Keskustelu näyttäisi olevan kuihtumaan päin, mutta jatkan niiltä osin kuin turinointi jäi kesken.
Vastaväittelijänä ompi varjo.
Minä ajan takaa sitä rationaalisuutta, tai irrationaalisuutta mistä minua syytetään.
Minä en ole syyttänyt sinua kummastakaan, koska ainakin oma pyrkimykseni on pikemminkin saada ymmärrystä omille ajatuskyhäelmilleni kuin osoittaa ketään irrationaaliseksi.
Sanot ettei homohäihin iskemiselle ole kelvollisia perusteita, siis rationaalisiako? Silti pidät minua irrationaalisena kun en hyväksy aktivistien toimintaperusteita rationaalisiksi?
Jaahas... Kun kirjoitin, ettei homohääiskuille ole rationaalisia perusteita, en arvannut sinun tiedustelevan koko homojen vastaisen aktivismin rationaalisuutta, jota kuitenkin ilmeisesti peräänkuulutat. Itse kommentoin vain iskuja aktivismin muotona, en aktivismia sinänsä. Iskut ovat minusta irrationaalisia, oli takana oleva ideologia mikä hyvänsä, koska Suomen kaltaisessa melko väkivallattomassa yhteiskunnassa ne nostattavat suurta vastustusta ja tekevät näin aktivistien ajamalle asialle enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Jos sen sijaan puhutaan esimerkiksi mielenosoituksin toteutettavasta homoaktivismista, niin sille voi olla olemassa rationaaliset perusteet siinä missä eläinaktivismillekin. Jos aktivismilla ajetaan takaa tiettyjen arvojen mukaisia asioita ja vastustetaan sellaista asiaa, joka on ristiriidassa näiden arvojen kanssa, on toiminta minusta periaatteessa rationaalista. Siis:
Otetaanpa esim-Erkki #1: Erkin mielestä perinteinen ydinperhe ja perinteiset sukupuoliroolit ovat yhteiskunnan peruspilari ja hänen arvoasteikossaan kärjessä. Erkki äkämystyy, kun eduskunta keskustelee homolaista, ja menee eduskuntatalon portaille jakamaan lehtisiä.
Jos samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröinnin mahdollistava laki vaarantaa Erkin ihanteet ja vastaavasti homoseksuaalien yksilönvapaus ei merkitse hänelle paljoakaan, hän toimii rationaalisesti. Hän ei sen sijaan toimi rationaalisesti, jos hänen vastustamallaan lailla ei ole ydinperheen ja sukupuoliroolien kannalta mitään merkitystä.
Mainittakoon toisena irrationaalisen aktivismin esimerkkinä, tällä kertaa todellisesta elämästä poimittuna, isoäitini, joka vastusti aktiivisesti ns. homolakia sillä perusteella, että sen johdosta Suomesta loppuu työvoima. Minusta hän ei toiminut rationaalisesti, koska homolain vaikutuksesta työvoiman loppumiseen ei ole näyttöä.
Samalla tavalla esim-Erkki #2, joka tässä olkoon eläinaktivisti, toimii rationaalisesti, jos hän vastustaa asiaa, joka todistettavasti on ristiriidassa hänen ihanteensa, tässä tapauksessa eläinten hyvinvoinnin kanssa. Jos kettutarhaus estää eläimen lajityypillisen käyttäytymisen ja tämä tulkitaan merkittäväksi eläimen hyvinvoinnin rajoittamiseksi, sen vastustaminen on rationaalista. Jos taas ketut köllöttelevät tyytyväisinä häkeissään kuin Ateenan vapaat miehet divaaneillaan, vastustaminen on irrationaalista. On kuitenkin näyttöä siitä, että häkki estää lajityypillisen käyttäytymisen, joten Erkki toimii minusta rationaalisesti.
Sellainen eläinaktivisti, joka käy OE:n mielenosoituksissa siksi, että pelkää kettujen pian murtautuvan ulos häkeistään ja lahtaavan kaikki, jotka eivät ole eläinaktivisteja, ei toimi rationaalisesti, koska tuollaisesta uhasta ei ole näyttöä. Samoin sellainen aktivisti, joka vastustaa lehmien lypsämistä, ei ole rationaalinen, koska lehmien lypsäminen (jos puhutaan vain lypsämisestä puuttumatta tuotanto-olosuhteisiin) ei haittaa niiden hyvinvointia.
Näiden esimerkkien mukaisesti rationaalinen aktivismi on toki irrationaalista silloin, jos vaadittu muutos on niin suuri, etteivät aktivistit itsekään ole valmiita kantamaan sen seurauksia. Tämä on kuitenkin varsin tulkinnanvarainen kohta, koska suurten muutosten seurauksia ei kukaan pystyy tarkoin määrittelemään.
Tämä toimintaperusteiden rationaalisuudesta. Aktivismi voi toki olla typerää myös silloin, kun toimintakeinot ovat sellaiset, että ne eivät edistä aktivistien ajamaa asiaa (esim. turkistarhaiskut).
