Huomioita eilisestä eurovaalitentistä:
Sipilä on silminnähden helpottunut, kun ei tarvitse kantaa koko hallituksen taakkaa harteillaan. Esiintyminen on rauhallista, ulosanti selkeää ja kokemus näkyy. Toki mitään uutta ja ihmeellistä hän ei tuo pöytään, mutta näinä aikoina on pakko arvostaa maltillista keskitien kulkijaa, joka pyrkii säilyttämään hajottamisen sijaan.
Rinne on näissä EU-kahinoissa selkeästi alakynnessä. Substanssiosaaminen on heikkoa, minkä vuoksi Rinteen jutuista valtaosa pyörii yleisellä tasolla. Tentit ovat Rinteelle samanlaista puolustustaistelua kuin MM-finaalin päätöserä johtoasemassa pelaavalle joukkueelle - riittää, että kello juoksee ja oma paikkapuolustus pitää. Karismaa Rinteessä on saman verran kuin pietarilaisen esikaupunkialueen elementtitalossa.
Orpolla on tavallaan asiat hallussa, hyvä agenda ja kohtuulliset argumentit. Jotain kuitenkin uupuu. Orpo vaikuttaa tietyllä tapaa flegmaattiselta ja epävarmalta tyypiltä, jolla on halu viisastella ja tarve johtaa joukkoja ilman mainittavia johtajaominaisuuksia. Monet jutut jäävät puolitiehen, koska Orpo ei löydä riittävän nopeasti sanoja tai kykene tuomaan puheenvuoroihin lennokkuutta. Vähän väljä esitys, vaikka ei jäänyt missään nimessä jalkoihin.
Halla-aho oli oma itsensä. Tämä vaalien asetelma tukee härskillä tavalla persujen agendaa: kaikki poliittiset erimielisyydet ovat käytännössä akselilla "persut vs. muut". Eilisessäkin tentissä kiinnostus kohdistui pitkälti siihen, saavatko toimittaja tai muut puoluejohtajat "mestarin" nalkkiin jostain Venäjä-yhteyksien piilottelusta tai raflaavasta kielenkäytöstä. Halla-aho osaa kyllä identifioida tusinan verran ongelmia, mutta tarjoaa niihin lähinnä mielikuvaratkaisuja. Tämä ei sinällään haittaa menoa, sillä ihmiset ovat niin kujalla EU-asioista, että joku lennokas "luovutaan Schengenistä" voi kuulostaa siltä, että laitetaan Euroopan Al Caponet lukkojen taa ja heitetään avain mereen. Kova linja, kovat ratkaisut ja turvallinen Suomi turvallisessa Euroopassa - vetoaa ihmisiin satavarmasti.
Jos nyt rehellisiä ollaan, niin nämä väittelyt ovat kuolettavan tylsiä jopa politiikkadiggareille. Orpo on varovainen, Rinne odottaa kongia ja Sipilä pyrkii kiillottamaan aktiivimallin tahraamaa kilpeään kiva-Juha -performanssilla. Halla-aho on tuttu itsensä eli luennoi aiheesta "miksi EU on pilannut kaiken". Ketä tällainen kiinnostaa? Ihmiset kaipaavat pääsääntöisesti politiikalta konfliktia; sitä, että tarjotaan erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisumalleja polttaviin ongelmiin. EU-vaalit ovat jännityksen suhteen yhtä mielenkiintoiset kuin Ranska-Suomi -ottelun päätöserä.
EU on täysin tuntematon monoliitti suurelle yleisölle, joten ongelmatkin ovat jotain abstrakteja projektioita, joita synnytetään retorisista, ei konkreettisista, esimerkeistä. Ihmisiä hukkuu Välimereen, Romaniassa on köyhää, Puolassa tehtaanpiippu puskee mustaa savua; kurjaa, mutta miten tällaiset asiat ratkaistaan? Kolme harmaalta yhtiömieheltä vaikuttavaa ihmisoikeussoturia toteaa, että sinä päätät! Sinulla on valta! Nyt on aika edistää tasa-arvoa, tehdä yhteistyötä ja saavuttaa suuria unelmia! Ei me tosin kerrota, että miten, mutta ainakin me ollaan vähän hurskaampia kuin tuo ankeuttajalta vaikuttava Jussi, jonka jutut on "ihan liian radikaaleja".
Keskivertokuluttajalle, jolle nämä EU-tentitkin ovat Possen kanssa kilpaileva viihdetapahtuma, Jussi on Daavid ja loput kolme harmaita eminenssejä, jotka puolustavat kaikenlaisia rahvaalle täysin tuntemattomia, poliittisesti korrekteja manööverejä. On selvää, että Jussin ritsalla käymä taistelu järkälemäisiä instituutioita vastaan on katselijan silmissä sympaattinen näytelmä, jolle voi iltauutisten jälkeen antaa hillityt golf-aplodit - ehkä jopa uurnilla äänen, mutta siten, että työkaverit tai omat lapset eivät saa koskaan tietää.
Uskon, että persut tulevat saamaan suuren äänisaaliin. Sille ei kukaan voi mitään. Tämä nyt vain on osa demokratian ja nykymuotoisen politiikan problematiikkaa, johon ei voida puuttua, vaikka miten mieli tekisi. Loppujen lopuksi Suomen panos tähän yleiseurooppalaiseen liikehdintään on aika marginaalinen, joten helvetti ei laskeudu Suomi-neidon ylle edes toukokuun 27:n päivän koittaessa.