Laitavasemmistolle asia on siksikin läheinen, että sillä suunnalla haluttaisiin pitää taidemuseotoiminta, taiteiden tukiaismylly ja koko taidetoimiala samanmielisten keskinäisenä pelikenttänä myös jatkossa. Guggenheim olisi tässä kokonaisuudessa häiritsevä särö harmoniaan. Jos esimerkiksi kuvataiteilijoista ja heidän apurahojensa myöntäjistä tehtäisiin kattava listaus, niin huomattaisiin että porukka koostuu merkittävältä osaltaan vanhoista kommunisteista, jopa taistolaisista, sekä nuoremmista enemmän tai vähemmän julkivasemmistolaisista toimijoista. Taiteiden rahanjaon sisäsiittoisuutta on käsitelty mm. Nykypäivä-lehden laajahkossa artikkelissa pari vuotta sitten. Nykypäivä on toki Kokoomuksen jäsenjulkaisu, mutta ei tällaisesta aiheesta olisi voinut saada juttua läpi missään Helsingin Sanomissakaan, koska lehden kulttuuritoimitus on pahasti punehtunut.
Tähän pitäisi ehdottomasti saada muutosta ja murskata lukkiutuneet ja tulipunaiset hyväveliverkostot, jossa apuraha on sitä pidempi ja suurempi, mitä punaisempi hakija on. Tämähän pätee nykyisin mm. musiikkiin, eli "tiedostava" (=Vasemmistoliiton vaalitilaisuuksissa esiintyvä) rap-artisti saa itseltään Arhinmäeltä isot rahat kiitokseksi eräänlaisena jälkijättöisenä, verottomana keikkapalkkiona. Eipä taida Arhis antaa rahaa millekään Cheekille tai vaikkapa Impaled Nazarenelle. Ei pitäisikään, mutta ei pitäisi antaa oikeastaan kenellekään muullekaan.
Minä kannatan hyvin pitkälti koko nykyisen apurahajärjestelmän lakkauttamista ja avustuksien painopisteen siirtämistä lasten ja nuorten taideharrastuksien tukemiseen sekä mahdollisesti aloittelevien taiteilijoiden ensinäyttelyiden, -levyjen tai muun vastaavan auttamiseen ns. starttirahan tyyppisenä tukena. Sen jälkeen jos ei omasta paskasta askarreltu käsitetaidebiennaali olekaan yleisömenestys, niin se on sitten taiteilijan oma asia, miten hän ajan- ja rahankäyttönsä järjestää voidakseen olla taiteilija.
Kiinnostaville taiteilijoille luulisi löytyvän vanhaan klassiseen malliin mesenaatti yksityiseltä sektorilta, tai sitten voi tehdä ns. oikeita töitä ja rahoittaa taiteensa sillä, kuten muutkin sellaiset ihmiset, joille luova tekeminen on harrastus ja intohimo, ei mikään sellainen asia, josta valtion olisi "pakko" maksaa viisivuotisapurahoja, jotta luomisen tuska hellittäisi. Monen ihan keskitason metallibändinkin jäsenet käyvät töissä musisointinsa ohella ja tekevät sitten loma- ja vapaa-ajoillaan keikkoja ja levyjä. Luulisi tämän onnistuvan askartelupaskartelu-visionääreiltäkin.
Guggenheim toisi omalla tavallaan kiilaa tähän ummehtuneen sisäsiittoiseen nykysysteemiin, mutta Guggenheimin hinta olisi liian kallis pelkäksi kiilaksi ja kommarien kiusaksi. 130 miljoonaa olisi kuitenkin pois veronmaksajilta (myös minulta valtion tuloverotuksen kautta, Helsingin kaupunki tuota tuskin yksinään maksaisi), ja jos museo kerran niin hemmetin tuottoisa kultakaivos on, niin silloinhan luulisi löytyvän kasapäin yksityisiä sijoittajia.
Jos Guggenheimista havitellaan vetonaulaa myös itäturisteille (kuten ilmeisesti havitellaan), niin sopii pystyttää Pietariin. Ai niin, niillä on Eremitaasi, eipä taida pelkkä nykytaiteen perusmuseo kauheasti kiinnostaa satoja tuhansia vierailijoita per vuosi.