Pakko jakaa oma kokemus eiliseltä ja tältä päivältä.
Armeijassa, noin vuosikymmen sitten, viimeksi hammaslääkärillä, joka sanoi, että viisauden hampaat pitää poistaa jossain kohtaa. Ajattelin, että seuraavalla hammaslääkärikerralla suu tungetaan täyteen hohtimia, joiden avulla viisurit revitään pois. Hammaslääkäripelko jäi jostain nuoruuden/lapsuuden käyntikerrasta, vaikkei varsinaisia ongelmia ikinä muistaakseni ollutkaan. Olen pessyt hampaat aina sähköhammasharjalla aamuin illoin, mutta hampaiden välejä en ole osannut/halunnut tai viitsinyt putsata.
Viisauden hampaat eivät ole oireilleet, mutta tein vuoden alussa uuden vuoden lupauksen, jossa sanoin meneväni tänä vuonna hammaslääkäriin ja hoitavani suun kuntoon. Sopivasti suussa alkoi maistua epäpuhtaus ja metallinen maku hammaskivestä johtuen. Oma ajatus oli, että suussa on hautausmaa ja vähintään 5 hammasta on juurihoidettavassa kunnossa sekä moraaliluento nuuskaamisesta, liiallisesta herkuttelusta ja limonadeista.
Koska vuosi lähenee loppuaan ja lupaukset tulee pitää, varasin viime torstaina ajan maanantaiksi ensin suuhygienistille hammaskiven poistoon ja tiistaille hammaslääkärin tarkastukseen.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kylmä rinki perseen alla ja valvoin melkein koko yön peläten aamulla olevaa hammaskiven poistoa. Aamu valkeni ja vastaanotolle oli mentävä koska perääntyä ei enää voinut. Esitietolomakkeeseen mainitsin olevani pelkopotilas ja sanoin että jännittää, mutta ei varsinaisesti pelota. Kerroin, että viimekerrasta on aikaa ja että hammaskiveä ei ole aiemmin poistettu. Suuhygienisti istutti moderniin tuoliin, antoi lasit silmille ja alkoi tarkastaa. Totesi, että hammaskiveä on kohtuullisen paljon ja totesi sen lähtevän uv -laitteen avulla - hän kertoi muutenkin koko ajan tekemänsä toimenpiteet. Aluksi jännitti, mutta nopeasti päästiin rytmiin; hän teki temppuja noin 30 sekunnin ajan, jonka jälkeen nielasin, livoin kuivuneet huulet ja taas jatkettiin. Noin 50 minuutin jälkeen kivuton, joskin välillä hieman vihlova toimenpide oli ohi. Sovittiin tammikuulle vielä uusi aika, koska ientulehduksen vuoksi varaamaani soodapuhdistusta ei tehty vielä ensimmäisellä käyntikerralla. Antoi mukaan silikoniharjoja, joiden avulla hammasvälejä tästä eteenpäin putsaillaan - opasti jopa niiden käytön ja toivotti hyvää joulua.
Helpottuneena ja rentoutuneena marssin seuraavana päivänä hammaslääkärin tarkastukseen freesillä ja puhtaalla suulla. Se ei jännittänyt enään läheskään samalla tavalla kuin tuo suuhygienisti, olinhan kokenut tunnin käsittelyn vuorokautta aikaisemmin viereisen hoitohuoneen penkillä.
Lääkäri esitteli ensin itsensä ja kysyi kysymyksiä, tarkisti purentalihakset, imusolmukkeet ja laittoi peilin ja jonkun toisen instrumentin suuhuni ja alkoi tarkastaa hampaita. Hän lausui koodikielellä numero- ja kirjainyhdistelmiä hoitajalle, joka naputteli havaintoja koneelle, jossa oli jonkunlainen hammaskartta auki. Minä tietysti luulin ja ajattelin, että poistettavia tai vähintään toimenpiteitä vaativia hampaita siinä listataan.
Noin 7 minuutin jälkeen hän sanoi, että sinulla on hienot hampaat ja jatka niiden hyvää hoitoa. Yksi mikrolohkeama oli takahampaassa, joka ei aiheuta toimenpiteitä. Aiemmasta nuuskaamisesta johtuen ikenissä oli limakalvon paksuuntumaa, jonka sanoi paranevan. Viisureista mainitsi, että hän ei niitä poista elleivät ala vaivata ja en välttämättä niitä halua poistattaa, mahtuvat kuulemma hyvin suussa olemaan. Alhaalla etukulmahampaissa oli vähän plakkia ja kehotti keskittymään niiden putsaamiseen. Sanoi lopuksi, että tervetuloa uudestaan parin vuoden päästä tarkastuskäynnille.
Kyllä on helpottunut olo. Kun hammaslääkäri mainitsi minulla olevan hienot ja hyvät hampaat, luulin hänen olevan sarkastinen. Jäi niin positiivinen kokemus molemmista käyntikerroista, joita olin noin kymmenen vuotta siirtänyt, lykännyt ja jännittänyt. Nyt suorastaan odotan parin viikon päässä olevaa suuhygienistin aikaa, jolloin loput hammaskivet poistetaan ja hampaat soodapuhdistetaan.
Menkää hammaslääkäriin! Erittäin miellyttävä, empaattinen ja jopa voimaannuttava kokemus. Nyt uskallan hymyillä niin, että hampaatkin saa näkyä.
