Feminismi – tasa-arvon asialla?

[Walrus21]

On totta, että länsimaisena naisoletettuna (!) joskus tuntuu typerältä hyperkorrektiivisuudelta kinastella puhemiehistä - kliseisesti mutta realistisesti 12-vuotiaana leikin vielä nukeilla enkä imettänyt oikeaa vauvaa vrt. Zoidbergin linkkaama uutinen.

Ongelmat suomalaisessa yhteiskunnat ovat varsin vähäisiä verrattuna moneen muuhun. Tämä on selvää. Mielestäni tuo puhemies-termistä kiistely on melko vähäpätöinen ongelma, mutta toisaalta, jos se on vähäpätöinen, miksi sitä ei vain ratkaista ja mennä eteenpäin? Näin ei tapahdu, koska termit ovat yhtä lailla tärkeitä myös konservatiiveille, "tolkun ihmisille" ja sivusta seuraajille.

Vetoaminen "tärkeämpiin keskustelunaiheisiin" on klassinen argumentaatiovirhe ("fallacy of relative privation"). Käytännössä sen tarkoitus on hiljentää tai vähätellä aiheesta käytävää keskustelua, koska "eihän tällä ole mitään merkitystä". Lopulta päädytään aina siihen, että vain taloudesta ja turvallisuudesta on hyväksyttyä keskustella.

Ajattelen sillä tavalla, että mediaympäristö suorittaa jonkinlaista "itsemoderointia" aihevalintojen suhteen. Kun käsillä on koronan pahin vaihe, puhutaan luonnollisesti siitä. Tällä hetkellä ei ole mitään uutta, akuuttia uhkaa, joten aikaa on siunaantunut kaikenlaisille kevyeille aiheille, kuten persujen ohjelmajulistuksille ja eskimo-puikoille.

Aihevalintoja pyritään rajaamaan kuitenkin muillakin keinoin. Toinen yleinen harhautus on tuossa edellä nähty temppu, eli olkiukon rakentaminen. Kun käy keskustelua samanmielisten kanssa, kaikenlaisia laiskoja väitteitä menee läpi. Voi esimerkiksi sanoa, että feministejä ei kiinnosta raiskaukset, sillä katsokaa, he vain kiistelevät termeistä!

Sinällään on mielenkiintoista pohtia, millaisia vaikutuskeinoja ja motiiveja feminismillä/feministeillä on esimerkiksi Intian raiskaustapauksiin. Jos puhuja kuitenkin esittää, että "feministit eivät ratko tätä ongelmaa", herää aika vikkelään kysymys, miksi juuri feministien olisi pitänyt ratkaista se? Miten se ylipäänsä tapahtuisi? Eihän feminismi ole globaalilla mittapuulla "voitolla", vaan päinvastoin sovinistiset ja konservatiiviset arvot ovat arkipäivää etenkin kehitysmaissa.

Ei Turkkia, Venäjää, Intiaa, Yhdysvaltoja tai Kiinaa johdeta millään intersektionaalisella feminismillä, vaan konservatiivisilla ja autoritäärisillä arvoilla. Lähimpänä feminismiä lienevät Pohjoismaat, joiden sisällä Suomi on ollut jonkinlainen perässähiihtelijä (pl. eduskuntauudistus vuonna 1906).

Tähän keskusteluun se liittyy sillä tavalla, että feminismiä käsitellään jonkinlaisesta ääriliikkeen kontekstista. Toisin sanoen, sille langetetaan leimoja, joihin kyllä liittyy jonkinasteinen totuuden siemen, mutta jotka kiinnittävät huomion yksittäisiin toimijoihin/koulukuntiin laajan yleiskäsitteen sisällä.

On olemassa kaikenlaisia feministejä, osa radikaaleja ja osa maltillisia. Kuitenkin, jos tarkastellaan feminismiä yleisilmiönä, niin ei siellä ole hallitsevana teemana mikään anarko-kommunismi. Päinvastoin, yleiset teemat ovat juuri niitä samoja yhdenvertaisuusvaatimuksia, joiden pohjalta suomalaista hyvinvointivaltiota rakennettiin. Mittakaava vain on jonkin verran muuttunut, kun yhteiskunta on kehittynyt.

Toisaalta ajattelen, että kieli luo todellisuutta ja kulttuuria. Mm. uskonnolliset järjestelmät ja uskomukset pyörivät pitkälti kielellisen suggestion varassa; vakuutellaan toinen toisilleen, että me ja vain me uskomme oikein, eikö totta, ja toinen vahvistaa, koska se tukee hänen maailmankuvaansa. Tämä aasinsilta taas liittyy tasa-arvoon siten, että sangen moni uskonnollinen järjestelmä on näkyvästi tai taustalla miesjohtoinen (ei tarvitse tarkastella kuin kotoisia herätysliikkeitämme), ja jos näitä lähtee naisena pöyhimään, vastaanotto voi olla suorastaan raivokas (kokemusta on). Uskonnon varjolla on ollut hyvä pönkittää omaa valtaansa. Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan mutta arvelen, että niiden kautta valtasuhteisiin vaikuttaminen voi olla mahdollista. Ja se taas liittyy kieleen. Siksi kieli ei ole merkityksetöntä.

Näin epäilemättä on. Mielestäni tämä teoreettinen lähtökohta hylätään usein liian kepeästi, koska sitä on vaikea käsitellä eksplisiittisesti. Ja kuten tiedämme, argumentaatiota on hankala voittaa, mikäli vajoaa liian abstrakteihin väitteisiin.

Itse ajattelen, että todellisuus muodostuu sekä konkreettisista teoista (päätökset, valinnat, empiiriset havainnot) että merkityksistä (kieli, symbolit, ajatukset). Eli yhdistelen konstruktionistisiä piirteitä realismin teoriaperinteeseen sekä positivismiin. Yleensä tämä hyväksytään tiettyjen keskustelunaiheiden, mutta ei kaikkien, kohdalla.

Jos lisäksi ajatellaan muutosta pidempänä projektina, päädyn aina siihen, että avainsana on koulutus, kasvatus ja valistus.

Tämä on käytännössä usein se sanoma, jota feministit vievät maailmalle. Mainitsemani konservatismi puolestaan haraa joiltain osin vastaan, koska valistus murentaisi heidän valtaa ja toisi uusia arvoja vanhojen tilalle. Logiikka on sama kuin kirkolla, joka haluaa säilyttää jäsenensä muuttamatta ydinajatuksiaan.

En varmaan vastannut mihinkään esitettyyn kysymykseen ja muutenkin aina jännittää kirjoittaa tästä aiheesta, kun olen elämäni aikana käynyt läpi ultrafeministin ja miesasianaisen vaiheet ja päätynyt tällaiseksi välimallinjätkäksi. Olen nähnyt läheltä lukuisia kertoja, miten ei tämä meidänkään kulttuurimme aina kovin tervettä mieskuvaa luo, eikä sekään minusta ole tavoiteltavaa. Kuitenkin on tervettä, että tästä kaikesta puhutaan ja jopa tällaisessa miesvaltaisessa yhteisössä kuin Jatkis. Kun lakataan olemasta hiljaa, asiat tuppaavat muuttumaan.

Minun piti alun perin vastata nimenomaan tähän, mutta harhauduin sivupolulle. No, joka tapauksessa:

Moni ihminen asemoituu "välimallinjätkäksi", koska feminismistä käytävä keskustelu on niin poliittista. On siis valittava "puolet", jotta ei leimaudu kulttuurimarxistiksi, suvakiksi jne.

Ymmärrän tämän asetelman, sillä onhan siinä jonkinlainen totuudellinen pohja; feministit ovat voittopuoleisesti vasemmistolaisia, eikä feministien sisällä ole kovin suurta toleranssia sellaiselle ajattelulle, joka haastaa aatteen peruspremissejä, kuten sukupuolten välisiä valtasuhteita.

Minusta olisi kuitenkin järkevää erottaa toisistaan kaksi asiaa: poliittinen feminismi ja feminismin teoria. Itse olen kiinnostunut lähinnä jälkimmäisestä, ja käyn siitä mielelläni keskusteluja niin feministien kuin muidenkin kanssa. Ongelma on vain siinä, että yleinen kiinnostus teoreettista keskustelua kohtaan on vähäistä; poliittinen sapelien kalistelu on sen sijaan suosittua.

Toisin sanoen, lähes aina kun haluaa keskustella feminismistä, joutuu keskustelemaan siitä, miten joku yksittäinen ihminen kokee feminismin. Ja kuten todettua, käsitykset koostuvat lähes aina olkiukkometodilla kyhätyistä mielikuvista, joita sitten nuijitaan sivutolkulla.

Toisaalta, keskustelu feministiryhmissä on myös yksipuolista, sillä ne koostuvat ihmisistä, jotka ovat jo valmiiksi omaksuneet tietyn arvomaailman. Tällöin ei synny mielekästä dialogia sellaisten ryhmien kanssa, joilla olisi potentiaalia muuttaa ajatteluaan. Minua tuskin halutaan niihin ryhmiin, koska ajattelen esim. taloudesta eri lailla, enkä ole sitoutunut kokonaisvaltaisiin poliittisiin ohjelmiin. Eikä siinä mitään. Ryhmiä on monenlaisia, ja niillä on vapaus valita jäsenensä.

Pidän kuitenkin ajatuksesta, että olisi mahdollista yhdistellä erilaisia aateperinteitä ja muodostaa niiden pohjalta yksilöllinen kokonaisuus. Tämä voi olla toisaalta vain minun henkilökohtainen kokemus. Aika usein mediaa seuratessa tulee mielikuva, että ihmiset soljahtavat aika hyvin eri puolueiden "aatemaailmoihin". Itselleni se on ollut aina hankalaa, ja ehkä juuri siksi pyrin puolustamaan esim. feminismiä, vaikken sinällään ole kovin aktiivinen tai edes omaksu kaikkia sen lähtökohdista.

 

[dana77]

Olisiko tämä sellainen tilanne, johon feminismiä oikeasti tarvittaisiin? Olen saanut täydellisen suomalaisen kasvatuksen, ja sen takia tuntuukin ihan uskomattomalta että 12-vuotias tyttö on naimisissa 40-vuotiaan kanssa. Minähän olen varmaan vain tyhmä ihminen, mutta eikö olisi fiksumpaa puuttua tällaiseen ongelmaan sen sijaan että mietitään onko puhemies kielletty termi. Suomeen ei ikinä saa tulla tuollaista kulttuuria, jossa 12-vuotias tyttö joutuu synnytyskoneeksi keski-ikäiselle miehelle.

Olen samaa mieltä ettei tuota tilannetta saa täällä syntyä. Pitäisikö sinun tehdä kansalaisaloite, että Suomessa naimisiin menon ikärajaksi määriteltäisiin esim 18v ja seksin harjoittamisen suojaikärajaksi vaikkapa 16v? ehdotatko myös määrärahoja kehitysyhteistyöohjelmaan jolla kohennettaisiin naisten asemaa tuolla esim koulutuksen avulla? Minä olen mukana näissä.

Jotkut ovat esittäneet tiukennuksia jopa raiskauksen määritelmää, niin että seksin harjoittamiseen edellytettäisiin aktiivista suostumusta, mutta Persut vastustivat ehdotusta. Siinä oli silleen tyhmästi jätetty tarkentamatta, että ketä se koskisi joten se olisi tuollaisenaan koskenut kaikkia, myös Putkosta.

 

[dana77]

Ei Turkkia, Venäjää, Intiaa, Yhdysvaltoja tai Kiinaa johdeta millään intersektionaalisella feminismillä, vaan konservatiivisilla ja autoritäärisillä arvoilla. Lähimpänä feminismiä lienevät Pohjoismaat, joiden sisällä Suomi on ollut jonkinlainen perässähiihtelijä (pl. eduskuntauudistus vuonna 1906).

Tämä on kyllä hyvä pointti. Maailman feministisimmät maat ovat synonyymejä maailman parhaille maille, ja vastakohdat ovat suurimpia persereikiä.

Ihmettelen myöskin argumenaatiota, että meillä on asiat jo hyvin, joten siksi ei tarvitsisi jotain tehdä. Ei järkevät ihmiset niin suhtaudu mihinkään muuhunkaan politiikan osa-alueeseen. On meillä valtionvelka hallittavalla tasolla, mutta pitää siitä silti huolissaan olla. Työllisyys on säädyllisellä tasolla, mutta siihen pitää panostaa että ollaan parhaita. Korruptio on hyvällä tasolla, mutta parantamisen varaa on. Oikeastaan vain ilmastonmuutos on tuollainen alue, jota jarrutetaan samalla argumentaatiolla. Ei yllätä.

 

[finnjewel]

Tämä on kyllä hyvä pointti. Maailman feministisimmät maat ovat synonyymejä maailman parhaille maille, ja vastakohdat ovat suurimpia persereikiä.

Ehdottomasti näin.
Minua ärsyttää tässä asiassa se, että joidenkin feministien mielestä näiden p-reikämaiden tilanteelle voitaisiin tehdä jotain suomalaista esimerkkiä näyttämällä.
Yrittää toki saa, mutta sillä voidaan kohentaa tilannetta vain Suomessa. P-reikämaissa siitä ei kukaan tule koskaan välittämään mitään.

 

[dana77]

Ehdottomasti näin.
Minua ärsyttää tässä asiassa se, että joidenkin feministien mielestä näiden p-reikämaiden tilanteelle voitaisiin tehdä jotain suomalaista esimerkkiä näyttämällä.
Yrittää toki saa, mutta sillä voidaan kohentaa tilannetta vain Suomessa. P-reikämaissa siitä ei kukaan tule koskaan välittämään mitään.

Olen siinä mielessä eri mieltä, että meillä on evidenssiä siitä, että naisten koulutus tarjoaa heille taloudellista riippumattomuutta miehistä, mahdollisuuksia olla menemättä naimisiin ensimmäisen vastaantulevan halukkaan kanssa ja siten olla hankkimatta lapsia esim 12-vuotiaana. Siis vahvaa evidenssiä on siitä, että naisten koulutus korreloi lasten määrän kanssa negatiivisesti, mutta tuo se logiikka on miten homma toimii. Tukemalla kehitysyhteistyön puitteissa naisten koulutusta vähennämme siis liikakansoitusta ja parannamme tasa-arvoa.

Mielenkiintoista on siis miettiä, että ketkä tuota vastustavat ja sitä, että nämä samat Laasasen näkevät naisten liiallisen vallan ongelmaksi suomessa, koska naiset voivat täälläkin ihan samalla tavalla olla pariutumatta ensimmäisen vastaantulijan kanssa.

 

[Lystikäs]

Pidän kuitenkin ajatuksesta, että olisi mahdollista yhdistellä erilaisia aateperinteitä ja muodostaa niiden pohjalta yksilöllinen kokonaisuus. Tämä voi olla toisaalta vain minun henkilökohtainen kokemus. Aika usein mediaa seuratessa tulee mielikuva, että ihmiset soljahtavat aika hyvin eri puolueiden "aatemaailmoihin". Itselleni se on ollut aina hankalaa, ja ehkä juuri siksi pyrin puolustamaan esim. feminismiä, vaikken sinällään ole kovin aktiivinen tai edes omaksu kaikkia sen lähtökohdista.

Fiksua pohdintaa kautta linjan ja omasta mielestänikin feminismiin sisältyy paljon hyviä teorioita ja ajattelumalleja. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että niin kauan kuin noita tasa-arvon teorioita ajetaan feminismin kautta, ne ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska feminismi itsessään ei ole tasa-arvoinen laitos. Objektiivinen totuus on, että vaikka miehiä päästetään sisälle, kyseessä on kuitenkin naisten omistama kerhotalo, jossa miehillä ei tule koskaan olemaan tasa-arvoista asemaa - mies on pääsääntöisesti operointipöydällä. Feminismi palveli aikansa ja teki sen hyvin, mutta nyt olisi aika siirtyä sukupuolineutraaliin kerhotaloon ja aloittaa puhtaalta pöydältä rinta rinnan molempien sukupuolien kesken, koska moni tasa-arvoseikka vaatii korjautuakseen kurkistusta molempien sukupuolien sisään. Jos ajatus Yhteisestä kerhotalosta tuntuu vieraalta, niin kuvitelkaa muuttavanne tuoreen vaimon kanssa yhteen, mutta muutatte hänen asuntoonsa, jota hän ei halua sisustaa uudelleen, koska ei halua luopua sen muistoista ja historiasta. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta useimmat avioparit haluavat aloittaa puhtaalta pöydältä ja rakentaa jotain yhteistä. Tuntuu muutenkin paradoksaaliselta, että tasa-arvon nimeä julistava instanssi, joka ei itsessään ole sukupuolineutraali, vaatii valtiota korjaamaan termejään sukuneutraaliksi (jonka pointin kyllä ymmärrän hyvin).

Moni feministi ei välttämättä näe tätä epätasa-arvoa keskuudessaan, mutta kuten itsekin totesit, feministejä on moneen lähtöön (niitäkin, joiden mielestä mies ei voi olla feministi, korkeintaan miesfeministi), ja heitä on verkostoitunut syvällä aatteen keskeisille paikoille. Yleensä radikaalit yhden aatteen sielut taistelevat motivoituneemmin aatteensa puolesta, kuin tasapainoisemmat kokonaiskuvaa hahmottavat henkilöt. Joku mainitsi joskus, että jokainen persu ei ole rasisti, mutta jokainen rasisti on persu. Sama pätee aika lailla feminismiin. Jokainen feministi ei ole miestenvihaaja, mutta jokainen miestenvihaaja on feministi. En väitä, että iso osa feministeistä olisi miestenvihaajia, mutta se tarjoaa hyvän foorumin näille henkilöille. Ja kyllä miestenvihaajia on olemassa siinä missä naistenvihaajiakin.

Mutta vaikka näen feministisissä ajatusmalleissa paljon hyvää, intersektionaalinen feminismi on ihan muuta. Olen itse kasvanut ns. Martin Luther Kingin ajatusmalliin, jossa ihmisiä ei tulisi nähdä ulkoisten ominaisuuksiensa kautta, vaan luonteensa kautta, ja intersektionaalinen feminismi tuntuu ajavan ihan päinvastaista ajatusmallia. Se yrittää lokeroida ihmiset juurikin näihin ulkoisiin lokeroihin, ja jättää luonneseikat toissijaisiksi. Minun on vaikea nähdä tämän lisäävän mitään muuta kuin katkeruutta valtaväestössä, jolle laitetaan menestyspainoja jalkoihin, vaikka luonne, älykkyys ja kauneus ovat ne selkeästi parhaat edellytykset menestykselle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä on kyllä hyvä pointti. Maailman feministisimmät maat ovat synonyymejä maailman parhaille maille, ja vastakohdat ovat suurimpia persereikiä.

Länsimaiset oikeusvaltiot ovat puutteineenkin sallivia kasvualustoja monenlaisille aatteille ja näkökannoille. Tämä koskee niin naisten oikeuksia ja monia täällä päin laajasti kannatettuja asioita. Näistä useat ovat meillä jonkinlaisia itsestäänselvyyksiä, kun taas härömaissa samat ajatukset voivat ainakin tällä erää olla suorastaan anarkistisia. Toki länsimaisissa oikeusvaltioissa ihmiset voivat koettaa varsin vapaasti edistää myös hieman kiistanalaisempia näkökantoja, kuten vaikkapa feminismin telaketjumuotoja. Ilman vallitsevien olojen ja arvojen kyseenalaistamisen mahdollisuutta länsimaisten yhteiskuntien vapaus olisikin varsin näennäistä. Tällä tyylillä ei aina synny priimaa, mutta myös vähemmän fiksujen äänien on hyvä päästä esille, koska myös fiksutkin asiat tapaavat nousta framille.

Toisinaan feminismiä lähellä olevilta suunnilta nousee esille voimakasta kritiikkiä läntisiä yhteiskuntia ja niissä vallitsevia arvoja kohtaan. Kritiikki on edelleen täysin ok, mutta joillekin feministeille tyypillinen kulttuurirelativistinen suhtautumistapa tähän katsantoon yhdistettynä on jotain, mitä kaltaiseni sanotaanko vaikka keski-ikäisen suomalaisen cis-miehen on vaikea ymmärtää.

 

[dana77]

Toisinaan feminismiä lähellä olevilta suunnilta nousee esille voimakasta kritiikkiä läntisiä yhteiskuntia ja niissä vallitsevia arvoja kohtaan. Kritiikki on edelleen täysin ok, mutta joillekin feministeille tyypillinen kulttuurirelarivistinen suhtautumistapa tähän katsantoon yhdistettynä on jotain, mitä kaltaiseni sanotaanko vaikka keski-ikäisen suomalaisen cis-miehen on vaikea ymmärtää.

Sama juttu, mutta minun kaltaiseni keski-ikäisen suomalaisen cis-miehen on kuitenkin suhteellisen helppo kohauttaa sellaisille jutuille hartijoita ja ajatella sen sijasta vaikkapa naisten pyöreitä ruumiinosia, jääkiekkoa tai olutta. Esim jotkut Tiina Rosenbergin tai Veronika Honkasalon jutut ovat aika raskaita, mutta jatkoajasta olen oppinut skippaamaan sellaiset kuten meemissä kerrotaan

https://media1.tenor.com/images/4c985f0fd87367e9a854b54f0b2e5918/tenor.gif?itemid=4741678

 

[Ostoskassi]

Fiksua pohdintaa kautta linjan ja omasta mielestänikin feminismiin sisältyy paljon hyviä teorioita ja ajattelumalleja. Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että niin kauan kuin noita tasa-arvon teorioita ajetaan feminismin kautta, ne ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska feminismi itsessään ei ole tasa-arvoinen laitos. Objektiivinen totuus on, että vaikka miehiä päästetään sisälle, kyseessä on kuitenkin naisten omistama kerhotalo, jossa miehillä ei tule koskaan olemaan tasa-arvoista asemaa - mies on pääsääntöisesti operointipöydällä. Feminismi palveli aikansa ja teki sen hyvin, mutta nyt olisi aika siirtyä sukupuolineutraaliin kerhotaloon ja aloittaa puhtaalta pöydältä rinta rinnan molempien sukupuolien kesken, koska moni tasa-arvoseikka vaatii korjautuakseen kurkistusta molempien sukupuolien sisään.

Juuri näin ja poliittisessa keskustelussa onkin nähtävissä kuinka feminismi on vähintään pyrkinyt omimaan tasa-arvon aatteena itselleen. Usein feministit ja feminismi pyrkii viestittämään, että ei voi olla tasa-arvon kannattaja ilman, että identifioituu feministiksi. Ja niin kauan, kun keskustelu pyörii tällaisen metakeskustelun tasolla ei päästä kovinkaan hedelmälliseen keskusteluun.

2020-luvulla feminismi pyrkii paikoitellen jopa lisäämään sukupuolten välistä kaunaa ja asettaa miehet ja naiset vastakkain, eikä näe tasa-arvoa asiana, johon lähtökohtaisesti kaikki järkevät yksilöt pyrkivät. Puhutaan etuoikeuksista ja etuoikeuksista luopumisista ja niiden tunnustamisesta. Tällaiset aloitukset eivät lähtökohtaisesti anna kovinkaan hyvää lähtökohtaa yhteiseen tekemiseen, paremman huomisen puolesta. Pystyykö feminismi edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassa, kun keskustelu itsessään on feminismin ympärillä niin, sanotaanko, toksista?

Itse myös haastaisin feminististä näkemystä, jossa miehet ovat hallinneet aikojen alusta alkaen ja naisille on osoitettu tietty paikka ennalta yhteiskunnassa. Tietyllä tavalla tämä on totta, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että vielä parisen sataa vuotta sitten maailman jokaisessa kolkassa elettiin noin dollarilla per päivä. Ylipäätään suurina nälkävuosina Suomessa kuoli lähes kymmenen prosenttia alueen väestöstä. Ei siinä ollut mahdollisuutta syrjiä muita ihmisiä sukupuolen perusteella, kyllä ensisijaisesti perheiden ja yhteisöjen tavoite oli selvitä tilanteesta yhdessä.

Vielä viitaten tuohon "naisen paikkaan". Ei miehen elämä myöskään aina herkkua ollut historian saatossa. Samalla tavalla kuin eläinmaailmassa toimitaan, on laumanjohtaja myös vastuussa omistaan. Esimerkiksi ulkoisen uhan edessä miespuoliset ihmiset ovat ensisijassa niitä, jotka lähtevät omaa laumaa/yhteisöä puolustamaan. Ja tämä pätee myös nykyaikaan. Ihmisen historia on täynnä tragedioita sodista nälänhätään tai kulkutaudeista luonnonkatastrofeihin. Ihmiskunta on näistä selvinnyt (lauman/yhteisön) sisäisellä yhteistyöllä. Ja uskon, että tätä yhteistyötä voidaan hyödyntää myös täydellistä tasa-arvoa tavoiteltaessa, vaikka täydellinen tasa-arvo ajatuksena onkin absurdi.

 

[DonTirri]

Feministin erottaa egalitaristista ('ttu mikä sanahirviö) helposti.
Tasa-arvoiset/sukupuolineutraalit kutsunnat.
Feministeiltä lentää tasa-arvoisuus nopeasti romukoppaan kun alrmetaan puhua miehenä olon paskemmista puolista.

"Etsä voi lyödä NAISTA" on toinen. Lyöminen on väärin sukupuolesta riippumatta.

 

[Snakster]

Feministin erottaa egalitaristista ('ttu mikä sanahirviö) helposti.
Tasa-arvoiset/sukupuolineutraalit kutsunnat.
Feministeiltä lentää tasa-arvoisuus nopeasti romukoppaan kun alrmetaan puhua miehenä olon paskemmista puolista.

"Etsä voi lyödä NAISTA" on toinen. Lyöminen on väärin sukupuolesta riippumatta.

Kyllä minä feministinä vastustan nykyistä asevelvollisuusmallia juuri siksi, että se kohtelee eri sukupuolia eri tavalla.

Samoin vastustan väkivaltaa kaikissa muodoissaan ja toivoisin, että a) miehet ilmoittaisivat isommalla prosentilla heihin kohdistuvasta perheväkivallasta, b) nämä ilmoitukset otettaisiin asianmukaisesti vastaan ja yhteisö suhtautuisi niihin asiallisesti ilman mitään "kyllä miehen täytyy pitää akkansa kurissa" -kommentteja ja c) ymmärrettäisiin laajemminkin ongelmaksi miehen isompi riski joutua satunnaisen väkivallan uhriksi, harvemmin tosin seksuaalisen väkivallan.

 

[Vuokralainen]

Minä en ymmärrä, että feminisismi toisi jotenkin naisia ja heidän oikeuksia miesten oikeuksien edelle.
Tasa-arvona minä feminismin ymmärrän. Feminismi tarkoittaa myös sitä, että miesten oikeudet ovat yhtä naisten oikeuksien kanssa.
Ymmärränkö minä vai Sinä nyt jotain väärin?

 

[npc]

Ei kai kukaan kiistä, etteikö feminismillä olisi ollut tehtävänsä historiassa. Jotenkin nyt vain kun vaikka länsimaissa asiat ovat - tietääkseni - tasa-arvoiset, on ehkä tällaiselta liikkeeltä pudonnut pohja. Länsimaalaiselta feministiltä kun kysyy arkaluontoisia asioita että miten vaikka muslimimaissa tämä tasa-arvo niinku, että eikö paukut pitäisi keskittää sinne tai jotain niin siihen ei tule mitään järkevää vastausta ikinä vaan ruvetaan puhumaan vaikka keskipituuksista tai jotain. Minä olen ymmärtävinäni oman viestini mahdollisen wattaboutismin ja en haluaisi jotenkin itse siihen syyllistyä nyt kun sitä kohtaan juuri tavallaan kritisoin, mutta... Mutku...

(niputan myöhemmin oman mielipiteeni tästä, ahistaa keskeneräiset asiat)

 

[dana77]

Länsimaalaiselta feministiltä kun kysyy arkaluontoisia asioita että miten vaikka muslimimaissa tämä tasa-arvo niinku, että eikö paukut pitäisi keskittää sinne tai jotain niin siihen ei tule mitään järkevää vastausta ikinä vaan ruvetaan puhumaan vaikka keskipituuksista tai jotain.

tyhmiin kysymyksiin harvemmin saa järkeviä vastauksia. Mieti nyt itse jos joku kysyisi työllisyysasteesta, että eikös se ala olemaan ja aika hyvä, että eikä pitäisi keskittyä jo Espanjan työllisyysasteeseen. Ei suomen ongelmiin puuttuminen ensinnäkään ole pois siitä, ettei muualle voisi pyrkiä vaikuttamaan, mutta Suomen mahdollisuudet toimia muualla kuin Suomessa ovat paljon rajallisemmat. Me emme Saudien lakeja saa muutettua, vaikka eduskunta yksimielisesti kannattaisi muutosta.

Tai jotain.

 

[npc]

tyhmiin kysymyksiin harvemmin saa järkeviä vastauksia. Mieti nyt itse jos joku kysyisi työllisyysasteesta, että eikös se ala olemaan ja aika hyvä, että eikä pitäisi keskittyä jo Espanjan työllisyysasteeseen. Ei suomen ongelmiin puuttuminen ensinnäkään ole pois siitä, ettei muualle voisi pyrkiä vaikuttamaan, mutta Suomen mahdollisuudet toimia muualla kuin Suomessa ovat paljon rajallisemmat. Me emme Saudien lakeja saa muutettua, vaikka eduskunta yksimielisesti kannattaisi muutosta.

Tai jotain.

Tykkään tällaisesta järjen äänestä joka pala palalta eheyttää pirstaleista mieltäni.

 

[npc]

(niputan myöhemmin oman mielipiteeni tästä, ahistaa keskeneräiset asiat)

No niputetaan nyt nopeesti, jotta pääsee tästäkin pois. Pekka Vahvanen toki niputtaisi terävästi, mutta mä en ole hän ja koen asiat ei-akateemiseltapohjalta ja omasta mielestäni niin perkeleen tasa-arvoisesti.

- Jos feminismiliike joskus sanoisi, että työmme on nyt tullut päätökseen, maailmassa vallitsee tasa-arvoisuus ja saavutimme mitä haimme: on yhdenvertaiset opiskelumahdollisuudet, palkat ja kaikki, niin...

... tämmöinen jättäisi valtavan tyhjiön. Mutufiilikseni mukaan kapinallishenkinen sielu ei jätä elämänasennettaan siihen, että joku päämäärä saavutettu, eihän? Silloin haetaan joku seuraava. Tässä ei ole tietenkään mitään pahaa jos elämändraivi on puolustaa heikompia ja huonommassa asemassa olevia.

Jätän paasaukseni tähän. Näkeehän sen mihin tämä olisi menossa. Jätän liikkumavaraa muillekin kuin että itsellenikin.

 

[Lapajäähän]

Feministejä on moneen lähtöön. Minusta on hienoa, että naiset pitävä isolla äänellä puoliaan, mutta tässä menee juuri se sama homma, kuin esimerkiksi tasa-arvoisessa avioliittolaissa. Monet kiihkoilevat idiootit vievät huomion ja sitten koko asia saa paheksuntaa, ja tärkein pointti menee ohi.

Jos mietitään suomalaisia naisia. Meillä on Suomessa todella vahvoja naisia. Naiset saavat olla naisia, he voivat hakea rakennus-, metalli-, auto- ja putkipuolelle kouluun, eikä sitä ihmitellä. Yhteistä näissä naisissa on se, että he tulevat paremmin toimeen miesten kanssa kuin toisten naisten, eivätkä huuda minkään feminismin perään, vaikka "haluavatkin etuja".

Mut on mieheksi kasvatettu niin, että mutsi on kertonu hirttävänsä mut palleista kattoon, jos sohlaan naisien kanssa tai petän tai teen jotain muuta vastaavaa.

Edellämainittu ei nyt liity millään lailla mihinkään, mutta se antaa sen opetuksen, että: "älä ole se tyypillinen mies, ole parempi".

Samalla itselle on kasvanut se ajatusmalli, että naisia ja itseään pienempiä suojellaan. Jotkut feministit huutaa sen perään, että: "Olemme itsenäisiä, meidän ruokakasseja ei tarvitse kantaa, oven saan auki itsekin, kyllä minäkin pystyn!!!" Jne. Kysehän on vain itsestäänselvistä kohteliaisuuksista, eikä vähättelystä joten taas lähtee pohjaa pois ajatuksilta.

Se harmittaa suuresti, että pöhlöt pilaa parempien mainetta/aatteita ja sahaa omaa oksaa.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Edellämainittu ei nyt liity millään lailla mihinkään, mutta se antaa sen opetuksen, että: "älä ole se tyypillinen mies, ole parempi".

Mitä tarkoittaa "se tyypillinen mies", jota parempi sinun pitää olla?

Ei voi oikein välttyä mielikuvalta, että tuollaisien opetuksien palleista-kattoon-saarnaaminen poikalapselleen saattaa viitata äidin hieman toivottua epäonnisempiin subjektiivisiin eksperimentaatioihin suhteessaan vastakkaiseen sukupuoleen.

 

[Tadu]

Seida Sohrabin kolumni: Intersektionaalisen feminismin voi heittää romukoppaan

Intersektionaalinen feminismi ei muuta sitä, mikä on ollut suomalaisille aina tärkeää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.

www.is.fi

Hyvin kirjoitettu.

 

[Pompino]

Tässä tolkun kirjoitus maahanmuuttajanaiselta. Tokihan palstan feministihenkilöt asian paremmin tietävät ja tuntevat.

Seida Sohrabin kolumni: Intersektionaalisen feminismin voi heittää romukoppaan

Intersektionaalinen feminismi ei muuta sitä, mikä on ollut suomalaisille aina tärkeää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.

www.is.fi

ja prkl, Tadu Wassbergin verran nopeampi!

 

[axe]

Seida Sohrabin kolumni: Intersektionaalisen feminismin voi heittää romukoppaan

Intersektionaalinen feminismi ei muuta sitä, mikä on ollut suomalaisille aina tärkeää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.

www.is.fi

Noita! Vääräoppinen! Polttakaa hänet!

 

[Snakster]

Seida Sohrabin kolumni: Intersektionaalisen feminismin voi heittää romukoppaan

Intersektionaalinen feminismi ei muuta sitä, mikä on ollut suomalaisille aina tärkeää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.

www.is.fi

Hyvin kirjoitettu.

Osittain joo, mutta tuo "on isompiakin ongelmia" -lopetus vesittää koko jutun, niin kuin se aina tekee hyvienkin näkemysten ja argumenttien osalta.

Yhtä hyvin voisi vastata, että kun Suomessa on isompiakin ongelmia kuin vaikean sanan esiintyminen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, niin miksi helvetissä kirjoittaja käyttää arvokasta palstatilaa tämän asian ruotimiseen.

 

[Walrus21]

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että niin kauan kuin noita tasa-arvon teorioita ajetaan feminismin kautta, ne ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska feminismi itsessään ei ole tasa-arvoinen laitos. Objektiivinen totuus on, että vaikka miehiä päästetään sisälle, kyseessä on kuitenkin naisten omistama kerhotalo, jossa miehillä ei tule koskaan olemaan tasa-arvoista asemaa - mies on pääsääntöisesti operointipöydällä.

Sanoisin, että miehisyys on operointipöydällä, ei niinkään miessukupuoli. Feminismi on tähän päivään tultaessa luopunut hyvin pitkälti ajatuksesta, että sukupuolet olisivat sodassa keskenään. Toki on totta, että osa porukasta torjuu ajatuksen sukupuolten välisestä, yhteisestä projektista. Tuollainen portinvartijatouhu ei kuitenkaan ole valtavirtaa.

Feminismi palveli aikansa ja teki sen hyvin, mutta nyt olisi aika siirtyä sukupuolineutraaliin kerhotaloon ja aloittaa puhtaalta pöydältä rinta rinnan molempien sukupuolien kesken, koska moni tasa-arvoseikka vaatii korjautuakseen kurkistusta molempien sukupuolien sisään. Jos ajatus Yhteisestä kerhotalosta tuntuu vieraalta, niin kuvitelkaa muuttavanne tuoreen vaimon kanssa yhteen, mutta muutatte hänen asuntoonsa, jota hän ei halua sisustaa uudelleen, koska ei halua luopua sen muistoista ja historiasta. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta useimmat avioparit haluavat aloittaa puhtaalta pöydältä ja rakentaa jotain yhteistä. Tuntuu muutenkin paradoksaaliselta, että tasa-arvon nimeä julistava instanssi, joka ei itsessään ole sukupuolineutraali, vaatii valtiota korjaamaan termejään sukuneutraaliksi (jonka pointin kyllä ymmärrän hyvin).

Käytännössä mikään ei estä miehiä "liittymästä kerhoon". Miehet eivät kuitenkaan yleisesti ottaen ole kiinnostuneita feminismistä, minkä vuoksi sukupuolijakauma on epätasainen.

Tämä taas johtuu feministien mukaan siitä, että miehet ovat omaksuneet maskuliinisen miesihanteen, joka on usein vastakkainen feminismin ihanteiden kanssa. Miehet tuppaavat olemaan riskinottajia, kilpailuhenkisiä ja oikeistolaisempia. En osaa arvioida, mistä se johtuu, mutta näin on ymmärtääkseni tutkimustenkin mukaan. Toisin sanoen, on vaikea houkutella miehiä vasemmistohenkiseen projektiin, jossa rikottaisiin heidän omaksumaa mieskuvaa. Tämä taas ei ole feminismin "vika", vaan tähän ilmiöön oleellisesti liittyvä muuttuja, johon on hankala vaikuttaa.

Käytännössä noita mainitsemiasi miesten ongelmia ajavat paradoksaalisesti lähinnä feministit. En kuitenkaan väitä, että femionistit olisivat jotenkin universaalisti "oikeassa", sillä näkökulmat vaihtelevat poliittisten kantojen mukaan. Yksi näkee maailman kyynisen eduntavoittelun kautta, toinen yhteistyön ja ongelmanratkaisun.

Moni feministi ei välttämättä näe tätä epätasa-arvoa keskuudessaan, mutta kuten itsekin totesit, feministejä on moneen lähtöön (niitäkin, joiden mielestä mies ei voi olla feministi, korkeintaan miesfeministi), ja heitä on verkostoitunut syvällä aatteen keskeisille paikoille. Yleensä radikaalit yhden aatteen sielut taistelevat motivoituneemmin aatteensa puolesta, kuin tasapainoisemmat kokonaiskuvaa hahmottavat henkilöt. Joku mainitsi joskus, että jokainen persu ei ole rasisti, mutta jokainen rasisti on persu. Sama pätee aika lailla feminismiin. Jokainen feministi ei ole miestenvihaaja, mutta jokainen miestenvihaaja on feministi. En väitä, että iso osa feministeistä olisi miestenvihaajia, mutta se tarjoaa hyvän foorumin näille henkilöille. Ja kyllä miestenvihaajia on olemassa siinä missä naistenvihaajiakin.

Sanoisin, että koko termi "miesvihaaja" on lähinnä työkalu feminismin vastustajilla. Sillä saadaan vietyä huomio maskuliinisuuden kritiikistä kollektiiviseen joukkoon, jota vastustajat (feministit) jotenkin kollektiivisesti vihaavat. Tämä ei siis pidä yleisellä tasolla paikkaansa, vaikkakin on totta, että joukossa on yksittäisiä vihan kyllästämiä henkilöitä.

Mutta vaikka näen feministisissä ajatusmalleissa paljon hyvää, intersektionaalinen feminismi on ihan muuta. Olen itse kasvanut ns. Martin Luther Kingin ajatusmalliin, jossa ihmisiä ei tulisi nähdä ulkoisten ominaisuuksiensa kautta, vaan luonteensa kautta, ja intersektionaalinen feminismi tuntuu ajavan ihan päinvastaista ajatusmallia. Se yrittää lokeroida ihmiset juurikin näihin ulkoisiin lokeroihin, ja jättää luonneseikat toissijaisiksi. Minun on vaikea nähdä tämän lisäävän mitään muuta kuin katkeruutta valtaväestössä, jolle laitetaan menestyspainoja jalkoihin, vaikka luonne, älykkyys ja kauneus ovat ne selkeästi parhaat edellytykset menestykselle.

Palaan aikaisempaan ajatukseen feminismin historiasta. Kannattamasi aate on ideaalitasolla houkutteleva ja järkeenkäypä. Käytännössä sen idea perustuu 1700-1800-lukujen ajatteluun, eli feminismin varhaisiin kirjoittajiin, kuten John Stuart Milliin.

Taisteltaessa poliittisista oikeuksista oli luontevaa vedota ihmisten yleismaailmallisiin ominaisuuksiin, kuten vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tätä kautta vastustettiin sekä feodalismia, orjuutta että miehen holhousoikeutta naiseen. Ajatus naisten oikeudesta poliittiseen toimijuuteen oli osa tätä kuviota, joskin sitä saatiin odottaa aina 1900-luvun taitteeseen.

Tämä valistuksen ja liberalismin historia on sikäli tärkeä, että sitä käytetään yhä perusteluna erilaisille poliittisille päätöksillä. Ajatellaan, että ihmisiä tulisi kohdella yhteismitallisesti - eli kaikki seksuaalisuuteen, sukupuoleen tai asemaan liittyvät ulkoiset tekijät tulisi sivuuttaa päätöksenteossa. Hyvä periaate, en vastusta missään nimissä, ja tähänhän meidän oikeusjärjestelmä pohjautuukin.

Miten tämä sitten liittyy feminismiin? Siten, että feminismin kolmas aalto (intersektionaalisuus) kritisoi tätä "sukupuolisokeaa" tarkastelutapaa. Ajatuksena on, että jos kaikkia kohdellaan yhteismitallisesti, vahvimmat hyötyvät heikompien kustannuksella. Enkä tarkoita tällä sitä, että ääniä pitäisi jakaa ryhmäjäsenyyden perusteella (John Stuart Mill muuten toivoi, että äänioikeus olisi sidottu varallisuuteen). Sen sijaan sillä viitataan toimintapaan, jossa yhteiskunta tiedostaa pelikentän epätasaisuuden, jolloin se voi myös toimia aktiivisesti heikoimmassa asemassa olevien hyväksi.

Tämä taas asettaa haasteensa, sillä kuka lopulta on toista heikommassa asemassa? Miten tällaisessa luokittelussa voidaan toimia tasa-arvoisesti? Käytännössä toiminta on aika hienovaraista, sillä yhteiskunta kannattaa laajalti samoja ideaaleja, joihin tuo kuvailusi pohjautuu. Ihmiset haluavat uskoa ajatukseen, että kaikilla on samat mahdollisuudet riippumatta lähtökohdista tai henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Todellisuus on kuitenkin sikäli karu, että tutkimusten perusteella voidaan löytää erilaisia korrelaatioita, jotka osoittavat lähtökohtien eriarvoisuuden. No, tämä on tietysti poliittinen kysymys. Pohjimmiltaan kyse on siitä, minkä verran voidaan harjoittaa ns. positiivista syrjintää.

Suomen valtio on de facto melko feministinen toimija, sillä se toimii aktiivisesti erilaisten vähemmistön hyväksi. Toisaalta Suomen valtio on myös liiketaloudellinen toimija, joka on kiinnostunut budjettitasapainosta ja fiskaalitaloudesta. Ihmiset haluavat pääsääntöisesti, että kaikkea ei jaeta tasan; valtaosalla menee ihan hyvin, eikä heillä ole suurta intressiä "tasata pelikenttää" liiaksi. Voidaan myös väittää perustellusti, että liiallinen tasaus tappaa mielenkiinnon menestyksen tavoitteluun.

Palaan edelliseen väitteeseeni. Mielestäni Suomen valtio toimii intersektionaalisen feminismin mukaisesta monessa kohtaa. Vai mitä muuta on se, että kouluihin suunnnitellaan pyörätuolirampit, busseissa on erilliset penkit sokeille, kouluissa opetetaan yhdenvertaisuutta ja budjetista kohdennetaan varoja keliaakikoille? Aivan yksi yhteen intersektionaalisen feminismin kanssa.

Ihmiset ovatkin yleensä feminismiä vastaan sen takia, että he pelkäävät ns. kaltevaa pintaa ja ajattelevat, että kun toimitaan feministisesti, niin sitten on samantien pakko omaksua tone politisointi, moniavioisuus ja kiintiöt työnhaussa. Näinhän ei tietystikään ole, vaan usein feminismikin on vain yleistermi, jonka sisällä on maltillista ja vähemmän maltillista liikehdintää. Poliittiset vastustajat valikoivat näistä kaikista raflaavimmat, minkä seurauksena suuri yleisö on feminismiä vastaan.

Enkä nyt yritä sano, että ihmisten pitäisi jotenkin juhlavasti julistautua feministeiksi. Tuskin itsekään näin tekisin, sillä en halua olla osa terminologiaa, joka on banalisoitu aikaa sitten. Käytännön tasolla kannatan kuitenkin tiettyjä perusajatuksia, kuten tekee moni muukin. Mielestäni tällainen toimintatapa on Suomessa varsin yleistä, ja ihan hyvä niin.

 

[Tuamas]

Feministin erottaa egalitaristista ('ttu mikä sanahirviö) helposti.
Tasa-arvoiset/sukupuolineutraalit kutsunnat.
Feministeiltä lentää tasa-arvoisuus nopeasti romukoppaan kun alrmetaan puhua miehenä olon paskemmista puolista.

Haluatko lukita tämän vastauksen?

 

[Tadu]

Osittain joo, mutta tuo "on isompiakin ongelmia" -lopetus vesittää koko jutun, niin kuin se aina tekee hyvienkin näkemysten ja argumenttien osalta.

Yhtä hyvin voisi vastata, että kun Suomessa on isompiakin ongelmia kuin vaikean sanan esiintyminen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, niin miksi helvetissä kirjoittaja käyttää arvokasta palstatilaa tämän asian ruotimiseen.

Totta. Olet oikeassa, että tuo lause on typerä klisee, jota yleensä käytetään asioiden vähättelyssä kun vähättelyyn ei ole perusteita. Sen käyttäminen tuossa kolumnissa oli typerää.

Mielestäni tässä kuitenkin tuodaan hyviä näkökulmia keskusteluun. Moni maahanmuuttaja ei kaipaa ylimääräistä "hyysäystä" ja moni nainen ei kaipaa naisille säälipaikkoja pörssiyhtiöiden hallitukseen jne. En tällä kuitenkaan tarkoita, että kaikki posiitivinen syrjintä olisi huonoa tai, että kaikki vähemmistöjen jäsenet näin ajattelisivat. Harva asia on mustavalkoinen.

Tässä feminismin nostamisessa keskusteluun on Vihreillä samanlaiset intressit kuin persuilla maahanmuuton nostamisessa keskusteluun. Eikä siinä mitään väärin ole. Persut toki tuovat maahanmuuttoa keskusteluun enemmän kuin Vihreät feminismiä, sen myönnän. Itse tosin vierastan feministi-termin käyttöä vaikka tasa-arvon kannattaja tietenkin olen. Voi olla, että se kertoo jotain minusta. Tuntuu, että nykyään kyseistä termiä käytetään molempien leirien toimesta provokaationa ja yleensä siinä provossa onnistutaankin.

Jos haluttaisiin oikeasti edistää tasa-arvoa, käytettäisiin neutraaleja ilmaisuja kuten sitä tasa-arvoa. Tällä feministi-termin käytöllä poliittisessa keskustelussa luodaan vain lisää vastakkainasettelua, mutta se toki sataa Vihreiden ja persujen laariin.