Olen miettinyt, mitkä ovat nykyisen ns. suljetun sarjajärjestelmän edut valtakunnallisesti verrattuna pelillisesti avoimeen sarjajärjestelmään, jos molemmissa pystyttäisiin operoimaan samoilla yhteen lasketuilla budjeteilla? Eli jos sarjajärjestelmä olisi esimerkiksi 12+12 joukkuetta niin nämä joukkueet pyörittäisivät toimintaansa samalla rahamäärällä kuin nykyiset Liiga joukkueet ja Mestiksen 9 suurinta jengiä.
Jos nykyisessä tilanteessa Liiga joukkue joutuisi kauden päätteeksi Mestikseen, niin toimintaa pitäisi luultavasti siinä määrin alkaa ajamaan alas, että työpaikkoja katoaisi ja olemassa oleva sidosryhmien verkosto hajoaisi. Mitä luultavimmin tilalle nouseva Mestis seura ei pysty yhden kesän aikana rakentamaan samanlaista verkostoa tilalle (ja jos silläkin on uhkana, että seuraavana keväänä voi tippua, niin ei välttämättä ole edes halua investoida siinä määrin pidemmälle tulevaisuuteen) ja tällä tavalla ajateltuna Suomikiekolla (jos sitä ajatellaan nyt kokonaisuutena) ei olisi syksyllä samanlaisia valmiuksia, kuin sillä oli edellisenä keväänä. Vaikka muutos ensimmäisellä kerralla voisi olla hyvinkin rajallinen, koko kokonaisuuteen nähden, niin vaikutus olisi siitä eteenpäinkin vain korruptoiva ja veisi enemmän lyhyen tähtäimen tekemiseen, pitkän tähtäimen tekemisen kustannuksella. Ja vaikka me ollaan jääkiekossa suurvalta, niin kansakuntana me ollaan aika pieni, joten en tiedä onko meillä varaa olla tekemättä asioita pidemmällä tähtäimellä? Ei mikään automaatio toki ole, mutta tuossa olisi myös aina se houkutus "yli varojen elämiseen" läsnä, kun halutaan kaikin käytettävissä olevin keinoin säilyttää se oma paikka. Ja eikö se myös tietyllä tavalla jopa kuuluisi siihen "kilpailullisuuden filosofiaan", että "jätetään kaikki jäälle"? Seurauksena sitten konkursseja, jotka eivät millään tavalla auta meidän kiekkoa.
Ja jos tätä junnujen kehityksen näkökulmasta haluaa katsoa (minkä otit kanssa jossain viestissä esiin), niin nykyisessä järjestelmässä junnuillakin on käytännössä 15 vakaata organisaatiota, ympäri Suomea, josta sitten voi lähteä ponnistamaan seuraavalle tasolle. Jos juniori esim. koulut ja kaiken muunkin elämän sovittaa vaikka Vaasaan, niin hänen ei tarvitse seuraavana kesänä alkaa miettimään, että pitäisikö se sitten seuraavaksi sovittaa koulut yms. vaikka Keuruulle. Juniori voi siis helpommin keskittyä pelkkään pelaamiseen ja jättää rutiinit taustalle pyörimään tasaisella tahdilla, kun ne on kertaalleen saatu järjestettyä. Muistelisin, että aikoinaan esim. NHL:ään ponnistettiin nimenomaan suurempien keskusten joukkueista ja voisiko siinäkin yhtenä syynä ollut tämä, että näissä joukkueissa on voinut todennäköisemmin keskittyä vain pelaamiseen? Kait se juniorille on parempi, että Suomesta löytyisi se noin 15 organisaatiota, josta ponnistaa ulkomaille, kuin vain tyyliin neljä tai viisi?
