Minusta tämä asia ei ole niin mustavalkoinen, kuten tätä ketjua lukemalla saattaisi kuvitella. Ihmisiä kun on liikkeellä hyvin erilaisilla lähtökohdilla. Suomessa kun on esimerkiksi tarjolla paljon erilaista myyntityötä, jossa työn saamisen edellytyksenä on, että omistaa oman auton. Tällaisessa tilanteessa autoton saattaa joutua hankkimaan auton jos ja kun muunlaista työtä ei ole saatavilla. Koska auton ostaminen on 99% tapauksissa huono sijoitus rahallisesti, ottaa työntekijä tässä taloudellisen riskin jos työpaikka meneekin jostain syystä alta tai kilometrikorvauksista saatavat tulot ovat menoja pienemmät. Näin ollen oletus siitä, että työntekijällä on aina oma auto eikä kukaan koskaan osta autoa pelkästään työn takia on potaskaa. Jos auton työn takia ostanut sitten käyttää tuota kulkupeliä vapaa-aikanaan (mikä on kovasti luonnollista, koska käyttäminen on omistamiseen verrattuna halpaa), niin se ei tarkoita sitä, etteikö hän tulisi toimeen toisenlaisessa työssä ilman autoa kuten aikaisemminkin. Edellä kuvatussa tilanteessa työntekijän pitää hyvin tarkkaan laskea autoiluista hänelle tulevat kulut ja suhteuttaa ne niistä saatuihin tuloihin.
Jos edellä kuvatusta halutaan hakea worst case scenario, niin se voisi olla vaikka seuraava:
- Auton hankkiminen työn takia (käytetty á 10.000eur)
- Myyntityö kaupunkialueella (5000km/v satoja asiakaskäyntejä, ei päivärahoja koska asiakkaat työssäkäyntialueella.)
- Tulot (5000*0,45eur = 2250eur/v)
- Menot (Vakuutukset 1000,00eur/v, polttoaineet 1000,00eur/v, auton arvonalenema ensimmäinen vuosi 2000,00eur, verot+katsastukset ym. 250,00eur/v = 4250eur)
Oheisessa (tarkoituksella pyöristetyssä) laskutoimituksessa työssäkäyvä kuittaa ensimmäisenä vuotena 2000,00 euron tappion. Tappio on vielä suurempi mikäli jatkuva pätkäajo aiheuttaa autoon isompaa korjaustarvetta tai työkäyttöön on ostettu uusi auto käytetyn sijaan. Tällaisessa tilanteessa kilometrikorvauksen pitäisi olla tuplasti suurempi, jotta se kattaisi aiheutuneet kulut.
Otin tällaisen esimerkin ihan tarkoituksella, koska oman auton käytöstä voi myös tietyissä yhteyksissä joutua maksamaan mojovan summan tienaamisen sijaan. Suomessa on aika paljon tällaisia paikallisia myyntihenkilöitä jotka ajavat polttoainetta ja autoa kuluttavaa pätkäajoa, mutta kilometrejä kertyy verrattain vähän. Näissä tapauksissa myös riski auton rikkoutumisesta on merkittävä ja työntekijä kantaa sen riskin 100% itse. Osassa näistä työpaikoista voi myös tulla painetta työnantajan suunnassa, että millään vanhalla ruostekasalla näitä työmatkoja ei ole soveliasta tehdä. Olen itse käynyt työhaastatteluissa jossa työnantajat ovat mainostaneet kilometrikorvauksia palkan jatkeena (saat ajaa niin paljon kuin haluat jne.), mutta todellisuus on sitten jotain muuta.
Mutta kuten täällä on mainittu, niin kilometrikorvauksilla voi tehdä myös tiliä, jos olosuhteet ovat siihen otolliset. Kaikkein parhaiten tämä onnistuu jos voi ajaa pitkiä työmatkoja halvalla (pieni arvonalenema) ja vähän kuluttavalla autolla. Jos on vielä tee-se-itse-mies/nainen, niin 50.000km työajot menevät noin 0,20eur/km tai jopa alle. Myyntitöissä jakaisin autoilijat kolmeen kastiin a) ne jotka ajavat halvoilla autoilla ja maksimoivat kilometrikorvauksista saatavan hyödyn b) ne jotka ajavat uudehdoilla tavallisilla autoilla c) ne jotka ajavat premium autoilla. Nämä a-kastin autoilijat saattavat tienata jo verrattain pienillä kilometrimäärillä, koska kiinteät kulut ovat pienet. Samalla he kantavat muita suurempaa riskiä tien päälle jäämiseen tai onnettomuusriskiin. Kastin b-autoilijoita on määrällisesti eniten, mutta he joutuvat ajamaan melko paljon saadakseen korvauksista merkittävää rahallista hyötyä. Kastin c-autoilijoiden tapauksessa kilometrikorvauksista saatava rahamäärä ei välttämättä riitä edes kattamaan kuluja vaikka ajaisi tuon 50.000km vuodessa. Tärkein tekijä kilometrikorvauksista saatavassa hyödyssä on se, joutuuko auton työn takia erikseen ostamaan tai vanhan vaihtamaan uudempaan ja se minkälaisen auton ostaa/omistaa.
Yleensä paljon työn vuoksi ajavat tekevät myös tästä samasta syystä pitkää päivää (jotta sen ajamisen lisäksi ehtisivät tekemään niitä varsinaisia töitä). Kuten täällä on muutamaan kertaan mainittu tehdään tuo ajaminen usein omalla ajalla josta ei makseta palkkaa. Tämän takia monet näkevät kilometrikorvauksista saatavan mahdollisen ylimääräisen rahamäärän korvaavan edes osittain tätä ylityökorvausten puutetta. Näinhän asia ei saisi olla, mutta niin kauan kuin ainakin ylempiä toimihenkilöitä voidaan juoksuttaa ilmaisissa ylitöissä ympäri Suomea tämä asia voidaan näin nähdä. Jos mietitään tuota 50.000km vuodessa, niin se tekee 80km/h keskinopeudella noin 3h autossa istumista joka ainoa työpäivä. Jos tämä kaikki tehdään omalla ajalla, niin kuinka moni tätä on valmis tekemään ilman palkkaa ja omalla autolla 0,25eur/km korvauksella?
Tämä ehdotettu malli on ihan ok, jos samalla omalla ajalla tehtävät työmatka-ajot kielletään lailla tai niistä maksetaan asianmukaiset ylityökorvaukset.
Väärinkäytöksistä tulee mieleen vaikka sellainen, että työntekijä joka asuu Tampereella on töissä Helsinkiläisessä yrityksessä. Helsinkiläisellä työnantajalla on kuitenkin työmaa tai asiakas Tampereella jossa työntekijä käy vakituisesti töissä ja nostaa kilometrit molempiin suuntiin todellisuudessa matkaa koskaan taittamatta.