan hyvin alkuperäisteosta ja kyllähän se tunnelmakin oli tiettyä "jästimäisyyttä" lukuun ottamatta kohtalaisen onnistunut. Pidän myös Azkabanin vanki kirjasta eniten.
Newell. Hän oli ensimmäinen ohjaaja, joka tajusi, että Harrylla kuuluu olla sotkuiset hiukset. Mitään muuta hän ei sitten tajunnutkaan. Hän poisti Liekehtivän pikarin juonesta kaikki oleelliset kohdat ja lisäsi tilalle turhia action-revittelyjä. Myöskin show-mies-Harry (ensimmäisen koetuksen jälkeinen yleisönhuudatuskohta oli puistattava ja ennen kaikkea täysin out of character) ja mielenvikainen Dumbledore kummastuttivat.
Yates oli varsin epätasainen. Feeniksin kilta oli hätäisyyden perikuva, kohtauskohtauskohtaus, asiat etenivät hurjaa vauhtia ja kohta oltiinkin jo lopussa. Puoliverinen prinssi oli niin ikään vähän hätäinen ja sisällöstä oli karsittu joitakin oleellisia kohtia – kuten lukuisat Horcruxien olinpaikkoja ja muita finaalin kannalta tärkeitä seikkoja käsitelleet muistot –, mutta kokonaisuutena se onnistui paremmin kuin FK. Deathly Hallowsit ovatkin sitten muutamia käsittämättömyyksiä (Harryn ja Hermionen yhtäkkinen tanssi tulee ensimmäisenä mieleen) suht uskollisia kirjoille. Kahteen osaan jakaminen oli selvästikin hyvä ratkaisu, joskin Part II jäi juonellisesti vähän ohueksi, kun siihen ei ollut riittänyt oikein muuta materiaalia kuin Hogwartsin lopputaistelu. Yatesissa minua ihmetytti eniten se, kuinka ihastunut hän oli Helen Bonham-Carteriin. Hyvä näyttelijä toki olikin kyseessä, ei siinä mitään, mutta Bella oli ympätty väkisin vaikka kuinka moniin kohtauksiin huutelemaan sitä iänikuista ”I killed Sirius Black” -lallatustaan.
Elikkä siis parantamisen varaakin noissa elokuvasovituksissa jäi rutkasti, joten siinä mielessä tämä HBO:n sarja on hyvä juttu, jos nyt ylipäätään toteutuu. Sarjassa on kuitenkin tuollaisella kausi per kirja -tahdilla paljon enemmän tilaa ensinnäkin juonen kiemuroille, mutta myös maailmanrakennukselle ja tavallisen arjen kuvaamiselle, jotka ainakin minun mielestäni olivat kirjojen suola ja sokeri. Näyttelijöiden osalta taas mietityttää hiukan, että voisiko ketään toista ikinä onnistua mieltämään esimerkiksi Snapen rooliin, sillä miltei täydellisestä on hankala parantaa tai yltää edes samalle tasolle. Sitä paitsi esim. Daniel Radcliffekin henkilöityy hyvin vahvasti Harry Potteriksi, vaikken ollutkaan hänen roolityöhönsä tyytyväinen niissä ensimmäisissä osissa. Toisaalta sitten taas elokuvissa oli joitakin täysin omien mielikuvieni vastaisia hahmosovituksia, kuten nyt vaikka Mr. Weasley, Lupin, Gambon-Dumbledore ja Sirius. Joskin viimeksi mainittua näytellyt Gary Oldman teki sinänsä mallikasta työtä, mutta olin vain ehtinyt kuvitella päässäni hahmon täysin eri näköiseksi enkä koskaan oppinut mieltämään häntä Siriukseksi. Josko nyt sattuisi vaikka noihinkin rooleihin enemmän itseäni miellyttävät roolitukset. Eli kyllähän tuota sarjaa innolla odottaa kaiken kaikkiaan.
