Jos ei ole suomalainen koskaan voittanut Magny-Coursilla, ei paljon kaksisemmin ole mennyt Hockenheimissakaan. Häkkinen voitti 1998, ja se kerta onkin ainoa. Kaikki mestaruudesta vakavissaan taistelleen suomalaiset (Keke, Häkä, Räkä) ovat toisaalta ajaneet radalla paalulle. Toki Hockenheim on myös rata, jolla Salo otti 1999 uransa ainoan "voiton" vain lahjoittaakseen sen sitten Irvinille.
Josta juolahtikin vanhojen muistelona mieleen: Ilman värilaseja voi todeta, että Häkkisen voitto Japanissa 1999 pelasti lajin ko. kauden osalta aikamoiselta urheilullisuuden alasajolta. Edellisessä kisassa (Malesia) lopulta - yllätys, yllätys - Ferrarin kaksoisvoittoon päätyneen diskaus-/protestihässäkän lisäksi (Ferrarien diskaus olisi merkinnyt Häkkisen mestaruutta jo ennen Suzukaa) Irvinen sai tallikavereiltaan lahjaksi kahdeksan ylimääräistä pistettä siinä, missä McLarenin ottaessa kaksoisvoiton Belgiassa MM-taiston ollessa kiivaimmillaan Coulthard sai pitää ykkössijansa ja neljä ylimääräistä pistettä Mikan nenän edestä. Toki Häkkinen ja talli tekivät kauden kuluessa pahoja virheitä (Mika henkilökohtaisesti lähinnä Monzassa), mutta niin valtava oli ero nopeudessa keskimäärin Häkkisen eduksi Irvineen verrattuna, että hyvä näin; myös Belgian lopputulos oli jälkikäteen ainoa oikea, eipähän jäänyt toisesta mestaruudesta paska maku suuhun siinäkään mielessä.
Oluttuoppikeskusteluissa olen muuten usein törmännyt yllättävän sitkeässä olevaan mielikuvaan, jonka mukaan Schumacher olisi ilman muuta voittanut mestaruuden kaudella 1999 ilman ikävää loukkaantumistaan Silverstonessa. Tätä käsitystä mm. Mika Salo tuntuu silloin tällöin ruokkivan haastatteluissaan/kommentaattorintehtävissään (syistä voi jokainen tehdä haluamiaan johtopäätöksiä). Todellisuudessahan Häkkinen johti MM-sarjaa ennen Britannian GP:tä kahdeksalla pisteellä, ja on luonnollisesti täydellinen arvoitus, miten sarja olisi Schumilla varustettuna kehittynyt.
Ranger
Josta juolahtikin vanhojen muistelona mieleen: Ilman värilaseja voi todeta, että Häkkisen voitto Japanissa 1999 pelasti lajin ko. kauden osalta aikamoiselta urheilullisuuden alasajolta. Edellisessä kisassa (Malesia) lopulta - yllätys, yllätys - Ferrarin kaksoisvoittoon päätyneen diskaus-/protestihässäkän lisäksi (Ferrarien diskaus olisi merkinnyt Häkkisen mestaruutta jo ennen Suzukaa) Irvinen sai tallikavereiltaan lahjaksi kahdeksan ylimääräistä pistettä siinä, missä McLarenin ottaessa kaksoisvoiton Belgiassa MM-taiston ollessa kiivaimmillaan Coulthard sai pitää ykkössijansa ja neljä ylimääräistä pistettä Mikan nenän edestä. Toki Häkkinen ja talli tekivät kauden kuluessa pahoja virheitä (Mika henkilökohtaisesti lähinnä Monzassa), mutta niin valtava oli ero nopeudessa keskimäärin Häkkisen eduksi Irvineen verrattuna, että hyvä näin; myös Belgian lopputulos oli jälkikäteen ainoa oikea, eipähän jäänyt toisesta mestaruudesta paska maku suuhun siinäkään mielessä.
Oluttuoppikeskusteluissa olen muuten usein törmännyt yllättävän sitkeässä olevaan mielikuvaan, jonka mukaan Schumacher olisi ilman muuta voittanut mestaruuden kaudella 1999 ilman ikävää loukkaantumistaan Silverstonessa. Tätä käsitystä mm. Mika Salo tuntuu silloin tällöin ruokkivan haastatteluissaan/kommentaattorintehtävissään (syistä voi jokainen tehdä haluamiaan johtopäätöksiä). Todellisuudessahan Häkkinen johti MM-sarjaa ennen Britannian GP:tä kahdeksalla pisteellä, ja on luonnollisesti täydellinen arvoitus, miten sarja olisi Schumilla varustettuna kehittynyt.
Ranger