En ymmärrä millä mutulla voit väittää tuollaista, kun löytyy tutkimuksia, jotka kertovat mitä ennakkoluuloja sukupuoleen liittyy:
Totta kai sukupuoli sisältää mukanaan stereotypioita, en vain pidä niitä samankaltaisina perusteettomina ennakkoluuloina, kuin esimerkiksi rotuun tai kansallisuuteen kohdistuvat ennakkoluulot. Sukupuoleen liittyvät stereotypiat perustuvat yleensä johonkin muuhun kuin vihaan tai muihin negatiiviin tunteisiin. Eikä naiset ole ainoita, jotka niistä kärsii. Tosin siellä tarkastelemasi "lasikaton" rajassa, vaaka kallistunee pääosin heitä vastaan. Se on kuitenkin pieni prosentti koko väestöstä.
Voisin tarttua lähes kaikkeen sanomaasi, kuten sinäkin selkeästi minun, jolloin keskustelu muuttuu jankkaukseksi. Ja totuus lienee vain se, että näemme maailman eri arvojen kautta, jolloin on hankala olla oikeassa tai väärässä. Koen ymmärtäväni minkälaisesta maailmasta sinä tulet, enkä tiedä kuinka paljon sinua kiinnostaa minun arvomaailmani, joten eiköhän tämä ole tässä. Jättäydyn tästä keskustelusta sivuun.
@Walrus21 kanssa näkemyksemme eroavat myös valtavasti, mutta hänen argumenttinsa kumpuavat poikkeuksellisen laajasta näkökulmasta, joiden ajattelemisesta saan itsekin paljon hyötyä. Ja siitä puheenollen...
Tätä minä en ymmärrä. Et hyväksy minkäänlaista syrjintää, mutta sitten kuitenkin toteat, että "pitää olla tasapainossa" ja että "tulisi keskittyä molempiin yhtä suurella huomiolla". Suomeksi tämä tarkoittanee sitä, että syrjintää voidaan katsella läpi sormien, mikäli valtatasapaino ei heilahda liikaa kummankaan osapuolen eduksi.
En puhu mistään "sormien läpi" katselemisesta. Lakeja tulee noudattaa ja niitä täytyy ylläpitää. On hyvä, että on syrjintää estävät lait. Niiden ansiosta sukupuolten välinen elämänlaatu on paremmassa tasapainossa. Mutta koska valtaväestön elämänlaatu on sukupuolikysymyksessä löytänyt näkemykseni mukaan tasapainon, syrjintään keskittyvän työn pitäisi pyrkiä säilyttämään sitä tasapainoa, karsien molempien kokemia vääryyksiä samanaikaisesti, jotta vaaka pysyisi tasapainossa.
Alleviivaan vielä sitä, että oma maailmani on vahvasti keskiluokkainen - ripauksella alemman työväenluokan menneisyyttä ja kaveripiiriä, joten peilaan näkemykseni sen kautta. Ja arvostan enemmän perhe-elämää ja elämänvalintoja, jossa koen naisen olevan vahvemmilla. Mutta koska pyrin suhteuttamaan näkemykseni myös työuraa ja omaisuutta suosiviin arvoihin, olen mielessäni tasannut laareja sopusuhtaisiksi. En kuitenkaan väitä olevani tässä oikeassa. Omaan subjektiivisen näkökulman, siinä missä kaikki muutkin. Siksi olisi mukava jos voisi luottaa johonkin tasa-arvoiseen tasa-arvoelimeen, jonka voisin luottaa tarkastelevan molempien sukupuolien ja vähemmistöjen etuja tasapuolisesti. Maailma tuottaa kuitenkin tutkimuksia niin monin eri johtopäätöksin, että pitäisi aina pystyä luottaa niitä valikoivaan tahoon.
Tasa-arvoelimissä on vahva naisedustus ihan siitä syystä, että syrjintäasiat ovat pääsääntöisesti kohdistuneet naisiin. Näin ollen naisia on myös hakeutunut em. koulutuksen piiriin ja nimenomaisiin toimielimiin.
Syrjintäasioiden on pääsääntöisesti koettu kohdistuvan naisiin, koska miehet eivät ole halunneet nostaa omia ongelmiaan pöydälle. "Tosimies ei valita" on isältä pojille periytynyt asenne, johon tietääkseni feminismi pyrkii juuri vaikuttamaan totuttuja sukupuolirooleja murtaessaan. Hyvä niin. Siksi koenkin sen paradoksaalisena, että jotkut feministit suhtautuvat niin vähättelevästi miehiä kohtaan, jotka pyrkivät avautumaan ongelmistaan. Heidän pitäisi sitä vastoin rohkaista enemmän kaikenlaista uhriutumista, jotta keskustelukanavat sukupuolten välillä aukeaisivat. Kun miehet alkavat saada ääntään enemmän kuuluviin - kaikenmaailman julkisten seminaarien kautta, todellinen keskustelu voi alkaa.