Omalta kohdaltani en keksi pätevää syytä, miksi minun pitäisi erota kirkosta. Asia on käynyt mielessä, mutta harkinnan jälkeen en nähnyt tarpeeksi painavia syitä eroamiselle. Kirkollisverokin on niin häviävän pieni, ettei se paljoa paina rikkana rokassa. Ja hyvä asia, jos sillä tavoin voin auttaa osaltani apua tarvitsevia.
Uskon Jumalaan, mutta en ole tapauskovainen. En usko, että Jumalaa tarvitsee miellyttää jonain tiettynä aikana (eli sunnuntaisin klo 10-11 ja juhlapyhinä). Isossa kirjassa tärkein juttu on kuitenkin usko Jeesuksen sovitustyöhön ja se, että jokainen pyrkii elämään niin, että lähimmäiselläkin on hyvä olla. Mutta tämä nyt on vain maallikon vajavaista tulkintaa vailla fariseusten ja kirkkoisä Augustinuksen ohjaavaa lukuotetta.
Haluaisin erottaa käsitteinä uskon ja uskonnon. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä ketään voi pakottaa uskomaan. Toki miekka kaulalla voidaan ihminen saada tunnustamaan uskonsa, mutta sisimmässä tuskin syntyy uskoa rakastavaan Jumalaan. Uskonto on oppi ja ajatussuunta.
Kristinusko on helppo arvostelun kohde, koska Jumala ei näkyvästi osallistu väittelyyn, eikä puolustaudu esimerkiksi kirjoittamalla vastineen Hesarin yleisönosastoon. Kenenkään henkilökohtaisia arvoja ei mielestäni saa pitää väärinä, jos ne ovat eettisesti kestäviä. Uskossa Jumalaan tai Häneen uskomattomuudessa on kyse ihmisen sisimmän asioista, eikä niissä afääreissä voi huijata itseään.
Lopuksi PeteX:lle: Sellaista logiikkaa, jonka mukaan kristityt tai muslimit olisivat automaattisesti murhaajia, en näe kestävänä. Nykyisten sotien syinä ei voi pitää millään muotoa uskoa tai uskontoja. Viime kädessä kyse on taloudellisen edun ja vallan tavoittelusta.
En oikein ymmärrä ajatustasi, että kristinuskon opetus on aivopesua. Sen verran toivoisin muutosta, että koulussa uskonnon opetus alkaisi vasta ala-asteen loppupuolella, jolloin oppilaiden ajattelu on jo kehittyneempää.
Jokaisella pitäisi olla sen verran kapasiteettia korviensa välissä, että pystyy itse arvioimaan, mikä on uskomisen arvoista ja mikä ei. Tähän koululaitoksen pitäisi muutenkin pyrkiä, eli oman ajattelun kehittämiseen.
Samoilla "aivopesun" kriteereillä avioituna esimerkiksi koulun historian opetus on kyseenalaista; sehän on aina kirjoitettu jostain näkökulmasta ja korostaen tiettyjä asioita. Minäkin olen lukenut vuodesta toiseen, kuinka Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja siihen on ollut uskominen, kun opettaja on muuten tarjonnut karttakeppiä.
Mistä me todella tiedämme, kuinka asiat ovat olleet satoja vuosia sitten, kun olemme eläneet vain muutaman vuosikymmenen? Ja vaikka olisimme eläneet aikojen alusta asti, olisimme nähneet, kokeneet ja tulkinneet vain ne asiat, jotka ovat osuneet omaan elinpiiriimme.
Mutta tämä tästä. Eläkää ihmiset hyvä elämä, mitä se kunkin kohdalla sitten tarkoittaa.