Suomalaisista rakkausavioliitoista puolet päättyy eroon. Itsekin olen eronnut kaksi kertaa.Riski tuskin on ainakaan ratkaisevasti suurempi kuin suomalaisessa rakkaus-avioliitossa.
Suomalaisista rakkausavioliitoista puolet päättyy eroon. Itsekin olen eronnut kaksi kertaa.Riski tuskin on ainakaan ratkaisevasti suurempi kuin suomalaisessa rakkaus-avioliitossa.
Ei mulla näitä avioliittoja vastaan ole mitään isompaa, vaikka toki ne hieman "järjestetyiltä" tuntuvat. Lähinnä pointtini oli se minkä Mad Adventuressa pojat muotoilivat ihan osuvasti tyhjänä arpana olemisesta paikalliselle, joka haluaa pois tuolta. Reilumpaa on sitten rehellisesti maksaa. Minä en sitä ainakaan paheksu.Haistan moraalista paheksuntaa myös avioliittoja kohtaan. Onko se kuitenkaan niin halveksittavaa, jos thai-vaimo pääsee taloudellisesti vakaampiin oloihin ja suomi-mies säästyy yksinäisyyden mukanaan tuomilta vakavilta seurauksilta kuten alkoholismi, seksittömyys ja masennus, jos kuvioon ei liity pakottamista tai ihmiskauppaa?
Toinen oli mielenkiintoisempi tapaus. Olin nuorena poikana Malesiassa ja sieltä jätkät lähti Thaimaaseen viikonloppua viettämään. Yhdellä hepulla (joka oli hieman yksinkertainen nätisti sanottuna) oli palatessaan tyttö mukanaan, joka siinä sitten muutti tuonne kämpille. Tapasin heidän ensimmäistä kertaa bileissä. Jututin tätä miespuolista, kun huomasin että tyttö tuli siihen viereen istumaan, joten vaihdoin kielen lennosta englanniksi. Kun olin hetken jatkanut juttuani tajusin, että nyt kumpikaan kuulijoista ei enää mitä kerron. Sillä hetkellä tajusin aika paljon heidän parisuhteestaan. Jos kumpikaan ei osannut englantia käytännössä ollenkaan, niin suhde ei ehkä perustunut intellektuaaliin dialogiin shakespearen eri suomennusten välisistä vivahde-eroista. Ehkä meillä kaikilla muilla oli arvauksemme mitä tyttö oli siihen asti elääkseen tehnyt, mutta ei tässä uhria nähty eikä asiaa katsottu tarpeen ääneen todeta. Tämän kestosta ei ole mitään hajua.
Kyllähän noita Suomen päässä sitten näkee näitä kääntöpuoliakin eli ymmärtääkseni eroprosentit ovat korkeat ja ravintoloissa noita toisilla ja kolmansille kierroksilla olevia pönäköitymään alkaneita tanttoja näkyy, mutta ei minulla sinänsä tietoa ole heidän onnellisuuksistaan tai onnettomuuksistaan.
Tuosta on sen verran aikaa, että ei ollut vielä google translatejakaan käytössä. Mutta ei se jätkä niin puhelias ollut muutenkaan, ettei ei siinä mitään isompaa lost in translation -ilmiötä päässyt käymään.Uutisissakin on ollut näitä liittoja, joissa suominainen ja turvapaikanhakija ovat rakastuneet ainoan kommunikointivälineen ollessa google translate. Mutta joo, oma arvio on että mitään perustavaa laatua olevaa eroa thainainen-suomimies vs. suominainen-arabi/afrikka -liitoissa en näe. Osa on aitoa rakkautta, iso osa perustuu ei-suomalaisen osapuolen tavoittelemaan taloudelliseen hyötyyn.
Minusta tuo oli ihan asiallinen katsaus tilanteeseen, eikä haastateltavakaan mitenkään tilannetta ihmetellyt tai itkenyt.Tässä IL:n jutussa on hyvin kiteytetty tämänkin ketjun kipupisteitä: Kepulandian peräkammarin poika ihmettelee miksi naista ei löydy (linkki Iltalehteen)
.
Totta kyllä, lähinnä heijastelee näitä Jatkoajan feminismi-ja naisasiaketjuja, joissa ihmetellään miksi Liiga-tason pimppaa ei irtoa kolmosdivarin "pelimiehille".Minusta tuo oli ihan asiallinen katsaus tilanteeseen, eikä haastateltavakaan mitenkään tilannetta ihmetellyt tai itkenyt.
Ihan just tulee Kate Beckinsale Underworld-rooliasussaan soittamaan ovikelloa kun vielä hetken jaksaa odottaa.
Tässä IL:n jutussa on hyvin kiteytetty tämänkin ketjun kipupisteitä: Kepulandian peräkammarin poika ihmettelee miksi naista ei löydy (linkki Iltalehteen)
"Puolangalla on eniten 20-34-vuotiaita perheisiin kuulumattomia (ei avio- eikä avoliitossa, ei lapsia) suhteessa ikäluokan asuntoväestöön, kun vertaillaan Suomen yli 2000 asukkaan kuntia. Puolankalaisista 20-34-vuotiaista miehistä jopa 77 prosenttia ei kuulu perheisiin."
Artikkelin loppuosa on puhdasta Kummelia:
"Olen itse myös aika ronkeli, haluaisin tyylikkään naisen. Ei sellaista ole Puolangalla."
Ei ole, ei, mutta onneksi on tällainen jokanaisen unelmien satuprinssi.
Ja vielä:
"Rusanen on välillä pohdiskellut, pitäisikö hänen muuttaa muualle parempien kumppanin löytämismahdollisuuksien vuoksi, mutta siihen hän ei ole halunnut ryhtyä. Deittisivustotkaan eivät ole innostaneet ainakaan toistaiseksi.
- Jos vaikka Ouluun lähtisi, olisi toki paremmat mahdollisuudet löytää kumppani, mutta kun sydän on maalla."
Ihan just tulee Kate Beckinsale Underworld-rooliasussaan soittamaan ovikelloa kun vielä hetken jaksaa odottaa. Feministien vika jos ei tule.
Deittipalveluissa miehistä on massiivinen ylitarjonta ja laatunaisista yhtä massiivinen pula, joten omega-urokset saavat edelleen tyytyä YH-demarinorsuihin. Jos on naisilla epärealistiset odotukset kumppanilleen, vielä naurettavampia tuntuvat olevan miesten vaatimukset.~HUOH!
*****
Deittipalveluja kyllä kannattaisi käyttää. Tokihan niissäkin valehdellaan, mutta periaatteen tasolla varsin tasapuolisia ovat käyttäjilleen. Nyt tosin taisi tulla joku sovellus, jossa naiset näkyivät ehdokkailleen vasta jos hyväksyivät tykkäyksen. Koittaisivat nyt prkl pitää nämä kaikille tasapuolisina. Puolangallakin kannattaisi näitä käyttää.
Deittipalveluissa miehistä on massiivinen ylitarjonta ja laatunaisista yhtä massiivinen pula, joten omega-urokset saavat edelleen tyytyä YH-demarinorsuihin. Jos on naisilla epärealistiset odotukset kumppanilleen, vielä naurettavampia tuntuvat olevan miesten vaatimukset.
Deittipalveluissa miehistä on massiivinen ylitarjonta ja laatunaisista yhtä massiivinen pula, joten omega-urokset saavat edelleen tyytyä YH-demarinorsuihin. Jos on naisilla epärealistiset odotukset kumppanilleen, vielä naurettavampia tuntuvat olevan miesten vaatimukset.
Ihan pakko kommentoida, kun tuolla naisasiat ketjussakin on juuri tullut häärättyä
Noin vuosi sitten olin poikamies kaverini luona istumassa iltaa, ja hän sitten kertoi että hänellä on profiili netin treffipalstalla. Sanoi sitten, että oikeastaan kaipaisi kaverin apua naisten profiilien kanssa, joten siinä sitten miehissä niitä selailtiin. Silloin pisti oikein silmään, että todella moni nainen ilmoitti olevansa koulutukseltaan maisteri. Maistereita oli siellä ihan todella paljon etenkin juuri siinä 30-40v ikähaarukassa. Tämä kaverini on amistaustainen ja hän sitä tuskaili ettei tuollaisille viitsi edes kirjoittaa, koska hyvin moni antoi ainakin epäsuorasti ymmärtää, että heillä on vaatimuksia myös miehen koulutustason suhteen. Ja tämä oli siis ihan tavallisen karvalakkikansan Suomi24-palvelussa, ei missään eliittikumppani hommassa tai mitä niitä nyt nykyään on
Eli miten nyt sitten määritellään "laatunaiset", mutta ainakin korkeasti koulutettua emäntää linjoilta näytti löytyvän. Ja sehän on totta, että noissa palveluissa miehiä on alueesta riippuen helposti kolme kertaa enemmän kuin naisia
Kai tässä nyt riippuu aika paljon, että mitä sieltä netistä hakee? Jos hakee jotain yhden yön seuraa, niin ulkonäkö kriteerinä varmasti korostuu. Jos ajattelee jotain pidemmän tähtäimen parisuhdetta, niin muutkin muuttujat tulevat kuvioon vahvemmin. Haetaan sitä suht. samaa sivistystasoa jne., jolloin vaikka mainittu maisterin-tutkinto vaikuttaa. Vaikka aika vähän loppujen lopuksi kertookin.Mies taitaa harvoin määritellä naisia koulutuksen mukaan varsinkin jos kuvaa on nähtävillä... Eli eiköhän netti maailmassa se laatunainen ole yhtä kuin kaunis.
Minusta tuo evoluutio on aika köykäinen selitys. Valtaosa ihmisen kognitiivisista kyvyistä kehittyi jo kivikaudella; käytännössä meillä on samat valmiudet tänäkin päivänä, mutta ne kehittyvät erilaisiksi johtuen kulttuurista ja sosiaalisista konventioista.Ei parinvalinta tapahdu minkään yhteiskuntajärjestyksen perusteella. Yhteiskuntajärjestyksiä tulee ja menee kymmenissä vuosissa, evoluutio on nämä vietit kehittänyt kymmenien tuhansien vuosien aikana. Toki yhteiskunnan kautta voi tulla kuvioon muuttujia kuten järjestettyjä avioliittoja ja moniavioisuutta, mutta puhuttaessa vapaasta parinmuodostuksesta niin näin.
En minä ole sanonut tai sano, että ulkoiset syyt olisivat ainoita jotka parinvalintaan vaikuttavat, mutta ei ihmisessä ole mitään soveltuvuus peltotöihin-geeniä, vaan tuollainen ominaisuus tuo mukanaan sen statuksen joka on valintakriteeriksi muodostunut kymmenien tuhansien vuosien ajan. Sillä että onko tuo status saatu tubettamalla vai metsästämällä mammutteja ei ole nähdäkseni merkitystä. Luotettavuus ei ole kriteerinä muuttunut mihinkään enkä usko, että kyvykkyys lastenhoidossakaan ohjaisi valintaa nyt sen enempää kuin joskus aikoinaan. Niin paljon näkee yh-äitejä, joissa mies on lähtenyt menemään tai perheitä joissa vaimo hoitaa katkerana uupumisen partaalla lapset ja kodin kun mies käy töissä, aivan kuten luolamiehetkin että minun on vaikea nähdä että tässä parinvalintakriteerit olisivat radikaalisti muuttuneet. On naisia jotka itsekin tunnistavat, että tuntevat petoa pahoihin poikiin ja muihin kelvottomiin tapauksiin, joista järjellä näkee että ovat sopimattomia, mutta sydän (eli evoluution muodostamat vietit) haluaa mitä sydän haluaa.Minusta tuo evoluutio on aika köykäinen selitys. Valtaosa ihmisen kognitiivisista kyvyistä kehittyi jo kivikaudella; käytännössä meillä on samat valmiudet tänäkin päivänä, mutta ne kehittyvät erilaisiksi johtuen kulttuurista ja sosiaalisista konventioista.
Totta kai ihmiset pariutuvat muistakin syistä kuin ulkoisesta viehätyksestä. Lisäksi se, mitä pidetään viehättävänä, muuttuu asenteiden mukana. Agraariyhteiskunnassa oli tärkeää, että mies soveltuu peltotöihin ja että hän "näyttää kaapin paikan". Tänä päivänä on keskeisempää, että mies on luotettava kumppani ja kyvykäs lastenhoitaja. Ymmärtääkseni mikään mystinen evoluutio ei tässä ajassa ole muokannut geenejämme niin, että sillä voitaisiin selittää erilaisten ominaisuuksien painotus parinvalinnassa.
Minusta tuo evoluutio on aika köykäinen selitys. Valtaosa ihmisen kognitiivisista kyvyistä kehittyi jo kivikaudella; käytännössä meillä on samat valmiudet tänäkin päivänä, mutta ne kehittyvät erilaisiksi johtuen kulttuurista ja sosiaalisista konventioista.
Totta kai ihmiset pariutuvat muistakin syistä kuin ulkoisesta viehätyksestä. Lisäksi se, mitä pidetään viehättävänä, muuttuu asenteiden mukana. Agraariyhteiskunnassa oli tärkeää, että mies soveltuu peltotöihin ja että hän "näyttää kaapin paikan". Tänä päivänä on keskeisempää, että mies on luotettava kumppani ja kyvykäs lastenhoitaja. Ymmärtääkseni mikään mystinen evoluutio ei tässä ajassa ole muokannut geenejämme niin, että sillä voitaisiin selittää erilaisten ominaisuuksien painotus parinvalinnassa.
Varmasti on olemassa tiettyjä ulkonäöllisiä piirteitä, jotka ovat ns. ajattomasti houkuttelevia. Jossain määrin ne myös ohjailevat valintoja suuntaan tai toiseen.
Eiköhän nuo mainitut "ajattoman houkuttelevat" piirteet ole lähinnä synnyttäjän lantioihin ja tisseihin liittyviä juttuja, eikä niinkään pärstävärkkiin, kampaukseen tai rusketukseen liittyviä. Nuori ja terve riittää siltä osastolla, loppu on hifistelyä.Eihän siitä ole kuin muutama vuosikymmen kun kalpeaa ihoa pidettiin viehättävämpänä kuin ruskettunutta. Tai naisen pientä pyöreyttä pidettiin haluttuna.
Eli kyllä kauneusihanteet muuttuvat melko nopeastikkin.
Eiköhän nuo mainitut "ajattoman houkuttelevat" piirteet ole lähinnä synnyttäjän lantioihin ja tisseihin liittyviä juttuja, eikä niinkään pärstävärkkiin, kampaukseen tai rusketukseen liittyviä. Nuori ja terve riittää siltä osastolla, loppu on hifistelyä.
En minä ole sanonut tai sano, että ulkoiset syyt olisivat ainoita jotka parinvalintaan vaikuttavat, mutta ei ihmisessä ole mitään soveltuvuus peltotöihin-geeniä, vaan tuollainen ominaisuus tuo mukanaan sen statuksen joka on valintakriteeriksi muodostunut kymmenien tuhansien vuosien ajan. Sillä että onko tuo status saatu tubettamalla vai metsästämällä mammutteja ei ole nähdäkseni merkitystä. Luotettavuus ei ole kriteerinä muuttunut mihinkään enkä usko, että kyvykkyys lastenhoidossakaan ohjaisi valintaa nyt sen enempää kuin joskus aikoinaan. Niin paljon näkee yh-äitejä, joissa mies on lähtenyt menemään tai perheitä joissa vaimo hoitaa katkerana uupumisen partaalla lapset ja kodin kun mies käy töissä, aivan kuten luolamiehetkin että minun on vaikea nähdä että tässä parinvalintakriteerit olisivat radikaalisti muuttuneet. On naisia jotka itsekin tunnistavat, että tuntevat petoa pahoihin poikiin ja muihin kelvottomiin tapauksiin, joista järjellä näkee että ovat sopimattomia, mutta sydän (eli evoluution muodostamat vietit) haluaa mitä sydän haluaa.
Tämä on sitä kuinka yhteiskunta ja sen huomioonottava asenne on muuttanut ilmapiiriä. Emme enää elä maailmassa (no iso osa edelleen elää) missä naisen on turvattava tulevaisuutensa parinvalinnalla. Nyt se hissukka ja turvallinen mies hommataan hoitamaan jälkikasvu, samalla kun voi itse pistää hurlumheitä radalla, kiitos meidän yhteiskunnan luoman turvan. Ei tarvitse enää roikkua miehessä kiinni ja toivoa ettei se vaan vaihtaisi nuorempaan.Omasta elämästä havainnut sen että "pahat" pojat olkoon sitten miten pahoja tahansa harvoin ovat yksin vaan yleensä kun nainen älyää lähteä niin uusi on nopeasti vierellä.
Taas kun eron jälkeen deittailin urakalla niin aika paljon tuli vastaan naisia jotka olivat jättäneen sen turvallisen ja lapsia hoivaavan miehen ja lähteneet etsimään itseään ja sitä jotakin...
Tämä on sitä kuinka yhteiskunta ja sen huomioonottava asenne on muuttanut ilmapiiriä. Emme enää elä maailmassa (no iso osa edelleen elää) missä naisen on turvattava tulevaisuutensa parinvalinnalla. Nyt se hissukka ja turvallinen mies hommataan hoitamaan jälkikasvu, samalla kun voi itse pistää hurlumheitä radalla, kiitos meidän yhteiskunnan luoman turvan. Ei tarvitse enää roikkua miehessä kiinni ja toivoa ettei se vaan vaihtaisi nuorempaan.
Minä taas muistan että näitä on mittailtu jostain vanhoista patsaistakin tms ja nämä ihaillut suhteet ovat hyvin pysyneet samoina, vaikka luun päällä olevan lihan määrä olisikin hieman muuttunut.Olin samalla kannalla kuin sinä, että meitä ohjaa parinvalinnassa eniten juuri evoluutio (synnyttäjän lantio, voimakas mies joka pystyy huolehtimaan jälkikasvusta yms.) ja hän oli eri mieltä. Toki evoluutiolla on merkitystä, mutta kuulemma sen vaikutus on paljon pienempi kuin kauneusihanteiden ja henkilökohtaisen mieltymyksen.
Edes "ajattoman houkuttelevat" piirteet eivät ole mitenkään yleispäteviä. Nykypäivän yleisin kauneusihanne lienee sporttinen mutta ei lihaksikas ruskettunut nainen. Joka on siis melkein vastakohta pehmeän pyöreälle kalpealle naiselle.