Itse kun kuvittelin yhden tuollaisen suurvallan poistumisella olleen jotain tekemistä asian kanssa. Lisäksi en muista kuulleeni Greenpeacen aktiivisesta toiminnassa P-koreaa, Irania, Libyaa tai Burmaa vastaan. Eikö mediahuomio riitä vai onko riskit liian korkealla?
On myös tärkeätä huomioida, ettei Greenpeace vastusta P-koreaa, ei Irania, tai Libyaa ja Burmaa, vaan ydinaseita. Myös riskit on tietenkin pakko ottaa huomioon. Joissakin maissa saa kuulan päähän heti, jos alkaa uhomaan. Myös Greenpeacen on pakko ottaa huomioon tällaiset asiat.
En tiedä menisikö tämä paremmin vääristeltyihin tuloksiin, mutta miten olisi kloorikiellon puuhailu?
Kaikki paperi taitaa olla pian huomattavasti ympäristöystävällisempää, kuin ennen. Kahvinsuodatinpaperikin valmistetaan nykyään paperista, jota ei valkaista kloorilla.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan tutustunut asiaan mitenkään tarkemmin, mutta sellainen käsitys minulla on, että kloorilla valkaisemattoman paperin vastustus lähti prosessista, joka oli pääosin automatisoitu ja kallis muuttaa. Mutta yhtäkkiä kaikki olivat vailla ympäristöystävällisempää paperia, jonka perään huusivat kaikki, ei ainoastaan Greenpeace.
Tuo sai aikanaan Mooren lähtemään ja tulosta pidettiin terveyden kannalta erittäin merkittävänä. Silti Greenpeace vastusti tätä, Mooren mukaan ilman tieteellistä pohjaa.
Moni sanoo, että Moore käänsi kelkkansa. Totta on, että hänen mielipiteensä ja arvonsa ovat muuttuneet vuosien varrella ja olisikin ihmeellistä, jos hän olisi samaa mieltä kaikista asioista, kuin joskus -70 luvulla. Greenpeace vastustaa ydinvoimaa, mutta hyväksyy sen yhdessä uusiutuvan energian käytön lisäämisen ja kehittämisen kanssa. Faktaa on, että Moore ja Greenpeace ovat tästä samaa mieltä.
Moore on kuitenkin sitä mieltä, että Greenpeacen ajattelussa on liikaa 70-lukua. Myös tämä ihan normaali mielipide organisaatiosta, jonka on itse jättänyt. Itse kukinhan me olemme joskus sitä mieltä omista työnantajistamme.
Moore ei jättänyt Greenpeacea minkään kloorikysymyksen johdosta, vaan hän yksinkertaisesti kyllästyi Greenpeacen porukkaan, joista suuri osa kallistui - ja kallistuu tänä päivänäkin vasemmalle. Moni sanookin, että vasemmisto on kaapannut ympäristöliikkeen, eikä se sovi kaikille. Toiset ovat kallellaan oikealle, eivätkä näin tunne sopivansa Greenpeaceen, kun taas toiset ovat sitä mieltä, ettei Greenpeacen kaltaisessa ympäristöorganisaatiossa saisi olla lainkaan mukana politiikkaa. Henkilökohtaisesti mietin usein, olisiko tämä edes mahdollista, sillä kyseessähän on yleensä aktiivisista ihmisistä, joilla on monta muutakin kutsumusta, ympäristö(politiikan) lisäksi.
Noh, joka tapauksessa, Moore teki paljon Greenpeacen eteen ja puhuu tänä päivänä paljon ydinvoiman puolesta, mutta ei se tee hänestä profeettaa nytkään. Moore esimerkiksi vetoaa usein siihen, ettei meillä ole mitään todisteita siitä, että ilmaston muutos olisi ihmisen aiheuttama, mutta hänen mielilauseensa tulee aina jossain vaiheessa perässä:
"Meillä ei ole nyt aikaa, eikä rahaa sijoittaa väärään hevoseen, ilmaston muuttuessa."
Tutustun noihin linkkeihisi paremmalla ajalla, mutta...
Tuolta voit lukea miten "Suomi rikkoo kansainvälisiä sopimuksia ja poromiesten ihmisoikeuksia hakkaamalla kriittisen tärkeitä laidunalueita."
Poromiehet ja kalamiehet ovat aika pitkälti samaa jengiä. Jos esim. kalamiehille annettaisiin täydet vapaudet, he tyhjäisivät meren alta aikayksikön. Miten siis Greenpeace voisi vaikuttaa poromiesten elämään negatiivisesti, puhumalla metsien suojelun puolesta?
Ja samalla valtaosa poromiehistä allekirjoitti addressia Greenpeacen poistumiseksi jupakasta.
Kalamiehet allekirjoittaisivat varmasti jokainen myös, jos heiltä kysyttäisiin. Kuka tässä tienaisi silloin eniten?
Loistavaa toimintaa, rahaa uppoaa sellaisten ihmisten suojeluun, jotka eivät edes halua suojelua. Vai onko tämäkin vain demokratiaa?
Kyllä, intressit lähtevät vain eri lähtökohdista, eivätkä aina kohtaa järkevässä pisteessä.
Näin erään dokumentin tämän päivän kalavesistä (ympäristöjärjestöt eivät olleet sekaantuneet siihen), jossa kalastajat olivat todella vihaisia, sillä heidän mielestään meressä on nyt aivan kuhisemalla kalaa ja todisteiden muodossa tuli kalansaaliit. He eivät tosin kerro koskaan sitä, miten kauas he nykyään joutuvat seilaamaan, päästäkseen käsiksi näihin suuriin kalansaaliisiin. Entisiltä kalavesiltä ei saa enää mitään.
Kalastajat viittaavat näillä verukkeilla kintaalla kaikelle suojelulle, he ovat valmiita sijoittamaan vielä suurempi kalalaivoihin, päästäkseen vieläkin kauemmassa kalaan, tarpeen vaatiessa, eivätkä vihki ajatustakaan sille, että jonain päivänä ne kalavedet ovat sitten liian kerta kaikkiaan liian kaukana, niin kun moni kalastaja on jo tänä päivänä saanut karvaasti todeta.
Mielestäni ei ole kovinkaan demokraattista, että yhden järjestön yksittäiset henkilöt voivat rikkoa yhdessä sovittuja lakeja vain sillä verukkeella, että kyseessä on demokratia.
Yhtä hullulta tuntuu, että joskus sai pystyttää naapuriin minkälaisen tehtaan halusi, lempata jätteet takapihalle, kuskata myrkkytynnyrit mereen ja päästää loput huurut taivaalle. Tässä ei puhuttu koskaan demokratiasta, vaan nämä päätökset tehtiin erittäin pienten ryhmien toimesta.
Näitä jälkiä siivotaan yhä ja työ jatkuu vielä monta vuotta.
Minälaisesta lainrikkomisesta puhutaan silloin, jos Greenpeace ripustaa lakanaa johonkin torniin? Varsinkin silloin, kun he vielä tarjoutuvat ottamaan täyden vastuun tekemisistään?
Kuinka moni "vastapuolen" peluri tekee saman tarjouksen?
Pohjoismaat on jaettun Greenpeace Nordenin alle ja 20 ihmistä päättää alueen noin 25 000 maksvan ihmisen asioista.
Tukijäseniä taitaa olla sellaiset 100 000 tänä päivänä. Ja he kaikki maksavat siitä, joka on luettavissa Greenpeacen kotisivulta. Mutta joidenkin on kuljettava kärjessä ja oltava kasvot ulospäin, niin kauan kun ne paremmin tietävät ovat hiljaa.
Totta kai vielä niin, että nuo 20 ihmistä eivät ole muiden valitsemia.
Greenpeace ei toimi äänestäen, jo yksin siitä syystä, koska järjestön toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja kaikilla on mahdollisuus osallistua toimintaan haluamallaan tasolla. Järjestön idea on toimia yhdessä paremman ympäristön puolesta, ilman mitään huutoäänestyksiä.
Mielestäni tuossa valta on keskittynyt niin, että demokratiasta on aivan turha puhua.
Mutta yhdessä mennään ja kaikki toimenpiteet päätetään yhdessä mahdollisuuksien mukaan. Tukijäsenille tiedoitetaan myös mihin panostetaan ja missä tarvittaisiin lisää apua. Mutta myös tässä pätee se vanha tuttu juttu; on helpompi arvostella sivusta, kun osallistua itse toimintaan.
Rivijäsenen mahdollisuudet tulla kuulluksi ovat melko vähäiset tuossa ympäristössä ja mahdollisuudet päästä itse vaikuttamaan vielä vähäisemmät.
Tämä on Sekolust ihan normaalia matematiikkaa. Ei sinua kuunnella missään, ellet avaa suutasi. Greenpeace kuuntelee sinua kyllä, mutta ensin sinun pitää alkaa jäseneksi ja oltava aktiivinen.
Itseasiassa rivijäsen ei edes pysty päätämään mihin suuntaa rahansa, sillä rahoja ei korvamerkitä vaan "tarpeen vaatiessa suunnataan".
Periaatteessahan se olisi hieno juttu, jos pystyisi ohjaamaan rahansa juuri haluamaansa tarkoitukseen, mutta Greenpeacen(kään) resurssit eivät riitä tähän ja raha halutaan käyttää mahdollisimman tarkasti itse työhön, eikä administraatioon.
Itse toimintaan menevä rahahan taitaa olla tällä hetkellä luokkaa 67 % kokonaistuloista, muistaakseni, ja se on hyvin, kun ajattelee Greenpeacea kokonaisuudessan organisaationa, laivoineen ym. välineineen.