scholl kirjoitti:
Itse en ole törmännyt tuollaiseen mielikuvaan, mutta jos sitä asiaa ajattelee niin todennäköisesti asiassa olisi juuri niin käynyt, että Schumi mestaruuden olisi vienyt. Niin paljon loppukautta meni Pena Trophyn kiillottamiseen Team McLarenilta, että jopa H-H pääsi Eddie Irvinen lisäksi mukaan mestaruustaisteluun.
Mahdollista totta kai, mutta todennäköisyyksiä on mahdotonta arvioida. Kuka tietää, minkälaisiin ongelmiin Schumi olisi törmännyt etenkin loppukaudella hirmuisissa paineissa ajaessaan.
Mutta tarkastellaanpa vaihteeksi ja iltapäivän ratoksi. Kausi 1999 Silverstonen jälkeen:
Itävalta, A1-Ring:
Häkkinen sai paalupaikan, mutta kakkosruudusta lähtenyt Coulthard tyrkkäsi hänet ulos radalta ensimmäisessä mutkassa kykenemättä sitten edes voittamaan. Häkkinen nousi kuitenkin hännänhuipulta kolmanneksi ajaen kisan nopeimman kierroksen. Irvine voittoon. Schumilla varustettuna kilpailun kulkua täysin mahdoton ennustaa (siis Mäkkien törmäily mukaan lukien).
Saksa, Hockenheim:
Häkkiselle rengasrikko ja keskeytys johtopaikalta. Ferrareista Salo lahjoittaa voiton Irvinelle. Ilman ongelmia Schumilla erinomaiset mahdollisuudet voittoon.
Unkari, Hungaroring:
McLareneille kaksoisvoitto. Irvine kolmas jääden toiseksi tulleelle Coulthardille melkein 20 sekuntia. Schumilla varustettuna kilpailun kulkua täysin mahdoton ennustaa.
Belgia, Spa:
McLareneille kaksoisvoitto. Parhaana Ferrarina Irvine neljäs jääden toiseksi tulleelle Häkkiselle yli puoli minuuttia. Schumilla varustettuna kilpailun kulkua täysin mahdoton ennustaa.
Italia, Monza:
Häkkinen keskeytti spinnaukseen turvallisessa johtoasemassa. Frentzen voitti, R. Scumacher toinen. Kolmanneksi tullut Salo (=paras Ferrari) jäi voittajasta reilut kymmenen sekuntia, Irvine melkein puoli minuuttia. Schumilla varustettuna kilpailun kulkua täysin mahdoton ennustaa (siis Häkkisen spinnaus mukaan lukien).
Eurooppa, Nürburgring:
Häkkinen viides (aika-ajoissa kolmas), Coulthardille ulosajo. Salo keskeytti jarruvikaan (aika-ajoissa kahdestoista), Irvine seitsemäs (aika-ajoissa yhdeksäs). Schumilla varustettuna kilpailun kulkua täysin mahdoton ennustaa.
Malesia, Sepang:
Schumi jälleen mukana. Ferrarit vakuuttavaan kaksoisvoittoon, josta ykkössija tallitaktiikalla Irvinelle. Ferrarit hylättiiin, mutta protesti meni läpi. Schumi olisi voittanut erittäin todennäköisesti myös ykkössijasta ajaessaan. Häkkinen kolmas.
Japani, Suzuka:
Häkkinen vakuuttavaan voittoon painehelvetissä, vain ykkössija riitti varmuudella mestaruuteen. Paalupaikalta lähtenyt Schumi toinen, Irvine kolmas.
Eli tee tuosta nyt sitten johtopäätöksiä ottaen huomioon, että Häkkisellä oli Schumiin nähden kahdeksan pisteen kaula ennen Silverstonea. Samoin voidaan kysyä, missä määrin koko ulosajo loukkaantumisineen voidaan panna puhtaasti saksalaisen omaan piikkiin.
Niin tai näin ja jos ja jos, niillä korteilla pelataan, jotka jaosta tulevat. Irvinen mestaruus kaudella 1999 olisi joka tapauksessa ollut aikamoinen irvikuva ottaen jo mainittujen seikkojen lisäksi huomioon sen, että mies voitti ilman tallimääräystä tasan kaksi kilpailua, ja niistäkin toisen Itävallassa Coulthardin tyrkättyä paalupaikkamies Häkkisen ulos radalta ensimmäisessä mutkassa ja toisen Australian avauskilpailussa siksi, että molemmat Mäkit keskeyttivät ja Schumi kohtasi ongelmia selviytymättä pisteille (Irvine oli aika-ajojen kuudes jääden paalupaikan napanneelle Häkkiselle melkein kaksi sekuntia). Irvine ei myöskään saavuttanut kyseisellä kaudella (niin kuin ei muuten koko urallaan) ainuttakaan paalupaikkaa, ja kilpailun nopein kierroskin hänelle merkittiin vain kerran.
Ranger