Samaa olin aikeissa sanoa. Toki sitten setämiesten sortopolitiikasta huutavan ihmisen maailmankuvan realistisuutta voi hieman hymähtäen arvioida. Samalla tavalla kuin Marco de Witin kelkassa juoksevien rasistireppanoiden vakaumuksellista Suomen puolustamista voi pitää lähinnä vain huvittavana.
Itse näen asian niin, että kansalaisilla voi olla perustellusti eriäviä mielipiteitä sekä taloudessa että arvoissa. Ei ole järkevää pakottaa ihmisiä samaan muottiin sellaisissa kysymyksissä, joihin ei ole löydettävissä ehdottomia totuuksia. Esim. tulonjakokysymykset ovat tällaisia.
Minulle ei tuota ongelmia olla sekä samaa että eri mieltä feministien kanssa. Moni lähtökohta on kuitenkin perusteltu ja pohjautuu pitkälle mietittyihin teorioihin. Talous ja reaalipolitiikka ovat sitten ne pidäkkeet, jotka laskevat feministien painoarvoa. Moni feministi luokittelisi minutkin talouden suhteen ääriajattelijaksi, mutta entäs sitten? Aivan samalla tavalla saan arvokysymyksissä kritiikkiä konservatiivikulmaksesta.
Jos nyt palaan tuohon kalsarikeissiin, niin siinä oli kaikki perusteet nostaa esille markkinoijan vanhahtava asenne sukupuolirooleihin. Asia oli pieni ja suht harmiton, mutta onko joku yllättynyt, että netistä löytyy tapauksesta suivaantunut feministiryhmä? Tavoitteena oli nimenomaan vastakkainasettelun ja sitä kautta näkyvyyden kasvattaminen. Voittajia olivat Iltalehti, kalsarifirma, markkinoija ja ”tavan kansa”, joka vastustaa yhteiskunnan mikroilmiöihin puuttumista.
Noissa feminismiryhmissä käsitellään nimenomaan tällaisia ”arjen ärsytyksiä”, jotka ovat vähäpätöisiä mutta jotka osoittavat ”ajan hengen”. Kun kyse on valtavirran näkökulmasta radikaalista liikkeestä, meno vaikuttaa varmasti absurdilta. Henk.koht näen kuitenkin perusteet sille, että sukupuolistereotypiota pönkittävää vitsailua kritisoidaan. Se kai tässä oli se jutun pihvi.