Tämä keskustelu on herkempi oikeistolaisille kuin luulinkaan.
Tunnen varmasti taiteilijoita enemmän kuin Freddie ja Geezer yhteensä, ja heistä jokainen on enemmän vasemmalla kuin oikealla. Jokainen heistä tekee taidettaan sydämestään ja suurin osa joutuu taistelemaan rahoituksen kanssa. Suomessa on yksityisiä säätiöitä, jotka rahoittavat taiteilijoita enemmän kuin valtiovalta, joten eivät he kaikki ole kokoomuslaisten lompakoilla. Olen nähnyt, millaista on vääntää vuosittain useita apurahahakemuksia siinä toivossa, että saisi luovuteensa kyvyt näytille. Jos he olisivat vain helpon rahan toivossa, olisi helpompaa ilmoittautua työttömäksi. Tottakai rahalla on heillekin merkitystä, mutta se ei ole tekemisen tärkein tavoite.
Johannes on oikeassa siinä, että Guggenheimissa on kysymys ennen kaikkea liiketoiminnasta, eikä taiteesta. Siksi suomalaisen taiteen tukeminen on pidettävä erillään, kun asiasta päätetään, oli hankkeen puolesta tai vastaan.
Väkisin tässä on tullut sellainen olo, että Guggenheimin Helsinki-hanke on uusi Stephen Elop joka saa ensin toiveet korkealle, repii tyhmiltä rahat ja häipyy tiehensä. Uusi suomalaisuuden suunta vahvistaa olemustaan, eli omaan osaamiseen ei uskota, vaan hankitaan maailmalla tunnettu brändi ja uskotaan, että turistivirrat Helsinkiin moninkertaistuvat.
Tunnen varmasti taiteilijoita enemmän kuin Freddie ja Geezer yhteensä, ja heistä jokainen on enemmän vasemmalla kuin oikealla. Jokainen heistä tekee taidettaan sydämestään ja suurin osa joutuu taistelemaan rahoituksen kanssa. Suomessa on yksityisiä säätiöitä, jotka rahoittavat taiteilijoita enemmän kuin valtiovalta, joten eivät he kaikki ole kokoomuslaisten lompakoilla. Olen nähnyt, millaista on vääntää vuosittain useita apurahahakemuksia siinä toivossa, että saisi luovuteensa kyvyt näytille. Jos he olisivat vain helpon rahan toivossa, olisi helpompaa ilmoittautua työttömäksi. Tottakai rahalla on heillekin merkitystä, mutta se ei ole tekemisen tärkein tavoite.
Johannes on oikeassa siinä, että Guggenheimissa on kysymys ennen kaikkea liiketoiminnasta, eikä taiteesta. Siksi suomalaisen taiteen tukeminen on pidettävä erillään, kun asiasta päätetään, oli hankkeen puolesta tai vastaan.
Väkisin tässä on tullut sellainen olo, että Guggenheimin Helsinki-hanke on uusi Stephen Elop joka saa ensin toiveet korkealle, repii tyhmiltä rahat ja häipyy tiehensä. Uusi suomalaisuuden suunta vahvistaa olemustaan, eli omaan osaamiseen ei uskota, vaan hankitaan maailmalla tunnettu brändi ja uskotaan, että turistivirrat Helsinkiin moninkertaistuvat.