Tuossa olikin aiemmin yksi esimerkki (koska en jaksanut käydä jokaista joukkuetta läpi menestyshistorioineen yms.) Suomi-sarjan välierävaiheeseen päässeestä joukkueesta, ja miltä tuo budjetti näyttää. Oletettavasti muista oy-muotoisista seuroista löytäisi parhaimmillaankin saman suuruusluokan tietoja. Kun seura operoi 150k€ liikevaihdolla, niin ensin tarvitaan pääomitusta, jotta saadaan runtattua se 200k€ c-osake taseeseen. Tämä on siis se minimitaso, jota ei voi vain kikkailla kirjanpitoon. 5 vuoden koroton laina tietäisi 40k€ vuotuista lyhennystä, 27 % liikevaihdosta. Vieläkö kuulostaa helpolta? Tuon verran siis pitäisi lisätä liikevaihtoa pelkästään pysyäkseen alimmalla portaalla. Tai joku porho / sponsori työntämään lisää pääomaa kassaan.
Kun joukkue nousee ylempään sarjaan pitäisi saada revittyä tavalla tai toisella 300k€ lisää jostain. Viiden vuoden korottomalla lainalla tuo tekisi 60k€ vuodessa. 40 % lisää liikevaihtoa. Ylempään sarjaan tarvitaan toki myös isompaa pelaajabudjettia ja ehkä vähän enemmän panostusta ottelutapahtumiin. Pudotus alemmalle tasolle muuttaisi jälleen kaiken, kun iso osa joukkueesta menisi vaihtoon budjetin pienentyessä. Tietenkin jos yleisölle pystytään myymään korkeammat lippuhinnat sarjatasosta riippumatta niin ongelma pienenee. Kuinka moni sitten olisi valmis maksamaan 10€ sen vanhan 5€ sijaan lipuista? Kuinka moni sponsori olisi valmis lisäämään tukeaan seuralle samalla näkyvyydellä?
Osakejärjestelmä on mielestäni hyvä alku. Mutta vain alku. Seuroille jää hurjasti petrattavaa, että liikevaihto saadaan pysyvästi paremmalle tasolle ilman suuria riskejä. Samalla maksava yleisö pitää saada tottumaan kalliimpiin lippuihin.
Koko viesti ansiokasta pohdintaa. En tiedä olenko pessimisti tai jotain, mutta en näe tuon kuvion johtavan vain positiiviseen tulokseen. Tuossa mallissa rahalla mennään pitkälle. Maksetaan se uusi osake. Lyödään rahat riittävän laadukkaisiin pelaajiin. Panostetaan rahalla organisaatioon. Tämä kaikki kuulostaa pikavoittojen haulta. Ei Suomessa nykyisellään ole mielestäni lähellekään sitä määrää taloudellisesti vakaita seuroja, että tuo ehdotettu malli toimi ilman ulkopuolelta pumpattavaa rahaa. Vaikea myöskään nähdä, että parissa vuodessa seurat ehtisivät niin paljon toimintaansa kehittämään. Tuossa katetaan pöytä kaikenlaisille
doereille, jotka isolla rahalla lähtevät tekemään maailmanluokan showta. Parhaassa tapauksessa kupla kestää mestaruuteen tai pariin asti. Lopulta
doerin itsensä jo hylättyä uppoavan laivan hautaavat muut velkaiseksi konkurssipesäksi ajetun, mahdollisesti hyvinkin pitkän historian omaavan seuran. Koripallosta Suomessa voi katsoa esimerkkejä.
Tavoite on muutenkin järjettömän kunnianhimoinen. Pitäisin jopa utopistisena. Talous on se itsestäänselvin syy. Mistä se raha tulee? Suomen markkina on rajallinen. Urheilu on vain yksi viihteen muoto. Jääkiekko vain yksi, joskin suurin osa sitä. Oletetaanko tässä, että katsojien määrä räjähtää niin suuresti, että lipputulot kasvata ja näkyvyyden myötä uusia sponsoreita tulee ovista ja ikkunoista? Onko tämän skenaarion toteutumiselle yhtäkään uskottavaa syytä? Sitä vastaan on kyllä. Liigan yleisömääriä koskevissa keskusteluissa yhtenä syynä nousee toistuvista esiin jääkiekon tarjonnan lisääntyminen. Ns. "Pelejä on liikaa" ajattelu. Oletetaanko tässä nyt, että osa Liigan seuraajista luopuu Liigan seuraamisesta ja siirtyy seuraamaan Mestistä ja/tai Suomisarjaa? Vai oletetaanko tässä, että Suomesta löytyy jostakin merkittävästi lisää jääkiekon seuraajia? Vai oletetaanko tässä, että "liikaa jääkiekkoa" on syynä laskeville yleisömäärille paskapuhetta ja yht'äkkiä enemmän merkityksellisiä pelejä ei olekaan liikaa, vaan kaikki seuraavat kaikkia otteluita innoissaan? Onko missään ikinä toinen tai kolmas sarjataso oikeasti ollut kiinnostava kohde sponsoreille tai katsojille verattuna pääsarjaan? Voi olla, mutta itse en ole ikinä moisesta kuullut. Jopa paljon ihaillussa Ruotsissa rahan kerääntyminen pääsarjaan laajentaa eroa SHL:n ja Allsvenskanin välillä.
Aivan varmasti lajifanaatikkoja ja suurimpia urheiluromantikkoja kiehtoo kolmitasoinen avoin sarja nousuineen ja laskuineen. Mutta satunnaiskatsojat päätyvät pääosin pääsarjamatseihin. TV-rahat (ja sponsorit) menevät sinne, missä katsojat ovat. Eivät TV-yhtiöt maksa Liigalle hyvää hyvyyttään. Oletetaanko näissä "a- ja b-sarja saman tv-sopimuksen alle" ehdotuksissa siis sitä, että Liiga (tai a-sarja, taimikälie) maksaa osuuden omistaan B-sarjaan? Millä yhtälöllä päädytään johtopäätökseen, että lajin lippulaivan heikentäminen on itse asiassa positiivista? Vai onko Suomessa riittävästi lajiniiloja, jotta useampi nykyisin Mestiksessä tai Suomisarjassa pelaava seura kykenee suurin piirtein tuplaamaan liikevaihtonsa ja kehittymään ammatimaisiksi organisaatioiksi vain koska sarja on auki?
Jotenkin tuntuu, että moni antaa tässä keskustelussa rahallista arvoa urheiluromantiikalle. Arvoa, jota sillä ei ole niin merkittävästi ollut enää toviin.