Feminismi – tasa-arvon asialla?

[Walrus21]

Kyllä se aika isoa vastakkainasettelua on, kun miehisyys on se pääasia, joka tulee tasa-arvon nimissä korjata.

Totta kai se on. Feminismin teoriassa maskuliinisuuden kritiikki ei kuitenkaan viittaa miehiin itsessään, vaan toimintamalleihin, joihin yhteiskunta kannustaa. Siinä taistelussa feministit kokevat olevansa tappiolla, koska yhteiskunta rullaa hyvin pitkälti maskuliinisuuden "normin" kautta.

Tähän väliin on hyvä korostaa, että maskuliinisuudella ei viitata mihinkään punttisalimeininkeihin, vaan esimerkiksi siihen, että miehen velvollisuudeksi oletetaan perheen turvaaminen tai fyysinen uhrautuminen.

Ja se tuossa termissä feminismikin on oikeastaan vikana. Se asettaa automaattisesti vastakohtansa, eli maskuliinisuuden pahikseksi, vaikka maskuliinisuus on jotain mikä virtaa joissain miehissä hyvin luontaisesti. Tietenkin on negatiivista maskuliinisuutta, mutta on myös negatiivista feminiinisyyttä. Ihminen on olento, jolla on yleensä tarve purkaa pahaa oloa ympärilleen ”toksisesti” itselleen ominaisin keinoin, suorasti tai epäsuorasti.

Mikä äläkkä siitä nousisikaan, jos feminismin teoria siirrettäisiin termin "tasa-arvo" alle. Näitä terminologisia kiistoja käydään juuri niin kauan kuin ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten yhteiskunta pitäisi järjestää.

En oikein käsitä sitä, että ihmiset, jotka ymmärtävät sellaisten yhteiskunnallisten termien, kuten puhemies, palomies yms. muokkaavan ihmisten ennakkoasenteita, eivät ymmärrä termin feminismi tekevän samaa. Feminismi ei ole neutraali termi, koska feminiinisyydellä on selkeä vastakohta, maskuliinisuus.

Feminismiä tulkitaan siinä kontekstissa, missä se on kehittynyt. Taustaoletuksena on koko ajan ollut, ja on yhä edelleen, että valta on pääosin maskuliinista, jolloin feminismi muodostaa vastavoiman.

Jos feminismi vaihdettaisiin johonkin toiseen termiin, kohdattaisiin lisää ongelmia. Mitä tasa-arvo tarkoittaa? Ei sille ole mitään yksiselitteistä selitystä.

Valtionjohto käyttää laveita termejä sen takia, että se pyrkii neutraaliuteen. Siksi termiä "intersektionaalinen feminismi" ei edes esiinny siinä tasa-arvo-ohjelmassa. Silti siitä käydään nyt jotain dramaattista keskustelua, vaikka puolueiden tavoitteet ja ohjelmat olivat selvillä hyvissä ajoin ennen vaaleja. Nyt niitä sitten toteutetaan, olivat ne määritelmällisesti feministisiä tai eivät. Termit ovat loppujen lopuksi aika vähäpätöisiä verrattuna menetelmiin ja tavoitteisiin.

 

[Walrus21]

Uskoakseni valtaosa suomalaisista on suvaitsevaisia, isänmaallisia ja feministejä, mutta eivät välttämättä halua näitä termejä itsestään käyttää nykyisessä asenneilmapiirissä, tai eivät tiedä mitä esimerkiksi se feminismi nykyään tarkoittaa.

Tämä on tärkeä pointti. Väitän, että suurin osa ihmisistä on ihan fine vaikkapa tämän hallituksen tasa-arvopyrkimysten kanssa, oli ne brändätty feminisminä tai ei. Samoin suurin osa ihmisistä on aika suvaitsevaisia, eikä heitä kiinnosta joku maahanmuutto kuin poikkeusaikoina (kesä 2015).

Tämä kesäkin on nyt ollut sellaista aikaa, että mistään painavista aiheista ei ole puhuttu. Twitterissä ego-miekkailijat yrittävät keräillä irtopisteitä ja täällä Jatkoajassa väännetään jostain halvatun riisipaketista. Tämä intersektionaalisuus-kriisi on samaa luokkaa ja unohtuu luultavasti viikossa.

 

[Ollakseni]

Feminismin yksi ongelma on siinä kun se on tuonut paljon akateemista kielenkäyttöä julkisuuteen ja sitten ihmiset eivät täysin ymmärrä mitä niillä termeillä tarkoitetaan. Esimerkkeinä vaikkapa toksinen maskuliinisuus, intersektionalismi ja performatiivinen sukupuoli. Sitten muutamia YouTube videoita aiheesta katsoneet ihmiset alkavat käyttämään noita termejä hieman väärin ja väärissä yhteyksissä. Pahimmassa tapauksessa sotketaan kriittistä teoriaa ja dialektista materialismia mukaan. Sitten siitä ei ota selvää kuin Slavoj Žižek.

 

[BigRedCat]

Ongelmat suomalaisessa yhteiskunnat ovat varsin vähäisiä verrattuna moneen muuhun. Tämä on selvää. Mielestäni tuo puhemies-termistä kiistely on melko vähäpätöinen ongelma, mutta toisaalta, jos se on vähäpätöinen, miksi sitä ei vain ratkaista ja mennä eteenpäin? Näin ei tapahdu, koska termit ovat yhtä lailla tärkeitä myös konservatiiveille, "tolkun ihmisille" ja sivusta seuraajille.

Arvon @Walrus21 , viestisi oli hyvä ja asiapitoinen. Kommentoin vain paria seikkaa alusta. Minusta yliyksinkertaistat tässä "kiistelyn" motiiveja roimasti. Tuskin kyse on puhemies-termistä, jäätelöpuikon nimestä tms. eristettynä. Ennemminkin väittäisin asian menevän niin, että ihmiset kokevat että eräänlainen uskonnollinen eliitti, jota he itse eivät tunnusta, yrittää sanella (kenties pieniä) yksityiskohtia heidän elämässään.

Sinusta puhemies-termi on ongelma, joskin vähäpätöinen. Uskot että siitä luopumisella on positiivisia vaikutuksia. Moni ei tätä usko vaikka olisikin tasa-arvon kannalla. Heille asia näyttäytyy uuspapiston mielivaltaisena vaatimuksena, jonka perusteet ovat uskonnollisia.

Jos minä menen kirkkoon, otan hatun päästä ja kunnioitan seurakuntalaisten uskoa enkä tahdo aiheuttaa häiriötä. En mene kirkkoon kertomaan kuinka typeriä rituaaleja siellä on ja kuinka taikauskoista porukkaa on läsnä. Sen sijaan jos kotonani tai julkisilla paikoilla uskonoppineet alkaisivat vaatia minua kantamaan tunnusta uskoni merkiksi (olipa sitä eli ei), nyökkäilemään tiettyyn ilmansuuntaan tiettyinä aikoina, ristimään käteni tai mitä lie, en suhtautuisi asiaan ollenkaan niin suopeasti. Totta kai, kyseessähän voi olla häviävän pieni vaiva. Miksipä en silloin tällöin voisi tehdä vaikka ristinmerkkiä, johon ei kulu sekuntia pidempää ja voin tehdä sen vaikka kauppaan kävellessäni. Vaatimuksia edustava papisto osaa varmasti myös esitellä kaikenlaisia hyötyjä joita vaaditunlaisesta toiminnasta minulle ja maailmalle koituu. Miksi en siis näkisi tätä vähäpätöistä vaivaa, korjaisi ongelmaa ja menisi eteenpäin?

Kenties selitykseni ontui, mutta hyvätahtoinen lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Jos haluaa "tolkun ihmisille" lällättelyn sijaan aidosti ymmärtää mikä ihmisiä närästää kieltä, jäätelöpuikkojen nimiä ja ammattinimikkeitä koskevissa vaatimuksissa, on välttämätöntä tajuta ettei kyse ole jonkun yksittäisen vaatimuksen vähäpätöisyydestä tai tärkeydestä.

Vetoaminen "tärkeämpiin keskustelunaiheisiin" on klassinen argumentaatiovirhe ("fallacy of relative privation"). Käytännössä sen tarkoitus on hiljentää tai vähätellä aiheesta käytävää keskustelua, koska "eihän tällä ole mitään merkitystä". Lopulta päädytään aina siihen, että vain taloudesta ja turvallisuudesta on hyväksyttyä keskustella.

Tummennus minun. Joku sanoisi, että tämä on esimerkki kaltevan pinnan harhasta. Tärkeämpiin keskustelunaiheisiin vetoaminen saati kalteva pintakaan eivät kuitenkaan ole harhoja kaikissa olosuhteissa. Usein kalteva pinta on tosiasia ja tällöin oletus kaltevaa pintaa liukumisesta aivan validi. Toisinaan myös vetoaminen tärkeämpiin keskustelunaiheisiin on täysin validia. Ei maailmassa ole poliittisilla tai kaupallisilla päättäjillä eikä muillakaan tahoilla rajatonta määrää aikaa, huomiokykyä ja resursseja suunnattavaksi äärettömään määrään ongelmia (paitsi kenties joissain huonosti muotoilluissa teorioissa). Jokainen julkisuuteen noussut ongelma väistämättä syö huomiota muilta ongelmilta. Jos nuo ongelmat ovat tärkeämpiä, tämä on ongelmallista.

Käytännön esimerkkinä ilmastonmuutoksen ja ympäristöasioiden jääminen koronakriisin takia osittain paitsioon. Tämähän on täysin ymmärrettävää ja suurelta osin välttämätöntäkin, mutta olisi naiivia teeskennellä ettei koronakriisin saamalla huomiolla ja siihen ratkaisujen hakemisella olisi kustannuksia.

Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Rannikkovaltioiden vallassa on päättää aluevesiensä suojelusta, mutta kansainvälisiltä aavoilta puuttuu suojelusopimus. Sen luonnos odottaa, että koronavirus sallisi kokoontumiset.

yle.fi

edit: Vähän ensimmäisen lainauksen kommentteja jatkaen: tuskin valtaosasta ihmisille on myöskään ongelmana vaikkapa intersektionaalisen feminismin sisältö (ainakin valikoidusti). Itse termi kuitenkin nähdään (perustellustikin) eräänlaiseksi nykyajan munkkilatinaksi, jolla uuspapisto erottautuu rahvaasta. Mitä paremmin munkkilatinaa osaa, sitä korkeampi on status tässä porukassa ja kääntäen, mitä vähemmän munkkilatinaa osaa, sitä enemmän saa osakseen pilkkaa ja osoittelua. Hyvän esimerkin pilkasta ja osoittelusta tarjosi taannoin Ville Niinistö.

 

[dana77]

Käytännön esimerkkinä ilmastonmuutoksen ja ympäristöasioiden jääminen koronakriisin takia osittain paitsioon. Tämähän on täysin ymmärrettävää ja suurelta osin välttämätöntäkin, mutta olisi naiivia teeskennellä ettei koronakriisin saamalla huomiolla ja siihen ratkaisujen hakemisella olisi kustannuksia.

Mertensuojelun supervuosi kuivahti koronaviruksen takia – merten armonajaksi lasketaan kymmenen vuotta

Rannikkovaltioiden vallassa on päättää aluevesiensä suojelusta, mutta kansainvälisiltä aavoilta puuttuu suojelusopimus. Sen luonnos odottaa, että koronavirus sallisi kokoontumiset.

yle.fi

Pakko nyt sen verran huomauttaa, että tuon linkin mukaan ongelmana ei ole ollut ehtiminen tai huomion meneminen muuhun, vaan se että korona-aikana ei ollut mahdollista ollut yhteisiä tapaamisia järjestää.

 

[BigRedCat]

Pakko nyt sen verran huomauttaa, että tuon linkin mukaan ongelmana ei ole ollut ehtiminen tai huomion meneminen muuhun, vaan se että korona-aikana ei ollut mahdollista ollut yhteisiä tapaamisia järjestää.

...joka on esimerkki koronakriisin hoitamiseen tähdätystä toimenpiteestä. Yleensähän joku ongelma saa huomiota, siitä aletaan käydä keskustelua ja sen ratkaisemiseksi tehdään erinäisiä toimia. Koronan saaman huomion ansiosta sinä ja minä tiedämme yhtä ja toista siihen sairastuneiden ja kuolleiden lukumäärästä sekä siitä, miten se levisi Kiinasta Eurooppaan ja ympäri maailmaa. Koska uhka on ollut ja on todellinen ja se on hyvin tiedossa, sen hallitsemiseksi käytetään panoksia. Panoksia, joita voitaisiin käyttää myös ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen tai jonkun toisen sairauden torjumiseen. Jos antaisimme piut paut koronalle, olisi tuokin tapaaminen järjestetty ja asia hoidettu. Siinä olisi sitten omat kustannuksensa.

"Ehtiminen" ja ajan puute oli vain yksi ulottuvuus. Aika, tiedostamiskyky, ylipäätään henkiset ja fyysiset resurssit ovat rajallisia ja se että kirjoitan tätä viestiä tarkoittaa että en ole esim. siivoamassa vessaa. Jos mahdollisesti olemassa oleva puolisoni tulisi aiheesta huomauttamaan, enpä usko että häneltä löytyisi ymmärrystä mikäli vetäisin hihasta termin "fallacy of relative privation".

Niin ikään esim. jokaiseen keskusjohtoisesti korjattavaksi vaadittavaan ongelmaan uppoaisi niin asiantuntijoiden, virkamiesten kuin poliittisten päättäjienkin aikaa ja huomiokykyä mahdollisten muiden kustannusten lisäksi. Ongelmaan pitää perehtyä ja selvittää onko kyseessä ongelma ensinkään. Jos on, miten se voitaisiin ratkaista? Miten ratkaisu viestitään ja toteutetaan? Kaikki nämä asiat ovat de facto pois jostain muusta perehtymis- ja valmistelutyöstä. Tietenkin silloin on olennaista kysyä voisiko nämä resurssit kohdentaa hedelmällisemmin jonnekin muualle.

Se on sitten toinen asia, johon @Walrus21 varmaankin enemmän viittasi, kun aletaan puhua asioista jotka eivät ole ko. toimijoiden piirissä alkuunkaan. Esim. ei Suomessa muutella Saudi-Arabian lainsäädäntöä jne.

 

[Walrus21]

Arvon @Walrus21 , viestisi oli hyvä ja asiapitoinen. Kommentoin vain paria seikkaa alusta. Minusta yliyksinkertaistat tässä "kiistelyn" motiiveja roimasti. Tuskin kyse on puhemies-termistä, jäätelöpuikon nimestä tms. eristettynä. Ennemminkin väittäisin asian menevän niin, että ihmiset kokevat että eräänlainen uskonnollinen eliitti, jota he itse eivät tunnusta, yrittää sanella (kenties pieniä) yksityiskohtia heidän elämässään.

Olet varmaan ihan oikeassa tässä. Todennäköisesti keskustelun kipinä tulee pelkästään siitä, että käynnissä on kulttuurillinen ja sosiaalinen muutos. Melkein mistä tahansa debatista saadaan jokin yhteys esim. monikulttuurisuuskeskusteluun. Identiteettikysymyksiin on myös helppo ottaa kantaa, minkä vuoksi melkein jokaisella on jokin mielipide vaikkapa tästä feminismistä.

Sinusta puhemies-termi on ongelma, joskin vähäpätöinen. Uskot että siitä luopumisella on positiivisia vaikutuksia. Moni ei tätä usko vaikka olisikin tasa-arvon kannalla. Heille asia näyttäytyy uuspapiston mielivaltaisena vaatimuksena, jonka perusteet ovat uskonnollisia.

Minusta puhemies-tärmi ei ole sinällään ongelma. Toisaalta en keksi perusteluja sille, miksei termiä tuotaisi nykypäivään. Kieli kuitenkin heijastaa yhteiskunnan arvoja ja kertoo, mitä pidetään tärkeänä. Onko tärkeämpää tukeutua perinteisiin vai kannustaa neutraaliuteen? Puheenjohtaja-termin käyttöä puoltaa neutraalius, johon valtionhallinnossa pääsääntöisesti pyritään.

Jos minä menen kirkkoon, otan hatun päästä ja kunnioitan seurakuntalaisten uskoa enkä tahdo aiheuttaa häiriötä. En mene kirkkoon kertomaan kuinka typeriä rituaaleja siellä on ja kuinka taikauskoista porukkaa on läsnä. Sen sijaan jos kotonani tai julkisilla paikoilla uskonoppineet alkaisivat vaatia minua kantamaan tunnusta uskoni merkiksi (olipa sitä eli ei), nyökkäilemään tiettyyn ilmansuuntaan tiettyinä aikoina, ristimään käteni tai mitä lie, en suhtautuisi asiaan ollenkaan niin suopeasti. Totta kai, kyseessähän voi olla häviävän pieni vaiva. Miksipä en silloin tällöin voisi tehdä vaikka ristinmerkkiä, johon ei kulu sekuntia pidempää ja voin tehdä sen vaikka kauppaan kävellessäni. Vaatimuksia edustava papisto osaa varmasti myös esitellä kaikenlaisia hyötyjä joita vaaditunlaisesta toiminnasta minulle ja maailmalle koituu. Miksi en siis näkisi tätä vähäpätöistä vaivaa, korjaisi ongelmaa ja menisi eteenpäin?

Toimin aivan samalla lailla ne harvat kerrat, kun on jotain asioitavaa uskonnollisissa paikoissa. Sanoisin silti, että tämä esimerkki ontuu. Perustelen tätä sillä, että uskonnollisten yhteisöjen tulisi olla valtiosta irrallisia, yksityisiä laitoksia. Eduskunta on sen sijaan instituutio, joka kuuluu kaikille kansalaisille. Kirkosta voi erota, valtiosta ei. Näen myös hallinnon tehtävänä edustaa esimerkkiä myös symbolisissa asioissa.

Kenties selitykseni ontui, mutta hyvätahtoinen lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Jos haluaa "tolkun ihmisille" lällättelyn sijaan aidosti ymmärtää mikä ihmisiä närästää kieltä, jäätelöpuikkojen nimiä ja ammattinimikkeitä koskevissa vaatimuksissa, on välttämätöntä tajuta ettei kyse ole jonkun yksittäisen vaatimuksen vähäpätöisyydestä tai tärkeydestä.

Ei minulla sinällään ole vaikeuksia ymmärtää, mistä nämä närästykset kumpuavat. Samalla lailla ymmärrän keskusta-puolueen intressejä ja sitä miksi ihmiset äänestävät heitä. Minulla on kuitenkin oma mielipide, joka poikkeaa varmaan jonkin verran valtavirrasta - niin tässä kepu-asiassa kuin feminisminkin kohdalla. Enkä ole toistaiseksi löytänyt hyviä perusteita muuttaa kantaani.

Tummennus minun. Joku sanoisi, että tämä on esimerkki kaltevan pinnan harhasta. Tärkeämpiin keskustelunaiheisiin vetoaminen saati kalteva pintakaan eivät kuitenkaan ole harhoja kaikissa olosuhteissa. Usein kalteva pinta on tosiasia ja tällöin oletus kaltevaa pintaa liukumisesta aivan validi. Toisinaan myös vetoaminen tärkeämpiin keskustelunaiheisiin on täysin validia.

Kyllä. Lisään sen verran, että melkein kaikki argumentaatiovirheet ovat joissain yhteyksissä hyväksyttäviä. Kuitenkin, jos tyrmää intersektionaalisuus-keskustelun sillä varjolla, että feministien pitäisi olla Afrikassa taistelemassa heimopäällikön valtaa vastaan, niin silloin kyseessä on aika puhdas argumentaatiovirhe. Etenkin, kun tarkoituksena ei ole luoda tasapainoista ja rehtiä kuvaa siitä, mitä mieltä feministit ovat Afrikan ongelmista.

Ei maailmassa ole poliittisilla tai kaupallisilla päättäjillä eikä muillakaan tahoilla rajatonta määrää aikaa, huomiokykyä ja resursseja suunnattavaksi äärettömään määrään ongelmia (paitsi kenties joissain huonosti muotoilluissa teorioissa). Jokainen julkisuuteen noussut ongelma väistämättä syö huomiota muilta ongelmilta. Jos nuo ongelmat ovat tärkeämpiä, tämä on ongelmallista.

Henk.koht uskon, että tämä koko keskustelu nousi agendalle vain sen takia, että näin heinäkuun vaihteessa ei ole hirveästi muita, kilpailevia aiheita.

Koronan ollessa pahimmillaan ei puhuttu kuukausiin Haavistosta, maahanmuutosta tai Al Holista.

edit: Vähän ensimmäisen lainauksen kommentteja jatkaen: tuskin valtaosasta ihmisille on myöskään ongelmana vaikkapa intersektionaalisen feminismin sisältö (ainakin valikoidusti). Itse termi kuitenkin nähdään (perustellustikin) eräänlaiseksi nykyajan munkkilatinaksi, jolla uuspapisto erottautuu rahvaasta. Mitä paremmin munkkilatinaa osaa, sitä korkeampi on status tässä porukassa ja kääntäen, mitä vähemmän munkkilatinaa osaa, sitä enemmän saa osakseen pilkkaa ja osoittelua. Hyvän esimerkin pilkasta ja osoittelusta tarjosi taannoin Ville Niinistö.

Uskon, että tähän liittyy myös monia sosiaalisia tekijöitä. Kaikenlaista akateemista kirjoittelua pidetään ylimielisenä, ehkä jopa elitistisenä. Se on ihan ymmärrettävää. Muutoinkin on vaikea argumentoida joistakin teemoista niin, että pysyttelee täsmällisissä termeissä mutta kunnioittaa vastapuolta ja pyrkii selkeyteen.

Kieli edustaa valtaa myös näissä feminismikeskusteluissa. Netissä törmää usein sellaiseen ilmiöön, että itseoppineet "valistuneet" kertovat "yleisölle", miten asiat ovat. Se on harvoin rakentava lähtökohta ja johtaa todennäköisesti vastareaktioon.

 

[Lystikäs]

Totta kai se on. Feminismin teoriassa maskuliinisuuden kritiikki ei kuitenkaan viittaa miehiin itsessään, vaan toimintamalleihin, joihin yhteiskunta kannustaa. Siinä taistelussa feministit kokevat olevansa tappiolla, koska yhteiskunta rullaa hyvin pitkälti maskuliinisuuden "normin" kautta.

Yhteiskunta kannustaa ehkä naisia synnyttämään ja miehiä puolustamaan yhteisöä, mutta yksilötasolla väittäisin biologian ja hormonien olevan se suurin toimintamalleihin kannustaja. Miten yksilö pystyy tekemään itsestään tarpeeksi haluttavan esimerkiksi ihmissuhdemarkkinoilla? Suurin osa pojista varmasti miettii varttuessaan, joutuuko elämään aikuisiän yksin, vai löytääkö itselleen kumppanin. Ainakin alitajuisesti. (Kuten varmasti tytötkin.) Ja se on edelleen faktaa, että maskuliiniset miehet ovat kysyttyjä naisten keskuudessa, joten miksi ihmeessä mies, jolla on edellytykset maskuliinisuuteen, ei pyrkisi käyttämään ominaisuuksiaan? Ei maskuliinisuudessa sinänsä pitäisi olla mitään pahaa. Kusipäisyydessä on, mutta tarviiko sitä yhdistää maskuliinisuuteen? Voisiko kusipäisyys olla vain kusipäisyyttä - vaikka sitä miehissä todennäköisesti enemmän ilmeneekin?

Mikä äläkkä siitä nousisikaan, jos feminismin teoria siirrettäisiin termin "tasa-arvo" alle. Näitä terminologisia kiistoja käydään juuri niin kauan kuin ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten yhteiskunta pitäisi järjestää.

Miksi sitä feminismiä pitäisi tähän tasa-arvoasiaan edes sotkea, ja siten kiistellä terminologian kanssa? Kuten itsekin tässä toteat, sen brändiarvo tasa-arvon airueena ei ole huippuluokkaa. Jos tasa-arvoa aletaan pohtia esim neutraaliksi mieltyvän egalitarismin alla, niin kyllä sinne voi hyviä teorioita tyrkyttää, ilman, että niiden alkuperää tarvitsee julistaa.

 

[BitterX]

Kenties selitykseni ontui, mutta hyvätahtoinen lukija ymmärtää mitä tarkoitan. Jos haluaa "tolkun ihmisille" lällättelyn sijaan aidosti ymmärtää mikä ihmisiä närästää kieltä, jäätelöpuikkojen nimiä ja ammattinimikkeitä koskevissa vaatimuksissa, on välttämätöntä tajuta ettei kyse ole jonkun yksittäisen vaatimuksen vähäpätöisyydestä tai tärkeydestä.

Hyviä näkökulmia.

Näin uudistusmielisen liberaalin näkökulmasta vasta-argumentit puhemies-termin (tai muiden ammattinimikkeiden) muuttamisesta sukupuolellisesti neutraaleiksi ovat outoja siksi, että muutos ei tosiaankaan rajoittaisi kenenkään oikeuksia tai mahdollisuuksia. Kuten mainitsitkin, kenties jotkut konservatiivit näkevät tässä jonkun "uskonnollisen eliitin" ajaman sanelun, joka taas vaikuttaa omasta näkökulmasta perusteettomalta foliohattuilulta.

Kun kerran konservatiiviestakin käsittääkseni suurin osa näkee naisen lähtökohtaisesti yhtä pystyväiseksi toimimaan palomiehenä tai eduskunnan puhemiehenä, en näe tasan yhtään syytä sille, miksi vanhentuneita ammattinimikkeitä ei voisi muuttaa. Miksi ne sitten voisi olla hyvä muuttaa? Ensinnäkin, jos kaikilla on oikeus ja mahdollisuus toimia jossakin tehtävässä, johonkin vanhentuneeseen pätevyysoletukseen pohjautuva nimike on epälooginen. Toisekseen, onhan mahdollista, että vanhentuneet nimikkeet ajavat ihmisten valintoja. Jos vaikutus on pienikin, se vaikutus kannattaa pyrkiä poistamaan. Yhteiskunnan etu on se, että esimerkiksi palomiehen tehtäviin hakeutuu mahdollisimman moni, joka siitä työstä on kiinnostunut, jolloin soveltuvat voidaan valita parhaasta mahdollisesta aineistosta. Vaikutus on negatiivinen, jos ammattinimike tai mikään muu tekijä ajaa stereotypiapohjaisiin valintoihin edes vähäisessä määrin.

Neutraaleissa nimikkeissä on vaikea nähdä mitään negatiivista ja vastustajillakin vastustus taitaa pohjautua puhtaasti tunnepohjaiseen argumentointiin (i.e. "näin on aina ollut" tai "tämä nyt on vain tämmöistä tyhjänpäiväistä höpönpöppöä").

Kuten @Walrus21 totesi, asia on sinällään varsin pieni ja siksi sen pitäisi olla lopulta myös helposti ja ilman suurta resurssipanostusta muutettavissa.

Tuotemerkkien tai -designin muuttaminen ei mielestäni liity tähän kovinkaan vahvasti. Ne perustuvat yksityisten yritysten näkemyksiin siitä, että vanhat merkit tai design ovat vanhentuneita ja niillä on mahdollisesti negatiivinen vaikutus liikevaihtoon nykypäivän liiketoimintaympäristössä. Yritykset lienevät sitä mieltä, että nykyään yhä suurempi osa kuluttajista näkee mahdollisesti tarpeettomana tai asiattomana tuotteen myymisen jollakin etnisyyteen liittyvällä asialla. Kyseiset yritykset lienevät puntaroineet asiaa myös siltä kantilta, että suurempi osa kuluttajista näkee muutoksen joko a) täysin neutraalisti tai b) positiivisesti siten että muutos vaikuttaa tuotteen myyntiin tietyllä aikavälillä lisävästi. Tämä siitä huolimatta, että yritykset epäilemättä ovat tietoisia siitä, että sosiaalisessa mediassa ja kommenttipalstoilla pöyristyjät ovat aina äänekkäämpiä.

 

[Ollakseni]

Ja se on edelleen faktaa, että maskuliiniset miehet ovat kysyttyjä naisten keskuudessa, joten miksi ihmeessä mies, jolla on edellytykset maskuliinisuuteen, ei pyrkisi käyttämään ominaisuuksiaan? Ei maskuliinisuudessa sinänsä pitäisi olla mitään pahaa. Kusipäisyydessä on, mutta tarviiko sitä yhdistää maskuliinisuuteen? Voisiko kusipäisyys olla vain kusipäisyyttä - vaikka sitä miehissä todennäköisesti enemmän ilmeneekin?

Niin maskuliinisuus on yleisesti haluttu ominaisuus jos se määritellään tietyllä tavalla. Mitä kaikkea maskuliinisuuteen sinusta kuuluu? Jos ryhmäpaineella ihmiset päätyvät tekemään asioita joista he eivät nauti ja saattavat henkisesti kärsiä niin onko se vain normaalia käytöstä. Kuinka moni menee armeijaan, koska sinne kuuluu mennä? Pitää mennä salille kun naiset tykkäävät siitä jos ollaan maskuliinisia. Ei voi näyttää tunteita kun se ei kuulu maskuliiniseen ideaaliin. Sitten pitää olla teknisissä asioissa myös näppärä kun sekin on osa tätä.

 

[finnjewel]

Kyseiset yritykset lienevät puntaroineet asiaa myös siltä kantilta, että suurempi osa kuluttajista näkee muutoksen joko a) täysin neutraalisti tai b) positiivisesti siten että muutos vaikuttaa tuotteen myyntiin tietyllä aikavälillä lisävästi. Tämä siitä huolimatta, että yritykset epäilemättä ovat tietoisia siitä, että sosiaalisessa mediassa ja kommenttipalstoilla pöyristyjät ovat aina äänekkäämpiä.

Tämä on epäilemättä oikea havainto. Tietynlainen seurus tällaisesta kehityskulusta voi ainakin lyhyellä tähtäimellä olla, että tuotteiden, palveluiden ja yritysten nimiä muutetaan koko ajan pienemmistä ärsykkeistä, kun ammattipöyristyjät ja yrityskuvan kehittäjät panevat parastaan ettei vaan kukaan keksisi mitään näsäviisasta. Ei tässä mitään pelottavaa olisi, mutta kyllä kaltaiseni boomeri moiselle hymähtelee.
Ei taida olla enää helppoa luoda uusia Coca-Colan kaltaisia brändejä.

 

[Lystikäs]

Niin maskuliinisuus on yleisesti haluttu ominaisuus jos se määritellään tietyllä tavalla. Mitä kaikkea maskuliinisuuteen sinusta kuuluu? Jos ryhmäpaineella ihmiset päätyvät tekemään asioita joista he eivät nauti ja saattavat henkisesti kärsiä niin onko se vain normaalia käytöstä. Kuinka moni menee armeijaan, koska sinne kuuluu mennä? Pitää mennä salille kun naiset tykkäävät siitä jos ollaan maskuliinisia. Ei voi näyttää tunteita kun se ei kuulu maskuliiniseen ideaaliin. Sitten pitää olla teknisissä asioissa myös näppärä kun sekin on osa tätä.

Määrittelykysymyksiähän moni näistä on, mutta miehisyyteen maskuliinisuus yleensä rinnastetaan, ja miehisyyden määritelmät elää aikakausien mukana. Jos joku päätyy esimerkiksi haluamattaan armeijaan ryhmäpaineen takia, niin ei se minusta maskuliinisuutta ole, vaan heikkoutta. Miehekkyyttä on ennemminkin olla vahva ja pitää oma päänsä. - Ja kuka on määritellyt, että maskuliinisuuden tulee sisältää lihaksia? Jos haikailemasi tyttö diggaa lihaksia, niin se on sitten päätöksen paikka haluaako niitä. Vai etsiikö tytön, jota kiehtoo muunlaiset ominaisuudet. - Stoalaisuus (tunteiden patoaminen) kuului joskus miehisiin ihanteisiin, mutta ei välttämättä enää tämän aikakauden ihanteisiin. Mutta jos pystyt tunteita patoamalla käsittelemään ne, niin miksi sen pitäisi olla pahe? - Teknistä näppäryyttä en itse ole ajatellut kuuluvan luonteenominaisuuksien piiriin, vaikka se onkin taitoa, jota mieheltä tunnutaan arvostavan.

Kyllähän miehillä negatiivisia piirteitä on, kuten naisillakin, mutta miksi ne pitää leimata ”toksiseksi maskuliinisuudeksi” ikäänkuin miehet olisivat ainoita, joiden ”paska haisee”. Tietääkseni naisillakin kuplii negatiivinen paska välillä yli, vaikka se löytääkin yleensä toisenlaisen, vähemmän fyysisen ulostulomuodon.

 

[BigRedCat]

Minusta puhemies-tärmi ei ole sinällään ongelma. Toisaalta en keksi perusteluja sille, miksei termiä tuotaisi nykypäivään. Kieli kuitenkin heijastaa yhteiskunnan arvoja ja kertoo, mitä pidetään tärkeänä. Onko tärkeämpää tukeutua perinteisiin vai kannustaa neutraaliuteen? Puheenjohtaja-termin käyttöä puoltaa neutraalius, johon valtionhallinnossa pääsääntöisesti pyritään.

Se, että kieli yleisesti heijastaa yhteiskunnan arvoja ei vielä tarkoita sitä että kieli itsessään (eikä sen tulkinta) jotenkin ohjaisi näitä arvoja. On sanoja jotka ovat alunalkaen olleet merkitykseltään vahvasti positiivisia mutta muuttuneet negatiivisiksi ja päinvastoin. Ei kielellä ole mitään loitsunomaista voimaa itsessään. Merkitys ei tule merkistä vaan tulkitsijasta. Jos puhemies-termin mies-loppu ei enää mielleyhtymänkään tasolla merkitse mieheyttä saati että vain mies voisi olla puhemies, ei tuolloin puhemies-termillä ole sukupuolittunutta merkitystä. Se heijastaa kyllä yhteiskunnan arvoja, mutta ajalta jolloin puhemiehet kuten myös valtiomiehet (sekä muut -miehet) ylipäätään todella olivat miehiä eikä naisista katsottu niihin hommiin olevan. Tämä taas on kovin eri asia kuin se, että termi vaikuttaisi yhteiskunnan arvoihin.

Voi tietenkin väittää, että tällainen kieli ja esim. puhemies-termi vaikuttaa yhteiskunnan arvoihin (eikä vain heijasta niitä). Tällöin todistustaakka on kuitenkin täysin väitteen esittäjällä eikä väitettyä seurausta voi perustella "heijastamisella".

Toimin aivan samalla lailla ne harvat kerrat, kun on jotain asioitavaa uskonnollisissa paikoissa. Sanoisin silti, että tämä esimerkki ontuu. Perustelen tätä sillä, että uskonnollisten yhteisöjen tulisi olla valtiosta irrallisia, yksityisiä laitoksia. Eduskunta on sen sijaan instituutio, joka kuuluu kaikille kansalaisille. Kirkosta voi erota, valtiosta ei. Näen myös hallinnon tehtävänä edustaa esimerkkiä myös symbolisissa asioissa.

Minusta esimerkki ei onnu vaan päinvastoin löysit sen ytimen. Kirkosta voi erota, valtiosta ei. Niinpä aina kun halutaan vaikuttaa valtion kautta keskusjohtoisesti johonkin "pikkuseikkaan" ihmisten elämässä uskonnollisiksi koetuin perustein, vastaa se esimerkkini tilannetta jossa papisto vaatii minulta esim. ristinmerkin tekemistä kauppareissuni aikana. Lisäksi joku muu voi nähdä "esimerkin edustamisen" toisin.

Kyllä. Lisään sen verran, että melkein kaikki argumentaatiovirheet ovat joissain yhteyksissä hyväksyttäviä. Kuitenkin, jos tyrmää intersektionaalisuus-keskustelun sillä varjolla, että feministien pitäisi olla Afrikassa taistelemassa heimopäällikön valtaa vastaan, niin silloin kyseessä on aika puhdas argumentaatiovirhe. Etenkin, kun tarkoituksena ei ole luoda tasapainoista ja rehtiä kuvaa siitä, mitä mieltä feministit ovat Afrikan ongelmista.

Tästä olemme tietenkin samaa mieltä, kuten jo danalle vastatessani kommentoinkin. Tämä nyt ei mitenkään sinulle kohdistettuna, mutta näissä argumentaatiovirheissä on ongelmana että ihmiset katsovat argumentaatiovirhelistaa ja tunnistavat argumentin sopivan milloin minkäkin virheen tunnusomaisiin piirteisiin miettimättä ollenkaan mitä argumentoitiin ja miksi se olisi virhe. Olisi ehkä parempi jos ajateltaisiin niin, että erinäiset argumentit voivat olla tietyissä yhteyksissä argumentaatiovirheitä. Liian usein keskustelu menee suurinpiirtein niin, että A toteaa että jos tuo vuorenrinteellä makaava kivi pääsee liikkeelle, putoaa se paikan X päälle, jolloin B rientää toteamaan että "höhö, slippery-slope, sorruit argumentaatiovirheeseen!!!". Mutta tämä on oma keskustelunsa eikä liity sinuun.

Kieli edustaa valtaa myös näissä feminismikeskusteluissa. Netissä törmää usein sellaiseen ilmiöön, että itseoppineet "valistuneet" kertovat "yleisölle", miten asiat ovat. Se on harvoin rakentava lähtökohta ja johtaa todennäköisesti vastareaktioon.

Näinhän se pitkälti on.

Tämä ei varmastikaan ole mikään uusi kommentti, mutta esittämiesi termien ajanmukaisuuden ja neutraaliuden perusteista johtui mieleeni että mitä itse ajattelet termistä feminismi? Paljonhan puhutaan, että nykyajan feminismi ajaa nimenomaan tasa-arvoa eikä vain naisten asiaa. Kun varmasti jaetaan se premissi että termi herättää monessa närää ja sen tausta on nimenomaan naisten oikeuksien ajamisessa, eikö sekin puhemiehen tavoin kuuluisi menneisyyden romukoppaan? Tämä vilpittömänä kysymyksenä.

 

[Snakster]

Minä olen miettinyt noista sukupuolineutraaleista nimikkeistä sellaista, että jos se mies-pääte ei varsinaisesti tarkoita miestä, eikä ole minkäänlaista ongelmaa, vaikka sitä käytettäisiin myös naispuoleisista ammatinharjoittajista, niin eikö olisi ihan sama asia korvata se kategorisesti nais-päätteellä ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi? Ei kai se ketään miestä voi haitata, jos ammatinimike on esimerkiksi lakinainen tai virkanainen, jos se nainen ei siinä kuitenkaan tarkoita sukupuolta? Tai vaikka eduskunnan puhenainen, joka voi siis olla kumpaa sukupuolta tahansa.

 

[Ollakseni]

Minä olen miettinyt noista sukupuolineutraaleista nimikkeistä sellaista, että jos se mies-pääte ei varsinaisesti tarkoita miestä, eikä ole minkäänlaista ongelmaa, vaikka sitä käytettäisiin myös naispuoleisista ammatinharjoittajista, niin eikö olisi ihan sama asia korvata se kategorisesti nais-päätteellä ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi? Ei kai se ketään miestä voi haitata, jos ammatinimike on esimerkiksi lakinainen tai virkanainen, jos se nainen ei siinä kuitenkaan tarkoita sukupuolta? Tai vaikka eduskunnan puhenainen, joka voi siis olla kumpaa sukupuolta tahansa.

Sukupuolineutraali tarkoittaa sukupuoleton tai kielenkäyttöä. Esimerkiksi sanoo näyttelijä eikä näyttelijätär. Tai tarjoilija, eikä tarjoilijatar. Eli sen sijaan, että mentäisiin esimies/esinainen linjalle niin käytettäisiin jotain muuta termiä (suomessahan on jo pomo ja päällikkö termit olemassa mutta niillä on muuten vähän negatiivisia konnotaatioita)

 

[Snakster]

Sukupuolineutraali tarkoittaa sukupuoleton tai kielenkäyttöä. Esimerkiksi sanoo näyttelijä eikä näyttelijätär. Tai tarjoilija, eikä tarjoilijatar. Eli sen sijaan, että mentäisiin esimies/esinainen linjalle niin käytettäisiin jotain muuta termiä (suomessahan on jo pomo ja päällikkö termit olemassa mutta niillä on muuten vähän negatiivisia konnotaatioita)

Tämä on tiedossa, kiitos vaan. Pointtini oli se, että jos sukupuolineutraaliin nimikkeeseen siirtymistä vastustetaan sillä perusteella, että se mies-pääte ei tarkoita miestä, niin silloinhan se voisi yhtä hyvin olla nainen. Tämä oli siis ns. leukailua, kuten hauskasti sanotaan.

Minä kannatan kyllä kaikkien sukupuoleen viittaavien ilmausten korvaamista neutraalilla. Ja puhun tässä nyt nimenomaan ammattinimikkeistä.

 

[arvee]

lepakkomies arvee linkkaa jälleen ip-lehteen.
Kolumniin, jonka kirjoittaja on ehkä cis-ihminen, ainakin Yleltä puislähtenyt ja ehkä Matias Turkkilan (ps?) kanssa läheisyyttä kokenut skribentti. Eli palstatotuuden vartijajoukkojen silmällä pidettäviin kuuluva tyyppi, lähes Ulla Appelsin.

Sanna Ukkolan kolumni: Miksi intersektionaalinen feminismi pelottaa? Minäpä kerron

Hallitus ajaa tasa-arvo-ohjelmassaan intersektionaalisuutta. Intersektionaalinen feminismi typistää ihmiset ryhmiensä edustajiksi ja sulkee silmänsä yksilöllisyydeltä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.

www.iltalehti.fi

 

[BigRedCat]

Minä olen miettinyt noista sukupuolineutraaleista nimikkeistä sellaista, että jos se mies-pääte ei varsinaisesti tarkoita miestä, eikä ole minkäänlaista ongelmaa, vaikka sitä käytettäisiin myös naispuoleisista ammatinharjoittajista, niin eikö olisi ihan sama asia korvata se kategorisesti nais-päätteellä ihan vaan vaikka vaihtelun vuoksi? Ei kai se ketään miestä voi haitata, jos ammatinimike on esimerkiksi lakinainen tai virkanainen, jos se nainen ei siinä kuitenkaan tarkoita sukupuolta? Tai vaikka eduskunnan puhenainen, joka voi siis olla kumpaa sukupuolta tahansa.

Tällaisia varmaan miettii jos ei yritäkään ymmärtää keskustelua. Olen melko varma että esim. @Walrus21 ja @BitterX eivät asiaa hämmästele.

Tietenkin se "tarkoittaisi miestä" ja olisi ei-neutraalia jos mikä tahansa uusi nimike olisi mies-loppuinen tai jos joku olemassaoleva neutraali nimike muutettaisiin mies-loppuiseksi. Samaten, totta kai nuo nimikkeet voisivat aivan yhtä hyvin olla mallia puhenainen ja x-nainen, mutta kun eivät ole. Erinäiset Mikot (kipinä-, baari-, ovi-) eivät kenties ole virallisia nimityksiä mutta ne ajavat asiansa esimerkkinä. Tuskin sinä tosissasi koet näitä nimityksiä käyttäessäsi että puhut nimenomaan jostain Mikko-nimisestä henkilöstä, vai kuinka? Myöskään esim. puhemies-termiä käytettäessä ei väistämättä tarvitse tulla mieleen että nyt puhutaan miehestä. Tietysti näiden asioiden ylikorostettu "tiedostaminen" toimii itseään toteuttavana ennustuksena. Vähän samoin kuin jos jotain aletaan pitää esim. äärioikeiston tunnuksena, siitä ennen pitkää sellainen myös tulee.

Väitän, että termiin yhdistetään sellainen mielikuva joka vastaa omia kokemuksia/havaintoja. Jos kaikki puheenjohtajat eduskunnassa olisivat aina miehiä, miellettäisiin "eduskunnan puheenjohtaja" todennäköisesti miehiseksi olipa tämän nimike sitten puhemies, puhenainen tai puheenjohtaja. Jos taas on kasvanut ja alkanut seurata politiikkaa naispuhemiesten pitkien kausien aikana, todennäköisesti mieleen tulee nainen.

Sinällään puheenjohtaja on terminä oikein hyvä, enkä minä sen käyttöönottoa eduskunnassa mitenkään suuremmin vastusta. En kuitenkaan ole monista perusteluista muutoksen tarpeellisuudesta kovinkaan vakuuttunut enkä kaipaa mitään laajempaa ylhäältä alaspäin suoritettua kielen siivousta "neutraalimmaksi". Siksi näistä perusteluista on esim. puhemiehen yhteydessä hyvä keskustella.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Osittain joo, mutta tuo "on isompiakin ongelmia" -lopetus vesittää koko jutun, niin kuin se aina tekee hyvienkin näkemysten ja argumenttien osalta.

Yhtä hyvin voisi vastata, että kun Suomessa on isompiakin ongelmia kuin vaikean sanan esiintyminen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa, niin miksi helvetissä kirjoittaja käyttää arvokasta palstatilaa tämän asian ruotimiseen.

Sinulta taisi mennä koko jutun idea ohi. Kirjoitushan ei vähätellyt aiheensa endgamen tärkeyttä, vaan isompien ongelmien sijaan pienempiin keskittymisen aiheuttamiin haittavaikutuksiin omassa asiassaan.

" Intersektionaalista feminismiä viljelevät näkevät ongelmia vähäpätöisissä asioissa, mutta eivät halua tikullakaan koskea aitoihin ongelmiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Niiden kohdalla vahvistetaan sortoa ja alistamista sen sijaan, että puututtaisiin ja myönnettäisiin ongelma".

 

[teppana]

Henkilökohtaisesti minun on todella vaikea ymmärtää miksi esim. julkisen sektorin virkoja ei saisi nimetä uudelleen sukupuolineutraaleiksi. Tai siis, on vaikea päästä käsiksi siihen miksi sillä olisi niin paljon merkitystä että nimeämistä pitäisi kenenkään vastustaa. Mutta minulle jokin merkityksellinen asia voi toiselle näyttäytyä aivan mitättömänä, joten kukapa minä olen sanomaan mitä kenenkin pitäisi olla mieltä.

 

[Joukka]

Henkilökohtaisesti minun on todella vaikea ymmärtää miksi esim. julkisen sektorin virkoja ei saisi nimetä uudelleen sukupuolineutraaleiksi. Tai siis, on vaikea päästä käsiksi siihen miksi sillä olisi niin paljon merkitystä että nimeämistä pitäisi kenenkään vastustaa. Mutta minulle jokin merkityksellinen asia voi toiselle näyttäytyä aivan mitättömänä, joten kukapa minä olen sanomaan mitä kenenkin pitäisi olla mieltä.

Oma arvioni tässä nykyisessä vastakkainasettelun ilmapiirissä on se, että vastustusta ei välttämättä aiheuta esityksen sisältö vaan esittäjä. Mielestäni tämän suuntainen ilmiö on jo lyönyt läpi kentän, eli kuntakentästä maailman johtajiin saakka. Ihmiset riitelevät, eivät asiat.

 

[Walrus21]

Yhteiskunta kannustaa ehkä naisia synnyttämään ja miehiä puolustamaan yhteisöä, mutta yksilötasolla väittäisin biologian ja hormonien olevan se suurin toimintamalleihin kannustaja. Miten yksilö pystyy tekemään itsestään tarpeeksi haluttavan esimerkiksi ihmissuhdemarkkinoilla?

En osaa ottaa kantaa, minkä verran on biologista. Oma näkemykseni yhteiskunnasta pohjautuu joiltain osin rationaalisen valinnan teoriaan; uskon, että ihmiset tavoittelevat omaa etuaan, mikä heijastuu myös näkemyksiin politiikasta.

Suurin osa pojista varmasti miettii varttuessaan, joutuuko elämään aikuisiän yksin, vai löytääkö itselleen kumppanin. Ainakin alitajuisesti. (Kuten varmasti tytötkin.) Ja se on edelleen faktaa, että maskuliiniset miehet ovat kysyttyjä naisten keskuudessa, joten miksi ihmeessä mies, jolla on edellytykset maskuliinisuuteen, ei pyrkisi käyttämään ominaisuuksiaan? Ei maskuliinisuudessa sinänsä pitäisi olla mitään pahaa. Kusipäisyydessä on, mutta tarviiko sitä yhdistää maskuliinisuuteen? Voisiko kusipäisyys olla vain kusipäisyyttä - vaikka sitä miehissä todennäköisesti enemmän ilmeneekin?

Maskuliinisuuden tietyt ominaisuudet ovat eduksi. Yksilön kannalta on ylipäänsä hyödyllistä "pitää puoliaan", eli esiintyä vahvana ja itsevarmana. Toisaalta parisuhdemielessä on yleensä hallittava myös pehmeitä ominaisuuksia.

Näin siis yksilön tasolla. Feminismin teoria puolestaan kritisoi niitä maskuliinisuuden puolia, jotka johtavat sosiaalisiin ongelmiin. Siitä termi "toksinen maskuliinisuus", josta on tullut jonkinlainen pilkkakirves. Pointtina siinä ei ole kuitenkaan se, että vaikkapa itsevarmuus olisi huono juttu. Sen sijaan voidaan ajatella, että on huono juttu, kun miehet ottavat isoa riskiä henkensä kustannuksella. Siihenhän ne korkeat itsemurha- ja tapaturmaluvutkin perustuvat, kun poltetaan kynttilää molemmista päistä.

Miksi sitä feminismiä pitäisi tähän tasa-arvoasiaan edes sotkea, ja siten kiistellä terminologian kanssa? Kuten itsekin tässä toteat, sen brändiarvo tasa-arvon airueena ei ole huippuluokkaa. Jos tasa-arvoa aletaan pohtia esim neutraaliksi mieltyvän egalitarismin alla, niin kyllä sinne voi hyviä teorioita tyrkyttää, ilman, että niiden alkuperää tarvitsee julistaa.

Egalitarismi on käytännössä vastakkainen koulukunta. Miksi feministit siirtyisivät kannattamaan yhteiskuntafilosofiaa, josta puuttuu feministisen teorian keskeisin periaate eli rakenteellinen syrjintä?

Minusta on ihan fine, että ihmiset uskovat erilaisiin ideaaleihin. Sen takia olen yrittänyt näissä viesteissä tuoda esiin molempien vahvuuksia (sekä klassisen liberalismin että feminismin).

Valtion tasolla ei tarvitse lukittautua mihinkään teoreettiseen viritelmään. Minusta Suomen valtio hyödyntää sekä liberalismin perinteitä että feminististä ajattelua. Tämä on ihan hyvä linja.

 

[Walrus21]

Se, että kieli yleisesti heijastaa yhteiskunnan arvoja ei vielä tarkoita sitä että kieli itsessään (eikä sen tulkinta) jotenkin ohjaisi näitä arvoja. On sanoja jotka ovat alunalkaen olleet merkitykseltään vahvasti positiivisia mutta muuttuneet negatiivisiksi ja päinvastoin. Ei kielellä ole mitään loitsunomaista voimaa itsessään.

Totta. Toisaalta itse ajattelen, että pienilläkin asioilla on merkitystä, kun ne kertautuvat. Puhemies-termi on itsessään pieni juttu, mutta entä jos koko kielellinen järjestelmä rakentuu oletukselle, että miehillä ja naisilla on erilaiset yhteiskunnalliset roolit? Millainen mielikuva tulee, kun puhutaan sanoista lakimies, palomies, esimies tai oikeusasiamies? Vastaavasti on sitten nämä hoivaperustaiset termit, kuten äiti maa jne.

Uskon, että termit ovat sinällään toissijaisia verrattuna empiiriseen todellisuuteen; kun naisia on juristeina, alamme ajatella, että lakimies voi yhtä hyvin tarkoittaa miestä tai naista. Toisaalta, muuttaako se meidän ennakko-oletuksia? Jos ajattelen lakimiestä, visioin päässäni asiakeskeisen, mustassa puvussa edustavan miehen. Luonnollisesti tämä voi ajan myötä muuttua, ja voi olla, että joku muu ajattelee ensisijaisesti jakkupukuun sonnustautunutta naista.

Termejä voidaan tutkia loputtomiin. Siksi niitä ehkä väheksytäänkin, koska ajatellaan, että ongelmien esiin kaivaminen tai sosiaalisten suhteiden teoretisointi on pientä näpertämistä - mitä se siis monesti onkin.

Henk.koht lähestyn näitä nimenmuunnoksia miettimällä, mitä vaihtoehtoisia skenaarioita on olemassa. Onko puhemiehen uudelleenimeämisellä negatiivisia vaikutuksia? Mitä kaikkea pahaa voi tapahtua? En useinkaan keksi mitään kovin dramaattista.

Samaa logiikkaa voi hyödyntää moniin muihinkin asioihin, esim. tasa-arvoiseen avioliittoon. Mitä negatiivista voi seurata siitä, että ryhmälle x annetaan oikeus y, jolla ei ole vaikutusta ryhmään z? Muuttuuko yhteiskunnassa jotain oleellista, ja jos muuttuu, onko muutos positiivinen vai negatiivinen?

Mielestäni tässä vaiheessa voidaan vetää johtopäätös, että yhteiskunta on selvinnyt varsin hyvin sekä Brunbergin suukoista, homoliitoista sekä termistä "juristi". Itse näen vielä, että kaikilla näillä on ollut positiivinen vaikutus, joskin ehkä pieni sellainen.

Minusta esimerkki ei onnu vaan päinvastoin löysit sen ytimen. Kirkosta voi erota, valtiosta ei. Niinpä aina kun halutaan vaikuttaa valtion kautta keskusjohtoisesti johonkin "pikkuseikkaan" ihmisten elämässä uskonnollisiksi koetuin perustein, vastaa se esimerkkini tilannetta jossa papisto vaatii minulta esim. ristinmerkin tekemistä kauppareissuni aikana. Lisäksi joku muu voi nähdä "esimerkin edustamisen" toisin.

En ole varma, ymmärränkö tätä logiikkaa. Mielestäni tässä on kuitenkin sellainen ero, että valtion ei tule "vaatia" mitään, mille ei ole perusteita.

Sen sijaan, jos valtiolla on jokin tehtävä, jolle on luotava käsite/termi, tulisi ajatella vaihtoehtoja. Status quo arvioidaan yleensä "neutraaliksi", vaikka se voi olla kantaa ottavampi kuin ehdotettu muutos. Minusta on kuitenkin perusteltua väittää, että termi "puhemies" on kantaa ottavampi kuin termi "puheenjohtaja". Eli näin ollen muutoksen kustannuksena on lähinnä se, että ihmiset joutuvat luopumaan termistä, johon on jokin tunneside. Ajattelen, että pitkälle tulevaisuuteen katsoen on järkevää maksaa se "hinta" tässä vaiheessa.

Tämä ei varmastikaan ole mikään uusi kommentti, mutta esittämiesi termien ajanmukaisuuden ja neutraaliuden perusteista johtui mieleeni että mitä itse ajattelet termistä feminismi? Paljonhan puhutaan, että nykyajan feminismi ajaa nimenomaan tasa-arvoa eikä vain naisten asiaa. Kun varmasti jaetaan se premissi että termi herättää monessa närää ja sen tausta on nimenomaan naisten oikeuksien ajamisessa, eikö sekin puhemiehen tavoin kuuluisi menneisyyden romukoppaan? Tämä vilpittömänä kysymyksenä.

Minusta se on omassa asiayhteydessään ihan ok ja paljon parempi kuin esim. "naisasialiike". Vaikka moni ei sitä myönnä, niin feminismi on kuitenkin suhteellisen vakiintunut ja tuttu termi, jolla on pitkä historia ja selkeä yhteiskuntateoria.

En ajattele termiä niinkään sukupuolen, vaan sukupuolikäyttäytymisen kautta. Toisin sanoen, ajattelen feminismin ajavan määrättyjä ominaisuuksia ja ajatusmalleja, jotka on perinteisesti yhdistetty naiseuteen. Näen termin sikäli relevanttina, että yhteiskunta ei ole mitenkään hylännyt miehuuteen liitettyjä ihanteita.

Valtion tasolla näen ihan fiksuna, että vältetään arvolatautuneita termejä. Toisaalta ei minua haittaa, että esim. Ruotsin hallitus voi julistautua feministiseksi. Jokainen hallitus tuo aina omat arvonäkökulmansa, jotka voivat näkyä poliittisissa ohjelmissa.

 

[Lystikäs]

Egalitarismi on käytännössä vastakkainen koulukunta. Miksi feministit siirtyisivät kannattamaan yhteiskuntafilosofiaa, josta puuttuu feministisen teorian keskeisin periaate eli rakenteellinen syrjintä?

Rakenteellinen syrjintä. Tämän uskomuksen ehdinkin jo unohtaa. Se lienee se seikka, joka tekee feminismistä enemmän uskonnon, kuin idealismin - ainakin minun silmissäni (ei varmasti niille, jotka uskovat rakenteelliseen syrjintään). Vaikka reiluuden nimissä on mainittava, että idealismit lienevät tämän ajan uskontoja. Pyhiä toteemeja, joiden puolesta loukkaannutaan ja taistellaan sosiaalisessa mediassa. Niin tai näin, koen ongelmallisena, että valtion johtohenkilöt työntävät omaa uskontoaan esille hallitusohjelmaan. Pois lukien feministinen puolue, joiden äänimäärä korreloi suoraan sen miten paljon heidän äänestäjät haluavat kyseistä uskontoa hallitusohjelmaan. Mutta esimerkiksi Vihreät pitivät tuon intersektionaalisen feminisminsä aika syvällä povitaskussaan.

 

[finnjewel]

Suomalaisten onneksi suomen kieli on kuitenkin vielä kohtuullisen helposti muokattavissa verrattuna englantiin.
Mankind, human, man made, woman, manslaughter jne. Ruotsikin on vaikeuksissa man-passiivinsa kanssa.