Paljon tekstiä...
Feministithän eivät aja tasa-arvoa - eivätkä näin toki ole väittäneetkään.
Feministit nimenomaan ajavat sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä on hyvin vahvasti läsnä liikkeen ulosannissa.
Hyvä esimerkki tästä on asevelvollisuus: feministit ajavat asevelvollisuuden lakkauttamista - jolloin ikävä pakko poistuisi kaikilta.
Tässä jätetään suloisesti huomioitta millaisia vaikutuksia tällä olisi Suomen puolustukselle. Ei kovin järkevä tavoite minusta.
Ensinnäkin on todettava, että puolustuspolitiikka ei ole feminismin ydinaluetta. Feministit eivät myöskään ole yksimielisiä siitä, miten maanpuolustus pitäisi organisoida.
Itse kannatan kaikkia kansalaisia koskevia kutsuntoja, joista sitten ohjataan osa asepalvelukseen ja osa mahdollisesti sivariin tms. Tämä ehdotus on ollut ihan viime aikoinakin esillä mm. Elisabeth Rehnin ajamana.
En väitä että feministiset ajatukset olisivat kaikki "huonoja" - seassa on varsin järkeviäkin tavoitteita. Lähinnä minua harmittaa aatteessa marginaalin kovaäänisyys ja paikoittainen yksisilmäisyys. Varsinkin jos et aivan kaikkia feminismin ajatuksia puolla - eli ollaan joko feminismin puolella tai sitä vastaan - tuo taasen ei minusta ole kovin suvaitsevainen näkökanta. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni ja lienen siihen oikeutettu.
Minä en ainakaan puolla kaikkia ajatuksia, joita on joskus feminismin nimissä esitetty. Jotenkin hassusti tämä antifeministinen blokki tuntuu käsittelevän feminismiä ainoastaan vaivalla etsimänsä ääriaineksen kautta, eikä vaivaudu kuuntelemaan suurta enemmistöä, jolla ei ole mitään miesten kastrointifantasioita.
En oikein tiedä, mihin vähemmistöön, olletikaan sorrettuun sellaiseen, ajattelet minun itseni haluavan itseni asemoivan.
Tiedostan kuuluvani hiljaiseen enemmistöön. Siihen, joka äänestää perinteisesti, kuuluu kirkkoon ja nauttii kuukausipalkkaa (joka kattaa kolmen viikon elinkustannukset, loppu menee puolison kukkarosta) jne...
Kuulun siihen enemmistöön, jota kiukuttaa kun puhutaan marginaaliasioista (kuten sukupuolivähemmistöjen asema suuntaan tai toiseen) kun oikeasti pitäisi alentaa asumiskustannuksia ja pitää edes maakuntakeskukset elinvoimaisina (no oikeastaan nuo on samaa asiaa).
"Marginaaliasiat" eivät kiinnosta, mutta silti hakeudut sellaiseksi identifioimiisi ketjuihin vääntämään?
Muttako että taistelen jotain vastapuolta vastaan? Minkähän nimistä vastapuolta? Kuulun porukkaan, joka edistää sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa omasta selkänahastaan ansaitsemalla miehenä selvästi alle naisten keskitulojen. Ei kun itseasiassa en niin selvästi sittenkään, koska teen sivutyötä (erotuomarointi, johon muuten kovasti tarvittaisiin ja aktiivisesti etsitään naisia.)
Mutta siis minulta on leikattu lomarahoja ja minua käytetään poliittisessa retoriikassa sorrettuna naisena.
Kuulostaa tahalliselta väärinymmärtämiseltä. Eihän kukaan ole väittänyt, että kaikki miehet olisivat yhteiskunnan huipulla tai että kaikki naiset olisivat palkkakuopassa. Sillä, että puhutaan poliittisten päätösten sukupuolivaikutuksista, viitataan rajattuun kontekstiin.
Oma puolisoni kuuluu onneksi todellisiin tasa-arvon toteuttajiin. Paitsi, että hän on opiskellut korkeasti, hän ei edellytä puolisoltaan samaa. Hän on todella sivistynyt ja viisas. Niin, ja kuten useimmat muuten kuin humanistisesti opiskelleet korkeasti koulutetut naiset, ei hänkään ole feministi, vaan tasa-arvon todellinen toimeenpanija.
Pidän aika erikoisena väitteenä, että suomalaiset naiset jotenkin kollektiivisesti vaatisivat puolisoltaan korkeaa koulutusta tms. Toki korkeasti koulutetut ovat ehkä keskimäärin suositumpia kuin duunarit, mutta sille on perusteensa.
Mikäli muistan oikein, tutkimukset viittaavat ennemminkin siihen, että raha on aika toissijainen kriteeri parinvalinnassa; arvot, luonne, kyvykkyys vanhempana ja yhteiset kiinnostuksenkohteet menevät edelle.