Toisaalta on hukattu helvetisti aikaa, mutta toisaalta jotkut asiat vaativat aikaa. Ongelma on, että eduskunta ei ymmärrä tuon ajankäytön tasapainoa. Hallitus- ja oikeistopuolueet saivat viime keväänä vaalivoiton: 140-60. Hallitus teki toukokuussa Sipilän johdolla hyvät pläänit ja kaikki näytti hyvältä. Sitten tuli kesä, eduskunnan kesälomat eikä sen jälkeen enää mitään tapahtunutkaan, paitsi kaikenmaailman immoset hyppi seinille. Tuli pakolaiskriisi, jonka jälkeen hallitus olikin paskat housussa, kun olisi pitänyt alkaa töitä tekemään. Ay-liike oli ehtinyt asettua barrikaadeille, kuten syksyllä ja talvella on huomattu.
Täytyy vaan toivoa, että huomenna Sipilän vierailun avittamana SAK päättää lähteä mukaan viikko sitten neuvoteltuun kilpailukykysopimukseen. Jos ei lähde, niin ihmettelen, että millä mandaatilla SAK:n pj. Lauri Lyly neuvotteli kilpailukykysopimusneuvotteluissa? Itse tekisin Lylynä johtopäätöksen, että "hitto mitä paskaa ja pitäkää tunkkinne" ja sanoutuisin irti puheenjohtajan tehtävästä. Saa nähdä, miten huomenna käy ja nytkähtääkö kilpailukykypaketti eteenpäin. Sinällään riittämätönhän tuo paketti paljon alla viidellä miljardillaan on, mutta kai laiha sopu on lihavaa riitaa parempi? Valtakuntaan palautuisi jonkinlainen rauha.
Itse en osaa sanoa, että ketä äänestän seuraavissa vaaleissa. Seuraaviin vaaleihin on kolme vuotta aikaa ja paljon ehtii tapahtua sitä ennen. Tällä hetkellä asetelmat ovat gallupien mukaiset. Suomalaisten mielikuvat ja fiilikset liikkuvat politiikassa paljon puolueiden puheenjohtajien mukana. Luulen, että ennen seuraavia EK-vaaleja isoista puolueista Kokoomus, SDP ja Perussuomalaiset vaihtavat puheenjohtajiaan. Suomalaiset seuraavat hyvän johtajan perässä ja tuo asia tulee vaikuttamaan todella paljon seuraavissa vaaleissa. Paikallisilla ehdokkailla on huomattavasti pienempi merkitys - varsinkin kun suuriin kaupunkeihin on muuttanut paljon ihmisiä muualta eikä nämä tunne paikallisia ehdokkaita. Päätös tehdään puolueen ja johtajan "mielikuvan" perusteella.