Mitä ilmeisimmin viittaat asiassa rikosoikeudelliseen tarkasteluun.
Näin on.
Urheiluhan kuuluu ns. sosiaaliadekvanssin piiriin eli teon (lähinnä sosiaaliseen ympäristöön) perustuvat piirteet toimivat vastuuvapausperusteena. Muussa tapauksessahan esim. nyrkkeilyotteluiden jälkeen olisi aina esitutkinnat pystyssä.
Näin on, mutta jääkiekkoon ei lähtökohtaisesti kuulu nyrkkeilyottelu.
Asiaa on myös lähestyttä ns. suostumusopilla, joskin tämä konstruktio on jäämässä hieman paitsioon.
Kyllä, mutta jääkiekossa suostumus koskee nähdäkseni lähinnä peliin olennaisesti kuuluvia taklaus, huitomis ja kampitus, -tilanteita, ei päähänlyöntejä.
Kuitenkin tämä Ben-Amor-tapaus osoitti sen, että aivan kaikki ei ole sallittua myöskään tällä perusteella.
Niinpä, mikä on aivan oikein.
Toiselta osin pitää sikäli paikkansa, että teon seurauksella tietenkin on vaikutusta rangaistuksen ankaruuteen. Kuitenkaan se ei ole ainoa määräävä tekijä. Myös teon vaarallisuudella on erittäin tärkeä rooli. Jokin teko, jonka seurauksen on toisen kuolema voi tuottaa huomattavasti pienemmän rangaistuksen (kuolemantuottamus) kuin teko, jossa toiselle ei aiheudu mitään seurausta (murhan yritys ampumalla aseella hieman ohi kohteesta).
Tiedät varmasti itsekin tuottamuksellisuuden ja tahallisuuden eron, mutta ampuma-aseella tai puukolla tehty " ohilaukaus " tuottaa ainakin Suomessa pääsääntöisesti aina ankaramman rangaistuksen kuin tuottamuksellisesti aiheutettu kuolemantuottamus. Tämä on kyllä jo valitettavasti offtopic tässä keskustelussa.
***
Itse aiheeseen sen voinee jo helposti sanoa, että todella linjatonta touhua, jossa huomattavasti oleellisempaa rangaistuksen määräämisissä on tämä "viestin anto" kuin tekojen arviointi sinällään. T: Ron Rolston, joka sai sakkoja kun ei vaihtanut pelaajaa pois kentältä.