On totta, että länsimaisena naisoletettuna (!) joskus tuntuu typerältä hyperkorrektiivisuudelta kinastella puhemiehistä - kliseisesti mutta realistisesti 12-vuotiaana leikin vielä nukeilla enkä imettänyt oikeaa vauvaa vrt. Zoidbergin linkkaama uutinen.
Toisaalta ajattelen, että kieli luo todellisuutta ja kulttuuria. Mm. uskonnolliset järjestelmät ja uskomukset pyörivät pitkälti kielellisen suggestion varassa; vakuutellaan toinen toisilleen, että me ja vain me uskomme oikein, eikö totta, ja toinen vahvistaa, koska se tukee hänen maailmankuvaansa. Tämä aasinsilta taas liittyy tasa-arvoon siten, että sangen moni uskonnollinen järjestelmä on näkyvästi tai taustalla miesjohtoinen (ei tarvitse tarkastella kuin kotoisia herätysliikkeitämme), ja jos näitä lähtee naisena pöyhimään, vastaanotto voi olla suorastaan raivokas (kokemusta on). Uskonnon varjolla on ollut hyvä pönkittää omaa valtaansa. Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan mutta arvelen, että niiden kautta valtasuhteisiin vaikuttaminen voi olla mahdollista. Ja se taas liittyy kieleen. Siksi kieli ei ole merkityksetöntä.
Jos lisäksi ajatellaan muutosta pidempänä projektina, päädyn aina siihen, että avainsana on koulutus, kasvatus ja valistus. En tarkoita tällä tohtorintutkintoja vaan tiedon viemistä naisille ja myös miehille. Enkä tarkoita koppavaa besserwisseröintiä että katsokaa uggabuggat kun meillä Euroopassa tehdään näin täydellisesti, kun ei täälläkään nyt kaikki ihan putkeen mene. Mutta kuinka tuon 12-vuotiaan äiti tai isä olisi voinut puolustaa tytärtään ja estää varhaisen naittamisen (sic), jos hänellä ei ole omassa maailmankuvassaan ollut vaihtoehtoja? Ja vaikka halu olisikin ollut tehdä toisin, antaa lapselleen helpompi elämä kuin itsellä, kuinka voi nousta yhteisöään vastaan, jos se merkitsisi pahimmillaan elannon ja lähipiirin menetystä ja koko siihen astisen elämän mullistumista? Entä jos tähän sekoitetaan vielä, että olet Jumalalle rakas, jos luovutat hedelmällisen iän saavuttaneen tyttäresi miehelle? Onneksi monet järjestöt (myös lähetystyötä tekevät) tekevät töitä naisten ja tyttöjen eteen.
En varmaan vastannut mihinkään esitettyyn kysymykseen ja muutenkin aina jännittää kirjoittaa tästä aiheesta, kun olen elämäni aikana käynyt läpi ultrafeministin ja miesasianaisen vaiheet ja päätynyt tällaiseksi välimallinjätkäksi. Olen nähnyt läheltä lukuisia kertoja, miten ei tämä meidänkään kulttuurimme aina kovin tervettä mieskuvaa luo, eikä sekään minusta ole tavoiteltavaa. Kuitenkin on tervettä, että tästä kaikesta puhutaan ja jopa tällaisessa miesvaltaisessa yhteisössä kuin Jatkis. Kun lakataan olemasta hiljaa, asiat tuppaavat muuttumaan.
edit: typot