Feminismi – tasa-arvon asialla?

[adolf]

Ainakin islamilaiseen kulttuuriin on sisälle koodattu se, että nainen on omistuserä. Se lähtee jo sieltä koraanin opetuksista. ja kun pyhä kirja on kerran erehtymätön, niin eihän se voi olla silloin väärin? Ja mitä ahdasmielisemmin sitä koraania tulkitaan, niin sitä syvemmin nainen säkitetään niihin jätesäkkeihin. Noin niin kuin kuvitteellisesti, mutta myös konkreettisesti.

Miehet ovat yhteiskunnissa aina sanelleet ehdot naisille valta-asemansa kautta, ja näin se nyt vain on mennyt. Jos ei tätä muuten tajua, niin uskontojen opinkappaleista tämä asia on helposti todennettavissa. Ja niitä on tunnetusti noudatettu erittäin ahdasmielisesti ihan joka puolella tätä palloa. Siinä määrin, kun feminismi on murtautumista tästä, niin ne murtautumispyrkimykset on täysin ymmärrettäviä. Myöskin se, että näistä asioista puhutaan totuudenmukaisesti. Sen vuoksi onkin kiehtovaa pohtia sitä, että miksi islaminuskon hyvin patriarkaalisesta tavasta suhtautua naisiin on edelleen, niin tabumaista puhua? Tämä tuntuu korostuvan juuri näissä kaikkein progressiivisimmissä piireissä, joissa lienee paljon myös itsensä feministeiksi mieltäviä ihmisiä.

 

[Walrus21]

Ehkä olen yksin tämän ajatuksen kanssa, mutta kyllä esimerkiksi tuosta esimerkistä voisi minusta pystyä selvittämään aika pitkälle "oikean vastauksen" liittyen siihen, mitkä ilmiöt johtavat mihinkin lopputulemaan ja miksi.

Ehkä meillä on tässä näkemysero. Minä en ajattele, että monimutkaisiin kysymyksiin on yksiselitteisiä vastauksia. Niitä voi löytyä biologian, fysiikan tai matematiikan puolelta, mutta ei yhteiskuntatieteistä tai politiikasta. Jos asia olisi niin simppeli, miksi luulet, että siitä käydään ylipäänsä keskustelua? Eikö objektiiviset faktat ole helppo jakaa ja hyväksyä?

Suhteellisen samanlaisia mihin verrattuna? Verrattuna ideaan siitä, että miehet ja naiset ovat täysin samanlaisia fysiikkaa lukuun ottamatta? Tätä argumenttia kuulee usein, eikä se minusta vaikuta tarkoittavan yhtään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan viedä keskustelu siihen, miten itse kokee nämä erot jotenkin vähäpätöisiksi (useimmiten ilman minkäänlaista hajua siitä, minkälaisista eroista edes puhutaan).

Tai vastaavasti siihen, miten itse kokee ne erot niin merkittäväksi, että naiset ja miehet eivät voi jakaa samoja kouluja, ravintoloita tai majoitustiloja. Ihan elävän elämän esimerkkejä nämä.

Kun on kerran olemassa merkittäviä, mitattuja, dokumentoituja eroja sukupuolten välillä, niin mikä hitto siinä on pointti kutsua niitä jotenkin vähäpätöisiksi? Eikö se ainut merkitsevä asia ole juuri ne erot ja niiden vaikutus? Ja mitä tarkoittaa "kohdella samoista lähtökohdista"?

Samoista lähtökohdista kohtelu tarkoittaa sitä, että ei oleteta sukupuolen johtavan määrättyihin persoonallisuuspiirteisiin tai toimintatapoihin. Toki tällaisia oletuksia tehdään jonkin verran koko ajan, mutta kuten historia osoittaa, niistä voidaan myös osaltaan pyristellä ulos.

Kyllä minä esimerkiksi näen sen ongelmana, että kaikkia lapsia on nyt jo vuosikymmenet työnnetty tyttöjen standardeilla koulujärjestelmän läpi, kun pojille tyypillisempää riehakkaampaa käytöstä ja hitaampaa kehitystä ei yksinkertaisesti ole otettu mitenkään huomioon.

Bongasit hyvän huomion. Tosin, vaatiko se sen, että oma viiteryhmäsi (pojat/miehet?) oli kärsijänä, jolloin koit ongelman omakohtaisesti ja halusit sen takia nostaa sen esiin?

Nämä kiistämättömät faktat saavat myös miettimään, miksi tätä kokonaisuutta halutaan ihan välttämättä edes kutsua miehiin viittaavalla nimellä, eikä fokus ole näiden yksittäisten ongelmien korjaamisessa. Tämän sijaan huomio halutaan usein kiinnittää ilmiöiden sukupuolittuneisuuteen tai väitettyyn epäoikeudenmukaisuuteen erityisesti kaikkia muita kuin niitä kuuluisia valkoisia heteromiehiä kohtaan.

Se perustuu siihen teoriaan, jota edellä sivusin. Jos ei hyväksy sen lähtökohtia, fine. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.

Ei kyllä ole "ihan samalla tavalla", eikä edes lähelle. Lähes kaikkialla keskustelu on täysin mahdollista ja tervetullutta, vaikka mielipide poikkeaisikin valtavirrasta ja itse keskustelu (jota ei feministiryhmissä pääse syntymään, koska kenkää tulee heti) olisi tulikivenkatkuista, mutta noista feministien ryhmistä todellakin saa bännit melkein sekunneissa, kun poikkeaa vähänkin hyväksytystä protokollasta. Yritin ottaa osaa erään feministisen subredditin keskusteluun ja sain permabännit yhdellä ei edes erityisen kriittisellä kommentilla. Yhdellä vitun kommentilla. Saahan tuollaisia vihaa pursuavia kaikukammioita olla, ei kai siinä. Tuollaisista vihaa kuhisevista pesäkkeistä ei onneksi vaikuteta yhtään mitenkään ulospäin.

Olen ollut jossain ryhmässä, ja bannit saa kieltämättä helposti. Syy on se, että muutoin niistä ryhmistä tulee tällaisia kuin tämä ketju, eli 10 nimimerkkiä vuorotellen kiistelee kanssani siitä, onko feminismi perseestä vai ei. Sitten minä vastailen niillä samoilla argumenteilla, jotka ehkä joku kerran kymmenessä vuodessa ostaa - tai sitten ei. Keskustelu pyörii kuitenkin aika lailla samaa luuppia, ja aika harvoin ne ennakkoon määritellyt mielipiteet muuttuvat oleellisesti.

Minä jaksan vääntää näistä asioista, mutta ymmärrän, että kaikki eivät. Jotkut haluavat jutella samanhenkisten ihmisten kanssa yhteisiksi koetuista probleemista ilman, että joku tulee kyseenalaistamaan koko maailmankuvaa. Ja vaikka tiedän, että tämä nyt kuulostaa siltä kuin kannattaisin sisäänlämpiäviä kaikukammioita, niin sitä se ei ole. Kyllä ne feministiryhmien jäsenet kuulevat ne samat argumentit tuhannesti elämänsä aikana.

Intersektionaalisuudessakin on (kärjistetysti) etukäteen päätetty, ketkä ovat uhreja ja ketkä eivät, ja teoriat on sitten rykäisty siihen ympärille. Koskahan intersektionaaliset feministit tajuavat muuten sen, että kun jakaa ihmiset tarpeeksi moneen lokeroon, niin päätyy vääjäämättä yksilöihin? Intersektionaalisuuden lokeroinnissa näkyy myös hauskasti täydellisesti läpi se, kuka tällaisen systeemin on kehittänyt.

Kuka sen on kehittänyt?

 

[Lystikäs]

-teksti-

Lienen harhapoluilla ajatuksieni kanssa. Vetäydyn pahoitellen. Olen ehkä kahlannut liikaa materiaalia keskiajasta, erityisesti naisten panoksesta yhteiskuntamme kehitykseen (jota minusta vähätellään), etten osaa nähdä kokonaisuutta ja suhteuttaa sitä teollisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan, jolloin miehet alkoivat olla enemmän läsnä perheyksiköissä.

 

[Walrus21]

Pahoittelut, että tungen hieman keskusteluunne mukaan, mutta mikä on tämä ”kiistaton fakta” kaikkien yhteiskuntien patriarkaalisuudesta? Tarkoitatko, ettei historian naishallitsijat ole oikeasti olleet vallassa, vaan taustalla on ollut joku patriarkaatti?

Taustalla on ajatus miehen ja naisen rooleista. Kaikilla aabrahamilaisilla uskonnoilla on sama valtalinja: Jumala - isä - poika. Nainen synnyttää ja vaalii kotia, mies tekee päätökset ja edustaa perhettä politiikassa, kaupoilla ja raastuvassa. Miehellä on omistusoikeus perheen varallisuuteen, ja varat myös pääsääntöisesti periytyvät patrilineaalisesti (isältä esikoispojalle).

Poikkeuksia ovat lähinnä jotkin sademetsien heimot, jotka eivät ole saaneet vaikutteita suurista ihmisyhteisöistä.

Tottahan se on ollut, että etenkin länsimaisissa yhteiskunnissa poika on ollut usein perimysjärjestyksessä ennen tytärtä, mutta tämä on juontanut alkunsa siitä, että tyttären intressit, halut ja velvoitteet eivät lähtökohtaisesti ole olleet samansuuntaiset kuin pojan.

Yhteiskunta on päättänyt, mitkä intressit, halut ja velvoitteet tytöillä on. Kuten nyky-yhteiskunnasta havaitaan, toisenlaisiakin valintoja on voitu tehdä. Eli tytöillä ei ole ollut mitkään biologinen tarve pukeutua kaapuihin ja hääriä keittiössä.

Kun ottaa huomioon, että tytär on kuitenkin perinyt vallan ennen naapurin poikaa, niin yhteyskuntien valtajärjestelmää voi pitää aika lailla nepotistisena. Sukupuoli ei ole hallinnut maailmaa, vaan veri. Rikkaiden aatelisten veri, joka on ollut pieni prosentti maailman ihmisistä.

Nepotismi oli tietysti valtavirtaa Euroopassakin jonnekin Ranskan vallankumoukseen asti, ja osin sen jälkeenkin. Mutta feminismi ei sinällään ole kiinnostunut siitä, vaan sukupuoleen liittyvästä vallasta, joka on toki sidoksissa myös perhekäsitykseen.

Ja vaikka jollain porvarismiehellä on ollut kylillä paljon vaikutusvaltaa, se ei tarkota sitä, etteikö hänen vaimollaan olisi voinut olla valta häneen. Naiset eivät ole heikkoja alistujia nyt, eivätkä he ole olleet historiassakaan, vaikka heistä sellaisia haluttaisiin maalata. Useimpien kyläyhteisöjen sisäisessä valtapolitiikassa miehet ovat olleet sivurooleissa siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat harvemmin maisemissa, ja kotiin tultua ovat usein liian poikki. Metsästysreissut tai suomalaisittain tutut tukkiuitot ovat saattaneet viedä kylänmiehet pitkäksikin aikaa pois maisemista. Naiset ovat olleet keskeisemmässä asemassa yhteisön päätöksenteossa.

Naisilla ei ole ollut edes juridista- tai omistusoikeutta, joten miten ihmeessä he ovat voineet käyttää valtaa mihinkään? Lisäksi naiset kasvatettiin pitkään (osin edelleen) siihen, että oikeastaan heillä ei ole mitään kykyä tehdä tärkeitä päätöksiä. Varhaiset feministitkin (Wollstonecraftista alkaen) olivat suurelta osin yhteiskuntarakenteiden kannattajia, vaikka ajoivat tiettyjä muutoksia. Yhteiskunnassa oli niin vahvat normit, että joku työläisten äänestysoikeus oli naurettavaa radikalismia.

 

[Lystikäs]

Varhaiset feministitkin (Wollstonecraftista alkaen) olivat suurelta osin yhteiskuntarakenteiden kannattajia, vaikka ajoivat tiettyjä muutoksia. Yhteiskunnassa oli niin vahvat normit, että joku työläisten äänestysoikeus oli naurettavaa radikalismia.

Kiitos pitkästä vastauksesta. Tästä kiinnostaisi jutella ja kuulla enemmänkin. Sopiiko lähestyä YV:llä?

 

[Walrus21]

Kiitos pitkästä vastauksesta. Tästä kiinnostaisi jutella ja kuulla enemmänkin. Sopiiko lähestyä YV:llä?

Sopiihan tuo.

 

[Ollakseni]

Lienen harhapoluilla ajatuksieni kanssa. Vetäydyn pahoitellen. Olen ehkä kahlannut liikaa materiaalia keskiajasta, erityisesti naisten panoksesta yhteiskuntamme kehitykseen (jota minusta vähätellään), etten osaa nähdä kokonaisuutta ja suhteuttaa sitä teollisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan, jolloin miehet alkoivat olla enemmän läsnä perheyksiköissä.

Niin naisten roolia on vähätelty historiassa, kun naisia on pidetty vähän heikompina. Olihan tunnettu fakta, että naisilla oli vähemmän hampaita kuin miehillä ja kohtu vaelsi kehossa.

 

[Tuplatorkkari]

@adolf Sen vuoksi onkin kiehtovaa pohtia sitä, että miksi islaminuskon hyvin patriarkaalisesta tavasta suhtautua naisiin on edelleen, niin tabumaista puhua? Tämä tuntuu korostuvan juuri näissä kaikkein progressiivisimmissä piireissä, joissa lienee paljon myös itsensä feministeiksi mieltäviä ihmisiä.
[/QUOTE]
Varmaan liittyy tähän väistämisvelvollisuuteen, eli vaaleampi, nainen tai etenkään mies, ei saa moittia tummempien tai seksuaalivähemmistöjen yhteisöissä olevia epäkohtia.

 

[Mälkiä]

@Walrus21 Tuota noin, kirjoitin aika pitkän vastauksen, mutta se luonnos on nyt kadonnut johonkin. Palaan vielä asiaan.

 

[moby]

Lukekaa nyt Emmin kirjoitus miksi on miesten vika ettei hän löydä Tinderistä seuraa.

Paras lopussa: "Kirjoittaja harkitsee kehittävänsä Tinderprofiilin laatimiseen liittyviä konsulttipalveluita heteromiehille" Kai niitä femakkomiehiä löytyy pilvin pimein.

Emmi Nuorgamin kolumni: Heteroiden on vaikea pariutua deittisovelluksissa, koska miehet ja naiset elävät eri todellisuudessa

Naisen on lähes mahdotonta olla Tinderissä niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille, kirjoittaa Nuorgam.

yle.fi

 

[Mälkiä]

Lukekaa nyt Emmin kirjoitus miksi on miesten vika ettei hän löydä Tinderistä seuraa.

Paras lopussa: "Kirjoittaja harkitsee kehittävänsä Tinderprofiilin laatimiseen liittyviä konsulttipalveluita heteromiehille" Kai niitä femakkomiehiä löytyy pilvin pimein.

Emmi Nuorgamin kolumni: Heteroiden on vaikea pariutua deittisovelluksissa, koska miehet ja naiset elävät eri todellisuudessa

Naisen on lähes mahdotonta olla Tinderissä niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille, kirjoittaa Nuorgam.

yle.fi

Hupsista heijaa kun unohtuu Emmiltä mainita se varsin keskeinen näkökulma, että nuoret naiset ovat deittimarkkinoilla ylivoimaisesti halutuimpia ja näin ollen heillä on myös kaikista eniten valtaa näillä markkinoilla.

Ei sovi feministiseen narratiiviin, että edes jollain naisella olisikin valtaa jossain, joten tämä luonnollisestikin jätetään mainitsematta. Tämä on tavanomainen tapa feministeille esittää yhteiskunnallisia näkemyksiä; Emmi vieläpä yhdistää tähän strategiaan etukäteispuolustuksensa siitä, miten eriävät mielipiteet aiheesta ovat ”miesasiamiesten kertomuksia”.

Jännästi unohtuu mainita myös se, että naiset pitävät ensisijaisesti maskuliinisista miehistä, mikä luonnollisestikin saa monet miehet esittämään itsensä maskuliinisena mitä epätäydellisimmillä tavoillaan. Emmin mielestä tämä on tietenkin jälleen toksista maskuliinisuutta, joka pitää hakata miehistä lempeästi ulos, jotta heistä saadaan jotain fantastisia, intersektionaalisia brunssiseksuaaleja.

 

[Redimor]

Lukekaa nyt Emmin kirjoitus miksi on miesten vika ettei hän löydä Tinderistä seuraa.

Paras lopussa: "Kirjoittaja harkitsee kehittävänsä Tinderprofiilin laatimiseen liittyviä konsulttipalveluita heteromiehille" Kai niitä femakkomiehiä löytyy pilvin pimein.

Emmi Nuorgamin kolumni: Heteroiden on vaikea pariutua deittisovelluksissa, koska miehet ja naiset elävät eri todellisuudessa

Naisen on lähes mahdotonta olla Tinderissä niin kiinnostava, että hän pystyisi peittoamaan uuden, jännittävän pyyhkäisyn ja mahdollisuuden vieläkin paremmalle matchille, kirjoittaa Nuorgam.

yle.fi

Tällaiset naiset eivät välttämättä ole etsimässä miestä. He haluavat itselleen söpön lemmikin, jonka kanssa on kivaa ja joka suostuu melkein kaikkeen mitä keksii ehdottaa.
Se miten nainen vetää mutkat suoriksi omilla johtopäätöksillään onkin taas toinen asia. Ensin viittaa tutkimuksiin joiden tulokset johtuvat jostain omasta mielipiteestään. Näin sitä "mutua" jaetaan taas faktana.

 

[moby]

Tällaiset naiset eivät välttämättä ole etsimässä miestä. He haluavat itselleen söpön lemmikin, jonka kanssa on kivaa ja joka suostuu melkein kaikkeen mitä keksii ehdottaa.
Se miten nainen vetää mutkat suoriksi omilla johtopäätöksillään onkin taas toinen asia. Ensin viittaa tutkimuksiin joiden tulokset johtuvat jostain omasta mielipiteestään. Näin sitä "mutua" jaetaan taas faktana.

Näitä feministimiehiä kutsutaan yleensä nimellä kynnysmatto.

 

[Maukka187]

Lukekaa nyt Emmin kirjoitus miksi on miesten vika ettei hän löydä Tinderistä seuraa.

Kai sitä seuraa on jo löytynyt, kun mainitsee kumppaninsa tossa kuitenkin, mutta onpahan sekava kirjotus. Tuskin edes moni feministi tuon kanssa samaa mieltä on, kun heti ensalkuun otsikossa mainittu pariutuminen tarkoittaakin jotain lapsien hommaamista yms ja sit jaetaan vielä ihmiset naisiin ja miehiin niin, että naiset haluavat perustaa perheen ja ukot haluaa paneskella ympäriinsä. Näinhän sen on sitten varmaan mentävä, koska ihmiset eivät ole yksilöitä, jotka haluavat eri asioita.

 

[Fiftie]

Linkki: https://twitter.com/TorstiL/status/1413038672702808064

Tuokin oli nyt saatu naisvihaks. " Totta, naisvihan klassinen muoto, naisten vika kun en kelpaa" Eikös tuossa kolumnissa nainen just valittanu, kun ei miehille kelpaa? Eli onko siis miesvihaa kolumnissa? No noiden mielestä varmaan ei. Ja toisekseen, kun Emmillä on jo kumppani, niin vois miettiä sitä kautta, että monella muulla ei ole ensimmäistäkään.

Emmi Nuorgamin kolumni: Kuka päätti, että meillä tulee olla yksi, koko elämämme pituinen avioliitto?

Romanttisen rakkauden löytäminen on onnekas sattuma, eikä sitä kannata tuhlata toistamalla mustavalkoisia parisuhdekäsityksiä, kirjoittaa Emmi Nuorgam.

yle.fi

"Kirjoittaja viettää tänä kesänä parisuhteensa 10-vuotisjuhlaa, koska uskalsi vuosi sitten kertoa puolisolleen olevansa onneton." Mitähän se mies on sitten Emmille tuumannut, kun on saanut tietää naisensa olevan onneton? Ilmeisesti sopivat, että Emmillä saa olla muitakin kumppaneita? Eikä kenenkään tarvi olla yhden ihmisen kanssa ikuisesti ja saa olla samaan aikaan vaikka kymmenen ihmisen kanssa, jos se kaikille osapuolille on ok. En minä ainakaan sillä idealla kuitenkaan ole seurustellu, että katotaan nyt kaks vuotta ja sitten erotaan, niin etin uuden. No tämä vaan minun mielipide.

 

[Walrus21]

Tuo kolumni on hyvä esimerkki siitä, miksi YLEn budjettia pitäisi leikata: joukko mielipiteitä, joille ei ole muuta perustelua kuin oma mutu. Kiinnostavuutta yritetään ilmeisesti lisätä syöttämällä muutamia provokatiivisia koukkuja, kuten tuo, että miesten kuvissa vilisee kalsareita ja aseita.

Tinderistä löytyy monelle ihmiselle seuraa. Ei sen takia, että siellä pätisi jotkin uudet säännöt, vaan siksi, että sen kautta pääsee tapaamaan ihmisiä.

Se on toki totta, että yliopistokaupungeissa voi olla epäsuhtaa sukupuolten välillä. Mutta nykymaailmassa mikään ei estä etsimästä oman lähiympäristön ulkopuolelta, ja sehän näissä sovelluksissa on hienointa.

Todennäköisin este "pariutumiselle" löytyy omista preferensseistä: jos tavoittelee kumppania hyvin erikoisilla kriteereillä, voi olla vaikeaa löytää. Tämä pätee aika moneen muuhunkin asiaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuo kolumni on hyvä esimerkki siitä, miksi YLEn budjettia pitäisi leikata: joukko mielipiteitä, joille ei ole muuta perustelua kuin oma mutu. Kiinnostavuutta yritetään ilmeisesti lisätä syöttämällä muutamia provokatiivisia koukkuja, kuten tuo, että miesten kuvissa vilisee kalsareita ja aseita.

Tämä on mielenkiintoista. Ymmärtääkseni Emmi jonkinlainen viestintäosaaja, ellei peräti -ammattilainen. Kyllä hänellä pitäisi olla kykyä muotoilla kuvallinen ja sanallinen viesti sellaiseen muotoon, että joku voisi siitä kiinnostua, provokatiivisilla tai vähemmän provokatiivisilla koukuilla sitten ainakin.

Tietysti jos on koko nuoren aikuisikänsä tottunut lähestymään viestinnällään vain kitkeriä ämmiä, niin sitten heterosuuntaisen Tinder-profiilin tekeminen voi olla vähän uudempi juttu työstää.

 

[Redimor]

Tämä on mielenkiintoista. Ymmärtääkseni Emmi jonkinlainen viestintäosaaja, ellei peräti -ammattilainen. Kyllä hänellä pitäisi olla kykyä muotoilla kuvallinen ja sanallinen viesti sellaiseen muotoon, että joku voisi siitä kiinnostua, provokatiivisilla tai vähemmän provokatiivisilla koukuilla sitten ainakin.

Tietysti jos on koko nuoren aikuisikänsä tottunut lähestymään viestinnällään vain kitkeriä ämmiä, niin sitten heterosuuntaisen Tinder-profiilin tekeminen voi olla vähän uudempi juttu työstää.

Nämä nykyaikaiset naiset on nyt paljon rohkeampia kuin ennen oltiin. Paitsi että niitä lesbopareja oli ja vieraissa käytiin ja lapsiaki tehtiin muille miehille sodan jälkeenkin. Onkos nämä nykyaikaiset naiset sitten lopulta lainkaan rohkeita ja suunnan näyttäjiä vai vain edellisten sukupolvien perässä hiihtäjiä jotka osaavat paremmin valittaa asioista kuin toimia?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Nämä nykyaikaiset naiset on nyt paljon rohkeampia kuin ennen oltiin. Paitsi että niitä lesbopareja oli ja vieraissa käytiin ja lapsiaki tehtiin muille miehille sodan jälkeenkin. Onkos nämä nykyaikaiset naiset sitten lopulta lainkaan rohkeita ja suunnan näyttäjiä vai vain edellisten sukupolvien perässä hiihtäjiä jotka osaavat paremmin valittaa asioista kuin toimia?

Naisista ja miehistä löytyy kaikenlaista seurakuntaa, kuten on löytynyt ennenkin. Enemmän jäin miettimään sitä, onkohan Emmi kuitenkaan ihan asian ytimessä, jos hän päättelee miesseuran etsimisen Tinderissä vaikeaksi sen takia, että miehet a) ovat joiltakin osin hänelle vääränlaisia juntteja, tai b) eivät osaa esitellä itseään Emmille oikeiden kuvien ja sanojen avulla.

Olen käyttänyt muutamaan otteeseen Tinderiä vuosien varrella. Olen löytänyt sieltä seuraa moneen lähtöön, pari kunnon seurustelusuhdetta plus useamman sortin yhdyntäystävää, ja matkan varrelta on tarttunut mukaan ihan tavallisia naispuolisia kavereitakin. Kivaa on ollut puolin ja toisin, arvostusta ja hyvää oloa on saatu ja annettu.

Tinderin selaamisia muistellessani voin tietyllä tavalla samaistua Emmin turhautumiseen, sillä myös naisista todella moni esittelee itsensä minun (ja uskoakseni monen muun miehen) näkökulmasta väärällä tavalla. En pidä tätä kuitenkaan absoluuttisesti oikeana tai täysin yleistettävänä piirteenä, vaan mielestäni kyse on kohderyhmäajattelusta. Minulle eivät ole toimineet tyrkkymäiset perseselfiet, höpsöt pusuhuulikuvat ja loputtomat sali-, pururata- ja rantahyppelykuvat. Eivät myöskään tekstittömät profiilit, eikä tapa kuvailla itseään 60 erilaisella emojilla. Toisin sanoen, minua väsyttää se osa naisista, joka on loputtoman viehättynyt oman itsensä, kroppansa, nättien vaatteidensa ja vuittonin kassiensa esittelemiseen. Iän karttuminen korjaa näitä asioita, mutta on noita elkeitä 40-50-ikäisissä naisissakin aika paljon. Toinen seikka, joka vituttaa jo valmiiksi, on pyrkimys tyhjänpäiväiseen dominointiin tai niuhottamiseen. Profiilista voi käydä ilmi suoraan tai rivien välistä, että naisella on läjäpäin kaikenlaisia vaatimuksia miestä ja vähän kaikkea muutakin kohtaan, jotta onnellisuuteen olisi edes jotain saumoja. Tuo on yllättävän yleistä, jopa keski-ikäisillä naisilla. Jos tuollainen fiilis tulee profiilin tai viimeistään treffien perusteella, niin voi olla varma, että naisen niuhotus- ja vaatimuslistaan tulee jatkossa runsaasti täydennystä, jos tutustuminen jatkuu.

On tietysti ihan oma juttunsa, antavatko miehet ja naiset tuollaisten asioiden häiritä. Tinderissä ja muissa kontaktipalveluissa on melkein kaikille sopivaa seuraa, joillekin enemmän ja toisille ehkä vähemmän, mutta ihan varmasti sitä on. Huonosti sopivaa ja tyystin sopimatonta on paljon enemmän, ja tuota jengiä pitää jaksaa kärsivällisesti sivuuttaa. Emmi lähestyy asiaa sillä tavalla, että hänen arvomaailmansa on absoluuttisesti oikea, ja ainakin osa miehistä joko oikeasti on ”väärässä”, tai kuviensa kautta tulee vain viestineeksi itseään väärällä tavalla näille absoluuttista oikeassaoloa edustaville naisille. Intersektionaalisen feminismin Emmi määritteli tuohon oikeiden asioiden laariin, saaliseläimet taas ovat vääriä asioita. Emmin ajattelussa kyse ei ollut siitä, että mietittäisiin sopivien matchien löytymisen problematiikkaa, vaan että soimataan miehiä siitä, että liian suuri osa heistä ilmentää elämässään Emmin mielestä vääriä arvoja. Tinder oli Emmin kirjoitelmassa vain kehyksen osassa, jota kautta jonkinmoinen oma kokemus, ihan sama onko kuviteltu tai todellinen, saadaan valjastettua palvelemaan omaa tuttua agendaa.

 

[BigRedCat]

Pieni reflektio menneestä. Sanotaan heti alkuun, etten pidä omaa "ratkaisuani" mitenkään ongelmattomana tai itsestäänselvän nerokkaana, mutta todetaan myös itsekehuna että aika lyhyessä ajassa tällaiset asioista paremmin perillä olleille "mystisenä hassutteluna" näyttäytyneet pohdiskelut alkavat urheilussa olla arkipäivää.

Sukupuolensa korjannut painonnostaja kilpailee Tokion olympialaisissa naisten sarjassa ja saa siitä rajua kritiikkiä – kinkkinen tapaus jakaa mielipiteitä

Sukupuolenkorjauksen 35-vuotiaana läpikäynyt Laurel Hubbard tekee historiaa tavoitellessaan olympiamitalia naisena.

yle.fi

35-vuotiaana sukupuolensa korjanneen Hubbardin osallistuminen naisten painonnostokilpailuun olympialaisissa on näkökulmasta riippuen voitto transhenkilöiden oikeuksille tai tappio naisten oikeuksille, mutta joka tapauksessa se ja siitä viriävä (tai jo aiemmin virinnyt) keskustelu muuttavat naisten urheilua peruuttamattomasti. Kaukaa haetun mystisen hassuttelun sijaan alle lainattu viestini vuodelta 2017 vaikuttaa erittäin ajankohtaiselta eikä tuo ajatus sukupuolettomasta urheilusta sadan vuoden päästä tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta. Joka tapauksessa naiseuden määrittäminen urheilussa on jo nyt, kuten minusta oli tuolloin jo päivänselvää, osoittautunut kovin kyseen- ja kiistanalaiseksi kun isot joukot näkevät ratkaisuiksi a) pelkän identifioitumisen riittävän, b) pelkän miehenä eletyn murrosikän poissulkevan, c) tietyn testosteronitason alittavat ovat naisia (ongelmina ääritapaukset biologisissa naisissa ja toisaalta se, että testosteronitaso ei riitä vangitsemaan miesten etua esim. voimassa), ja d) jotain näiden väliltä.

Aasinsillan kautta pääsemme kuumaan perunaan: Sukupuoli ei ole binäärinen, kuten on jo pitkään meitä ei-biologeja valistettu. Näkisin, että naisia aivan ylivoimaisesti heikommassa asemassa urheilussakin ovat transsukupuoliset ja ns. muunsukupuoliset. Sukupuolenvaihdoksen tehnyttä miestä ei huolita naisten peleihin ja sama kohtalo voi olla rajatapauksella. Ensimmäinen kuitenkin kokee olevansa nainen ihan siinä missä muutkin naiset ja hänelle lienee kestämätön vääryys, että naisten yhteisö ei päästä häntä edes naisten urheiluun mukaan. Skaalan ääripäiden välillä olevat muunsukupuoliset puolestaan eivät välttämättä pärjää ns. miesten sarjoissa samoista syistä kuin naisetkaan. Jos heitä ei huolita naisten sarjoihin, ovat he täydellisiä väliinputoajia. Ja vaikka huolittaisiin, pitääkö heidän valheellisesti identifioitua naisiksi jotta näin tapahtuisi?

On hyvin kyseenalaista tasa-arvonäkökulmasta, että miten naiseus urheilussa määritellään ja miksi se ominaisuutena riittäisi omien eksklusiivisten sarjojen olemassaoloon. Ns. feministien urheilukommentit monesti tuntuvat lähinnä vievän tasa-arvokehitystä taaksepäin sen selvimmän sorretun ryhmän kohdalla. Tasa-arvomielessä paras ratkaisu olisikin mielestäni lakkauttaa naisten urheilu ja siirtyä urheiluun, jossa jokainen on niin hyvä kuin on ja kilpailee sillä tasolla kuin rahkeet riittävät. Tällainen urheilu ei sulje ketään pois muuta kuin lajiin liittyvien fyysisten ja henkisten ominaisuuksien tuomien rajoitteiden kautta, joita sukupuolen sijaan ovat esim. raajojen pituus yms. Luonnollisesti tämä vaatii huimaa asennemuutosta, mutta sadan vuoden päästä näkisin tuon mahdollisena.

Loput tekstistäsi oli oletettavasti jotain mystistä hassuttelua, johon en halua sen kummemmin kommentoida. Ymmärrät varmaan itsekin, että oli aika kaukaa haettua.

 

[Walrus21]

Pieni reflektio menneestä. Sanotaan heti alkuun, etten pidä omaa "ratkaisuani" mitenkään ongelmattomana tai itsestäänselvän nerokkaana, mutta todetaan myös itsekehuna että aika lyhyessä ajassa tällaiset asioista paremmin perillä olleille "mystisenä hassutteluna" näyttäytyneet pohdiskelut alkavat urheilussa olla arkipäivää.

Oletan mystisen hassuttelun koskeneen erityisesti tätä kohtaa:

On hyvin kyseenalaista tasa-arvonäkökulmasta, että miten naiseus urheilussa määritellään ja miksi se ominaisuutena riittäisi omien eksklusiivisten sarjojen olemassaoloon. Ns. feministien urheilukommentit monesti tuntuvat lähinnä vievän tasa-arvokehitystä taaksepäin sen selvimmän sorretun ryhmän kohdalla. Tasa-arvomielessä paras ratkaisu olisikin mielestäni lakkauttaa naisten urheilu ja siirtyä urheiluun, jossa jokainen on niin hyvä kuin on ja kilpailee sillä tasolla kuin rahkeet riittävät. Tällainen urheilu ei sulje ketään pois muuta kuin lajiin liittyvien fyysisten ja henkisten ominaisuuksien tuomien rajoitteiden kautta, joita sukupuolen sijaan ovat esim. raajojen pituus yms. Luonnollisesti tämä vaatii huimaa asennemuutosta, mutta sadan vuoden päästä näkisin tuon mahdollisena.

Henk.koht katson, että on täysin perusteltua ylläpitää erillistä sarjaa naisille. Muussa tapauksessa käytännössä kaikissa fyysistä suorituskykyä vaativissa lajeissa olisi liki mahdotonta menestyä naisena. Olisiko sillä sitten suurta merkitystä? Ei välttämättä sen puolesta, että edelleen olisi huippu-urheilua, johon on jokaisella osallistumisoikeus. Toisaalta, miten kannustavaa olisi nuorille naisurheilijoille harrastaa jotakin lajia tietäen, että fysiikasta johtuen ei ole minkäänlaista mahdollisuutta nousta lajin huipulle?

Transasia on tietysti hankala urheilun näkökulmasta, enkä tiedä, mikä siihen olisi ratkaisu. Ja onhan tätä tosiaan pohdittu viimeistään Caster Semenyasta lähtien.

Edit: hiomista

 

[Barnes]

Ehkä tämä on lähin ketju, Dannylle ei, ihmeellistä kyllä, ole omaa ketjua:

Kommentti: Dannyn puheet ”nuorista mimmeistä” ovat vastenmielistä luettavaa – aikuinen mies ei ole vastakkaisen sukupuolen uhri

IS:n Iida Tani on lukaissut Dannyn elämäkerran, joka piirtää hänen mielestään mies vs nainen -asetelmaa. Osa Tanin väitteistä on aika kummallisia:


Tässä yhteydessä siitä, ettei Helmin nimeä mainita kirjassa laisinkaan, tulee ongelmallista. Vaikka Dannyn kirjassa ehditään perehtyä sekä muusikon omiin että hänen ystäviensä parisuhteisiin, Helmille ei tunnu olevan kirjassa tilaa.


Ikään kuin Helmi olisi vain yksi monista Dannya vuosien varrella piirittäneistä nuorista naisista, joka ei ansaitse edes tulla mainituksi omalla nimellään. Syntyy kuva, että Helmi yritettäisiin kirjan avulla pyyhkiä kokonaan pois Dannyn elämästä, sillä hän ei ole tarpeeksi tärkeä.

Tämä onkin mielenkiintoista. Koska Helmi on esiintynyt Seiskassa veneilemässä Dannyn kanssa, Helmi on yhtäkkiä niin tärkeä, että pitäisi mainita nimellään eikä "vain" nuorena avustajana. Mikäli Helmi tosiaan on vain Dannyn avustaja, niin pitäisikö sitten jokaisen rutkasti nuoremman naispuolisen työntekijän nimet latoa tiskiin?

Vielä surullisemman tilanteesta tekee se, että tiedän Suomessa olevan yhä paljon sellaisia ihmisiä, jotka asettuvat Dannyn puolelle ja toden totta säälivät häntä. Niin kauan kuin Dannyn ja häntä nuorempien naisten suhteista on puhuttu julkisuudessa, räikeintä arvostelua ovat saaneet osakseen naiset. Sekä Helmiä että Erikaa on kuvailtu muun muassa sosiaalisessa mediassa sanoin, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Millähän palstoilla Iida Tani oikein käy? Dannyä on voittopuolisesti tituulerattu limaiseksi ukoksi, joka houkuttelee lastenlastensa ikäisiä naisia suhteeseen kanssaan. Häntä kyllä säälitään, mutta aivan päinvastaisista syistä kuin Tani antaa ymmärtää: Dannyn katsotaan olevan jotenkin höyrähtänyt setämies ja kompensoivan ikäänsä nuorilla naisilla. Hän on saanut aivan samalla mitalla kuin Helmi ja Erika, ellei pahemminkin. Vikmanhan takoo suhteen ansiosta kunnon tiliä.

Entä sitten se kirjan kohta, minkä ympärille Tani rakentaa koko kommenttinsa?

Koen joutuneeni tavallaan nuorten mimmien ansaan. He ovat kivoja ihmisiä, mutta heidän myötään julkinen kuva Dannysta on muuttunut. En olekaan enää musiikin tekijä ja laulaja, vaan tyyppi, joka seurustelee nuorten naisten kanssa.

No joo, voihan tuon tosiaan lukea niin, että Dannyn mielestä nuoret naiset ovat tuhonneet hänen perintönsä ilman että hän itse on siihen aktiivisesti osallistunut. Sen voi toisaalta myös lukea liki kahdeksankymppisen miehen harmituksena, kuinka pitkä ura unohtui yhden ihmissuhteen myötä. Eipä näin käynyt Katri Helenalle tämän seurustellessa Tommi Liimataisen (32 vuotta Metri-Helenaa nuorempi), Kauko Röyhkä on suoraan myöntänyt, että koska naisfaneilta saa pesää, he ovat tärkeämpiä kuin miehet.

En tietenkään ole Dannyn kirjaa vielä lukenut - tuskin koskaan luenkaan -, jotain artikkeleita olen lukenut. Kas, Erikaa on haastateltu kirjaa varten ja molemmat vakuuttavat kunnioittavansa toista. Jos Danny olisi halunnut uhriutua, Vikmania ei olisi haastateltu ollenkaan. Vie mielestäni aika paljon uskottavuutta Tanin Täni-kriitikiltä.

 

[Lystikäs]

Entä sitten se kirjan kohta, minkä ympärille Tani rakentaa koko kommenttinsa?

Koen joutuneeni tavallaan nuorten mimmien ansaan. He ovat kivoja ihmisiä, mutta heidän myötään julkinen kuva Dannysta on muuttunut. En olekaan enää musiikin tekijä ja laulaja, vaan tyyppi, joka seurustelee nuorten naisten kanssa.

Iida Tani on mielestäni turhake, joka usein rakentaa tuohtumuksestaan kumpuavan kolumninsa virheellisille pohjille. Jos on äärimmäisellä tavalla sukupuoleen fiksaantunut yksilö, kuten Tani, tämän voi lukea niin, että Danny syyttää näitä nuoria naisia jostakin, mutta kyllä useimmat (varsinkin kokonaisuuden luettuaan) ymmärtävät sen niin, että Danny on nuoriin naisiin sortuvana ihmistyyppinä sabotoinut oman musiikillisen perintönsä. Hän syyttää itseään, ei seurustelukumppaneitaan. Ja ellei ole erityinen Dannyn musiikin fani, niin veikkaisin useimmille tulevan ensimmäisenä hänestä mieleen nuoret naiset. Ei Danny siis ole väärässä, joka vie pohjan tältä koko Tanin kolumnilta. Veikkaankin, että hän yritti löytyy kirjasta jotain lyömäasetta kolumnia varten, eikä tämän kummempaa löytänyt, joten päätyi rakentamaan taistelunsa yhden hänen korvaan särähtävän lauseen kautta. Ei Tanin kaltainen feministi lue toksisen kehdonryöstäjän elämänkertaa viihtyäkseen.

En ole tainnut koskaan lukea Iida Tanilta mitään oikeasti fiksua kolumnia - sellaista, joka pohjaisi itsensä vahvoihin perusteluihin, ja saisi oikeasti miettimään asiaa vahvemmin. Luen mielelläni kolumneja ihmisiltä, joiden näkemykset eroavat omastani, koska siten voi laajentaa omaa maailmankatsomustaan. Mutta nämä Tanin kolumnit saavat itseni vain pohtimaan miksi nämä löytyvät niinkin suositulta alustalta kuin Ilta-Sanomat, eikä joltain mielipidepalstalta muiden amatöörituohtujien seurasta. Sitten tajuan, että oikeastaan mitä laaduttomampia nämä ovat, sen enemmän ne ärsyttävät, ja kutsuvat ihmisiä linkittämään niitä edelleen. Klik klik. Ja tottakai vihaajille nämä ovat kissanminttua juuri tällaisenaan. Tämä on mielestäni kuitenkin sääli, koska toivoisin isommilta julkaisuilta jotain laatutasoa kolumnistiensa suhteen.

 

[Byvajet]

Olen odottanut, josko Naisasialiitto Unionin twiittauksesta syntyisi laajempaa mediassa käytävää keskustelua tai peräti kohu, mutta eipä näytä syntyvän.

Unioni twiittaa näin: "Esimerkiksi sukupuoli ei määrity kehon perusteella. Jo pientenkin lasten kanssa voi puhua siitä, että joillain tytöillä on pippeli tai pojilla pimppi. Anna hyvää esimerkkiä puhumalla omasta ja muiden kehoista aina kauniisti lapsille."

Linkki: https://twitter.com/naisunioni/status/1466709505014697988?s=21

Olen varma, että sekä monet feministit itse että monet asiantuntijat ovat ajatusta vastaan, mutta minkäs teet, kun jyrkkään vastarintaan nousemisen seurauksena voi olla vakavia sosiaalisia ja psykologisia haittoja tai pahimmillaan työpaikan menetys.

Viimeistään Halla-ahon ajojahtien, tahallisen väärinymmärryksen ja poliittisen tuomion myötä yhteiskuntaan on syntynyt pelon ilmapiiri, jossa keskustelu on käynyt vaikeaksi tai mahdottomaksi. Enää ei voi tehdä tai sanoa harkitsematta tarkoin sosiaalisen paisuttelun seurauksia. Puolensa on valittava silloinkin, kun sitä ei todellisuudessa ole. Väärässä leirissä esiintymisen seuraukset voivat olla kurjat.

Niinpä olemme alkaneet elää maailmassa, jossa Unionin tööttäykseen reagoivat lähinna persuhenkiset, joiden on helppo valita puolensa. Sen sijaan todellinen keskustelu aiheesta puuttuu. Feministit onnistuivat kuin onnistuivatkin hiljentämään patriarkaatin ja siinä sivussa vähän kaiken muunkin.

Näin toimii yhteiskunta, jossa somen kohu- ja kuritusvalta on alkanut vaikuttaa ihmisten käytännön elämiin. Surullista kehitystä.

 

[Maukka187]

Olen odottanut, josko Naisasialiitto Unionin twiittauksesta syntyisi laajempaa mediassa käytävää keskustelua tai peräti kohu, mutta eipä näytä syntyvän.

Unioni twiittaa näin: "Esimerkiksi sukupuoli ei määrity kehon perusteella. Jo pientenkin lasten kanssa voi puhua siitä, että joillain tytöillä on pippeli tai pojilla pimppi. Anna hyvää esimerkkiä puhumalla omasta ja muiden kehoista aina kauniisti lapsille."

Linkki: https://twitter.com/naisunioni/status/1466709505014697988?s=21

Olen varma, että sekä monet feministit itse että monet asiantuntijat ovat ajatusta vastaan, mutta minkäs teet, kun jyrkkään vastarintaan nousemisen seurauksena voi olla vakavia sosiaalisia ja psykologisia haittoja tai pahimmillaan työpaikan menetys.

Viimeistään Halla-ahon ajojahtien, tahallisen väärinymmärryksen ja poliittisen tuomion myötä yhteiskuntaan on syntynyt pelon ilmapiiri, jossa keskustelu on käynyt vaikeaksi tai mahdottomaksi. Enää ei voi tehdä tai sanoa harkitsematta tarkoin sosiaalisen paisuttelun seurauksia. Puolensa on valittava silloinkin, kun sitä ei todellisuudessa ole. Väärässä leirissä esiintymisen seuraukset voivat olla kurjat.

Niinpä olemme alkaneet elää maailmassa, jossa Unionin tööttäykseen reagoivat lähinna persuhenkiset, joiden on helppo valita puolensa. Sen sijaan todellinen keskustelu aiheesta puuttuu. Feministit onnistuivat kuin onnistuivatkin hiljentämään patriarkaatin ja siinä sivussa vähän kaiken muunkin.

Näin toimii yhteiskunta, jossa somen kohu- ja kuritusvalta on alkanut vaikuttaa ihmisten käytännön elämiin. Surullista kehitystä.

Täällä jatkoajassa saa onneksi kirjotella ihan vapaasti, niin kerro ihmeessä mikä tuossa on se suuri ongelma ja minkälaista keskustelua tosta pitäisi käydä?