Työrintamalla kyllä, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö elämässä yleisesti syrjittäisi miehiä. Ohessa 10 kohtaa miesten tasa-arvo Ry:n sivustolta. Sitä voi ajatella puolueellisena sivustona, mutta ei sen enempää kuin naisjärjestöjen sivustojakaan - joita on paljon enemmän. Joka tapauksessa kannattaa tutustua asiasisältöön ja tehdä omia johtopäätöksiään - kuten aina.
Miesten tasa-arvo-ongelmia | Miesten tasa-arvo ry
Paitsi että tuossa nyt ei juurikaan käsitellä syrjintätapauksia. Se, että jotkut miehet eivät jostain käsittämättömästä syystä raahaa luitaan lekurille, on tietysti ikävää ja ei-toivottavaa, mutta ei siitä voi mitään instituutiota tai lainsäädäntöä syyttää. Jälleen kerran: tähänkin ongelmaan koherentein vaihtoehto tulee feministisen liikkeen sisältä. Harmi vain, että se ei tälle nimenomaiselle kohderyhmälle kelpaa.
Sama logiikka pätee myös moniin muihin kohtiin, kuten alkoholinkulutukseen tai itsemurhiin.
Itse olisin sisällyttänyt kymmenen ongelman joukkoon asunnonvuokrauksen, jossa olen itsekin syyllistynyt ennakkoluuloihin. Mutta koska se on ollut miehiä vastaan, ei siitä ole tarvinnut huolestua.
No tämä on jo vähän relevantimpi avaus. Ongelma sinällään on yleisesti tunnettu, mutta toisaalta siihen on aika vähän uskottavia ratkaisuja. Vuokrahakemuksia voisi toki esittää muutettavan anonyymeiksi, mutta se tuskin muuttaisi asetelmaa, kun vuokranantaja on joka tapuksessa oikeutettu valitsemaan mielensä mukaan. Tämä ongelma on vähän samaa luokkaa kuin se, että kauniimmat ihmiset saavat suhteetonta etua pelkän ulkonäkönsä vuoksi; asiaan on aika hankala puuttua niin kauan, kun mitään eksaktia työsyrjintälakia tai muuta linjausta ei ole rikottu.
Itsekin valitsisin todennäköisemmin nais- kuin miespuolisen hakijan, jos pitäisi asuntoa vuokrata. Toki käyttäisin arvioinnissa muitakin kriteerejä, mutta luultavasti tasatilanteessa vaaka kallistuisi naiseen.
Sinällään olisi hyvä myös arvioida, minkä mittakaavan ongelma tämä on. En osaa suoralta kädeltä sanoa, perustuuko tämä enemmänkin mielikuviin kuin tilastoihin.
Lisäksi mainitsen vielä pienimuotoisena syrjintänä sen, että hinnoittelu ja tarjottavat palvelut eivät välttämättä ole aina samoja miehille ja naisille. Esimerkiksi deittipalveluissa, kuntosaleilla ja anniskeluravintoloissa voivat hinnastot tai tarjoukset olla suotuisampia naisille.
Missä baarissa kaljan saa halvemmalla nainen kuin mies? Tällaisesta toiminnasta olisi aika helppoa valittaa tasa-arvovaltuutetun toimistoon.
Kuntosalien kohdalla en ole itse nähnyt tuollaista hintavaihtelua (liekö laillistakaan?). Tinderissä oli muistaakseni joku lisämaksu iän mukaan, mutta en muista, että siinäkään olisi jaoteltu sukupuolittain.
Miesten syrjintä jää pimentoon – "Nuolevat haavansa ja asia jää sikseen"
Henkilökohtaisena huomiona: Olen siinä iässä, että tuttavapiirissä on avioeroja alkanut tapahtua yhä enemmän. Useimmat ovat päätyneet sopuisaan yhteishuoltajuuteen, vaikka jokaisessa tapauksessa mies onkin etsinyt uuden asunnon - ehkä siksi, että on tienannut enemmän. Mutta jos ero äityy likaiseksi, siinä mies on lähtökohtaisesti alakynnessä. Ei järjestelmän ennakkoluulot vanhempien tärkeysjärjestyksestä häviä hetkessä.
No tässä nyt on jo periaatteen tasolla sellainen ongelma, että miehet itse valitsevat heikomman aseman huoltajuuskiistoissa siinä kohtaa, kun eivät halua käyttää heille suotuja perhevapaita. Systeemi on toki jo lähtökohtaisesti typerä ja jossain määrin epätasa-arvoinen (kumpaankin suuntaan), mutta eihän se ole mikään feministien aikaansaannos, vaan sitä puolustavat konservatiiviset voimat (yleensä miehiä).
Kaveriani vastaan tehtiin "vanha kunnon" turvakoti-kikka, jota olin kieltämättä pitänyt vain legendana. Jos vanhemmat eivät aio asua samalla paikkakunnalla (tai maassa), eikä minkäänlainen yhteishuoltajuus tule kysymykseen, naisen ei tarvitse kuin pyörähtää turvakodissa pelkäämässä miestään. Visiitti kirjataan ylös, vaikka mitään virallisempaa ei alotettaisi. Tämä antaa kuitenkin melkoisen neuvotteluvaran oikeusistuntoon. Ja se mielenkiintoinen seikka tuossa turvakotipyörähdyksessä on, että vaikka koen tuntevani kaverini hyvin, eikä hän ole mielestäni millään lailla agressiivinen, epäilyksensiemen jää silti itämään minullekin. Sitä ei koskaan voi tietää, kuten ei varmasti huoltajuuspäätöksiä tekevät tahotkaan. Tämä on siis pelkkä yksittäistapaus, mutta se on kuitenkin osoitus mahdollisista aseista, joita nainen voi halutessaan käyttää huoltajuustaistossa.
Tähän en ota kantaa, kun en ole tarpeeksi tutustunut tuohon ilmiöön. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että järjestelmä suosii miehiä työelämässä, mutta antaa naiselle vahvemman aseman perhe-elämän konflikteissa.