Minä taas muistan että näitä on mittailtu jostain vanhoista patsaistakin tms ja nämä ihaillut suhteet ovat hyvin pysyneet samoina, vaikka luun päällä olevan lihan määrä olisikin hieman muuttunut.
ping @penazMihin kaikkeen tuo meni? Ihan vihkoihin, kyniin ja pyyhekumeihin? Vai ostatteko suoraan huippuluokan läppärin, uuden graafisen laskimen ja muuta kivaa?
Niin paljon näkee yh-äitejä, joissa mies on lähtenyt menemään tai perheitä joissa vaimo hoitaa katkerana uupumisen partaalla lapset ja kodin kun mies käy töissä, aivan kuten luolamiehetkin että minun on vaikea nähdä että tässä parinvalintakriteerit olisivat radikaalisti muuttuneet.
Ei nämä tilastot kuka eron takana ole kerro taustoista mitään eli esim siitä, että onko perheen sisäisessä työnjaossa onnistuttu, vai ovatko ne olleet eron syytä.Tässä taidetaan tehdä havaintoja eri todellisuudesta. Kuinkahan monessa ero tapauksessa mies lähtee ja alkaa juopotella yksiössä, kun perhe-elämä ei oikein nappaa? Jos 70-80 prosenttisesti eropäätöksen takana on nainen (taustalla toki voi olla miehen juopottelua ja väkivaltaisuutta mutta ei läheskään aina), niin mieserot johtunevat suurelta osin toisesta naisesta, kuten nämä korkean statuksen miehet osoittavat.
Kotitöiden laiminlyönti ei edellytä 12-tunnin työpäiviä. Se onnistuu ihan 7,5 tuntisillakin.Ja toisaalta kuinka monessa perheessä mies puskee 12-tuntisia työpäiviä laiminlyöden perheestä huolehtimisen työn takia? He ovat sitten useimmiten huippujohtajia, joilla on varaa palkata kotiapulaisia. Näissä tapauksissa nainen on tiennyt jo suhteen alussa mihin ryhtyy. Paljon massia ja hieno talo, mutta mies myös paljon poissa. Työnjako on tosin ollut täysin selvä
Vedät sen verran koomista settiä tässä ketjussa, että olisi mukava tietää, että mihin se ilkeä feministi on sinua koskenut, kun noin ottaa koville naisten tasa-arvokehitys.Monessa perheessä tilanne on se, että äijän tekemät kotityöt eivät kelpaa. Vähättelyn jälkeen mies nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa kokonaan petraamisen sijaan. Yksinkertaisesti tilanne paranisi, kun naiset antaisivat enemmän palautteen posin kautta ja äijä ei lannistuisi, vaan tekisi seuraavalla kerralla parempaa jälkeä. Ehkä liikaa vaadittu suomalaisilta.
Monessa perheessä tilanne on se, että äijän tekemät kotityöt eivät kelpaa. Vähättelyn jälkeen mies nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa kokonaan petraamisen sijaan. Yksinkertaisesti tilanne paranisi, kun naiset antaisivat enemmän palautteen posin kautta ja äijä ei lannistuisi, vaan tekisi seuraavalla kerralla parempaa jälkeä. Ehkä liikaa vaadittu suomalaisilta.
Vedät sen verran koomista settiä tässä ketjussa, että olisi mukava tietää, että mihin se ilkeä feministi on sinua koskenut, kun noin ottaa koville naisten tasa-arvokehitys.
O
En tiedä sitten eläkö itse jossain kuplassa, mutta tuo kotitöistä kieltäytyminen "akkojen hommana" kuulostaa kyllä hyvin vanhanaikaiselta.
Tämä lausunto kuulostaa hieman erikoiselta, kun juuri edellisessä viestissäni pääsin kiinnittämästä huomiota siihen että olet nyt muutaman päivän aikana pelkästään tässä ketjussa tehnyt hattutempun siinä, että olet tehnyt mutu-pohjalta koko populaatiota koskevia yleistyksiä ja/tai erittäin kevyillä perusteilla arvostellut tutkimuksia. Toki nuo on lyhennetty tähän, mutta jokainen voi käydä ne itse lukemassa.Yleensä käytän tieteellisiä tutkimuksia ja sitaatteja esim. liittyen STEM-alan naisten työuupumukseen. Tämä on yksi tasa-arvokeskustelun dilemma. Jos feminismiä arvostelee tieteellisinkin perustein, saa naisvihaajan leiman.
Nämä indeksit, joissa keskiarvo on 100 eivät välttämättä vastaa absoluuttisia lukuja. Sen perusteella voi myös kysellä tilastokeskuksen tutkimuksen yleistettävyyden perään.
Esim. tuo vuotuinen vaihtelu on suurta suomi-thai-liitoissa. En siis kyseinalaista tulosta täysin. Pientä ihmetystä vain. Ympärillä on viimeisen viiden vuoden aikana ollut huomattavasti enemmän suomi-eroja kuin suomi-häitä.
90-luvun alussa jo sanottiin, että puolet avioliitoista päättyvät eroon. Nyt kun seuraa ympäristöä, luku on taatusti suurempi. Valtava buumi menossa ja mikä järkyttävintä, aivan pienten lasten vanhemmilla.
Jos 70-80 prosenttisesti eropäätöksen takana on nainen, niin mieserot johtunevat suurelta osin toisesta naisesta, kuten nämä korkean statuksen miehet osoittavat.
Kyseinen nimimerkki vetää jonkinlaisella haulikkotaktiikalla omia arvolatautuneita teorioitaan ja kuvittelee yksittäisten väärintulkittujen tutkimusten/uutisointien ryydittävän sekavaa argumentaatiota. Ei kannata välittää, sillä ainakin omien havaintojen perusteella tuo vain jatkuu jatkumistaan.Tämä lausunto kuulostaa hieman erikoiselta, kun juuri edellisessä viestissäni pääsin kiinnittämästä huomiota siihen että olet nyt muutaman päivän aikana pelkästään tässä ketjussa tehnyt hattutempun siinä, että olet tehnyt mutu-pohjalta koko populaatiota koskevia yleistyksiä ja/tai erittäin kevyillä perusteilla arvostellut tutkimuksia. Toki nuo on lyhennetty tähän, mutta jokainen voi käydä ne itse lukemassa.
Oikeasta biologisten ominaisuuksien ja sosiaalisten tekijöiden suhteesta tuskin päästään koskaan kovin suureen varmuuteen. Uskoisin kuitenkin, että em. statuskilpailu on myös osittain kulttuurisidonnaista. Tässä kun on pelkästään tuhannen vuoden aikajänteellä nähty jos jonkinmoisia muutoksia käyttäytymisessä. Ei ole siitäkään kovin kauaa, kun ylenpalttinen työnteko ja vaurastuminen oli paheksuttua.En minä ole sanonut tai sano, että ulkoiset syyt olisivat ainoita jotka parinvalintaan vaikuttavat, mutta ei ihmisessä ole mitään soveltuvuus peltotöihin-geeniä, vaan tuollainen ominaisuus tuo mukanaan sen statuksen joka on valintakriteeriksi muodostunut kymmenien tuhansien vuosien ajan. Sillä että onko tuo status saatu tubettamalla vai metsästämällä mammutteja ei ole nähdäkseni merkitystä. Luotettavuus ei ole kriteerinä muuttunut mihinkään enkä usko, että kyvykkyys lastenhoidossakaan ohjaisi valintaa nyt sen enempää kuin joskus aikoinaan. Niin paljon näkee yh-äitejä, joissa mies on lähtenyt menemään tai perheitä joissa vaimo hoitaa katkerana uupumisen partaalla lapset ja kodin kun mies käy töissä, aivan kuten luolamiehetkin että minun on vaikea nähdä että tässä parinvalintakriteerit olisivat radikaalisti muuttuneet. On naisia jotka itsekin tunnistavat, että tuntevat petoa pahoihin poikiin ja muihin kelvottomiin tapauksiin, joista järjellä näkee että ovat sopimattomia, mutta sydän (eli evoluution muodostamat vietit) haluaa mitä sydän haluaa.
Milloin ja missä tällaista on ollut?Uskoisin kuitenkin, että em. statuskilpailu on myös osittain kulttuurisidonnaista. Tässä kun on pelkästään tuhannen vuoden aikajänteellä nähty jos jonkinmoisia muutoksia käyttäytymisessä. Ei ole siitäkään kovin kauaa, kun ylenpalttinen työnteko ja vaurastuminen oli paheksuttua.
Varmasti jossain muodossa sitä on kaikkialla, mutta se, millaiseksi se muodostuu, vaihtelee aika laajalti.Milloin ja missä tällaista on ollut?
Missä kulttuurissa statuskilpailua ei nähdä?
Eikö tämä jo kertaalleen käyty. Aikoinaan on statusta saanut se joka on parhaiten puolustanut reviiriään ja nyt statusta saa se joka parhaiten multitaskaa. Heistä naiset ovat kiinnostuneita olleet joilla status on korkein.Jos miettii suomalaista yhteiskuntaa, niin aika lyhyelläkin aikavälillä ihailtu mieskuva on liikkunut omaa reviiriään puolustavasta jäärästä jonkinlaiseen moderniin hyggeilijään, joka multi-taskaa kodin ja työn välillä.
Eikö tämä argumentaatio mene nyt jo toxicin osastolle? Vai sillä tavalla naiset ovat sanoneet. Minulle kaverit ovat kertoneet, että eivät he sillä tavalla ole kiinnostuneet naisista vaan seksin takia vaan ihan vaan haluavat jutella mukavia kahden kesken (mielellään isotissisten ja tiukkaperseisten blondien).Sen verran kun olen naisilta asiaa tiedustellut, niin aika harvaa kiinnostaa pitkällä tähtäimellä ne machoilevat "pahat pojat", joista nettikeskusteluissa usein muistutellaan. Heille voi olla oma aikansa ja paikkansa, mutta pitkässä juoksussa naisiakin kiinnostaa enemmän sosiaaliset taidot ja suhteen vakaus.
Sieltähän tipahti tutkimus sinulle kuin taivaan lahjana. Alle 2-vuotiaana koettu köyhyys altistaa monille ongelmille pitkälle elämään – Tutkija: ”Vauva-ajan köyhyys on erityisen haavoittavaa” (linkki helsingin sanomien uutiseen)Sinä linkität tänne saman tutkimuksen, johon on nyt viitattu jo perikin mukaan lukien minä reilu tunti sitten. Tutkimus on mielenkintoinen, mutta siinä nimenomaan tarkastellaan vanhempien koulutusta eikä tulotasoa. Jos puhe on siitä, että onko pienituloisilla kynnys nousta korkeakouluihin, niin silloin pitäisi tarkastella vanhempien tulotasoa, eikä koulutusta. Jos vielä rautalangasta väännetään, niin vanhempien koulutustaso ei muutu siitä mihinkään, vaikka suomeen tulisi kansalaispalkka ja työttömätkin saisivat 3000€ kuussa käteen. Jos löytyy tutkimus, jossa on onnistuttu neutralisoimaan koulutustaso tutkimuksesta, niin olen kiinnostunut. Ei tuon tekeminen mikään tekemätön paikka olisi.
By the way, linkkaamasi tutkimuksen tekijätkin itsekin myöntävät, että nämä subjektiiviset asiat joita vastaan hyökkäät vaikuttavat asiaan:
"On selvää, että koulutukseen ja ammatinvalintaan vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, joiden havaitseminen ei ole mahdollista rekistereistä. "
Olen erittäin jytkästi eri mieltä, että peruskoulujen läpikäynti tasaisi lähtöviivaa ja tämä viitattukin tutkimus mielestäninimenomaan todistaa sen. Ei ole peruskoulu homogenoinut vaikusta, vaan opettajien lapsista tulee opettajia. Kyllä ne odotukset ja haaveet tulevat nimenomaan kotoa. Minä uskon siihen, että peruskoulu tasoittaa erot heti siinä vaiheessa kun sen peruskoulun päättäneiden todistukset eivät poikkea merkittävästi toisistaan.
Tämä lausunto kuulostaa hieman erikoiselta, kun juuri edellisessä viestissäni pääsin kiinnittämästä huomiota siihen että olet nyt muutaman päivän aikana pelkästään tässä ketjussa tehnyt hattutempun siinä, että olet tehnyt mutu-pohjalta koko populaatiota koskevia yleistyksiä ja/tai erittäin kevyillä perusteilla arvostellut tutkimuksia. Toki nuo on lyhennetty tähän, mutta jokainen voi käydä ne itse lukemassa.
Tuo kieltämättä hyvin todistaa väitteeni, että peruskoulu ei tasaa tilannetta.Sieltähän tipahti tutkimus sinulle kuin taivaan lahjana. Alle 2-vuotiaana koettu köyhyys altistaa monille ongelmille pitkälle elämään – Tutkija: ”Vauva-ajan köyhyys on erityisen haavoittavaa”
Tämä tutkimus tuli vasta jälkijunassa. Aluksi vain esitit päätelmäsi luennolla käsien nostamisien perusteella.Mutuiluni tueksi kun esitin esim. epäilykseni tilastokeskuksen indeksivertailusta esitin kuitenkin linkin amerikkalaiseen tutkimukseen.
Tässä argumentissa on järkeä. Aiemmin pointtisi oli vain, että mitä olet ympärilläsi nähnyt ja siitä tehdyt yleistykset sillä en usko että näet kovia montaa kymmentä tuhansia häitä per vuosi.Lisäksi, jos verrataan kokonaiseroprosenttia suomi- ja thai- avioliittojen välillä luvut eivät oikein ole vertailukelpoisia, sillä 40-,50- ja 60-luvuilla syntyneet suomalaiset eroavat nuorempia ikäluokkia vähemmän. Ehkä pätevämpi mittari olisi laskea prosentit 70-,80-,90-luvuilla syntyneiden suomalaisten avioeroille ja verrata thai-avioliittojen eroihin.
Ja mistäköhän tilastotieteen laitokselta Loka Laitinen on valmistunut ja mitkähän kompentenssit hänellä on mutun lisäksi arvioida näitä tutkimuksia? Ei kai sillä ole merkitystä mutuilee itse, vai lainaako jotakuta muuta mutuilijaa.Lisäksi kotitöihin liittyy usein mittausharhaa, kuten Loka sanoi. Esim. sämpylöiden leipomiseen, jos työksi merkitään tutkimuksessa kaksi tuntia, niin taikina kohoa itsestään ja sämpylät paistuvat itsestään. Ei työtä silloin tehdä oikeasti kuin maksimissaan puolituntia.
Jos kotitöiksi lasketaan ruuanlaitot (3-7 vuotiailla lapsilla aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala eli 5), kattamiset, astioiden poislaittamiset + pseut, lasten vienti päiväkotiin/kouluun/harrastuksiin, kaupassakäynnit, pyykin pesut ja siivoukset, niin kyllä tuohon saadaan aikaa menemään. Ja kyllä lastenhoitokin on työtä ensimmäisinä vuosina.Tarvitseeko siihen mutua, jos toteaa, että koneellisessa taloudessa neljä tuntia kotitöitä päivässä on liioittelua? Loka nimenomaan kertoi youtube-vättelyssä perehtyneensä tutkimuksiin. Siivouskin useimmissa talouksissa on niin sanottu viikkosiivous, joka suoritetaan kerran viikossa. Riippuu tietenkin jos kotityöksi lasketaan lasten kanssa oleilu. Tuskin nyt läheskään joka äijä sinne man-caveen linnoittautuu perheeltään joka ilta katsomaan esim. valioliiga-matsia tai blue raylta Iron Maidenin konserttia ja kittaamaan kaljaa.
Liioittellua on se miesten kaksi tuntiakin. Silloin viikkosiivous tehtäisiin joka päivä.
...Mitenhän onnistuin yliopiston suorittamaan yli nelosen arvosanalla, jos täällä olen pelkkä arvolatautunut idiootti.
Hauki on kala metodilla? En minä vaan tiedä. En toki ole pohtinut, että olet yksinkertainen mitenkään. Enkä ole yliopistossa opiskellutkaan.Mitenhän onnistuin yliopiston suorittamaan yli nelosen arvosanalla, jos täällä olen pelkkä arvolatautunut idiootti.
Mitä agendaa minä ajan?Jos sä olet oikeasti nähnyt tuon dokkarin, niin en voi kun ihmetellä, miten voi ymmärtää / tulkita sen sisällön niin väärin. Äläkä sekoita naisia ja feministejä keskenään. Nykyfeministit ovat ihan oma rotunsa, jotka ajavat vain omaa agendaansa, eli naisten uhriaseman ylläpitoa, koska se on se voima, jota feminismi tarvitsee elääkseen.
Millä lailla keskustelua on vaiennettu? Jatkuvastihan meillä puhutaan syrjäytymisen, alkoholisoitumisen ja oppimisvaikeuksien luomista ongelmista. Usein myös sukupuoli nostetaan esille - silloinkin, kun ei tarvitsisi.Nuo miesasiamiehet eivät kampanjoi naisia vatsaan, vaan ennemminkin näitä radikaalifeministejä, jotka pyrkivät vaientamaan kaiken miestenongelmiin pureutuvan keskustelun... tai henkilöitä, jotka suoralta kädeltä kategorioivat heidät samantien naisvihamielisiksi.
Ei ole demonisoitu. Asialliselle keskustelulle on edelleenkin tilaa.Tässä olemme osittain samaa mieltä. Meninistiliikkeellä on vähän uskottavia toimijoita taustallaan. Mutta se voi hyvin johtua siitä mistä linkkaamassani raakamateriaalissakin puhutaan. Miestenasioiden esille tuominen on demonisoitu yhteiskunnassamme.
Paitsi että feministeillä on liki kaikissa isommissa yliopistoissa professuurinsa (sukupuolentutkimus). Kirjallisuutta aiheesta löytyy vino pino, jos vain aihealue kiinnostaa. Suosittelen aloittamaan ihan sielä 1800-luvun taistoista, niin saa käsityksen tarkemmasta historiallisesta perspektiivistä.Nykyfeministeillä taas ei ole lainkaan uskottavia toimijoita taustallaan, johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat väärässä.
Nuo ovat ensinnäkin symbolisia termejä, joilla on aika vähän merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ymmärrän, että ne närkästyttävät suurta bulkkia ihmisiä, koska niihin ei olla totuttu ja koska ne edustavat asioita, jotka ovat arkipäivän todellisuudessa aika marginaalisia. Lisäksi Suomessa ihmisiä häiritsee hyvin pitkälti kaikki, jonka sanojan voidaan katsoa olevan feminismiin kallellaan (tästä edellä)..Patriarkaallisia rakenteita, joita vastaan he taistelevat, ei ole olemassa. Vihollinen kuitenkin tarvitaan, jotta liikkeellä olisi oikeutus olla olemassa, siksi esiin tulee jatkuvasti näitä epätoivoisia manspreading, mansplaining ja toksinen maskuliinisuus-juttua, jotka keskittyvät siihen, että se vihollinen asuu miesten geeneissä.
Olen tarjonnut tässä kuukausien (ja varmaan vuosien) varrella lukuisia esimerkkejä. Patriarkaatti on, kuten todettua, käsitteellinen abstraktio, joten ei minulla ole mitään mahdollisuutta osoittaa sellaista. Se kun on teoreettinen rakennelma, jolla havainnollistetaan havaittua ilmiökokonaisuutta.Siirrä ihmeessä tämä keskustelu tuonne feministi-ketjuun ja yritä tarjota jonkinlaisia todisteita patriarkaalisten rakenteiden olemassaolosta.
Kuuntelin. Se, että puhuja on nainen, ei ole merkityksellistä. Lähinnä se voi toimia jonkinlaisena aatteen valkopesuna ihmisille, jotka ajattelevat feminismin olevan vain naisia koskeva aate.Tässä on fiksua pohdintaa feminismin vaikutuksesta nykypäivän tasa-arvokeskusteluun. Sen tarjoaa nainen, joten sitä voi kuunnella olettamatta sen olevan automaattisesti naisvihamielinen.
Why I am not a feminist | Betsy Cairo | TEDxMileHighWomen
En tiedä mitä agendaa ajat. Siksi keskustelemme, jotta se selviäisi. Vaikutat 3.aallon feministiltä, jotka pyrkivät näkemään naisen uhriasemassa. Toivottavasti olen väärässä.Mitä agendaa minä ajan?
En ole sekoittanut naisia ja feministejä. Valtaosa naisista ei miellä itseään feministeiksi. Tässä on toki huomioitava se, että ihmiset ymmärtävät koko käsitteen eri tavalla, joten eronteko on toisinaan vaikeaa. Ruotsissa SD:tä lukuun ottamatta kaikki puolueet ovat tavalla tai toisella feministisiä. Suomessa keskustelua kuvastaa ehdoton kieltäminen, mikä juontanee juurensa kulttuurihistoriaan.
Edelleen. En tiedä minkälaiset tehosteet silmillä olet katsonut dokkaria, mutta siinä syyllistetään feministejä, ei naisia. Siinä pureudutaan feministien ylläpitämiin myytteihin, ei naisten. Siinä peräänkuulutetaan keskustelua, jota he eivät saaneet käydä feministisen liikkeen sisällä, ollessaan feministejä. Useimmat noista MRA:n tyypeistä ovat entisiä feministejä ja painottavat sitä, että sukupuolikeskustelua kaivataan, mutta sen ei tulisi rajoittua VAIN naisten ongelmiin. Ja tuo on totta, ettei valtaosalle miehistä nuo ongelmat ole akuutteja. Ainakin meidän sukupolven miehet kasvoivat siinä yleisessä uskossa, että miehen tulisi olla vahva. Ongelmista puhuminen on heikkoutta. Heikkous on häpeällistä. Nykynuoria koetellaan näillä toksisilla maskuliinisuuksilla, joita heidän tulisi pyrkiä vaimentamaan itsestään, jotta eivät olisi niin "miehiä".Nyt tuossa dokumentissa on sellainen ongelma, että siinä kuvatut tyypit imevät väitetyistä miesten epätasa-arvo-ongelmista teemoja, joista syyllistää naisia. Sitten he luettelevat ongelmia, jotka johtuvat nykyisestä yhteiskuntajärjestelmästä. Sen sijaan, että he haluaisivat uudistaa em. systeemiä, he etsivät vihollisia ja syypäitä. Missään kohtaa (ainakaan minun muistikuvien perustella) ei tuoda ilmi, että valtaosalle miehistä heikot oppimistulokset (joista muuten jauhetaan jatkuvasti mediassa), itsemurhaluvut, vaaralliset työtehtävät tai rikkonaiset perhesuhteet eivät ole mikään ongelma.
Eli patriarkaatti on teoria? Voisiko olla, että jonkin ilmiön taustalla ei ole miehinen salajuoni pitää naisia alistettuina, vaan sen taustalla olisi puhtaasti markkinataloudelliset ja käytännölliset perusteet? Valtaosalla miehistä on kuitenkin äitejä ja tyttäriä elämässään, joten vaikea nähdä hyötyjä heidän systemaattisessa alistamisessa.Olen tarjonnut tässä kuukausien (ja varmaan vuosien) varrella lukuisia esimerkkejä. Patriarkaatti on, kuten todettua, käsitteellinen abstraktio, joten ei minulla ole mitään mahdollisuutta osoittaa sellaista. Se kun on teoreettinen rakennelma, jolla havainnollistetaan havaittua ilmiökokonaisuutta.
Mielestäni länsimainen yhteiskunta on tullut siihen pisteeseen, että sukupuoliasioita voitaisiin tarkastella rinnakkain. Jos feminismi ei ole tähän kuitenkaan valmis, tulisi heidän lopettaa se "kummankin sukupuolen asialla"-markkinointi. Termeillä voi saada valtavasti aikaan, kuten lähihistoria on osoittanut. Feminismi-terminä on liian puolueellinen, jotta se voisi olla tasa-arvoinen rakennusalusta sukupuolien väliselle tasa-arvo-ongelmille.Jos liike kulkisi egalitarismin/equalismin hengessä, se menettäisi merkityksensä. Siitä tulisi ns. sukupuolisokea, millä tarkoitan sitä, että se ajattelisi ihmisten automaattisesti vapautuvan sosiaalisista valtasuhteista.
Totta. Jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Nämä riippuvat kuitenkin paljon siitä, millaisena kukin yksilöllisesti näkee maailman. Jos olet kovin uraluonteinen ihminen, maailmankäsityksesi, näkemyksesi vallasta, vapaudesta ja elämänlaadusta muokkaantuvat yleensä sen mukaan. Jos olet perhekeskeinen ihminen, saattaa maailmankäsityksesi, arvosi ja käsityksesi elämänlaadusta olla täysin erilaiset. Otetaan vielä huomioon se, että ihmisluonne yleensä tuppaa näkemään sen ruohon vihreämpänä aidan toisella puolella, näkemättä siellä niitä samoja virheitä, joita omassa nurmikossa on. Mikä on siis sitä todellista vapautta? Vapaus valita elämänsä sisältö? Väittäisin, että naisilla on monipuolisempi valikoima tämän suhteen.YK:n ihmisoikeusjulistuksessakin todetaan kaikkien syntyvän vapaina ja tasa-arvoisina - toisille sitä vapautta ja tasa-arvoa vain on tarjolla enemmän.
