Feminismi – tasa-arvon asialla?

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä on taas se toinen ääripää, joka tekee hallaa feminismi-liikkeelle. Mitä minä nyt mies-sukupuolta pikkaisen ymmärrän, niin meistä lähes kaikki kiertää kaukaa tuollaiset onnenonkijat, eikä suostu tuollaiseen kuvioon.

Toki edellä kertomani esimerkki on harvinainen ja kärjistynyt tapaus. Ei varmaan sillä lailla harvinainen, että määrätyn sortin ihmiset osaavat poimia kaikenlaisista ismeistä omiin tarkoitusperiinsä parhaiten sopivat asiat, ihan sama kuinka oikein tai väärin mitäkin tulkitaan.

 

[BitterX]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.

Siinä on tehty melko törkeitä virheitä ja ilmeisesti ohjauksesta huolimatta jätetty ne korjaamatta. Muutamia vakavia virheitä:

- lähdekritiikki on ollut täysin olematonta (lainattu kritiikittä mm. valemedia Breitbartia ja yksittäisiä twiittejä)

- osa käytetyistä lähteistä ei tue niiden pohjalta esitettyjä väitteitä

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (kyseessä siis juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Kannattaa aina vähän hengitellä rauhassa, ennen kun lähtee tekemään suurempia woketti-johtopäätöksiä.

Tällainen on Turun yliopiston kohututkielma, joka melkein hylättiin

Turun yliopistossa ensin hylättiin ja valituksen jälkeen hyväksyttiin pro gradu -tutkielma, joka käsittelee muun muassa intersektionaalista feminismiä.

www.iltalehti.fi

 

[Euro71]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.

Jaa-a, jaa-a - huono gradu saa huonon arvosanan. Kuten jo alussa aiheesta keskusteltiin, niin hylkääminen on harvinaista, ja että ainakin minua kiinnostaa enemmän hylkäysperusteet kuin itse gradu.

Ehkä kaikkein tyypillisin hylkäysperuste on plagiointi, ts. opiskelija ei ole itse tehnyt työtä.

Siinä on tehty melko törkeitä virheitä ja ilmeisesti ohjauksesta huolimatta jätetty ne korjaamatta. Muutamia vakavia virheitä:

- lähdekritiikki on ollut täysin olematonta (lainattu kritiikittä mm. valemedia Breitbartia ja yksittäisiä twiittejä)

- osa käytetyistä lähteistä ei tue niiden pohjalta esitettyjä väitteitä

Nuo eivät todellakaan ole ennenkuulumattomia juttuja (huonoissa) graduissa.

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Tavallisesti tällaisissa tapauksissa hierotaan tutkimuskysymystä itseään siihen suuntaan, että se sopii paremmin tutkielmaan. Ylimääräinen tajunnanvirta gradussa tavallisesti laskee sen arvosanaa, mutta ei johda hylkäämiseen(*).

(*) Lisäys: Eikä välttämättä edes laske arvosanaa. Minulla itselläni oli gradussa paljonkin ihan "tajunnanvirtaa" (omaa spekulaatiota), ja silti arvosanaksi tuli vitonen ja päälle palkinto. Kävin keskusteluja sen käyttämisestä lisurin/väikkärin pohjana, jolloin tuota omaa spekulaatiota olisi pitänyt vahventaa joko lähteillä tai tutkimuksella.

Kannattaa muistaa, että gradussa (kuten opinnäytteissä yleensäkin) tarkastellaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Ykkösen gradut ovat melko sekavaa tajunnanvirtaa, jossa lähteet ovat mukana vain näön vuoksi. Vasta kakkosen gradulta odotetaan jonkinlaista ymmärrettävyyttä. Muistutan, että esimerkiksi Helsingin Yliopiston (yleisessä) arvostelutaulukossa kakkosen gradu "muodostaa ymmärrettävän ja riittävän loogisen kokonaisuuden." - ykkösen gradulta tuota ei vaadita.

Mutta gradua lukematta olen tietenkin muiden esittämien mielipiteiden varassa.

 

[BitterX]

Ehkä kaikkein tyypillisin hylkäysperuste on plagiointi, ts. opiskelija ei ole itse tehnyt työtä.

Plagiointi on hylkäämiseen riittävä törkeä virhe, mutta jos kirjoittaja on a) käyttänyt täysin käyttökelvottomia lähteitä kritiikittä ja b) vääristellyt käyttökelpoisen aineiston havaintoja omia mielipiteitä tukevalla tavalla (eli sepittänyt), niin puhutaan myös erittäin vakavista turkimuseettisistä rikkeistä.

Gradu on kuitenkin lähtökohtaisesti julkinen tutkielma, jonka joku saattaa lukeakin. Lisäksi, yliopiston hyväksyessä kirjoittaja voi viitata siihen jatkossa hyväksyttynä tieteellisenä tutkielmana. Eli mitä tahansa sepitettä ei tarvitsisi eikä pitäisi hyväksyä.

 

[Euro71]

...jos kirjoittaja on a) käyttänyt täysin käyttökelvottomia lähteitä kritiikittä ja b) vääristellyt käyttökelpoisen aineiston havaintoja omia mielipiteitä tukevalla tavalla (eli sepittänyt), niin puhutaan myös erittäin vakavista turkimuseettisistä rikkeistä.

Gradu ei kuitenkaan ole tutkimus, vaan harjoitustyö. Siinä saa olla virheitä. Lisäys: Gradu on vähän kuin vähän isompi lukion äidinkielen ainekirjoitus. Gradu saattaa saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on "mielenkiintoinen".

Yliopiston ensimmäinen "oikea" tutkinto on väitöskirja, "tutkijan ajokortti", joka siis on ensimmäinen työ, jossa vaaditaan omaa kontribuutiota tieteenalalle. Sitä ennen harjoitellaan.

Gradu on kuitenkin lähtökohtaisesti julkinen tutkielma, jonka joku saattaa lukeakin. Eli mitä tahansa sepitettä ei tarvitsisi eikä pitäisi hyväksyä.

Graduihin olisikin hyvä liittää arvosanat silloin, kun ne julkaistaan. Itse harmittelin arvosanojen puuttumista silloin, kun itse tein gradua ja käytin toisissa graduissa esitettyjä ajatuksia lähteinä.

Käytännössä ainakin tekniikan puolella gradujen hyväksyminen on suht väljää. Kuten sanottu, plagiointi on miltei ainoa syy hylkäämiselle. Toinen syy on se, ettei gradu vain koskaan valmistu eli se ei koskaan täytä gradulle esitettyjä muodollisia vaatimuksia. Sisältöä katsellaan kyllä sormien läpi, se vaikuttaa pääosin vain arvosanaan, ei muuhun.

 

[Euro71]

- merkittävä osa tutkielmasta ei ollut varsinaisen tutkimuskysymyksen kannalta oleellinen (eli kirjoittaja on tarinoinut pitkät pätkät aidan seipäistä, kuten arvelinkin). Ohjaaja oli esittänyt tämän aiheeseen liittymättämän ja ilmeisen heikkotasoisen osion poistamista (kyseessä siis juuri se intersektionaalisen tutkimusotteen "kritiikki"), josta kirjoittaja oli kieltäytynyt.

Otan tämän vähän uudelleen käsiteltäväksi. Disclaimer: Huomatkaa toki, että katselen asiaa luonnontieteellis-teknisten tiedekuntien kautta, eri laitoksilla voi olla erilaisia käytäntöjä.

Hyvin tyypillistä on se, että loppupuolella tutkimuskysymystä viilataan ohjaajan kanssa niin, että se jollain tavalla kattaisi opiskelijan aikaansaannoksen. Aika harvoin opiskelijan halutaan heittävän roskiin sitä, mitä on saanut paperille ylös. Ainakin luonnontieteellis-teknisellä puolella tämä tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta se voi toki johtua siitä, että siellä harvoin käsitellään kovin "kuumia" aiheita.

Toinen tyypillinen juttu on se, että jos opiskelijan gradun aihe ei näytä liippaavan laitoksen tutkimuskenttää, niin ohjaaja ehdottaa siihen keinotekoisesti liitettyjä palasia, joiden avulla se voidaan "lingota" harhapoluille. Tämä on sivustaseuratun kokemuksen perusteella ihan tyypillistä myös humanistisella puolella.

Luonnontieteellis-teknisten graduja hyvin usein vaivaa se, että ne ovat enemmän työselostuksia kuin graduja. Ohjaaja sitten auttaa opiskelijaa liimaamaan tällaiseen työselostukseen päälle jonkinlaista teoreettista viitekehystä. Usein se näyttää juuri niin rujolta kuin venäläisten tankkien "copecaget".

Tältä kannalta katsottuna työn hylkääminen sen perusteella, että siinä on 45 sivua "läskiä" vaikuttaa enemmän siltä, että opiskelijan ja ohjaajan välit ovat olleet tulehtuneita, mahdollisesti jopa laitoksen ja opiskelijan välit. Mutta pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni siihen saakka, että pääsen lukemaan gradun.

 

[Radiopää]

Tältä kannalta katsottuna työn hylkääminen sen perusteella, että siinä on 45 sivua "läskiä" vaikuttaa enemmän siltä, että opiskelijan ja ohjaajan välit ovat olleet tulehtuneita, mahdollisesti jopa laitoksen ja opiskelijan välit.

Niin, jos opiskelija esimerkiksi vittuilee graduohjaajalleen tämän antamasta palautteesta ja haluaa gradun sijaan tehdä työn, jossa voi purkaa omia henkisiä vammojaan, voiko ohjaaja sanoa, että siinä tapauksessa hän ei tule käymään koko gradua läpi, eikä näin ikään voi arvostella sitä (= hylkäys).

Ehkä gradujen hyväksyminen perustuu siihen, että opiskelija on huonosta työstä huolimatta saanut ohjaajan ohjeiden avulla aikaiseksi edes ykkösen työn ja nyt meillä on esimerkki graduntekijästä, joka ei ole kuunnellut.

 

[Euro71]

Niin, jos opiskelija esimerkiksi vittuilee graduohjaajalleen tämän antamasta palautteesta ja haluaa gradun sijaan tehdä työn, jossa voi purkaa omia henkisiä vammojaan, voiko ohjaaja sanoa, että siinä tapauksessa hän ei tule käymään koko gradua läpi, eikä näin ikään voi arvostella sitä (= hylkäys).

Lihavoidusta kohdasta voisin sohaista ampiaispesää ja piikitellä, että eikö tuo ole tyypillistä humanistipuolen graduille?

Tilanteessa, jossa opiskelijan ja ohjaajan yhteistyö ei pelaa, kaikkein tyypillisin keino on vaihtaa ohjaajaa. Ainakaan siinä kontekstissa, jossa olen itse toiminut, ei ohjaaja ole juuri ottanut kantaa siihen, mistä aiheesta opiskelija gradunsa haluaa tehdä. Toki joistain aiheista ohjaaja voi sanoa, että voi olla haasteellinen valinta, mutta tyypillisesti vähän epämääräisemmätkin aiheet kyllä saadaan graduksi mm. edellä esittämieni keinojen avulla.

Ehkä gradujen hyväksyminen perustuu siihen, että opiskelija on huonosta työstä huolimatta saanut ohjaajan ohjeiden avulla aikaiseksi edes ykkösen työn ja nyt meillä on esimerkki graduntekijästä, joka ei ole kuunnellut.

Esität nyt olettamuksen, joka perustuu ohjaajan omaan lausuntoon. Jääräpäinen graduntekijä ei todellakaan ole harvinaisuus millään alalla. Minusta henkilökohtaisesti gradun ohjaajan tehtävä on tukea opiskelijaa tekemään gradu juuri siitä aiheesta ja näkökulmasta, josta hän on sitä tekemässä.

Siis esimerkiksi, sen sijaan että ohjaaja olisi vaatinut nyt keskustelun keskiössä olleen pitkähkön pätkän poistamista, niin tämä olisi vaikkapa ohjannut tekijää löytämään lähteitä analyysilleen tai yhteistyössä tekijän kanssa sorvannut kysymyksenasettelun sellaiseksi, että ko. analyysi olisi edes etäisesti ollut perusteltu. Jos puolestaan ohjaaja ei ole kokenut itseään tarpeeksi osaavaksi valitun näkökulman tai aiheen osalta, hän olisi voinut auttaa tekijää löytämään itselleen asiantuntevamman ohjaajan. Mikään noista toimista ei ole missään tapauksessa ennenkuulumatonta, vaan isoksi osaksi gradujen ohjaajien arkipäivää.

 

[El Gordo]

Käytäntö voi olla sellainen, että gradu hylätään vain jos sitä ei ole kirjoitettu itse (plagiointi) tai sitä ei ole kirjoitettu loppuun (muotovaatimukset ei täyty). Mutta käytäntö ettei gradua koskaan voi hylätä sisällön perusteella ei kuulosta minusta hyvältä. Sehän on opinnäytetyö, eli hyväksyttyyn suoritukseen pitäisi osoittaa oppineensa jotain aiheesta ja myös tieteellisen tutkimuksen menetelmistä.

Eli jos esim. käytetyt lähteet on jotain mielipidekirjoituksia eikä tieteellistä kirjallisuutta, niin kyllä siitä sitten pitäisi pystyä hylsy antamaan.

 

[aquanqua]

Näyttää tosiaan nyt vahvasti siltä, että se gradu hylättiin alunperin, koska se oli... noh... huono. Kuten moni arvelikin.
...

Miksei tästä gradusta löydy mitään tunnistetietoja yms. yliopiston utupub-julkaisutietokannasta? Käsittääkseni opiskelijan on ollut se pakko sinne ladata ja työ on hyväksytty viime(?) kuussa. Tulkaas joku turkulainen selittämään.

 

[Euro71]

Käytäntö voi olla sellainen, että gradu hylätään vain jos sitä ei ole kirjoitettu itse (plagiointi) tai sitä ei ole kirjoitettu loppuun (muotovaatimukset ei täyty). Mutta käytäntö ettei gradua koskaan voi hylätä sisällön perusteella ei kuulosta minusta hyvältä. Sehän on opinnäytetyö, eli hyväksyttyyn suoritukseen pitäisi osoittaa oppineensa jotain aiheesta ja myös tieteellisen tutkimuksen menetelmistä.

Kyllä varmaan sisällönkin perusteella voidaan hylätä, mutta onhan se tosi, tosi harvinaista, koska gradu kuitenkin tehdään ohjatusti, ja ohjaajaa voi vaihtaa, jos yhden kanssa ei yhteistyö tunnu pelaavan. Jossain on mennyt jotain pieleen, jos sellainen ylipäätään tulee arvioitavaksi. Olen tuohon ylös listannut asioita, joita ohjaajat yleensä toteuttavat tekijän kanssa saadakseen gradun näyttämään gradulta, edes huonolta gradulta.

KUKAAN ei kai ole väittänyt, että kyseessä oleva gradu olisi lukematta hyvä, eikö niin?

HUOMAUTAN, että gradu voi saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on arvioijan mielestä "mielenkiintoinen" aiheensa tai näkökulmansa takia. Sen ei tarvitse aukottomasti todistaa havaintojaan faktaksi, vaan se voidaan tehdä myöhemmin laajentamalla se vaikkapa lisuriksi tai väikkäriksi.

Koska arvioija voi antaa gradulle korkean arvosanan pelkästään subjektiiviselta tuntumaltaan(*), arvioijilla on jonkun verran kynnystä käyttää tätä toiseen suuntaan eli siis laskea arvosanaa subjektiivisen tuntumansa takia. Kolmosen gradu on sellainen, joka on kaikin puolin mukiinmenevä eikä kauheasti aiheuta värinöitä mihinkään suuntaan. Nelosen gradut ovat arvioijan mielestä "mielenkiintoisia". Alle kolmosen arvosanat annetaan yleensä pelkästään muotoseikkojen puutteiden takia.

(*) Joissain (monissa? Kaikissa?) laitoksissa gradu on arvioitutettava ulkopuolisella asiantuntijalla, jos sille ollaan ehdottamassa vitosta, eli laitos itse ei sellaista yksinään voi antaa.

Pointti: Tässä kyseisessä tapauksessa on kuitenkin kolme alan dosenttia, jotka omalta puoleltaan ovat sanoneet, että vaikka gradu ei ole erityisen hyvä, niin heidän mielestään se silti ylittää hyväksymiskynnyksen. Nyt tällä hetkellä me ollaan ihan puhtaasti Helon & kumppaneiden ja gradun hylänneen laitoksen sanomisten varassa.

Tämä eri tahojen erimielisyys on se juttu, joka saa minut kiinnostumaan hylkäysperusteista, ja joka saa minut pohtimaan tekijän ja ohjaajan, sekä mahdollisesti tekijän ja laitoksen suhdetta.

Eli jos esim. käytetyt lähteet on jotain mielipidekirjoituksia eikä tieteellistä kirjallisuutta, niin kyllä siitä sitten pitäisi pystyä hylsy antamaan.

Sanamuoto taisi olla, että lähteinä on käytetty myös mielipidekirjoituksia.

 

[Osmo Rapeli]

En tosiaan puhunut niistä. Siksi, koska niistä ei voi hyvällä omallatunnolla puhua samassa lauseessa oikeudellisten seuraamusten tai työuravaikutusten kanssa.

Jos valitsee kirjoittaa omalla nimellään ja naamallaan internetiin kärkeviä mielipiteitä, henkilöön käyvää törkypalautetta tulee. Eihän sellainen sivistyneeseen keskusteluun kuulukaan, mutta miten estät? Ja onko lääke varmasti vähemmän haitallinen kuin tauti? Huomioi myös, että sitä törkyä tulee jatkuvasti myös teidän leiristä meidän leiriin. Solidaarisuuden osoituksia Uotilaa kohtaan ei näy edelleenkään; äläs pasko housuusi, senkin kakkapöksy! Oletko muutenkaan eläissäsi laittanut tikkua ristiin, jottei oma leirisi poikkeaisi sivistyneen keskustelun normeista? Tuskin olet nähnyt, miten alatyylistä palautetta tulee vasemmiston trollitileiltä esimerkiksi naispuolisille PS-poliitikoille, mutta minä olen.

Enpä usko, että kukaan loukkaantui. Pöntinen julkaisi mielipiteensä potentiaalisesti yli viidelle miljoonalle suomalaiselle ja niistä joku promillen murto-osa päätti antaa vastineen. Osa tyylikkäästi, osa ei.

Tuo viimeinen kappale oli typerä, mutta todettakoon sen verran, että Puopolo-ihottumastasi kannattaa puhua apteekkarillesi. Joku voide saattaa auttaa niihin näppylöihin.

Oikeudellisten seuraamusten? Laiton uhkaus voi tuottaa pari vuotta vankeutta, ja myös muulla häirinnällä voi joutua poliisin juttusille. Vainoamisella. Eli niillä voi hyvinkin olla oikeudellisia seuraamuksia.

Aika avutonta touhua olla puuttumatta ylipäänsä häirintään. "Minkäs voit?" No vaikka rikosilmoituksen voit tehdä. Ilmiantaa kyseisiä tilejä. Puuttua häirintään yksin ja yhteisönä. Paitsi tietysti jos koet sen vihervasemmistolaiseksi. Selitä se läheisellesi, että emme voi mitään sinua häiriköineelle tai uhkailleelle, koska se on vihervasemmistolaista, joten en voi, en ole sitä leiriä.

 

[Barnes]

Matti Nykäsen kuoltua joku feministi oli heti muistuttamassa Matin lukuisista huonoista puolista.

Noh, Nykäsen kohdalla nämä huonot piirteet on varsin hyvin dokumentoitu. Ei ollut kaukana, että Matista olisi tullut tappaja. Väistämättä se vaikuttaa, millaisena joku henkilö nähdään vrt. nyt vaikka Loiri josta kellään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa. Ajankohtaa voi tietysti aina miettiä, en minäkään ryhtyisi Halosen joskus poistuessa taivaallisille demarimaille heti julistamaan, kuinka Tiitisen listan avautuessa näitä valtiollisia hautajaisia tullaan pitämään todella irvokkaina. (en ole tätä mieltä, mutta Halosesta en tosin perustakaan)

IS:n arvostettu Pekka Holopainen kysyi mielestäni aiheellisesti Matin juuri kuoltua, miten tunnettu vaimonhakkaaja saattoi kuitenkin olla naisten keskuudessa hyvin suosittu. Ei siitä kohua syntynyt.

Moni piti Mattia kovana jätkänä - ja hyppääjänä se sitä olikin - kaikesta huolimatta, kertooko se jotain meistä? Minä en tiedä. Itselleni suuri osa Matin mystiikkaa koostui juuri siitä, että hän oli yhtä aikaa hyvin ujo ja julkisuudenkipeä, lajilleen omistautunut mutta myös muulle elämälle perso.

 

[BitterX]

Käytännössä ainakin tekniikan puolella gradujen hyväksyminen on suht väljää.

Tähän puutun sen verran, että yhtä lailla kuin plagiointi, myös muut tutkimuseettiset rikkomukset (esim. sepittäminen) voivat aivan hyvin olla hylkäysperusteita. Olisi toisekseen hyvin kummallista, jos näin ei olisi.

Katson itse asiaa yhteiskuntatieteiden (joskin kvantitatiivisen tutkimuksen) vinkkelistä.

 

[Osmo Rapeli]

Noh, Nykäsen kohdalla nämä huonot piirteet on varsin hyvin dokumentoitu. Ei ollut kaukana, että Matista olisi tullut tappaja. Väistämättä se vaikuttaa, millaisena joku henkilö nähdään vrt. nyt vaikka Loiri josta kellään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa. Ajankohtaa voi tietysti aina miettiä, en minäkään ryhtyisi Halosen joskus poistuessa taivaallisille demarimaille heti julistamaan, kuinka Tiitisen listan avautuessa näitä valtiollisia hautajaisia tullaan pitämään todella irvokkaina. (en ole tätä mieltä, mutta Halosesta en tosin perustakaan)

IS:n arvostettu Pekka Holopainen kysyi mielestäni aiheellisesti Matin juuri kuoltua, miten tunnettu vaimonhakkaaja saattoi kuitenkin olla naisten keskuudessa hyvin suosittu. Ei siitä kohua syntynyt.

Moni piti Mattia kovana jätkänä - ja hyppääjänä se sitä olikin - kaikesta huolimatta, kertooko se jotain meistä? Minä en tiedä. Itselleni suuri osa Matin mystiikkaa koostui juuri siitä, että hän oli yhtä aikaa hyvin ujo ja julkisuudenkipeä, lajilleen omistautunut mutta myös muulle elämälle perso.

Tuosta viimeisestä tulee mieleen Matti-elokuvan kohtaus, jossa Pääkkönen vetää hermostuneena lonkeroa ennen keikkaa jännitykseensä. Erittäin todentuntuinen, ainakin mielikuvissa. Ujo-Matti juo taikajuomaa ja muuttuu isokulliseksi koko yökerhon kuninkaaksi.

Ja sitten myöhemmin samalla taikajuomalla muuttuu väkivaltaiseksi. En ole elokuvaa kokonaan tainnut katsoa, se puoli ei tainnut kovin kattavasti tulla käsitellyksi.

 

[Barnes]

Ja sitten myöhemmin samalla taikajuomalla muuttuu väkivaltaiseksi. En ole elokuvaa kokonaan tainnut katsoa, se puoli ei tainnut kovin kattavasti tulla käsitellyksi.

Minä taas olen jokusenkin kerran nähnyt... Kyllä siinä ihan kohtalaisen usein Masa jurrissa lyö ja tarttuu jopa puukkoon, vaikkei miehen väkivaltaisuutta erityisemmin alleviivatakaan. Minään henkilökuvana en Selinin Mattia ottaisi, ymmärrettävästi mutkia on vedetty hieman suoraksi. Esim. Mervi jäi luonnollisesti hyvin pintapuoliseksi, koska Calgary ja laulu-ura veivät leijonaosan ajasta eikä Merviä tai vasta vankilasta vapautunutta Nykästä haluttu kurmottaa liikaa.

Kaikesta huolimatta (kyllähän Mervikin joi ja kävi käsiksi) molemmat, Matti ja Mervi, jollain kieroutuneella tavalla välittivät toisistaan, hyvä että taisivat elää loppuelämänsä suht onnellisina pl. Mervin syöpä.

 

[Wiljami]

Kyllä varmaan sisällönkin perusteella voidaan hylätä, mutta onhan se tosi, tosi harvinaista, koska gradu kuitenkin tehdään ohjatusti, ja ohjaajaa voi vaihtaa, jos yhden kanssa ei yhteistyö tunnu pelaavan. Jossain on mennyt jotain pieleen, jos sellainen ylipäätään tulee arvioitavaksi. Olen tuohon ylös listannut asioita, joita ohjaajat yleensä toteuttavat tekijän kanssa saadakseen gradun näyttämään gradulta, edes huonolta gradulta.

KUKAAN ei kai ole väittänyt, että kyseessä oleva gradu olisi lukematta hyvä, eikö niin?

HUOMAUTAN, että gradu voi saada hyvän arvosanan pelkästään sillä, että se on arvioijan mielestä "mielenkiintoinen" aiheensa tai näkökulmansa takia. Sen ei tarvitse aukottomasti todistaa havaintojaan faktaksi, vaan se voidaan tehdä myöhemmin laajentamalla se vaikkapa lisuriksi tai väikkäriksi.

Koska arvioija voi antaa gradulle korkean arvosanan pelkästään subjektiiviselta tuntumaltaan(*), arvioijilla on jonkun verran kynnystä käyttää tätä toiseen suuntaan eli siis laskea arvosanaa subjektiivisen tuntumansa takia. Kolmosen gradu on sellainen, joka on kaikin puolin mukiinmenevä eikä kauheasti aiheuta värinöitä mihinkään suuntaan. Nelosen gradut ovat arvioijan mielestä "mielenkiintoisia". Alle kolmosen arvosanat annetaan yleensä pelkästään muotoseikkojen puutteiden takia.

(*) Joissain (monissa? Kaikissa?) laitoksissa gradu on arvioitutettava ulkopuolisella asiantuntijalla, jos sille ollaan ehdottamassa vitosta, eli laitos itse ei sellaista yksinään voi antaa.

Pointti: Tässä kyseisessä tapauksessa on kuitenkin kolme alan dosenttia, jotka omalta puoleltaan ovat sanoneet, että vaikka gradu ei ole erityisen hyvä, niin heidän mielestään se silti ylittää hyväksymiskynnyksen. Nyt tällä hetkellä me ollaan ihan puhtaasti Helon & kumppaneiden ja gradun hylänneen laitoksen sanomisten varassa.

Tämä eri tahojen erimielisyys on se juttu, joka saa minut kiinnostumaan hylkäysperusteista, ja joka saa minut pohtimaan tekijän ja ohjaajan, sekä mahdollisesti tekijän ja laitoksen suhdetta.


Sanamuoto taisi olla, että lähteinä on käytetty myös mielipidekirjoituksia.

Omakohtainen kokemukseni ei ole, että gradu olisi pakko päästää läpi kaikissa (paitsi selvissä plagiointi) tapauksissa. Et toki ole myöskään niin kirjoittanut, mutta melko mahdottomaksi menee hylkääminen "pelkästään" sisällön ja lähteiden puuttumisen vuoksi. En toki humanistien laitosten puolelle ole tehnyt ekskursioita kuin korkeintaan yhteissitseissä, mutta jos nyt vaikka bilsalle yrittäisi tarjota jossain evoeko-aiheisessa gradussa työnäytteenään pamflettia missä servaa ilmastonmuutoshoaxaajat ja evoluutiouskovaiset koska Hakkaraisen Tepi on haastattelussa sanonut että taivaan isä määrää säät ja ettei suostu olemaan apinalle sukua ja tuon päälle ei suostuisi näitä teesejään jättämään palautettavasta versiosta, niin voi olla hyväksymisen kanssa hiljaista, vaikka olisi miten mielenkiintoisesti asiansa esittänyt. Ei työtä saa parannettua pelkästään ohjaajaa tai näkökulmaa vaihtamalla jos homma menee liian syvälle metsikköön eikä ohjaajan kommentteja haluta totella.

IL:n jutun varassa ollen vaikuttaa, että gradua ei pitäisi nähdäkseni tuossa väkisin palautettavaksi tarkoitetussa muodossa hyväksyä. Aihe ei kuitenkaan anna perusteita kirjoittaa kymmenien sivujen debunkkauksia, tuollaiset kriittiset pohdinnat menisi järkevästi tosiaan sinne pohdintaan ja mittaa ehkä kappale, jos kokee tarvetta debunkkailulle. Jotenkin kuvaavaa mielestäni että "Gradussa käsitellään myös Japanissa tapahtuneita seksuaalirikoksia ja mediaa, joskaan ei vastaavassa mitassa kuin mitä intersektionaalisuutta ruodittiin." Siis gradun aihettakin muistettiin kuitenkin käsitellä työssä. Pamflettiin sitten ilmeisen kritiikittä kymmeniä sivuja lähteistettynä mm. magneettimediatason "julkaisuilla" ja twitterviesteillä. Mielestäni on kummallista että yhtenä perusteena valituksille pidetään että olisi pitänyt poistaa 45 sivua jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä. Eli että kun oli nähnyt sen vaivan että oli naputtanut puutaheinää, niin sen pitää antaa olla työssä vaikkei liity aiheeseen eikä täytä laatuvaatimuksia vaikka liittyisi. Toki vituttaa jos on mielestään tuottanut hyvääkin tekstiä ja onhan sitä itsekin huomannut että liian helposti hirttäytyy tuotettuun tekstiin ja yrittää retusoida väkisin vaikka helpommalla pääsisi kun poistaisi kappaleen ja kirjoittaisi kokonaan alusta jos ylipäätään on asiaa mitä kuuluisi lopputuotteesta löytyä.

 

[Euro71]

Omakohtainen kokemukseni ei ole, että gradu olisi pakko päästää läpi kaikissa (paitsi selvissä plagiointi) tapauksissa. Et toki ole myöskään niin kirjoittanut, mutta melko mahdottomaksi menee hylkääminen "pelkästään" sisällön ja lähteiden puuttumisen vuoksi. En toki humanistien laitosten puolelle ole tehnyt ekskursioita kuin korkeintaan yhteissitseissä, mutta jos nyt vaikka bilsalle yrittäisi tarjota jossain evoeko-aiheisessa gradussa työnäytteenään pamflettia missä servaa ilmastonmuutoshoaxaajat ja evoluutiouskovaiset koska Hakkaraisen Tepi on haastattelussa sanonut että taivaan isä määrää säät ja ettei suostu olemaan apinalle sukua ja tuon päälle ei suostuisi näitä teesejään jättämään palautettavasta versiosta, niin voi olla hyväksymisen kanssa hiljaista, vaikka olisi miten mielenkiintoisesti asiansa esittänyt. Ei työtä saa parannettua pelkästään ohjaajaa tai näkökulmaa vaihtamalla jos homma menee liian syvälle metsikköön eikä ohjaajan kommentteja haluta totella.

Joo, toki, rajansa kaikella. Laitoksilla on toki omat rajansa sille, että milloin ne on ylitetty. Bilsan ja geologian puolella on ihan taatusti vaikeampi saada gradua läpi mielenkiintoisella näkökulmalla. Vielä vaikeampaa se on fysiikan, tähtitieteen ja matikan puolella.

Sattuneesta syystä olen seurannut sivusta ihmisiä, jotka ovat painineet erinäisille humanistisille laitoksille tarkoitettujen kandien ja gradujen parissa. Itse puolestani olen laitokselta (tietojenkäsittelytieteet), jossa erilaiset poikkitieteelliset gradut ja tutkimukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus laitoksen teknishenkisestä taustasta huolimatta. Tekniikan puolellakin aina silloin tällöin menee läpi paitsi plagiaatteja, myös hyvinkin lähellä huuhaata olevia dippatöitä ja väikkäreitä, eikös korvavaloista jotain sellaista tehty?

IL:n jutun varassa ollen vaikuttaa, että gradua ei pitäisi nähdäkseni tuossa väkisin palautettavaksi tarkoitetussa muodossa hyväksyä.

Minä olen pääasiassa IL:n ja Helon juttujen varassa, joten siksi en sano, ettäkö gradu olisi pitänyt hylätä tai hyväksyä. Minua tässä asiassa kiinnostaa paljon enemmän näiden näkemysten ero.

 

[Radiopää]

Esität nyt olettamuksen, joka perustuu ohjaajan omaan lausuntoon.

Enkä esittänyt, vaan puhtaasti oman pohdinnan, mikä tämän taustalla on. Jokin asia tämän selittää, ja sinä annoit yhdeksi vaihtoehdoksi henkilöiden välisen erimielisyyden. Esimerkkini oli vastaus sinun vastaukseesi eli millainen se erimielisyys voi olla.

 

[Euro71]

Minusta tasa-arvoa kaikkein parhaiten edistää hyvinvointi, ja siksi haluaisin myös naisten suuntaavan teknisille aloille. Siksi koen oloni lievästi epämukavaksi, kun media mainostaa naisten kasvoilla esim. mediatyötä, some-vaikuttajan työtä tai seksityötä. Ehkä joku kokee sen voimauttavaksi, mutta minusta se tuntuu ansalta.

Nyt on kunnollista :) Kauneusalan yrittäjästä maarakennustöihin:

Nea, 28, vaihtoi kauneusalan putkitöihin rakennustyömaalla: ”Olen tosi tyytyväinen palkkaani”

Nea Orbinskilla on alle kolmekymppisenä menossa jo kolmas ura.

www.iltalehti.fi

 

[Osmo Rapeli]

En ole kovin ahkerasti Rakennuslehdestä tilastoja tutkaillut, mutta empiirisillä havainnoilla ainakin maalareissa on nykyisellään jo melko paljon naisia, ja tietysti myös työnjohdossa osuus on lisääntynyt.

Edit. vuoteen 2021 mennessä vain 6 prosenttia rakennusalalla työskentelevistä naisia, vaikka selkeää nousua ollut 10 vuotta. Se nyt on selvää, että kaikenlaisesta hinta- ja suhdannepelottelusta huolimatta rakennusalan työt eivät lopu kesken, fiksuille ja hyvin asiansa hoitaville riittää varmasti töitä, ja isoja ikäryhmiä on vieläpä ikääntymässä alalta pois.

 

[Euro71]

En ole kovin ahkerasti Rakennuslehdestä tilastoja tutkaillut, mutta empiirisillä havainnoilla ainakin maalareissa on nykyisellään jo melko paljon naisia, ja tietysti myös työnjohdossa osuus on lisääntynyt.

Olen huomannut saman. Varsinkin juuri sisätöissä (maalaus, asennus yms) naisten osuus on omien havaintojen perusteella kasvanut. Ulkotöissä ja konekuskeina en ole havainnut samaa ainakaan samassa mittakaavassa, mutta kuljetuspuolella (kuorma- ja linja-autokuskit) olen havainnut naisistumista. Rakentamisen koneellistuminen antaisi kuitenkin naisille hyvän sauman hakeutua alalle, se kun ei enää samalla tavalla syö fyysisesti kuin joku 50 vuotta sitten: kaikilla lienee tuttavapiirissä ainakin yksi entinen rakennusalan ammattilainen, joka on rikkonut selkänsä?

Se nyt on selvää, että kaikenlaisesta hinta- ja suhdannepelottelusta huolimatta rakennusalan työt eivät lopu kesken, fiksuille ja hyvin asiansa hoitaville riittää varmasti töitä, ja isoja ikäryhmiä on vieläpä ikääntymässä alalta pois.

Niinpä, ihan samaa mieltä. Rakentaminen ja teollisuus on kuitenkin suht vakaa palkanmaksaja.

Minua itseäni vähän haittaa nuo median esille nostamat some-influensserit ja muut. Se johtuu siitä, että media nostaa esille ne harvat onnistujat, jotka pystyvät sillä ansaitsemaan elantonsa. Jokaista onnistunutta kohti on varmaan 100 tai 1000 sellaista, jotka eivät sillä saa elantoa raavittua kasaan kovasta ja tinkimättömästä työstä huolimatta. Onnistujien nostaminen valokeilaan antaa harhan, että siellä olisi kasapäin ylimääräistä rahaa vain odottamassa lisää jakajia. Sama viihdebisneksen puolella.

Lisää vain naisia rakentamaan hyvinvointia myös ihan konkreettisella tasolla.

 

[olkikuukkeli]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

 

[axe]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

En ole Osmo enkä minkäänlainen tutkijataustainen enkä tunnista olkiukkoa vaikka sillä hakattaisiin mua päähän, mutta luin silti tuon Helon kirjan. Koska olin jo etukäteenkin täysin samaa mieltä asioista, niin luonnollisesti myös luin tyytyväisenä, kun samoja ajatuksia sanoitetaan paremmin kuin itse pystyn tai jaksan viitsiä edes yrittää. Siitä samasta lähtökohdasta on tietysti ihan mahoton keksiä, kohdistuuko joku kritiikki itsekeksittyyn ongelmaan vai ei. Mulle kuitenkin kritiikin perustelut oli ainakin suurimmaksi osaksi täysin valideja ja tarttuivat ihan oikeisiin puutteisiin, ongelmiin, ristiriitaisuuksiin ja vääryyksiin. Toki tuossa nyt oli sellainen puoli teosta vähän turhaa lihottamista, kun sitä äärisyvän päädyn kahjoutta ja epätieteellisyyttä olisi voinut kuristaa tiiviimminkin.

Luin myös ainoan löytämäni arvostelun teoksesta, joka ei isommin välttämättä pidä sen perusteluista wokevastaisuuteensa mutta sanoo sen kuitenkin olevan "yksi parhaimmista suomenkielisistä woke-vastaisista teoksista" (mikä tosin sen mukaan johtuu lähinnä sen kisan heikosta tasosta). Annetaan sillekin lukukertoja, jos jotain kiinnostaa: Woke- ja intersektionaalisuusvastaisuuden sekavuus Jotain sopivaa kai tuossa otsikossakin, koska koko wokeintersektionaalisuus on niin ristiriitaisen sekavaa, että hankalahan siihen on myöskään tarttua mitenkään koherentisti, kun koko ideologia rönsyilee ja ameeboi ihan miten sattuu vihollisensa (länsimainen elämäntapa) ympärillä.

 

[Euro71]

Oliko @Osmo Rapeli feministinen tutkija/feministisen koulutuksen saanut henkilö? Kiinnostaisi kuulla arviota tästä Ari Helon esittämästä intersektionaalisen ja valkoisuustutkimuksen metodologian kritiikistä. Näin itsekin aatehistorioitsijana kritiikki näyttäisi kohdistuvat samoihin kipukohtiin, joiden kanssa omissa sosiologian opinnoissa kipuilin, mutta koska en ole näiden nimenomaisten tutkimussuuntausten minkään sortin asiantuntija, niin on vaikea erottaa mätkitäänkö tässä olkiukkoa vai ei:

https://tuhat.helsinki.fi/ws/portalfiles/portal/280788634/WEB_Ari_Helo_Intersektionaalista_vai_valkoista_ylivaltaa_Syrj_ytymiskeskustelun_v_ristym_t_Suomessa_ja_Yhdysvalloissa.pdf

Kiitokset linkistä! Itse suosittelen lukemaan opuksen, oli sitten intersektionaalisuuden puolella tai sitä vastaan. On kyllä totta, että teksti on paikoitellen aika saakutin raskasta luettavaa upotessaan ontologian ja epistemologian syövereihin, ja ainakin itseäni paikoin hieman häiritsee kirjoittajan naljailevat sanankäänteet, joilla ohjataan lukijan mielipiteen muodostumista.

En ole Osmo enkä minkäänlainen tutkijataustainen enkä tunnista olkiukkoa vaikka sillä hakattaisiin mua päähän, mutta luin silti tuon Helon kirjan. Koska olin jo etukäteenkin täysin samaa mieltä asioista, niin luonnollisesti myös luin tyytyväisenä, kun samoja ajatuksia sanoitetaan paremmin kuin itse pystyn tai jaksan viitsiä edes yrittää.

Minäkään en ole Osmo, mutta itselläni on jonkun verran tutkijataustaa. Huomaan, että Helon lähestymiskulma aiheisiin on empiirinen. Niin historiasta, sosiologiasta kuin muistakin humanistisista tieteistä hän peräänkuuluttaa sitä, että tutkimusaineiston ja/tai -tulosten olisi jollain tavalla oltava kytköksissä empiirisiin havaintoihin.

Tämä on itselleni kaikkein luontevin tapa tarkastella maailmaa. Minulla ei ole pohjaa alkaa keskustelemaan asioiden filosofisesta pohjasta. Luonnontieteen/tekniikan puolella sitä ei ole kuin ripaus, ja se koskettelee vain noiden alojen tieteenfilosofista pohjaa: mitä oletetaan olemassaolevaksi, mistä tieto tutkimuksiin hankitaan ja niin edelleen. Siksipä minä en olisi koskaan pystynyt kirjoittamaan tämän kaltaista teosta, jossa käydään läpi intersektionaalisuutta myös tieteenalana eli sen metodologiaa, epistemologiaa ja ontologiaa.

Intersektionaalisuus, luonnontiede, matematiikka ja vaikkapa kristillinen skolastiikka ovat kaikki sen kaltaisia otuksia, että niillä on oma "kuplansa", jossa tieteensisäinen argumentointi käydään. Matemaattista teoriaa ei voi osoittaa oikeaksi tai vääräksi kuin matematiikan menetelmillä. Luonnontieteellisen tiedon kumoaa luonnontieteen sisällä vain uusi, parempi luonnontieteellinen tieto. Loogisissa järjestelmissä on kaikissa omat määritelmänsä. Onko "1+1=1" totta vai epätotta? Perinteisessä matematiikassa epätotta, Boolen algebrassa totta. On siis järjenköyhää puuhaa arvioida yhtä rakennelmaa toisen rakennelman säännöillä.

Luonnontieteitä, sen metodologiaa ja käsityksiä todellisuudesta voi silti kritisoida ulkopuolelta. Se ei muuta luonnontieteen sisäisiä totuuksia tietenkään mihinkään suuntaan, mutta se voi vaikuttaa siihen, miten niitä vaikkapa alan ulkopuolella käsitellään. Luonnontiedettä voi kritisoida esimerkiksi vaikka pragmaattisesta ("tuotettu tieto ei ole hyödyllistä") tai eettisestä ("tuotettu tieto on eettisesti vahingollista") näkökulmasta. Sama intersektionaalisuuden tai minkä tahansa muun tieteenalan kanssa.

Toki tuossa nyt oli sellainen puoli teosta vähän turhaa lihottamista, kun sitä äärisyvän päädyn kahjoutta ja epätieteellisyyttä olisi voinut kuristaa tiiviimminkin.

Samaa mieltä, vähän turhankin laveasanaisesti Helo nostelee altaasta sen myrkyllisimpiä otuksia ja dissektoi niitä.

Luin myös ainoan löytämäni arvostelun teoksesta, joka ei isommin välttämättä pidä sen perusteluista wokevastaisuuteensa mutta sanoo sen kuitenkin olevan "yksi parhaimmista suomenkielisistä woke-vastaisista teoksista" (mikä tosin sen mukaan johtuu lähinnä sen kisan heikosta tasosta). Annetaan sillekin lukukertoja, jos jotain kiinnostaa: Woke- ja intersektionaalisuusvastaisuuden sekavuus Jotain sopivaa kai tuossa otsikossakin, koska koko wokeintersektionaalisuus on niin ristiriitaisen sekavaa, että hankalahan siihen on myöskään tarttua mitenkään koherentisti, kun koko ideologia rönsyilee ja ameeboi ihan miten sattuu vihollisensa (länsimainen elämäntapa) ympärillä.

Samaa mieltä. Intersektionaalisuudesta keskustelu on vaikeaa siksikin, että kuka tahansa keskustelija voi aina sanoutua irti jonkun tietyn tutkijan tietystä näkemyksestä, ja väittää, ettei se ole intersektionaalisuuden valtavirtaa, konsensusta tai edes hyväksytty (accepted) näkemys. Tämä sama toki koskettelee montaa muutakin tieteenalaa ja erityisesti se koskettelee tietysti poliittisia aatteita, joille ei esitetä minkäänlaista koherenttiusvaatimusta.

Kirjasta tekisi mieli nostaa montakin lainausta, jotka tukevat esimerkiksi tällä palstalla esittämiäni argumentteja, mutta olkoot. Minua huojentaa tieto, etten ole palstalla ihan puuta heinää suoltanut, vaikken olekaan aiheeseen perehtynyt yhtä syvällisesti kuin Helo.