Espoo ja Rovaniemi mukaan Liigaan ja vähintään 5 lisäottelua kalenteriin. Lisää pelejä,lisää rahaa.
Pitäisi aika paljon kaventua budjettiero divarin kärjen ja liigan pohjan (tai edes jonkunlaisen minimiliigatason) välillä ettei se sarjatason vaihtuminen korkeampaan olisi myös todella suuri taloudellinen haaste divariseuralle. Vielä kun huomioidaan että trendi alkaa olla että joukkueet kasataan jo syksyllä, olisi sillä nousijalla käytännössä rekrypoolissa tippujajoukkueen pelaajat, jos niihinkään olisi varaa (todennäköisimmin ei, tai vähintään joutuisi pelaajakin luottamaan aika vahvasti että seuralta onnistuu kesän aikana varainkeruu siihen malliin että pystyy palkkaa maksamaan). Vaihtoehtona toki pelata divarijengillä ja -budjetilla pääsarjaa.
Eli mielestäsi eri maantieteellisten alueiden kiekko- ja urheilukulttuureja ei sovi vertailla keskenään? Miksi?Minun mielestäni NHL-liigaa ei pidä avata vaan se toimii sellaisenaan varsin hyvin. Edmontonissa on nyt vihdoin ja viimein annettu GM:lle potkut joten toivotaan että homma lähtee siellä hyvin rullaamaan. Nyt ollaan Suomessa ja puhutaan tuotteesta nimeltä Liiga. Emme ole ameriikassa emmekä puhu tuotteesta nimeltä NHL
Eli mielestäsi eri maantieteellisten alueiden kiekko- ja urheilukulttuureja ei sovi vertailla keskenään? Miksi?
Miksi tilanne on mielestäsi erilainen Suomessa?
Tuossa tapauksessa pelattaisiin siis divarin tulovirroilla huomattavan (liian) kalliilla joukkueella, jonka ainoa tähtäin on kevään nousukarsinnoissa (kuten toki avointen sarjojen aikana tavoite pitäisi joka jengillä ollakin, mutta taloudelliset realiteetit huomioiden olisi kaikilta paitsi siltä mahdolliselta nousijalta taloudellinen itsemurha ja nousijaltakin pirunmoinen riski tai vähintään söisi niiden velkojen maksu liigabudjettia pitkän tovin). Siinä nousijajengissä pitäisi kuitenkin olla sellaisten ok 3-4 ketjun ukkojen lisäksi pari ukkoa ketkä pystyvät tekemään suht varmoja maaleja myös liigajoukkuetta vastaan, ja näistä on kuitenkin kilpailua paljon isommalla budjetilla pyörivien seurojenkin toimesta. Toki maagisella skouttaamisella tasoittuisi erot, mutta aika nappihankintoja pitäisi divarijengin löytää ettei liigatason maalintekijä veisi yksin merkittävää osaa joukkueen pelaajabudjetista.Toisaalta jos joku divarijengi onnistuu nousemaan niin pakko siinä melkein jonkinlainen pohja kuitenkin olla pelaajiston suhteen. Tilanne on kuitenkin tuolloin todennäköisesti parempi kuin verrataan näihin kabinettinousuihin jossa joukkueetta piti alkaa "tyhjästä" rakentamaan liigatasoiseksi.
Mielenkiintoinen ajatus, jota voisi aluksi kokeilla Liigan kyljessä vaikka jonakin RedBullCupina. Selkeää malliahan Liigan ja Mestiksen väliin ei löydy johtuen rajoitetusta pelaajamäärästä, resursseista jne., joten virityksiä voisi tuotteistaa vaikka 2-3 kauden hankkeina?Nykyisillä 15 joukkueella pitäisi pelata ihan reilusti nelinkertainen sarja, jolloin jokaiselle tulisi 56 ottelua.
Oma suosikkivaihtoehtoni olisi seuraava (idea on oma, enkä tiedä tai jaksa kahlata ketjua, josko joku joku muukin on tämän keksinyt).
Nykyiset 15 liigajoukkuetta jatkavat liigassa pysyvinä joukkueina. Mestikselle annetaan 16. paikka siten, että Mestiksen mestari (korkeimmalla sijoituksella oleva nousemaan halukas mestisjoukkue) nousee liigaan. Tämän jälkeen pelataan aina siten, että liigassa ns. mestispaikalla pelannut joukkue karsii kauden jälkeen mestismestarin kanssa, jos kauden liigassa mestispaikalla pelannut joukkue ei ole selvinnyt vähintään sääliplayoffeihin. Jos taas selviää sääliplayoffeihin, joukkue saa automaattisesti jatkaa seuraavankin kauden liigassa. Vaikka usein kävisi niin, että mestisjoukkueeet tekisivät ranskalaisia visiittejä liigaan, uskoisin niiden kausien olevan mestisjoukkueiden kannattajille ikimuistoisia ja sen vuoksi katsojakeskiarvoltaan mestiskausia huomattavasti parempia, ja siten jopa taloudellisesti hyviä. Mestispaikalla liigassa pelaava joukkue tuskin sortuisi tyhjennysmyynteihin, koska kausi päättyisi aina joko liigan pudotuspeleihin tai karsintoihin, joissa olisi mahdollista säilyttää liigapaikka. Ja ehkä lisäporkkanana voisi olla, että jos mestispaikalla olevat joukkue selviää esim. kolme kertaa peräkkäin vähintään sääläreihin, joukkueelle tarjotaan mahdollisuus hakea pysyvä liigalisenssi.
16 joukkueen nelinkertainen sarja toisi myös nykyiset 60 peliä ja kaikki kierrokset pystyttäisiin haluttaessa pelaamaan ilman lepovuorolaisia, mikä varsinkin sarjan viimeisillä kierroksia toisi pienen lisämausteen kun taktikointimahdollisuudet vähenisivät.
Kyllä, juuri tuollaisen argumentin minäkin näen tässä lähes joka sivulla. Vaikka tällaista esitettäisiin, niin se olisi silti arviolta 73 kertaa parempi argumentti kuin nämä muut esitetyt ”mutku 90-luvulla kävi näin paljon jengiä hallilla”, ”mutku ysärillä SM-Liiga oli maailman toisiks kovin lätkäliiga”, ”saletisti taso paranee kun pudotetaan kolme huonointa pois (paitsi ei huonointa, vaan valikoidusti häntäpäästä) ja pudotetaan ottelumäärää 20 %, jengihän sekoaa ihan täysin ja hallit on ääriä myöten täynnä, aina”, ja mitähän kaikkea muuta tuubaa täältä on saanut lukea. Ilman ainuttakaan järkevää perustelua, eli ”mutku muutos!” -mentaliteetilla.Täällähän on vedetty todellinen ässä hihasta nykyjärjestelmän puolustukseksi; "Mutku änärissäkin"
Varmasti suurin ongelma on se, että kun sitä kiekkoa voi seurata kotisohvalta niin hiton paljon helpommin ja halvemmalla. Jengi pitäisi saada ymmärtämään se, että se jääkiekko - aivan kuten varmaan muutkin urheilulajit - on paljon parempaa paikan päällä kuin siitä sohvalta katsottuna. Mikä se keino on, en osaa sanoa, mutta tuohon kohtaan tässä pitäisi nimenomaan paneutua. Tavalla tai toisella se porukka pitää saada takaisin hallille sen sijaan että mietitään pelataanko tässä kuussa 4 vai 5 kotiottelua. Ja kyllä, 30 kotiottelua 6 kuukaudessa tarkoittaa 5 per kuukausi. Jokainen aivot omaava ymmärtää, että puhutaan mitättömästä määrästä, mikäli matseja halutaan esim. 4 kpl kauteen vähemmän eli 2 kotiottelua per seura. Ja mitä tulee otteluiden laatuun tai tasoon, niin se on pitkälti jokaisen joukkueen päätettävissä, minkälaista viihdettä kansalle halutaan tarjota. Suomessa on vähän tylsä mentaliteetti tämän suhteen, kun halutaan mennä puolustus edellä. Jokainen joukkue edes NHL:ssä ei jaksa painaa jokaista runkosarjan matsia sata lasissa, mutta silti kansa löytää tiensä hallille. En tiedä minkälainen meininki siellä on geoblokkauksen suhteen, eli voiko ”kotiotteluita” katsoa tv:stä vai ei, mutta ainakin siellä hallilla on aivan uskomaton määrä menoa ja meininkiä Suomeen verrattuna. Toki tämä mielipide tulee yhden ottelun kokemuksella n. 13 vuoden takaa Vancouverista, mutta se ottelutapahtuma oli aivan erilainen kuin esim. Helsingissä; välillä tuntui että jääkiekko on sivuosassa, vaikka paikalliset melko fanaattisia kiekkoihmisiä ovatkin.Totta tuokin. Mitä tälle yleisökadolle voi tehdä? Sen pitäisi kuitenkin tapahtua jääkiekon avulla, jos otteluihin lähdetään mielummin syömään ravintolaan vaihtuvasta menusta kansainvälistä ruokaa, ja erätauolla kuuntelemaan paikallisen artistin esiintymistä. Kuin katsomaan jääkiekkoa, on kehityssuunta huono. Ja seurojen pitäisi yhdessä tuumin katkaista se kierre.
Pienilläkin muutoksilla Liigasta saisi hieman laadukkaamman ja peleistä tasokkaampia. Kautta voisi hieman pidentää alkupäästä siten, että kausi alkaisi jo syyskuun ensimmäisellä viikolla ja loppuisi nykyistä viikkoa myöhemmin. EHT-turnausten aikana joukkueilla olisi viikon tauko, joita olisi kaudessa yhteensä kolme.
Mulle suurin ongelma ei ole hinta, vaan se, että jokaisessa hallissa on useita paikkoja, joista pelin näkee aika huonosti. Ei ole toki yllättävää, että minä JYP-kannattajana tämän otan esille, koska JYPin nykyhallissa tilanne on ehkä liigan huonoin. Tolppien takana seisomisesta en jaksa enää edes puhua, kun niistä tietää kaikki, mutta myös 2-3 alinta riviä ovat varsin nihkeitä paikkoja seurata kenttätapahtumia. Ja tästä muodostuu suuri ongelma siksi, että pienen kapasiteetin vuoksi paikkoja on usein jäljellä vain näille huonoimmille paikoille. Minä lähden kuitenkin hallille katsomaan peliä ja nauttimaan tunnelmasta. Pelkkä tunnelma ei riitä, jos koen, että kotisohvalla olisin nähnyt pelitapahtumat huomattavasti paremmin.Varmasti suurin ongelma on se, että kun sitä kiekkoa voi seurata kotisohvalta niin hiton paljon helpommin ja halvemmalla. Jengi pitäisi saada ymmärtämään se, että se jääkiekko - aivan kuten varmaan muutkin urheilulajit - on paljon parempaa paikan päällä kuin siitä sohvalta katsottuna. Mikä se keino on, en osaa sanoa, mutta tuohon kohtaan tässä pitäisi nimenomaan paneutua. Tavalla tai toisella se porukka pitää saada takaisin hallille sen sijaan että mietitään pelataanko tässä kuussa 4 vai 5 kotiottelua. Ja kyllä, 30 kotiottelua 6 kuukaudessa tarkoittaa 5 per kuukausi. Jokainen aivot omaava ymmärtää, että puhutaan mitättömästä määrästä, mikäli matseja halutaan esim. 4 kpl kauteen vähemmän eli 2 kotiottelua per seura. Ja mitä tulee otteluiden laatuun tai tasoon, niin se on pitkälti jokaisen joukkueen päätettävissä, minkälaista viihdettä kansalle halutaan tarjota. Suomessa on vähän tylsä mentaliteetti tämän suhteen, kun halutaan mennä puolustus edellä. Jokainen joukkue edes NHL:ssä ei jaksa painaa jokaista runkosarjan matsia sata lasissa, mutta silti kansa löytää tiensä hallille. En tiedä minkälainen meininki siellä on geoblokkauksen suhteen, eli voiko ”kotiotteluita” katsoa tv:stä vai ei, mutta ainakin siellä hallilla on aivan uskomaton määrä menoa ja meininkiä Suomeen verrattuna. Toki tämä mielipide tulee yhden ottelun kokemuksella n. 13 vuoden takaa Vancouverista, mutta se ottelutapahtuma oli aivan erilainen kuin esim. Helsingissä; välillä tuntui että jääkiekko on sivuosassa, vaikka paikalliset melko fanaattisia kiekkoihmisiä ovatkin.
En siis edelleenkään lähtisi vertaamaan suoraan NHL:ään, vaikkakin tuon sen toisinaan esille. Mutta ehkä sieltä voidaan yrittää löytää jotain reseptejä, joilla homma saadaan toimimaan paremmin myös Suomessa.
Tämän kevään seitsemäs finaali pelataan (tarvittaessa) 4.5.Kun kerta syyskaudella yleisö ei perinteisesti löydä halleille, niin eikö silloin voitaisi pelata vähemmän pelejä? Syyskauden ”pelaamattomat” pelit jatkaisi sitten kevätkautta pitemmälle.
Mikä olisi sinun mielestäsi tällaisessa järjestelyssä runkosarjan merkitys ylipäätään? Mikä olisi yksittäisen runkosarjaottelun merkitys? Minä luulen, että runkosarjan merkitys saataisiin hienosti nollattua, jos tuollainen esittämäsi kaikki pelaa pudotuspelejä -malli astuisi voimaan. Voin myös kuvitella, että yleisön kannalta tuollainen panokseton runkosarja ei olisi ihan parasta viihdettä. Mielestäni runkosarjan merkitystä pitäisi entisestään korostaa, ei laskea. Toki olen saanut lukea tältä palstalta, että tärkeintä on oman joukkueen näkeminen. Vastustajasta ja panoksesta ei niin väliä, että sillä lailla tällä lailla.Viimeistään, jos/kun Jokerit palaa muodossa tai toisessa Liigaan, ja joukkuemäärä on silloin 16, nelinkertaisen sarjan (4 x 15 ottelua) pelaaminen olisi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto. Ja sitten vaikka kaikki joukkueet mukaan pudotuspeleihin (1-16, 2-15 jne.).