BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Tarkoitin siis Matrixin tyylistä orjuuttavaa virtuaalitodellisuutta jossa meille ihmisille on luotu todellisuus johon olemme tyytyväisiä mutta tosiasiassa emme hallitse kohtaloamme tai edes tiedosta fyysistä ympäristöämme.

Itse veit ajatuksen eri raiteille mutta allekirjoitan filosofiasi. Pakko ei tietenkään ole huijata ja kusettaa menestyäkseen, mutta monesti se auttaa.
Mikäli eläisimme jossain ulkoa johdetussa todellisuudessa, niin sen muurit murtuisivat kyllä hyvinkin nopeasti. Toki uskoo ne ihmiset hullumpiinkin asioihin, kuten yhteen pedofiiliin, sekä aasilla ratsastajaan.

Enkä minä toki kannusta ketään huijaamaan, vituttaa vaan itseä, kun olen niin nössö, etten (huom. tämä on fiktiivinen kärjistys) uskalla vetää tuolla kuoropoikia perseeseen ja päästä pälkähästä jonkun kirkon varjolla ja nauraa partaani. En tosin saa seksuaalisia fiboja lapsista, jos nyt joku tätä pelkää. Tarkoitan ennemmin sitä asennetta, että hällä väliä, kun ihan oikeasti millään ei ole mitään merkitystä ja se ettei ole on se karu totuus. Niin kauan kuin meillä ei ole kuolemanrangaistusta käytössä, millä voi sen ainoan mitä omaa, menettää, niin kusessa me ollaan.

Hullut toki luulee että jotain muutakin on, mutta mitä enemmän ateismi yleistyy, niin sitä enemmän myös yleistyy ajatusmalli, ettei ole mitään syytä pidätellä itseään. Että orgiat pystyyn vaan, koska se on ihan se ja sama, oma nautinto on tärkeintä, kaikki muu on hällä väliä, ellei se kirpase heti huomenna, ylihuomenna voi jo olla liian myöhäistä muutoinkin.

Tavallaan edes jossain määrin piti aiemmin ajatella tulevaa, kun se oma elinikä riippui varsin vahvasti jälkipolvista ja niille piti sitten jättää edes jotkin mahdollisuudet toimia. Nyt kun tämäkin asia on jo käytännössä ratkaistu, ilman että tarvitsee miettiä mitään, niin helppo se on pistää paikat palamaan, ilman mitään tunnontuskia. Eläkööt ne muut sitten sillä mitä jää jäljelle, ei kiinnosta minua, kun en ole täällä sitä näkemässä.
 
Viimeksi muokattu:
"Montako kertaa Kunyk on tällä kaudella mahtunut EHT:lle mukaan? Ei kertaakaan." -VapaaehtoisGM perustelee Kerhon osiossa miksi Kunyk on huonompi pelaaja kuin Paajanen.

teppana

Jäsen
Mikäli eläisimme jossain ulkoa johdetussa todellisuudessa, niin sen muurit murtuisivat kyllä hyvinkin nopeasti. Toki uskoo ne ihmiset hullumpiinkin asioihin, kuten yhteen pedofiiliin, sekä aasilla ratsastajaan.

Enkä minä toki kannusta ketään huijaamaan, vituttaa vaan itseä, kun olen niin nössö, etten (huom. tämä on fiktiivinen kärjistys) uskalla vetää tuolla kuoropoikia perseeseen ja päästä pälkähästä jonkun kirkon varjolla ja nauraa partaani. En tosin saa seksuaalisia fiboja lapsista, jos nyt joku tätä pelkää. Tarkoitan ennemmin sitä asennetta, että hällä väliä, kun ihan oikeasti millään ei ole mitään merkitystä ja se ettei ole on se karu totuus. Niin kauan kuin meillä ei ole kuolemanrangaistusta käytössä, millä voi sen ainoan mitä omaa, menettää, niin kusessa me ollaan.

Hullut toki luulee että jotain muutakin on, mutta mitä enemmän ateismi yleistyy, niin sitä enemmän myös yleistyy ajatusmalli, ettei ole mitään syytä pidätellä itseään. Että orgiat pystyyn vaan, koska se on ihan se ja sama, oma nautinto on tärkeintä, kaikki muu on hällä väliä, ellei se kirpase heti huomenna, ylihuomenna voi jo olla liian myöhäistä muutoinkin.
Niin, tässä ketjussahan on tarkoitus pohtia filosofisia asioita ja tämä virtuaalitodellisuudessa eläminen tietenkin oli juuri sitä. Se, onko pohdinta meidän todellisuutta ei ole oleellista. En siis itse usko että elämme koneiden ylläpitämässä orjuuttavassa virtuaalitodellisuudessa. Pohdiskelin vain että jos näin olisi, mitä merkitystä sillä olisi meille?

Mutta näin pähkinänkuoressa sinun ajatuksiisi, olen samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella että moraalisen kunnian rajoissa tulee toimia. Tavoittelun arvoinen elämäntapa on mielestäni "tee mitä haluat mutta älä vahingoita muita".
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Niin, tässä ketjussahan on tarkoitus pohtia filosofisia asioita ja tämä virtuaalitodellisuudessa eläminen tietenkin oli juuri sitä. Se, onko pohdinta meidän todellisuutta ei ole oleellista. En siis itse usko että elämme koneiden ylläpitämässä orjuuttavassa virtuaalitodellisuudessa. Pohdiskelin vain että jos näin olisi, mitä merkitystä sillä olisi meille?

Mutta näin pähkinänkuoressa sinun ajatuksiisi, olen samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella että moraalisen kunnian rajoissa tulee toimia. Tavoittelun arvoinen elämäntapa on mielestäni "tee mitä haluat mutta älä vahingoita muita".
Kyllä ymmärrän mitä pohdit, ehkä olisi pitänyt vastata vähän vielä pohtivammin. Ei, sillä ei olisi mitään merkitystä meille, ellei meidän tulevaisuus voi jotenkin parantua sillä, että teemme jotenkin oikein. Tavallaan siis Matrixissa(kin) sen moraalinen voittaja oli itseasiassa se jamppa joka läks pihville. Kun et voi oikeasti asioihin vaikuttaa, tai no aina voi alkaa presidentiksi, tai mielellään diktaattoriksi, niin se autuus ja yltäkylläisyys on hyviä vaihtoehtoja.

Minusta on oikeastaan parempaa pohdintaa se, että miksi ei vetästä niitä huumeita, kuten joku Hollywood tähti parhaimmillaan? Tällein muka teinisti voisi todeta, että "mitä vitun välii?". Niinpä, mitä väliä?
 
"Montako kertaa Kunyk on tällä kaudella mahtunut EHT:lle mukaan? Ei kertaakaan." -VapaaehtoisGM perustelee Kerhon osiossa miksi Kunyk on huonompi pelaaja kuin Paajanen.

Byvajet

Jäsen
Oletteko miettineet tarkemmin onko sillä mitään väliä elämmekö virtuaalimaailmassa vai emme
Jos laajentaa virtuaalitodellisuuden määritelmää ja punnitsee asiaa psykologisesti, niin me elämme virtuaalitodellisuudessa, mikä johtuu aivojen muokkautuvuudesta.

Ihmisen kehityksessä on valtava merkitys sillä, millaisiin oloihin hän syntyy ja millaisissa oloissa hän kasvaa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat erilaiset herkkyyskaudet, jolloin peruskäsitykset maailmasta muotoutuvat. Kasvuympäristöstä ja monista hienovireisistä sattumista riippuu, millaisen peruskäsityksen maailmasta luomme.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi omaa sisäistä maailmaansa on muokata. Samaan aikaan suojelemme itseämme vieraalta, koska se on pelottavaa ja uhkaa perusturvallisuuttamme. Siksi rupeamme toistamaan jo omaksumaamme, jolloin aivojen mallit vain vahvistuvat ja harha syvenee.

Lopputuloksena on se, että käytännössä jokainen aikuinen elää jonkinlaisessa harhassa.

Nämä keskustelufoorumit ovat malliesimerkki siitä, kuinka kiivaasti puolustamme harhoja, jotka olemme luoneet. Oikeisto vastaan vasemmisto, maaseutu vastaan kaupunki, konservatiivisuus vastaan liberaalsuus, Venäjä-vastaisuus vastaan Venäjä-myönteisyys.

500-1000 vuoden päästä ihmisen perimä on käytännössä samanlainen kuin nyt, mutta harha on erilainen. Palkkatyöstä ja kilpailuyhteiskunnasta on ehkä luovuttu ja koneet tekevät työt, ehkä ajattelunkin. Sen ajan ihmisellä on taas oma harhansa.

Harha myös riippuu siitä, mitä eläinlajia kukin sattuu edustamaan. Ketulle maailma on erilainen kuin ihmiselle. Hyönteiset näkevät värejä, joita me emme näe.

Jos ei usko Jumalaan, joka on kaiken mitta, ei ole myöskään todellisuutta. Ei muuta todellisuutta kuin tämä itse luomamme harhainen todellisuus, jota kiivaasti puolustamme. Tämä ei missään nimessä ole totta, koska ihmisen kokemus ei ole toden mitta vaan ainoastaan subjektiivinen tulkinta, joten tämä on virtuaalitodellisuutta.
 
”Espoon kaupunki etsii Espoo Innovation Gardenin innovaatioekosysteemin orkesterointiin tiimin vetäjää. Tehtävänä olisi törmäyttää ja verkottaa sekä ymmärtää startupien kasvupolun eri vaiheet.”

teppana

Jäsen
Kyllä ymmärrän mitä pohdit, ehkä olisi pitänyt vastata vähän vielä pohtivammin. Ei, sillä ei olisi mitään merkitystä meille, ellei meidän tulevaisuus voi jotenkin parantua sillä, että teemme jotenkin oikein. Tavallaan siis Matrixissa(kin) sen moraalinen voittaja oli itseasiassa se jamppa joka läks pihville. Kun et voi oikeasti asioihin vaikuttaa, tai no aina voi alkaa presidentiksi, tai mielellään diktaattoriksi, niin se autuus ja yltäkylläisyys on hyviä vaihtoehtoja.

Minusta on oikeastaan parempaa pohdintaa se, että miksi ei vetästä niitä huumeita, kuten joku Hollywood tähti parhaimmillaan? Tällein muka teinisti voisi todeta, että "mitä vitun välii?". Niinpä, mitä väliä?
Jep, Cypher (vai mikälie kaverin nimi olikaan) oli oikeilla jäljillä. Tosin hän kyllä saattoi muita ihmisiä vakavaan vaaraan oman toiminnan takia, eli siinä mielessä ei hyväksyttävää. Mutta takaisin vain vetämään sitä pihviä jos mahdollista.

Noihin huumeisiin voi vain sanoa että miksipä tosiaan ei. Suurin syy kai se, että useimmat mielihyvää tuottavat aineet aiheuttavat kovan riippuvuuden joka sitten hallitsee elämää siinä määrin että elämänlaatu laskee surkeaksi. Jos pelkästään viinaa vetämällä saisi elämästä parhaat kiksit niin juopot ei koskaan itseään tappaisi.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Jep, Cypher (vai mikälie kaverin nimi olikaan) oli oikeilla jäljillä. Tosin hän kyllä saattoi muita ihmisiä vakavaan vaaraan oman toiminnan takia, eli siinä mielessä ei hyväksyttävää. Mutta takaisin vain vetämään sitä pihviä jos mahdollista.

Noihin huumeisiin voi vain sanoa että miksipä tosiaan ei. Suurin syy kai se, että useimmat mielihyvää tuottavat aineet aiheuttavat kovan riippuvuuden joka sitten hallitsee elämää siinä määrin että elämänlaatu laskee surkeaksi. Jos pelkästään viinaa vetämällä saisi elämästä parhaat kiksit niin juopot ei koskaan itseään tappaisi.
Tavallaan kyllä, mutta useimmitenhan tämäkin johtuu enemmänkin siitä, ettei se raha riitä siihen juomiseen ja vaimokin jättää. Hollywood starat menee vähäks aikaa katkolle ja jatkaa vain. Toki siis alkoholi ja muut huumeet on vittumaisia. Mutta toisaalta taas noita oikein kunnolla örveltäneitä löytyy maailmasta aika paljon tuolta rokin puolelta ja niissä lähinnä hengissä on ne, jotka on tienanneet ja menestyneet tarpeeksi. Sitten ne joilla on vikaa päässä jo lähtökohtaisesti kai sortuu muihin ratkaisuihin ja niissä ne huumeet ja alkoholi on pahentava tekijä.

Hauskaa pohdintaahan tämä on, tai no hauskaa ja hauskaa. Me nyt vaan ollaan sellasia pieruja saharassa tässä maailmankaikkeudessa, että ihan se ja sama mitä me tehdään. Pitää vaan ottaa elämästä kaikki irti, sääli että noi kuumat kissat ei koskaan ole tajunneet samaa ja antaneet enempää piparia.

Mitä tulee tuohon Matrixiin, tai oikeaankin elämään, niin kuinka väärin se määrätyllä tavalla onkaan, niin ihmisten saattaminen vaaraan, tappaminen jne. eivät ole millään tavalla enemmän oikein tai väärin. Kun ei ole mitään moraalia olemassakaan. On vain iso kasa tiedostavia ihmisiä (ehkä) ja näiden keskenään sopimat säännöt. Suomihan on jo tässä asiassa ihan kärkeä, kun ollaan päädytty siihen että uhrin asema on alempi kuin pahantekijän. Tämä tie johtaa tuhoon. Onneksi en ole sitä loppua näkemässä ja jos olenkin, niin on ruokavarastot yms. valmiina. Miksi, koska mulla on vaan tää elämä menetettävänä.
 
"Montako kertaa Kunyk on tällä kaudella mahtunut EHT:lle mukaan? Ei kertaakaan." -VapaaehtoisGM perustelee Kerhon osiossa miksi Kunyk on huonompi pelaaja kuin Paajanen.

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos laajentaa virtuaalitodellisuuden määritelmää ja punnitsee asiaa psykologisesti, niin me elämme virtuaalitodellisuudessa, mikä johtuu aivojen muokkautuvuudesta.

Ihmisen kehityksessä on valtava merkitys sillä, millaisiin oloihin hän syntyy ja millaisissa oloissa hän kasvaa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat erilaiset herkkyyskaudet, jolloin peruskäsitykset maailmasta muotoutuvat. Kasvuympäristöstä ja monista hienovireisistä sattumista riippuu, millaisen peruskäsityksen maailmasta luomme.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi omaa sisäistä maailmaansa on muokata. Samaan aikaan suojelemme itseämme vieraalta, koska se on pelottavaa ja uhkaa perusturvallisuuttamme. Siksi rupeamme toistamaan jo omaksumaamme, jolloin aivojen mallit vain vahvistuvat ja harha syvenee.

Lopputuloksena on se, että käytännössä jokainen aikuinen elää jonkinlaisessa harhassa.

Nämä keskustelufoorumit ovat malliesimerkki siitä, kuinka kiivaasti puolustamme harhoja, jotka olemme luoneet. Oikeisto vastaan vasemmisto, maaseutu vastaan kaupunki, konservatiivisuus vastaan liberaalsuus, Venäjä-vastaisuus vastaan Venäjä-myönteisyys.

500-1000 vuoden päästä ihmisen perimä on käytännössä samanlainen kuin nyt, mutta harha on erilainen. Palkkatyöstä ja kilpailuyhteiskunnasta on ehkä luovuttu ja koneet tekevät työt, ehkä ajattelunkin. Sen ajan ihmisellä on taas oma harhansa.

Harha myös riippuu siitä, mitä eläinlajia kukin sattuu edustamaan. Ketulle maailma on erilainen kuin ihmiselle. Hyönteiset näkevät värejä, joita me emme näe.

Jos ei usko Jumalaan, joka on kaiken mitta, ei ole myöskään todellisuutta. Ei muuta todellisuutta kuin tämä itse luomamme harhainen todellisuus, jota kiivaasti puolustamme. Tämä ei missään nimessä ole totta, koska ihmisen kokemus ei ole toden mitta vaan ainoastaan subjektiivinen tulkinta, joten tämä on virtuaalitodellisuutta.
En ole sinällään eri mieltä asiasta. Eli kulttuurimme voi hyvinkin olla ohjelmoitua ja samoin sen kritiikki(tässä oletetussa maailmassa olemisemme on jo ohjelmoitu koodiimme). Eli sinä olet osa determinististä todellisuuttamme. En tiedä lohduttaako tämä sinua vai ei.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Virtuaalitodellisuus. Miten voisimme tietää elävämme virtuaalitodellisuudessa jos tämä olisi tilanne? Ja miten voisimme joutua tälläiseen tilanteeseen että koko ihmiskunta eläisi simuloinnissa? Ehkä ihmiskunta tuhosi itsensä tuhansia vuosia sitten syystä X ja elämme tuhoa edeltäviä vuosia yhä uudestaan ja uudestaan avaruusolentojen historiantutkijoiden toimesta? Tai tuhosta selvisi pieni joukko joiden jälkeläiset nyt tutkii tuhansia vuosia tuhon jälkeen jälkeenjääneiden tietojen perusteella luodun simulaation avulla tätä tuhoa? Tai olemme tuhansia vuosia eteenpäin olevassa museossa 2000-luvun ihmiset näyttelyn vetonaula? "Tule ja tutustu alku-internet ajan ihmisen elämään!"

Voisimmeko mistään tietää elävämme simuloinnissa?
 
"Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viho viimeinen"

B-Jacket

Jäsen
Virtuaalitodellisuus. Miten voisimme tietää elävämme virtuaalitodellisuudessa jos tämä olisi tilanne?
Se näyttäisi edellyttävän pääsyä virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle, johonkin sitä suurempaan ja sen ylittävään todellisuuteen, joka olisi tämän virtuaalimaailman perusta. Mitä tarkoitetaan ’meillä, jotka elävät jossain todellisuudessa’? Jos ’me’ viittaa virtuaalitodellisuuden hahmoihin, niin kaikki mitä kyseinen hahmo voi tietää on vain se todellisuus, missä hahmo on. Hahmo voi kysyä, onko ollut jotain minun virtuaalitodellisuuden ulkopuolella vaikuttanutta syytä, josta on seurannut tämä havaitsemani virtuaalitodellisuus? Kysymys tähtää tiedetyn todellisuuden ulkopuolelle, samalla vaatien ymmärrettävää vastausta. Mutta mikäli vastaus olisi ymmärrettävä, sen pitäisi olla sellainen, joka voidaan tietää, toisin sanoen vastauksen pitäisi löytyä virtuaalitodellisuuden sisältä, sillä se on kaiken ajattelun, kielen ja tiedon rajat. Kysymykseen on virtuaalihahmolle mahdotonta saada mielekästä vastausta, jos suunnilleen ymmärsin oikein mitä tarkoitit viestissä tietämisellä ja sillä, joka tietää (=’me’).
 

Undrafted

Jäsen
Tämähän lienee sopiva ketju kysymykselle, mitä miettinyt viime aikoina suht paljonkin. Ei ole omaa kokemusta, mutta erilaisia rikosjuttuja lukiessa miettinyt mihin vetäisin rajan ilmiannanko ystävän tai sukulaisen? Vaikenemisen kulttuurista eri aloilla ollut paljon puhetta, mutta siitäkään ei ole omaa kokemusta että olisin nähnyt rikoksia. Eri asteisia tyhmiä juttuja toki kuullut puhuttavan ihmisten selän takana.

Salaisinko henkirikoksen? Seksuaalirikoksen? Talousrikoksen? Olisiko vaikutusta voinko väitteeni todistaa vai en? Olen sen verran ikävä ihminen, että narauttaisin luultavimmin ystävän varsinkin jos minulla olisi todisteet vakavammasta rikoksesta. Poliisia tuskin kiinnostaisi perusliikennerikkomukset.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Mikä on kulttuurin arvo? Voiko kulttuurilla olla hintaa? Pitääkö yhteiskunnan tukea kulttuuria? Jos, niin millä keinoin? Voiko kestävää kulttuuria toteuttaa yleisen hyvinvoinnin ts. pahoinvoinnin kustannuksella? Jos, niin mikä kulttuurin sanoma silloin on?

Tuli tämmöisiä erilaisia kysymyksiä mieleeni, kun luin Veikkauksen rahoitustoimintaa koskevan artikkelin pelituottojen kutistumisen seurauksena. Ylen jutussa muutamakin henkilö, nimiä ei jäänyt Rosa Meriläistä lukuunottamatta mieleen, olivat huolissaan Veikkauksen rahoitusta saavien tahojen puolesta. Yritin olla tulkitsematta, mutta silti jäi pieni sivumaku siitä, että pelien aiheuttamat ongelmat olisivat toisarvoinen asia tuotoista saatavien tukieurojen rinnalla. Voin olla tietenkin väärässä. Toki rahoituksen turvaamista muilla keinoin toivottiin jopa ehkä vaadittiin samalla.

Onko Veikkauksen tukirahat ns. verirahoja. Mielestäni on. Kulttuuri (ei silti kaikki) on monella tavalla sivistyksen mittari ja osa yhteiskunnallista hyvinvointia. Veikkauksen pelit aiheuttavat merkittävää yhteiskunnallista pahoinvointia. Mielestäni hyvinvointia tuottavaa kulttuuria ei voi tuottaa eettisesti kestävästi peliriippuvaisten ja heidän lähipiiriensä pahoinvoinnilla. Tällä tavalla tuettu kulttuuri- ja kaikki muukin toiminta on osa peliriippuvaisten pahoinvointia.
Niin tässähän on kyse siitä, että Veikkaus toimii "tyhmyysverona" ihmisille ja sillä maksetaan rahaa urheiluseuroille, taiteilijoille ja muille. Sama ja parempi tilanne voitaisiin saada aikaan jos voitaisiin saada hyväntekeväisyydestä kannattavampaa ihmisille. Esim. laittamalla lahjoitukset hyväntekeväisyyteen verovapaiksi/verotuksessa vähennettäviksi. Varmasti verosuunnittelua harrastavat bisnesmiehet kiinnostuisivat enemmän asioista jos siitä olisi heille enemmän hyötyä. Toki menen ulkomuistista enkä ole varma menevätkö nykyään lahjoitukset verovähennyksiin.

Sinällään näen tietyllä tavalla tärkeänä, että kulttuuria tuetaan valtionkin toimesta. Kulttuuria ja taidetta syntyy toki myös ilman valtion/Veikkauksen apurahojakin. Silti ei pitäisi tehdä taiteen tekemisestä liian haastavaa taloudellisesti.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

T1971

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kolme kovaa
Tämähän lienee sopiva ketju kysymykselle, mitä miettinyt viime aikoina suht paljonkin. Ei ole omaa kokemusta, mutta erilaisia rikosjuttuja lukiessa miettinyt mihin vetäisin rajan ilmiannanko ystävän tai sukulaisen? Vaikenemisen kulttuurista eri aloilla ollut paljon puhetta, mutta siitäkään ei ole omaa kokemusta että olisin nähnyt rikoksia. Eri asteisia tyhmiä juttuja toki kuullut puhuttavan ihmisten selän takana.

Salaisinko henkirikoksen? Seksuaalirikoksen? Talousrikoksen? Olisiko vaikutusta voinko väitteeni todistaa vai en? Olen sen verran ikävä ihminen, että narauttaisin luultavimmin ystävän varsinkin jos minulla olisi todisteet vakavammasta rikoksesta. Poliisia tuskin kiinnostaisi perusliikennerikkomukset.
Jos tuollaisia boldaamiani kohtia joutuu "miettimään", niin ihmetellä täytyy. Joku liikennerikkomus tai veronkierto varmaan sellaisia, poislukien rattijuopumus. Voisitko tosiaan katsella itseäsi peilistä, kun jättäisit raiskaajan ilmiantamatta?
Ratista olen käräyttänyt sukulaisen, kaverin ja työkaverin. Mun pää ei kestäis tilannetta, missä jättäisin noihin puuttumatta ja joku loukkaantuisi/kuolisi tuon rattijuopon takia. Pääpointtina lienee se, että syypää ottaisi asioista opikseen, ellei muuten niin tuomion ja häpeän kautta.
 
Vasemmistolaisessa maailmankuvassa vasemmistolainen veskari päästäisihelpon vedon keskialueelta sisään ja alkaisi argumentoimaan ettei termi "maalivahti" tarkoita että hänen tulisi estää vastustajan maaliteko eikä tätentehtymaali ollut hänen vikansa, vaikka edellisellä erätauolla kehui miten hienosti torjui vetoja.
@SergeiK

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos tuollaisia boldaamiani kohtia joutuu "miettimään", niin ihmetellä täytyy. Joku liikennerikkomus tai veronkierto varmaan sellaisia, poislukien rattijuopumus. Voisitko tosiaan katsella itseäsi peilistä, kun jättäisit raiskaajan ilmiantamatta?
Ratista olen käräyttänyt sukulaisen, kaverin ja työkaverin. Mun pää ei kestäis tilannetta, missä jättäisin noihin puuttumatta ja joku loukkaantuisi/kuolisi tuon rattijuopon takia. Pääpointtina lienee se, että syypää ottaisi asioista opikseen, ellei muuten niin tuomion ja häpeän kautta.
Olisi varmasti oikein käräyttää hyvä ystävä tai sukulainen tuollaisista toimista. En siltikään voi sanoa toimivani tietyllä tavalla jossain tilanteessa. Aina löytyy selittelyn mahdollisuus omalle itselleen. Ihminen pystyy selittämään itselleen oikein miltei mitä tahansa. Esim. jos joku sukulainen antaa minulle 200 euroa käteen jostain työstä mitä tein heille, niin pitäisikö minun käräyttää sukulaiseni harmaan työn palkkaamisesta? Tai jos tiedän jonkun ystäväni olevan prostituoitu, joka ei merkkaa tulojaan rekisteriin? Pitäisikö minun käräyttää hänet?
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

T1971

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kolme kovaa
Olisi varmasti oikein käräyttää hyvä ystävä tai sukulainen tuollaisista toimista. En siltikään voi sanoa toimivani tietyllä tavalla jossain tilanteessa. Aina löytyy selittelyn mahdollisuus omalle itselleen. Ihminen pystyy selittämään itselleen oikein miltei mitä tahansa. Esim. jos joku sukulainen antaa minulle 200 euroa käteen jostain työstä mitä tein heille, niin pitäisikö minun käräyttää sukulaiseni harmaan työn palkkaamisesta? Tai jos tiedän jonkun ystäväni olevan prostituoitu, joka ei merkkaa tulojaan rekisteriin? Pitäisikö minun käräyttää hänet?
Jos vertaat harmaan työn "käräyttämistä" henkirikoksen tai raiskauksen ilmiantamiseen, mielestäni silloin on peiliin katsomisen paikka. Moraali tietysti venyy toisilla ihmisillä pidemmälle, mutta itse ihmettelen kuinka noin voi edes ajatella.
 
Vasemmistolaisessa maailmankuvassa vasemmistolainen veskari päästäisihelpon vedon keskialueelta sisään ja alkaisi argumentoimaan ettei termi "maalivahti" tarkoita että hänen tulisi estää vastustajan maaliteko eikä tätentehtymaali ollut hänen vikansa, vaikka edellisellä erätauolla kehui miten hienosti torjui vetoja.
@SergeiK

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos vertaat harmaan työn "käräyttämistä" henkirikoksen tai raiskauksen ilmiantamiseen, mielestäni silloin on peiliin katsomisen paikka. Moraali tietysti venyy toisilla ihmisillä pidemmälle, mutta itse ihmettelen kuinka noin voi edes ajatella.
Pohdin lähinnä sitä miten ihmisen moraali venyy riippuen siitä kuka tekee mitäkin ja mikä on "liian" väärin. Jotkut ovat jättäneet ilmoittamatta murhia tai raiskauksia, mutta se ei tee heistä suoraan pahoja ihmisiä. Teillä on selkeästi tarkempi moraali kuin minulla. En osaa sanoa miten reagoin joidenkin asioiden suhteen, ennenkuin olen joutunut siihen tilanteeseen. Toivon etten ikinä joudu niihin tilanteisiin.

Ei siis ollut tarkoitukseni verrata veronkiertoa raiskauksiin, murhiin tai muihin sellaisiin. En aina osaa ilmaista itseäni hyvin.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

B-Jacket

Jäsen
Jumala-ketjusta:
Täällä filosofoidaan vapaasta tahdosta. Mielenkiintoinen aihe. En löytänyt haulla enkä miaulla ketjua siitä. Joku voisi sellaisen perustaa... Tai yleis filosofia/tiedeketjun.

[Mutta kun tässä ketjussa ollaan: mielestäni Jumala voi olla ja silti ihmisellä voi olla valinnan vapaus (tietyssä koordinaatiossa) tai toisin päin.]

Itte uskon, että (me ihmiset) ollaan deterministisessä tilassa jossa vaikka korttipakkaan verrattaessa voimme valita jonkun satunnaisen kortin 1/52 mutta pakan ulkopuolelta emme voi valita. Eli suljettu deterministinen systeemi, mutta silti random-systeemi. Ihmisen osalta. Universumiin en rohkene tätä vielä liittää...
Korttipakka-vertaukseen haluaisin saada lisävalaistusta, pystytkö antamaan käytännön esimerkin pakan sisäisestä ja ulkopuolisesta valinnasta?

Aiheesta keskustellessa olisi syytä aina tarkentaa, mikä kussakin uskomuksessa on determinoinnin kohde ja mikä on se joka determinoi. Jos hyvin yleisellä tasolla leikimme ajatuksella, että meidän ihmisten teot ovat determinoituja, mikä sitten on tietoinen tästä ideasta(=determinismi on totta)? Voiko se, joka on tietoinen determinismistä, olla itsessään determinoitu? Mikäli vastaus on ei, niin tämä 'tietoisuus determinismistä' ei siinä tapauksessa voi viitata ihmiseen.
 

redpecka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japanin Messi & Itä-Bagdadin kakkuskene
@B-Jacket Hyvä siirto tänne, danke.

Korttipakkavertaus ei ole omani enkä kyllä muista miten se meni tai "millä puolella" se oli, itse olen arkielämää tuollaisella vertauksella joskus yrittänyt selittää: juonko jaffaa vai kokista? Onko mulla vapaa tahto päättää siitä?

Eli jos mulla kaapissa kumpaakin näistä, voin päättää halutessani kumpaa juon, mutta en voi päättää juovani spriteä kun sitä ei ollut kolmantena vaihtoehtona kaapissa. Joku filosofi osaa varmaan sanoa nää ammattitermein.

Tämä nyt nopeesti tähän kun päästiin osuvampaan ketjuun. Pohdin vielä jotain.

E: Täsmennyksenä: en siis usko, että ihmisellä on mitään sen kummempaa päämäärää lajina saati "uskonnollisena oliona", Tämä nyt vain siis tähän kun juttu alkoi uskontoketjusta..
 
Viimeksi muokattu:

teppana

Jäsen
Pohdin lähinnä sitä miten ihmisen moraali venyy riippuen siitä kuka tekee mitäkin ja mikä on "liian" väärin. Jotkut ovat jättäneet ilmoittamatta murhia tai raiskauksia, mutta se ei tee heistä suoraan pahoja ihmisiä. Teillä on selkeästi tarkempi moraali kuin minulla. En osaa sanoa miten reagoin joidenkin asioiden suhteen, ennenkuin olen joutunut siihen tilanteeseen. Toivon etten ikinä joudu niihin tilanteisiin.

Ei siis ollut tarkoitukseni verrata veronkiertoa raiskauksiin, murhiin tai muihin sellaisiin. En aina osaa ilmaista itseäni hyvin.
Ihan mielenkiintoista ajatella, missä vaiheessa yhteiskunnan asettamat säännöt tippuvat toiselle sijalle ja läheisen ihmisen suojelu nousee esimmäiseksi.

Ilmiantaisinko 20-vuotiaan veljeni jos hän harrastaisi seksiä 14-vuotiaan tytön kanssa? Oma vastaukseni on, en.

Ilmiantaisinko isäni jos tietäisin hänen ajavan työmatkaansa usein alkoholia nauttineena. Oma vastaukseni on, en.

Näistä molemmista tapahtumista on aikaa yli kymmenen vuotta, reippaastikin. Mutta uskoisin toimivani vieläkin samalla tavalla, vaikka varmaksi en voi sanoa. Sen verran paljon olen ihmisenä muuttunut kuluneina vuosina. Kumpaankin tilanteeseen puutuin keskustelemalla läheisen kanssa, mutta kumpaakaan rikosta en ilmoittanut poliisille. Tekeekö se minusta pahan ihmisen? Ehkä jossain määrin.

Edit. Rikokset ja tekijät ovat keksittyjä, mutta hyvin samankaltaisia tilanteita on minulle kaksi elämäni varrella sattunut.
 
Viimeksi muokattu:

B-Jacket

Jäsen
Korttipakkavertaus ei ole omani enkä kyllä muista miten se meni tai "millä puolella" se oli, itse olen arkielämää tuollaisella vertauksella joskus yrittänyt selittää: juonko jaffaa vai kokista? Onko mulla vapaa tahto päättää siitä?

Eli jos mulla kaapissa kumpaakin näistä, voin päättää halutessani kumpaa juon, mutta en voi päättää juovani spriteä kun sitä ei ollut kolmantena vaihtoehtona kaapissa. Joku filosofi osaa varmaan sanoa nää ammattitermein.
Ok, vapaa tahto siis tarkottaisi tässä kontekstissa aktuaalisiin vaihtoehtoihin (jaffa ja kokis) liittyvää valintaa suhteessa kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin(sprite ja muut). On ilmeistä, että jaffa tai kokis on 'vapaammin' meidän käsillä kuin sprite, mutta kenelle tämä valinta lopulta kuuluu? Jos on olemassa todellinen valinta, se edellyttää juurikin noita eri vaihtoehtoja, joista toinen valitaan, sekä valitsijan, joka tekee valinnan.


Sovellan Spiran ajattelua antamaasi esimerkkiin:
Ajatus nro 1: Juonko jaffaa vai kokista?
Ajatus nro 2: Juon jaffaa
Ajatus nro 3: Minä valitsin juoda jaffaa

Valinta on ajatus, joka yhdistää menneet tapahtumat johdonmukaiseksi jatkumoksi. Minä 'Valitsija' on ajatusten 1 ja 2 väliin luotu kuvitteellinen itsenäinen agentti, joka suorittaa valinnan aktin jaffan ja kokiksen välillä. Tämä valinta ja valitsija syntyvät vasta ajatuksesta nro 3, joten mitään valintaa ja erillistä valitsijaa ei todellisuudessa näyttäisi olevan tapahtumien välissä. Jos valitsija on vain ajatus (epätodellinen olio), kuinka sen ns. vapaaseen tahtoon pitäisi suhtautua?
 

redpecka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japanin Messi & Itä-Bagdadin kakkuskene
En ole unohtanut tätä, mutta täytyy tässä jäsennellä ja hakee oikeeta inspiraatiota ja energiaa tarttua ja keskittyä aiheeseen...

Vapaa tahto ja deternimismi ja näiden vastakappaleet... Kääk, kadunmiehenä pohtia...

Maailmankaikkeuden näkökulmasta: Lähtökohta mulla on yleinen olettamus, että se on indeterministinen. Vaikka päämäärää ei ole niin ei me universumit hirveesti voida ennaltamäärätyistä laeista kumminkaan lähtee poukkoilee. Ja jos universumi ei vaikka tiennyt alussa, että viiden miljardin vuoden kuluttua syntymästä lähdetään laajenemista kiihdyttelee niin sitten se oppi matkalla ja näin ollen ei ollut määrättyä... vai oliko se kumminkin skriptattu jo juttuun että näin käy tuossa vaiheessa?

Luoko joku jonkun naturematurehokkeyn ja laittaa ukot kaukaloon vain kattoakseen mitä siitä mahtaa seurata?

Ihmisen vapaa tahto: Oikeastaan ihan sama kuin tuo ylempi - erottamaton osa universumia ja geenit sun muu ohjaa kumminkin ja en ainakaan itse voi pystyä osata ajatella muulla tavalla kuin skriptaukseni kertoo.

Voin valita, että nostan kortin pakasta, tiedän sen olevan yksi 52:sta, mutta mikä käteen kulloinkin sattuu tulee on satunnaista.

Olisin kiitollinen, jos joku voisi selkiyttää mua ja kertoa minkä asian kanssa tässä minä pohdiskelen ja missä menen hahrhaan. Mulla vaan katuoppi ja fiksuja kavereita joskus ollut.
 
Viimeksi muokattu:

B-Jacket

Jäsen
Voin valita, että nostan kortin pakasta, tiedän sen olevan yksi 52:sta, mutta mikä käteen kulloinkin sattuu tulee on satunnaista.
Mielestäni kokemus vapaasta tahdosta näyttää määräytyvän sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan, eli mihin samaistutaan. En tiedä auttaako tämä vai eksytäänkö kenties entistä syvemmälle metsään, mutta karkeasti muotoillen näen tilanteen näin:

Kortinvalitsija: Olen rajallinen olento maailmankaikkeudessa, jolla on vapaus valita pakasta mikä tahansa kortti, mutta koska olen rajallinen, niin on tietämykseni sekä vapauteni maailmassa myös rajallisia. En voi siis tietää, mikä kuva kortin kääntöpuolelta avautuu.
Skriptaus: Kortinvalitsijan toiminta on puhtaasti skriptauksen ohjaamaa, hänellä ei selvästikään ole vapaata tahtoa. Sama juttu maailmankaikkeuden kohdalla.
Skriptaaja: Skriptaus on minun kehittämä tapahtuma, jossa kortinvalitsija kokee rajallisella vapaudellaan tekevän valinnan 52:sta kortista hänelle ilmenevässä maailmankaikkeudessa. Minulla on täydellinen vapaus luoda millainen skriptaus hyvänsä. Kortinvalitsijan rajallinen vapaus on todellisuudessa minun rajatonta vapautta hänen rajallisen näkökulman läpi katsottuna.
 

redpecka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japanin Messi & Itä-Bagdadin kakkuskene
Mielestäni kokemus vapaasta tahdosta näyttää määräytyvän sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan, eli mihin samaistutaan. En tiedä auttaako tämä vai eksytäänkö kenties entistä syvemmälle metsään, mutta karkeasti muotoillen näen tilanteen näin:

Kortinvalitsija: Olen rajallinen olento maailmankaikkeudessa, jolla on vapaus valita pakasta mikä tahansa kortti, mutta koska olen rajallinen, niin on tietämykseni sekä vapauteni maailmassa myös rajallisia. En voi siis tietää, mikä kuva kortin kääntöpuolelta avautuu.
Skriptaus: Kortinvalitsijan toiminta on puhtaasti skriptauksen ohjaamaa, hänellä ei selvästikään ole vapaata tahtoa. Sama juttu maailmankaikkeuden kohdalla.
Skriptaaja: Skriptaus on minun kehittämä tapahtuma, jossa kortinvalitsija kokee rajallisella vapaudellaan tekevän valinnan 52:sta kortista hänelle ilmenevässä maailmankaikkeudessa. Minulla on täydellinen vapaus luoda millainen skriptaus hyvänsä. Kortinvalitsijan rajallinen vapaus on todellisuudessa minun rajatonta vapautta hänen rajallisen näkökulman läpi katsottuna.
Kiva kun yritätä pilkkoa näitä eri osiin. Yritän ymmärtää ja käsittää. Vaikealtahan toki tuntuu, mutta olishan se nyt ihan kiva jos tajuaisi edes mitä itse ajattee ja mistä siinä on kyse..

Noista vaihtoehdoista olen siis kai tarkoittanut ekaa - kortinvalitsijaa - eli mulla olisi vapaus tehdä muuveja suljetussa järjestelmässä?

Kakkoskohta olisi ilmeisesti, että mulla ei olisi mitään tahtoa ja korttien nostojärjestyskin olisi jo ennaltamäärätty?

Kolmoskohta ei ihan aukea heti tässä. Ilmeisesti siis joku niinku jumala, joka itse pitelee lankoja ja valintoja kätösissään?

 

B-Jacket

Jäsen
Kiva kun yritätä pilkkoa näitä eri osiin. Yritän ymmärtää ja käsittää. Vaikealtahan toki tuntuu, mutta olishan se nyt ihan kiva jos tajuaisi edes mitä itse ajattee ja mistä siinä on kyse..

Noista vaihtoehdoista olen siis kai tarkoittanut ekaa - kortinvalitsijaa - eli mulla olisi vapaus tehdä muuveja suljetussa järjestelmässä?

Kakkoskohta olisi ilmeisesti, että mulla ei olisi mitään tahtoa ja korttien nostojärjestyskin olisi jo ennaltamäärätty?

Kolmoskohta ei ihan aukea heti tässä. Ilmeisesti siis joku niinku jumala, joka itse pitelee lankoja ja valintoja kätösissään?
Kyllä, kun samaistut kortinvalitsijaan, eli ajattelet olevasi kortinvalitsija, koet vapauden tehdä muuveja, mutta liikkeet ovat aina rajallisia koska liikkeentekijäkin on itsessään rajallinen. Et voi esimerkiksi taikoa tyhjästä toisenlaisia kortteja, tai tietää tai muuttaa kaikkia pakan kortteja. Vapautta siis on, mutta se on varsin suhteellista.

Kakkoskohta on sitä, kun katsot kortinvalitsijan käyttäytymistä ulkopuolelta, kolmannesta persoonasta. Geenien, luonnonlakien, neurotieteen ja muiden luonnontieteiden menetelmien läpi katsottuna kortinvalitsijan toiminta vaikuttaa olevan valmiiksi skriptattu, kuten itse sanoit. Kaikki toiminta voidaan luotettavasti ennustaa jo kauan ennen kuin kortinvalitsija tulee edes tietoiseksi ”tekemistään valinnoista”.

Kolmoskohdassa tärkeää on huomata, että jos hyväksymme ajatuksen kortinvalitsijan ja maailmankaikkeuden liikkeiden skriptauksesta, meidän on oletettava samalla sille jokin skriptaaja. Jos skriptaus tulee tyhjästä, niin sitten itse tyhjyys on skriptauksen skriptaaja.

Elokuva näytöllä -analogia saattaa helpottaa asian käsittämistä (idea varastettu Rupert Spiralta). Ajattele elokuvaa, jonka pääroolissa seikkailee Keijo Kortinvalitsija. Elokuvassa KK havaitsee itsensä ja häntä ympäröivän maailmankaikkeuden ja pohtii, onko hänellä vapaata tahtoa. Kaikkialle minne KK suuntaa ja mitä KK tekee, hän kokee olevansa vapaa mutta hyvin suhteellisessa mielessä. KK voi esimerkiksi valita minkä tahansa kortin 52:sta kortista, muttei mitään muuta, eikä hän edes tiedä mikä kortti pakasta tulee. Hieman elämänkokemusta saatuaan KK ryhtyy tutkimaan vapauttaan toisesta näkökulmasta. Hän katsoo, miten tiede selittää ihmisten ja maailmankaikkeuden liikkeitä, ja havahtuu siihen tulokseen, että hänenkin liikkeensä ovat siitä näkökulmasta käsin täysin ennaltamäärättyjä. Eikö hänellä olekaan vapautta? Tämähän on täysin ristiriitainen havainto KK:n henkilökohtaiseen kokemukseen verrattuna? KK miettii, mikäli teot ovat ennaltamäärättyjä, mikä sitten määrää kaikkeuden tapahtumat? Yhtäkkiä näyttö pimenee, ja elokuva loppuu. Enää ei näy mitään muuta kuin pelkkä näyttö.

Analogiassa elokuva vastaa kortinvalitsijaa, maailmankaikkeutta sekä skriptausta. Näyttö on tämä skriptaaja. Näyttö itsessään on elokuvan todellisuus. Elokuvan hahmot näyttävät tekevänsä vapaita valintoja, mutta todellisuudessa kyse on koko ajan ollut näytön omaa liikettä. Jos näyttöä, skriptaajaa, ei olisi, ei myöskään voisi olla mitään elokuvaa ja sen hahmoja. Ainoa oikeasti vapaa toimija on näyttö. Näyttö on kaikki, mitä todella on. Tämä ajatus ehkä sotii rakkaimpia itseesi liittyviä uskomuksia vastaan, mutta se mitä perustavimmalta olemukselta vertauksen mukaan olet, on skriptaaja eikä kortinvalitsija. Et elokuvan hahmo, vaan itse näyttö.
 

redpecka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japanin Messi & Itä-Bagdadin kakkuskene
Kakkoskohta on sitä, kun katsot kortinvalitsijan käyttäytymistä ulkopuolelta, kolmannesta persoonasta. Geenien, luonnonlakien, neurotieteen ja muiden luonnontieteiden menetelmien läpi katsottuna kortinvalitsijan toiminta vaikuttaa olevan valmiiksi skriptattu, kuten itse sanoit. Kaikki toiminta voidaan luotettavasti ennustaa jo kauan ennen kuin kortinvalitsija tulee edes tietoiseksi ”tekemistään valinnoista”.
Tuo eka eli kortinvalitsija-kohta tuntuu suht selvältä toistaiseksi.

Tästä kakkoskohdasta jos nopeesti jotain kommentoisi: hämää ajattelua paljon tämä kun en ymmärrä kun puhutaan, että mitään ei voi ennustaa tai sitten joka mikroajatuskin muurahaisen päässä olisi ennustettavissa. Onko tässä nyt kyse jostain kärjistämisparadoksista kuten siinä Schrödingerin kvanttimirrissä? Eikö tuohon matkalle mahdu paljon laakeutta että kumpua? Siis että jotain voi ennustaa, mutta silti joku on randomia. Vai?

Maailmankaikkeuden lopputilaa ei voida ennustaa/laskea nyky tietämyksen parametreilla, mutta emmehän me edes tiedä niitä alkuräjähdyksen parametreja.

Täytyy tässä vielä pohtia noita edellisiäkin... Kivaa.
 

redpecka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japanin Messi & Itä-Bagdadin kakkuskene
Kolmoskohdassa tärkeää on huomata, että jos hyväksymme ajatuksen kortinvalitsijan ja maailmankaikkeuden liikkeiden skriptauksesta, meidän on oletettava samalla sille jokin skriptaaja. Jos skriptaus tulee tyhjästä, niin sitten itse tyhjyys on skriptauksen skriptaaja.

Elokuva näytöllä -analogia saattaa helpottaa asian käsittämistä (idea varastettu Rupert Spiralta). Ajattele elokuvaa, jonka pääroolissa seikkailee Keijo Kortinvalitsija. Elokuvassa KK havaitsee itsensä ja häntä ympäröivän maailmankaikkeuden ja pohtii, onko hänellä vapaata tahtoa. Kaikkialle minne KK suuntaa ja mitä KK tekee, hän kokee olevansa vapaa mutta hyvin suhteellisessa mielessä. KK voi esimerkiksi valita minkä tahansa kortin 52:sta kortista, muttei mitään muuta, eikä hän edes tiedä mikä kortti pakasta tulee. Hieman elämänkokemusta saatuaan KK ryhtyy tutkimaan vapauttaan toisesta näkökulmasta. Hän katsoo, miten tiede selittää ihmisten ja maailmankaikkeuden liikkeitä, ja havahtuu siihen tulokseen, että hänenkin liikkeensä ovat siitä näkökulmasta käsin täysin ennaltamäärättyjä. Eikö hänellä olekaan vapautta? Tämähän on täysin ristiriitainen havainto KK:n henkilökohtaiseen kokemukseen verrattuna? KK miettii, mikäli teot ovat ennaltamäärättyjä, mikä sitten määrää kaikkeuden tapahtumat? Yhtäkkiä näyttö pimenee, ja elokuva loppuu. Enää ei näy mitään muuta kuin pelkkä näyttö.

Analogiassa elokuva vastaa kortinvalitsijaa, maailmankaikkeutta sekä skriptausta. Näyttö on tämä skriptaaja. Näyttö itsessään on elokuvan todellisuus. Elokuvan hahmot näyttävät tekevänsä vapaita valintoja, mutta todellisuudessa kyse on koko ajan ollut näytön omaa liikettä. Jos näyttöä, skriptaajaa, ei olisi, ei myöskään voisi olla mitään elokuvaa ja sen hahmoja. Ainoa oikeasti vapaa toimija on näyttö. Näyttö on kaikki, mitä todella on. Tämä ajatus ehkä sotii rakkaimpia itseesi liittyviä uskomuksia vastaan, mutta se mitä perustavimmalta olemukselta vertauksen mukaan olet, on skriptaaja eikä kortinvalitsija. Et elokuvan hahmo, vaan itse näyttö.
Tämä siis olisi niin kuin The Trueman Show, jossa Jim Carreyn hahmo syntyy ja elää tositeeveelavasteissa. Siinä tämä keijokortinvalitsija luulee elävänsä oikeassa maailmassa ja käyvänsä oikeissa töissä ja olevan oikeasti naimisissa ja sattumalta näkevänsä naapureita kadunkulmissa...

Isossa kuvassa toki olemme tuollaisia truemaneja ikinä onnistumatta pakenemaan lavasteiden läpi...

Herättää toki paljon ajatuksia. Ei ahdistavia, koska semmoisille asioille joille ei voi mitään niin ei niitä jaksa murehtiakaan. En voi päättää hyppääväni kolmiloikassa 300 metriä eikä tämä rajallisuuteni ahdista yhtään. Mielikuvituksessani voin kyllä hypätä vaikka enemmänkin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy