Eettisiä, filosofisia ja moraalisia pohdintoja

  • 26 277
  • 182

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Tarkoitin siis Matrixin tyylistä orjuuttavaa virtuaalitodellisuutta jossa meille ihmisille on luotu todellisuus johon olemme tyytyväisiä mutta tosiasiassa emme hallitse kohtaloamme tai edes tiedosta fyysistä ympäristöämme.

Itse veit ajatuksen eri raiteille mutta allekirjoitan filosofiasi. Pakko ei tietenkään ole huijata ja kusettaa menestyäkseen, mutta monesti se auttaa.
Mikäli eläisimme jossain ulkoa johdetussa todellisuudessa, niin sen muurit murtuisivat kyllä hyvinkin nopeasti. Toki uskoo ne ihmiset hullumpiinkin asioihin, kuten yhteen pedofiiliin, sekä aasilla ratsastajaan.

Enkä minä toki kannusta ketään huijaamaan, vituttaa vaan itseä, kun olen niin nössö, etten (huom. tämä on fiktiivinen kärjistys) uskalla vetää tuolla kuoropoikia perseeseen ja päästä pälkähästä jonkun kirkon varjolla ja nauraa partaani. En tosin saa seksuaalisia fiboja lapsista, jos nyt joku tätä pelkää. Tarkoitan ennemmin sitä asennetta, että hällä väliä, kun ihan oikeasti millään ei ole mitään merkitystä ja se ettei ole on se karu totuus. Niin kauan kuin meillä ei ole kuolemanrangaistusta käytössä, millä voi sen ainoan mitä omaa, menettää, niin kusessa me ollaan.

Hullut toki luulee että jotain muutakin on, mutta mitä enemmän ateismi yleistyy, niin sitä enemmän myös yleistyy ajatusmalli, ettei ole mitään syytä pidätellä itseään. Että orgiat pystyyn vaan, koska se on ihan se ja sama, oma nautinto on tärkeintä, kaikki muu on hällä väliä, ellei se kirpase heti huomenna, ylihuomenna voi jo olla liian myöhäistä muutoinkin.

Tavallaan edes jossain määrin piti aiemmin ajatella tulevaa, kun se oma elinikä riippui varsin vahvasti jälkipolvista ja niille piti sitten jättää edes jotkin mahdollisuudet toimia. Nyt kun tämäkin asia on jo käytännössä ratkaistu, ilman että tarvitsee miettiä mitään, niin helppo se on pistää paikat palamaan, ilman mitään tunnontuskia. Eläkööt ne muut sitten sillä mitä jää jäljelle, ei kiinnosta minua, kun en ole täällä sitä näkemässä.
 
Viimeksi muokattu:

teppana

Jäsen
Mikäli eläisimme jossain ulkoa johdetussa todellisuudessa, niin sen muurit murtuisivat kyllä hyvinkin nopeasti. Toki uskoo ne ihmiset hullumpiinkin asioihin, kuten yhteen pedofiiliin, sekä aasilla ratsastajaan.

Enkä minä toki kannusta ketään huijaamaan, vituttaa vaan itseä, kun olen niin nössö, etten (huom. tämä on fiktiivinen kärjistys) uskalla vetää tuolla kuoropoikia perseeseen ja päästä pälkähästä jonkun kirkon varjolla ja nauraa partaani. En tosin saa seksuaalisia fiboja lapsista, jos nyt joku tätä pelkää. Tarkoitan ennemmin sitä asennetta, että hällä väliä, kun ihan oikeasti millään ei ole mitään merkitystä ja se ettei ole on se karu totuus. Niin kauan kuin meillä ei ole kuolemanrangaistusta käytössä, millä voi sen ainoan mitä omaa, menettää, niin kusessa me ollaan.

Hullut toki luulee että jotain muutakin on, mutta mitä enemmän ateismi yleistyy, niin sitä enemmän myös yleistyy ajatusmalli, ettei ole mitään syytä pidätellä itseään. Että orgiat pystyyn vaan, koska se on ihan se ja sama, oma nautinto on tärkeintä, kaikki muu on hällä väliä, ellei se kirpase heti huomenna, ylihuomenna voi jo olla liian myöhäistä muutoinkin.

Niin, tässä ketjussahan on tarkoitus pohtia filosofisia asioita ja tämä virtuaalitodellisuudessa eläminen tietenkin oli juuri sitä. Se, onko pohdinta meidän todellisuutta ei ole oleellista. En siis itse usko että elämme koneiden ylläpitämässä orjuuttavassa virtuaalitodellisuudessa. Pohdiskelin vain että jos näin olisi, mitä merkitystä sillä olisi meille?

Mutta näin pähkinänkuoressa sinun ajatuksiisi, olen samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella että moraalisen kunnian rajoissa tulee toimia. Tavoittelun arvoinen elämäntapa on mielestäni "tee mitä haluat mutta älä vahingoita muita".
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Niin, tässä ketjussahan on tarkoitus pohtia filosofisia asioita ja tämä virtuaalitodellisuudessa eläminen tietenkin oli juuri sitä. Se, onko pohdinta meidän todellisuutta ei ole oleellista. En siis itse usko että elämme koneiden ylläpitämässä orjuuttavassa virtuaalitodellisuudessa. Pohdiskelin vain että jos näin olisi, mitä merkitystä sillä olisi meille?

Mutta näin pähkinänkuoressa sinun ajatuksiisi, olen samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella että moraalisen kunnian rajoissa tulee toimia. Tavoittelun arvoinen elämäntapa on mielestäni "tee mitä haluat mutta älä vahingoita muita".
Kyllä ymmärrän mitä pohdit, ehkä olisi pitänyt vastata vähän vielä pohtivammin. Ei, sillä ei olisi mitään merkitystä meille, ellei meidän tulevaisuus voi jotenkin parantua sillä, että teemme jotenkin oikein. Tavallaan siis Matrixissa(kin) sen moraalinen voittaja oli itseasiassa se jamppa joka läks pihville. Kun et voi oikeasti asioihin vaikuttaa, tai no aina voi alkaa presidentiksi, tai mielellään diktaattoriksi, niin se autuus ja yltäkylläisyys on hyviä vaihtoehtoja.

Minusta on oikeastaan parempaa pohdintaa se, että miksi ei vetästä niitä huumeita, kuten joku Hollywood tähti parhaimmillaan? Tällein muka teinisti voisi todeta, että "mitä vitun välii?". Niinpä, mitä väliä?
 

Byvajet

Jäsen
Oletteko miettineet tarkemmin onko sillä mitään väliä elämmekö virtuaalimaailmassa vai emme

Jos laajentaa virtuaalitodellisuuden määritelmää ja punnitsee asiaa psykologisesti, niin me elämme virtuaalitodellisuudessa, mikä johtuu aivojen muokkautuvuudesta.

Ihmisen kehityksessä on valtava merkitys sillä, millaisiin oloihin hän syntyy ja millaisissa oloissa hän kasvaa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat erilaiset herkkyyskaudet, jolloin peruskäsitykset maailmasta muotoutuvat. Kasvuympäristöstä ja monista hienovireisistä sattumista riippuu, millaisen peruskäsityksen maailmasta luomme.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi omaa sisäistä maailmaansa on muokata. Samaan aikaan suojelemme itseämme vieraalta, koska se on pelottavaa ja uhkaa perusturvallisuuttamme. Siksi rupeamme toistamaan jo omaksumaamme, jolloin aivojen mallit vain vahvistuvat ja harha syvenee.

Lopputuloksena on se, että käytännössä jokainen aikuinen elää jonkinlaisessa harhassa.

Nämä keskustelufoorumit ovat malliesimerkki siitä, kuinka kiivaasti puolustamme harhoja, jotka olemme luoneet. Oikeisto vastaan vasemmisto, maaseutu vastaan kaupunki, konservatiivisuus vastaan liberaalsuus, Venäjä-vastaisuus vastaan Venäjä-myönteisyys.

500-1000 vuoden päästä ihmisen perimä on käytännössä samanlainen kuin nyt, mutta harha on erilainen. Palkkatyöstä ja kilpailuyhteiskunnasta on ehkä luovuttu ja koneet tekevät työt, ehkä ajattelunkin. Sen ajan ihmisellä on taas oma harhansa.

Harha myös riippuu siitä, mitä eläinlajia kukin sattuu edustamaan. Ketulle maailma on erilainen kuin ihmiselle. Hyönteiset näkevät värejä, joita me emme näe.

Jos ei usko Jumalaan, joka on kaiken mitta, ei ole myöskään todellisuutta. Ei muuta todellisuutta kuin tämä itse luomamme harhainen todellisuus, jota kiivaasti puolustamme. Tämä ei missään nimessä ole totta, koska ihmisen kokemus ei ole toden mitta vaan ainoastaan subjektiivinen tulkinta, joten tämä on virtuaalitodellisuutta.
 

teppana

Jäsen
Kyllä ymmärrän mitä pohdit, ehkä olisi pitänyt vastata vähän vielä pohtivammin. Ei, sillä ei olisi mitään merkitystä meille, ellei meidän tulevaisuus voi jotenkin parantua sillä, että teemme jotenkin oikein. Tavallaan siis Matrixissa(kin) sen moraalinen voittaja oli itseasiassa se jamppa joka läks pihville. Kun et voi oikeasti asioihin vaikuttaa, tai no aina voi alkaa presidentiksi, tai mielellään diktaattoriksi, niin se autuus ja yltäkylläisyys on hyviä vaihtoehtoja.

Minusta on oikeastaan parempaa pohdintaa se, että miksi ei vetästä niitä huumeita, kuten joku Hollywood tähti parhaimmillaan? Tällein muka teinisti voisi todeta, että "mitä vitun välii?". Niinpä, mitä väliä?

Jep, Cypher (vai mikälie kaverin nimi olikaan) oli oikeilla jäljillä. Tosin hän kyllä saattoi muita ihmisiä vakavaan vaaraan oman toiminnan takia, eli siinä mielessä ei hyväksyttävää. Mutta takaisin vain vetämään sitä pihviä jos mahdollista.

Noihin huumeisiin voi vain sanoa että miksipä tosiaan ei. Suurin syy kai se, että useimmat mielihyvää tuottavat aineet aiheuttavat kovan riippuvuuden joka sitten hallitsee elämää siinä määrin että elämänlaatu laskee surkeaksi. Jos pelkästään viinaa vetämällä saisi elämästä parhaat kiksit niin juopot ei koskaan itseään tappaisi.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Jep, Cypher (vai mikälie kaverin nimi olikaan) oli oikeilla jäljillä. Tosin hän kyllä saattoi muita ihmisiä vakavaan vaaraan oman toiminnan takia, eli siinä mielessä ei hyväksyttävää. Mutta takaisin vain vetämään sitä pihviä jos mahdollista.

Noihin huumeisiin voi vain sanoa että miksipä tosiaan ei. Suurin syy kai se, että useimmat mielihyvää tuottavat aineet aiheuttavat kovan riippuvuuden joka sitten hallitsee elämää siinä määrin että elämänlaatu laskee surkeaksi. Jos pelkästään viinaa vetämällä saisi elämästä parhaat kiksit niin juopot ei koskaan itseään tappaisi.
Tavallaan kyllä, mutta useimmitenhan tämäkin johtuu enemmänkin siitä, ettei se raha riitä siihen juomiseen ja vaimokin jättää. Hollywood starat menee vähäks aikaa katkolle ja jatkaa vain. Toki siis alkoholi ja muut huumeet on vittumaisia. Mutta toisaalta taas noita oikein kunnolla örveltäneitä löytyy maailmasta aika paljon tuolta rokin puolelta ja niissä lähinnä hengissä on ne, jotka on tienanneet ja menestyneet tarpeeksi. Sitten ne joilla on vikaa päässä jo lähtökohtaisesti kai sortuu muihin ratkaisuihin ja niissä ne huumeet ja alkoholi on pahentava tekijä.

Hauskaa pohdintaahan tämä on, tai no hauskaa ja hauskaa. Me nyt vaan ollaan sellasia pieruja saharassa tässä maailmankaikkeudessa, että ihan se ja sama mitä me tehdään. Pitää vaan ottaa elämästä kaikki irti, sääli että noi kuumat kissat ei koskaan ole tajunneet samaa ja antaneet enempää piparia.

Mitä tulee tuohon Matrixiin, tai oikeaankin elämään, niin kuinka väärin se määrätyllä tavalla onkaan, niin ihmisten saattaminen vaaraan, tappaminen jne. eivät ole millään tavalla enemmän oikein tai väärin. Kun ei ole mitään moraalia olemassakaan. On vain iso kasa tiedostavia ihmisiä (ehkä) ja näiden keskenään sopimat säännöt. Suomihan on jo tässä asiassa ihan kärkeä, kun ollaan päädytty siihen että uhrin asema on alempi kuin pahantekijän. Tämä tie johtaa tuhoon. Onneksi en ole sitä loppua näkemässä ja jos olenkin, niin on ruokavarastot yms. valmiina. Miksi, koska mulla on vaan tää elämä menetettävänä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos laajentaa virtuaalitodellisuuden määritelmää ja punnitsee asiaa psykologisesti, niin me elämme virtuaalitodellisuudessa, mikä johtuu aivojen muokkautuvuudesta.

Ihmisen kehityksessä on valtava merkitys sillä, millaisiin oloihin hän syntyy ja millaisissa oloissa hän kasvaa. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat erilaiset herkkyyskaudet, jolloin peruskäsitykset maailmasta muotoutuvat. Kasvuympäristöstä ja monista hienovireisistä sattumista riippuu, millaisen peruskäsityksen maailmasta luomme.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi omaa sisäistä maailmaansa on muokata. Samaan aikaan suojelemme itseämme vieraalta, koska se on pelottavaa ja uhkaa perusturvallisuuttamme. Siksi rupeamme toistamaan jo omaksumaamme, jolloin aivojen mallit vain vahvistuvat ja harha syvenee.

Lopputuloksena on se, että käytännössä jokainen aikuinen elää jonkinlaisessa harhassa.

Nämä keskustelufoorumit ovat malliesimerkki siitä, kuinka kiivaasti puolustamme harhoja, jotka olemme luoneet. Oikeisto vastaan vasemmisto, maaseutu vastaan kaupunki, konservatiivisuus vastaan liberaalsuus, Venäjä-vastaisuus vastaan Venäjä-myönteisyys.

500-1000 vuoden päästä ihmisen perimä on käytännössä samanlainen kuin nyt, mutta harha on erilainen. Palkkatyöstä ja kilpailuyhteiskunnasta on ehkä luovuttu ja koneet tekevät työt, ehkä ajattelunkin. Sen ajan ihmisellä on taas oma harhansa.

Harha myös riippuu siitä, mitä eläinlajia kukin sattuu edustamaan. Ketulle maailma on erilainen kuin ihmiselle. Hyönteiset näkevät värejä, joita me emme näe.

Jos ei usko Jumalaan, joka on kaiken mitta, ei ole myöskään todellisuutta. Ei muuta todellisuutta kuin tämä itse luomamme harhainen todellisuus, jota kiivaasti puolustamme. Tämä ei missään nimessä ole totta, koska ihmisen kokemus ei ole toden mitta vaan ainoastaan subjektiivinen tulkinta, joten tämä on virtuaalitodellisuutta.
En ole sinällään eri mieltä asiasta. Eli kulttuurimme voi hyvinkin olla ohjelmoitua ja samoin sen kritiikki(tässä oletetussa maailmassa olemisemme on jo ohjelmoitu koodiimme). Eli sinä olet osa determinististä todellisuuttamme. En tiedä lohduttaako tämä sinua vai ei.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Virtuaalitodellisuus. Miten voisimme tietää elävämme virtuaalitodellisuudessa jos tämä olisi tilanne? Ja miten voisimme joutua tälläiseen tilanteeseen että koko ihmiskunta eläisi simuloinnissa? Ehkä ihmiskunta tuhosi itsensä tuhansia vuosia sitten syystä X ja elämme tuhoa edeltäviä vuosia yhä uudestaan ja uudestaan avaruusolentojen historiantutkijoiden toimesta? Tai tuhosta selvisi pieni joukko joiden jälkeläiset nyt tutkii tuhansia vuosia tuhon jälkeen jälkeenjääneiden tietojen perusteella luodun simulaation avulla tätä tuhoa? Tai olemme tuhansia vuosia eteenpäin olevassa museossa 2000-luvun ihmiset näyttelyn vetonaula? "Tule ja tutustu alku-internet ajan ihmisen elämään!"

Voisimmeko mistään tietää elävämme simuloinnissa?
 

Undrafted

Jäsen
Tämähän lienee sopiva ketju kysymykselle, mitä miettinyt viime aikoina suht paljonkin. Ei ole omaa kokemusta, mutta erilaisia rikosjuttuja lukiessa miettinyt mihin vetäisin rajan ilmiannanko ystävän tai sukulaisen? Vaikenemisen kulttuurista eri aloilla ollut paljon puhetta, mutta siitäkään ei ole omaa kokemusta että olisin nähnyt rikoksia. Eri asteisia tyhmiä juttuja toki kuullut puhuttavan ihmisten selän takana.

Salaisinko henkirikoksen? Seksuaalirikoksen? Talousrikoksen? Olisiko vaikutusta voinko väitteeni todistaa vai en? Olen sen verran ikävä ihminen, että narauttaisin luultavimmin ystävän varsinkin jos minulla olisi todisteet vakavammasta rikoksesta. Poliisia tuskin kiinnostaisi perusliikennerikkomukset.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Mikä on kulttuurin arvo? Voiko kulttuurilla olla hintaa? Pitääkö yhteiskunnan tukea kulttuuria? Jos, niin millä keinoin? Voiko kestävää kulttuuria toteuttaa yleisen hyvinvoinnin ts. pahoinvoinnin kustannuksella? Jos, niin mikä kulttuurin sanoma silloin on?

Tuli tämmöisiä erilaisia kysymyksiä mieleeni, kun luin Veikkauksen rahoitustoimintaa koskevan artikkelin pelituottojen kutistumisen seurauksena. Ylen jutussa muutamakin henkilö, nimiä ei jäänyt Rosa Meriläistä lukuunottamatta mieleen, olivat huolissaan Veikkauksen rahoitusta saavien tahojen puolesta. Yritin olla tulkitsematta, mutta silti jäi pieni sivumaku siitä, että pelien aiheuttamat ongelmat olisivat toisarvoinen asia tuotoista saatavien tukieurojen rinnalla. Voin olla tietenkin väärässä. Toki rahoituksen turvaamista muilla keinoin toivottiin jopa ehkä vaadittiin samalla.

Onko Veikkauksen tukirahat ns. verirahoja. Mielestäni on. Kulttuuri (ei silti kaikki) on monella tavalla sivistyksen mittari ja osa yhteiskunnallista hyvinvointia. Veikkauksen pelit aiheuttavat merkittävää yhteiskunnallista pahoinvointia. Mielestäni hyvinvointia tuottavaa kulttuuria ei voi tuottaa eettisesti kestävästi peliriippuvaisten ja heidän lähipiiriensä pahoinvoinnilla. Tällä tavalla tuettu kulttuuri- ja kaikki muukin toiminta on osa peliriippuvaisten pahoinvointia.
Niin tässähän on kyse siitä, että Veikkaus toimii "tyhmyysverona" ihmisille ja sillä maksetaan rahaa urheiluseuroille, taiteilijoille ja muille. Sama ja parempi tilanne voitaisiin saada aikaan jos voitaisiin saada hyväntekeväisyydestä kannattavampaa ihmisille. Esim. laittamalla lahjoitukset hyväntekeväisyyteen verovapaiksi/verotuksessa vähennettäviksi. Varmasti verosuunnittelua harrastavat bisnesmiehet kiinnostuisivat enemmän asioista jos siitä olisi heille enemmän hyötyä. Toki menen ulkomuistista enkä ole varma menevätkö nykyään lahjoitukset verovähennyksiin.

Sinällään näen tietyllä tavalla tärkeänä, että kulttuuria tuetaan valtionkin toimesta. Kulttuuria ja taidetta syntyy toki myös ilman valtion/Veikkauksen apurahojakin. Silti ei pitäisi tehdä taiteen tekemisestä liian haastavaa taloudellisesti.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos tuollaisia boldaamiani kohtia joutuu "miettimään", niin ihmetellä täytyy. Joku liikennerikkomus tai veronkierto varmaan sellaisia, poislukien rattijuopumus. Voisitko tosiaan katsella itseäsi peilistä, kun jättäisit raiskaajan ilmiantamatta?
Ratista olen käräyttänyt sukulaisen, kaverin ja työkaverin. Mun pää ei kestäis tilannetta, missä jättäisin noihin puuttumatta ja joku loukkaantuisi/kuolisi tuon rattijuopon takia. Pääpointtina lienee se, että syypää ottaisi asioista opikseen, ellei muuten niin tuomion ja häpeän kautta.
Olisi varmasti oikein käräyttää hyvä ystävä tai sukulainen tuollaisista toimista. En siltikään voi sanoa toimivani tietyllä tavalla jossain tilanteessa. Aina löytyy selittelyn mahdollisuus omalle itselleen. Ihminen pystyy selittämään itselleen oikein miltei mitä tahansa. Esim. jos joku sukulainen antaa minulle 200 euroa käteen jostain työstä mitä tein heille, niin pitäisikö minun käräyttää sukulaiseni harmaan työn palkkaamisesta? Tai jos tiedän jonkun ystäväni olevan prostituoitu, joka ei merkkaa tulojaan rekisteriin? Pitäisikö minun käräyttää hänet?
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos vertaat harmaan työn "käräyttämistä" henkirikoksen tai raiskauksen ilmiantamiseen, mielestäni silloin on peiliin katsomisen paikka. Moraali tietysti venyy toisilla ihmisillä pidemmälle, mutta itse ihmettelen kuinka noin voi edes ajatella.
Pohdin lähinnä sitä miten ihmisen moraali venyy riippuen siitä kuka tekee mitäkin ja mikä on "liian" väärin. Jotkut ovat jättäneet ilmoittamatta murhia tai raiskauksia, mutta se ei tee heistä suoraan pahoja ihmisiä. Teillä on selkeästi tarkempi moraali kuin minulla. En osaa sanoa miten reagoin joidenkin asioiden suhteen, ennenkuin olen joutunut siihen tilanteeseen. Toivon etten ikinä joudu niihin tilanteisiin.

Ei siis ollut tarkoitukseni verrata veronkiertoa raiskauksiin, murhiin tai muihin sellaisiin. En aina osaa ilmaista itseäni hyvin.
 

redpecka

Jäsen
@B-Jacket Hyvä siirto tänne, danke.

Korttipakkavertaus ei ole omani enkä kyllä muista miten se meni tai "millä puolella" se oli, itse olen arkielämää tuollaisella vertauksella joskus yrittänyt selittää: juonko jaffaa vai kokista? Onko mulla vapaa tahto päättää siitä?

Eli jos mulla kaapissa kumpaakin näistä, voin päättää halutessani kumpaa juon, mutta en voi päättää juovani spriteä kun sitä ei ollut kolmantena vaihtoehtona kaapissa. Joku filosofi osaa varmaan sanoa nää ammattitermein.

Tämä nyt nopeesti tähän kun päästiin osuvampaan ketjuun. Pohdin vielä jotain.

E: Täsmennyksenä: en siis usko, että ihmisellä on mitään sen kummempaa päämäärää lajina saati "uskonnollisena oliona", Tämä nyt vain siis tähän kun juttu alkoi uskontoketjusta..
 
Viimeksi muokattu:

teppana

Jäsen
Pohdin lähinnä sitä miten ihmisen moraali venyy riippuen siitä kuka tekee mitäkin ja mikä on "liian" väärin. Jotkut ovat jättäneet ilmoittamatta murhia tai raiskauksia, mutta se ei tee heistä suoraan pahoja ihmisiä. Teillä on selkeästi tarkempi moraali kuin minulla. En osaa sanoa miten reagoin joidenkin asioiden suhteen, ennenkuin olen joutunut siihen tilanteeseen. Toivon etten ikinä joudu niihin tilanteisiin.

Ei siis ollut tarkoitukseni verrata veronkiertoa raiskauksiin, murhiin tai muihin sellaisiin. En aina osaa ilmaista itseäni hyvin.

Ihan mielenkiintoista ajatella, missä vaiheessa yhteiskunnan asettamat säännöt tippuvat toiselle sijalle ja läheisen ihmisen suojelu nousee esimmäiseksi.

Ilmiantaisinko 20-vuotiaan veljeni jos hän harrastaisi seksiä 14-vuotiaan tytön kanssa? Oma vastaukseni on, en.

Ilmiantaisinko isäni jos tietäisin hänen ajavan työmatkaansa usein alkoholia nauttineena. Oma vastaukseni on, en.

Näistä molemmista tapahtumista on aikaa yli kymmenen vuotta, reippaastikin. Mutta uskoisin toimivani vieläkin samalla tavalla, vaikka varmaksi en voi sanoa. Sen verran paljon olen ihmisenä muuttunut kuluneina vuosina. Kumpaankin tilanteeseen puutuin keskustelemalla läheisen kanssa, mutta kumpaakaan rikosta en ilmoittanut poliisille. Tekeekö se minusta pahan ihmisen? Ehkä jossain määrin.

Edit. Rikokset ja tekijät ovat keksittyjä, mutta hyvin samankaltaisia tilanteita on minulle kaksi elämäni varrella sattunut.
 
Viimeksi muokattu:

redpecka

Jäsen
En ole unohtanut tätä, mutta täytyy tässä jäsennellä ja hakee oikeeta inspiraatiota ja energiaa tarttua ja keskittyä aiheeseen...

Vapaa tahto ja deternimismi ja näiden vastakappaleet... Kääk, kadunmiehenä pohtia...

Maailmankaikkeuden näkökulmasta: Lähtökohta mulla on yleinen olettamus, että se on indeterministinen. Vaikka päämäärää ei ole niin ei me universumit hirveesti voida ennaltamäärätyistä laeista kumminkaan lähtee poukkoilee. Ja jos universumi ei vaikka tiennyt alussa, että viiden miljardin vuoden kuluttua syntymästä lähdetään laajenemista kiihdyttelee niin sitten se oppi matkalla ja näin ollen ei ollut määrättyä... vai oliko se kumminkin skriptattu jo juttuun että näin käy tuossa vaiheessa?

Luoko joku jonkun naturematurehokkeyn ja laittaa ukot kaukaloon vain kattoakseen mitä siitä mahtaa seurata?

Ihmisen vapaa tahto: Oikeastaan ihan sama kuin tuo ylempi - erottamaton osa universumia ja geenit sun muu ohjaa kumminkin ja en ainakaan itse voi pystyä osata ajatella muulla tavalla kuin skriptaukseni kertoo.

Voin valita, että nostan kortin pakasta, tiedän sen olevan yksi 52:sta, mutta mikä käteen kulloinkin sattuu tulee on satunnaista.

Olisin kiitollinen, jos joku voisi selkiyttää mua ja kertoa minkä asian kanssa tässä minä pohdiskelen ja missä menen hahrhaan. Mulla vaan katuoppi ja fiksuja kavereita joskus ollut.
 
Viimeksi muokattu:

redpecka

Jäsen
Mielestäni kokemus vapaasta tahdosta näyttää määräytyvän sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan, eli mihin samaistutaan. En tiedä auttaako tämä vai eksytäänkö kenties entistä syvemmälle metsään, mutta karkeasti muotoillen näen tilanteen näin:

Kortinvalitsija: Olen rajallinen olento maailmankaikkeudessa, jolla on vapaus valita pakasta mikä tahansa kortti, mutta koska olen rajallinen, niin on tietämykseni sekä vapauteni maailmassa myös rajallisia. En voi siis tietää, mikä kuva kortin kääntöpuolelta avautuu.
Skriptaus: Kortinvalitsijan toiminta on puhtaasti skriptauksen ohjaamaa, hänellä ei selvästikään ole vapaata tahtoa. Sama juttu maailmankaikkeuden kohdalla.
Skriptaaja: Skriptaus on minun kehittämä tapahtuma, jossa kortinvalitsija kokee rajallisella vapaudellaan tekevän valinnan 52:sta kortista hänelle ilmenevässä maailmankaikkeudessa. Minulla on täydellinen vapaus luoda millainen skriptaus hyvänsä. Kortinvalitsijan rajallinen vapaus on todellisuudessa minun rajatonta vapautta hänen rajallisen näkökulman läpi katsottuna.
Kiva kun yritätä pilkkoa näitä eri osiin. Yritän ymmärtää ja käsittää. Vaikealtahan toki tuntuu, mutta olishan se nyt ihan kiva jos tajuaisi edes mitä itse ajattee ja mistä siinä on kyse..

Noista vaihtoehdoista olen siis kai tarkoittanut ekaa - kortinvalitsijaa - eli mulla olisi vapaus tehdä muuveja suljetussa järjestelmässä?

Kakkoskohta olisi ilmeisesti, että mulla ei olisi mitään tahtoa ja korttien nostojärjestyskin olisi jo ennaltamäärätty?

Kolmoskohta ei ihan aukea heti tässä. Ilmeisesti siis joku niinku jumala, joka itse pitelee lankoja ja valintoja kätösissään?

 

redpecka

Jäsen
Kakkoskohta on sitä, kun katsot kortinvalitsijan käyttäytymistä ulkopuolelta, kolmannesta persoonasta. Geenien, luonnonlakien, neurotieteen ja muiden luonnontieteiden menetelmien läpi katsottuna kortinvalitsijan toiminta vaikuttaa olevan valmiiksi skriptattu, kuten itse sanoit. Kaikki toiminta voidaan luotettavasti ennustaa jo kauan ennen kuin kortinvalitsija tulee edes tietoiseksi ”tekemistään valinnoista”.
Tuo eka eli kortinvalitsija-kohta tuntuu suht selvältä toistaiseksi.

Tästä kakkoskohdasta jos nopeesti jotain kommentoisi: hämää ajattelua paljon tämä kun en ymmärrä kun puhutaan, että mitään ei voi ennustaa tai sitten joka mikroajatuskin muurahaisen päässä olisi ennustettavissa. Onko tässä nyt kyse jostain kärjistämisparadoksista kuten siinä Schrödingerin kvanttimirrissä? Eikö tuohon matkalle mahdu paljon laakeutta että kumpua? Siis että jotain voi ennustaa, mutta silti joku on randomia. Vai?

Maailmankaikkeuden lopputilaa ei voida ennustaa/laskea nyky tietämyksen parametreilla, mutta emmehän me edes tiedä niitä alkuräjähdyksen parametreja.

Täytyy tässä vielä pohtia noita edellisiäkin... Kivaa.
 

redpecka

Jäsen
Kolmoskohdassa tärkeää on huomata, että jos hyväksymme ajatuksen kortinvalitsijan ja maailmankaikkeuden liikkeiden skriptauksesta, meidän on oletettava samalla sille jokin skriptaaja. Jos skriptaus tulee tyhjästä, niin sitten itse tyhjyys on skriptauksen skriptaaja.

Elokuva näytöllä -analogia saattaa helpottaa asian käsittämistä (idea varastettu Rupert Spiralta). Ajattele elokuvaa, jonka pääroolissa seikkailee Keijo Kortinvalitsija. Elokuvassa KK havaitsee itsensä ja häntä ympäröivän maailmankaikkeuden ja pohtii, onko hänellä vapaata tahtoa. Kaikkialle minne KK suuntaa ja mitä KK tekee, hän kokee olevansa vapaa mutta hyvin suhteellisessa mielessä. KK voi esimerkiksi valita minkä tahansa kortin 52:sta kortista, muttei mitään muuta, eikä hän edes tiedä mikä kortti pakasta tulee. Hieman elämänkokemusta saatuaan KK ryhtyy tutkimaan vapauttaan toisesta näkökulmasta. Hän katsoo, miten tiede selittää ihmisten ja maailmankaikkeuden liikkeitä, ja havahtuu siihen tulokseen, että hänenkin liikkeensä ovat siitä näkökulmasta käsin täysin ennaltamäärättyjä. Eikö hänellä olekaan vapautta? Tämähän on täysin ristiriitainen havainto KK:n henkilökohtaiseen kokemukseen verrattuna? KK miettii, mikäli teot ovat ennaltamäärättyjä, mikä sitten määrää kaikkeuden tapahtumat? Yhtäkkiä näyttö pimenee, ja elokuva loppuu. Enää ei näy mitään muuta kuin pelkkä näyttö.

Analogiassa elokuva vastaa kortinvalitsijaa, maailmankaikkeutta sekä skriptausta. Näyttö on tämä skriptaaja. Näyttö itsessään on elokuvan todellisuus. Elokuvan hahmot näyttävät tekevänsä vapaita valintoja, mutta todellisuudessa kyse on koko ajan ollut näytön omaa liikettä. Jos näyttöä, skriptaajaa, ei olisi, ei myöskään voisi olla mitään elokuvaa ja sen hahmoja. Ainoa oikeasti vapaa toimija on näyttö. Näyttö on kaikki, mitä todella on. Tämä ajatus ehkä sotii rakkaimpia itseesi liittyviä uskomuksia vastaan, mutta se mitä perustavimmalta olemukselta vertauksen mukaan olet, on skriptaaja eikä kortinvalitsija. Et elokuvan hahmo, vaan itse näyttö.
Tämä siis olisi niin kuin The Trueman Show, jossa Jim Carreyn hahmo syntyy ja elää tositeeveelavasteissa. Siinä tämä keijokortinvalitsija luulee elävänsä oikeassa maailmassa ja käyvänsä oikeissa töissä ja olevan oikeasti naimisissa ja sattumalta näkevänsä naapureita kadunkulmissa...

Isossa kuvassa toki olemme tuollaisia truemaneja ikinä onnistumatta pakenemaan lavasteiden läpi...

Herättää toki paljon ajatuksia. Ei ahdistavia, koska semmoisille asioille joille ei voi mitään niin ei niitä jaksa murehtiakaan. En voi päättää hyppääväni kolmiloikassa 300 metriä eikä tämä rajallisuuteni ahdista yhtään. Mielikuvituksessani voin kyllä hypätä vaikka enemmänkin.
 

redpecka

Jäsen
... kun nää on monimutkasia ja vaikeita.

Olen taas yrittänyt kuunnella ja sisäistää tota Vapaa tahto -luentoa, jossa on eri luennoitsijoita, Helsinki, joku ihme yliopisto.

a) ihmisellä itsellään on jotain perus maalaisjärkiolettamuksia (its okei, hei)
b) tuolta kerrotaan mitä on tutkittu ja kuka tutkinut ja miten suhtauduttu ja mihin tulemiin päädytty (wierd mut ihan mielenkiintoista, nää on jotain proffia kumminkin, hei)
b,2) myös räväkkää mielipidettä luennoitsijoilta, mutta ehkä se juttu pitää tuoda selkeästi ilmi ja salit eivät ole niitä foorumeja, jossa tutkitaan oikeesti
c) oma järki ja osaaminen vaan loppuu jossain kohtaa ja sitä on hyväksyttävä asioita mitä ei ehkä ymmärrä. Mutta silti ne olis niinku universaalisti meidän fysiikassa totta.. Miksi käsityksen muokkaaminen ikävuoden jotain 13 jälkeen on enää miltei mahdotonta?

Nää on niiiin mielenkiintoisia.
 

Byvajet

Jäsen
Olipahan koronatukien hakeminen taas surkea näytelmä. Ihmiset, jotka ovat julkisesti vaatineet muilta moraalia ja periaatteellisuutta, hakivat tukia keksityin perustein ilman todellista tarvetta. Samaan aikaan tukia kipeästi tarvitsevat eivät olleet oikeutettuja niitä edes hakemaan.

Sosiaalitukia jää hakematta suuri määrä häpeän vuoksi. Aidosti köyhät sinnittelevät viimeiseen saakka, jotta eivät olisi haitaksi yhteiskunnalle. Toisessa päässä ovat valmiiksi vauraat, jotka eivät häpeä käyttää jokaista tilaisuutta omien etujensa ajamiseen.

Sosiaaliseen kokonaisvastuuseen nojaavan moraalin murentuminen on surullinen ilmiö. Ihmiset kasvavat kilpailuyhteiskuntaan, jossa on mahdollisuus menestyä koulutuskilpailun, pyrkyryyden ja ahkeruuden avulla. Seurauksena on äärimmilleen yksilöllisyyttä korostava todellisuus, jossa kaikki keinot ovat sallittuja, jos ne eivät riko suoraan lakia.

Valitettavasti lakiin perustuva yhteiskunta on monille kurja yhteiskunta. Kun sosiaalinen vastuu korvataan lakipykälillä, seurauksena on ahneimpien ja pystyvimpien menestyminen. Hyvyys ja kauneus menettävät arvonsa ja ihmisestä tulee pelkkä väline, jonka asema yhteiskunnassa määrittyy kilpailun kautta.

Tiede ja tekniikka ovat kehittyneet, mutta globaalisti ihmisen ja ympäristön tarpeet huomioiva moraali samaan aikaan murentunut. Kaipa uskonnon aseman heikkenemiselläkin on vaikutuksensa. Uskonnot ovat kantaneet kulttuurissaan häpeää. Nyt kun häpeän merkitys on vähentynyt, ihmiset eivät arkaile ajaa omaa etuaan muista piittaamatta.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tiede ja tekniikka ovat kehittyneet, mutta globaalisti ihmisen ja ympäristön tarpeet huomioiva moraali samaan aikaan murentunut. Kaipa uskonnon aseman heikkenemiselläkin on vaikutuksensa. Uskonnot ovat kantaneet kulttuurissaan häpeää. Nyt kun häpeän merkitys on vähentynyt, ihmiset eivät arkaile ajaa omaa etuaan muista piittaamatta.
Sinä varmaan voit osoittaa tämän väitteen jollain tilastolla ettei tämä jää vain "nuoret käyttäytyvät huonosti eivät kunnioita vanhempiaan" tasoiseksi väitteeksi jota on toistettu jo antiikin ajoista lähtien. Viime päivinä olen lukenut Sinuhe egyptiläistä ja siinäkin asiaa käsiteltiin. Uskonnosta johtuva häpeä oli niin suuri, että MELKEIN hahmot eivät viitsineet ryöstää hautoja.

Tarkalleen ottaen lainaus kuuluu
"- Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut, filosofi Platonin kerrotaan harmitelleen (Platonin oppi-isa Sokrates tuomittiin kuolemaan muun muassa nuorison turmelemisesta)."
 

Byvajet

Jäsen
Milloin tällainen koko maailman ja ympäristön huomioonottava ajattelutapa on historiassa kukoistanut ja missä kohtaa tämä rappeutuminen on lähtenyt käyntiin?

Aikajana lienee joitain vuosikymmeniä. Moraalin rappeutuminen kulkee käsi kädessä häpeän pelon häviämisen kanssa. Viimeiset vuosikymmenet sosiaalisen yhtenäisyyden, sopeutumisen ja alistumisen sijaan on korostettu yksilön arvoa, oikeuksia ja velvollisuuksia.

Omassa nuoruudessani rehellisyydellä oli vielä todellinen arvo. Epärehellisyys koettiin häpeälliseksi. Silloin häpeä oli leimaava tunne, jota pyrittiin väistämään rehellisyydellä.

Nykynuoret sen sijaan kasvavat maailmaan, jossa esimerkiksi työn saamisen ei tarvitse perustua ehdottomaan rehellisyyteen vaan itsensä tuotteistamiseen. Faktoista viis, vaikutelma on tärkeämpi riippumatta siitä, kuinka todellinen se on. Kun ei vain jää kiinni ilmeisestä valheesta, se riittää. Itsensä esittämisestä edullisesti eli valehtelemisesta on tullut vaadittu normi. Työhaastattelussa täytyy esiintyä kuin tietäisi olevansa muita parempi, vaikka sitä ei pystykään tietämään. Työnhakijoita käytännössä koulutetaan veroeuroin valehtelemiseen.

Kun häpeä on hävinnyt joukkojen hallinnan välineistöstä, on mahdotonta uskoa, että esimerkiksi kulutuskulttuuri saataisiin kuriin. Kun vastassa ei ole enää pelottavaa ja lamauttavaa häpeää, joka ohjaisi vastuulliseen kuluttamiseen, niin mikä voima siihen pystyisi?

Valistaminen ei ainakaan auta. Vaikka kuinka tiedottaisimme nuorille, että Suomen kasvihuonepäästöt täytyy pystyä leikkaamaan viidennekseen ja että kulutus kaikilla elämänalueille huitoo korkealta yli kestävän tason, niin silti nuoret kouluttautuvat ja pyrkivät korkeisiin palkkoihin, jotta he voisivat tehdä elämästään mukavaa ja mielekästä. Onhan se kivaa, kun on rahaa ja mahdollisuuksia kuluttaa. Vastuullista se ei kuitenkaan ole.

Tietoisuus ja tiedollisuus eivät ohjaa vastuulliseen käytökseen. Siihen tarvitaan pelottavia tunteita, joista häpeä on yksi tehokkaimmista. Uskonnollisissa yhteisöissä sillä pystytään edelleen hallitsemaan ihmisiä, mutta maallisissa piireissä häpeä ohjaamiskeinona on hävinnyt.

Häpeä kyllä vielä tunnistetaan. Liberaalit koulutetut kaupunkilaiset esittävät häpeävänsä esimerkiksi kulutusvalintojaan, mutta häpeän todellisen tason tunnistaa, kun tarkastelee heidän käytännön valintojaan. Todellinen häpeä on niin lamauttava tunne, että se estäisi ylikulutuksen. Tällaista häpeää ei vain enää ole. Se ainoastaan esitetään. Huolestuneisuudesta kerrotaan ja parhaimmillaan vaaditaan poliitikoilta toimia, mutta omiin valintoihin häpeä ei vaikuta.

Nykyään mikä tahansa on sallittua, kunhan lakia ei vain riko. Ihminen kuuluisi pieniin yhteisöihin, joissa sosiaalisista rikkeistä seuraisi todellisia käytännöllisiä tai emotionaalisia rangaistuksia. Globaalissa maailmassa vastuu on näennäistä eikä perustu juuri muuhun kuin lakiin. Laki on kuitenkin kehno keino luoda vastuullista kulttuuria.
 

redpecka

Jäsen
Tässä maailmassa elämisessä ei voi aloittaa tasohyppelyä uudelleen.
Lainaan tuolta koronaketjusta virtuaalihiukkasen toisen parin tänne. Saattaa olla jotain lomittumistoimintaa tässä muassa, en ole varma.

Mun mielestä on mahdollista, että voimme tasohyppiskellä tässä kentässä: sillä kun minun hahmo poistuu niin aina tulee uusia tilalle ja kuka nyt pystyisi määrittämään olevansa oikea alkuperäinen tasohyppelijä vai restartin tuotosta?

Pohdisken näitä ihan tosissani ja arvatkaa mitä? Olen entiteetti joka pääsee tutkimaan aikas ainutlaatuista elämänmuotoa avaruudessa ihan pääkallopaikalta!
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Useimmat mittarit itse asiassa kertovat, että nykyisin menee selkeästi paremmin kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Meillä on suurissa otsikoissa esim. lapsiin kohdistuneet väkivallanteot - todellisuudessa ne ovat vähentyneet suorastaan radikaalisti sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Nuorison päihteiden käyttö ja ongelmakäyttäytyminen on vähentynyt esim. omasta 80-luvun teini-iästäni myös valtavasti. Nykynuoriso on paljon fiksumpaa kuin menneiden vuosikymmenten. Toki on tapahtunut eriytymistä eli tietyllä vähemmistöllä menee erittäin huonosti, mutta noin kokonaisuudessaan uudet ikäluokat selviytyvät nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Ei ole ollut mitään kulta-aikaa, josta olisimme taantuneet pois.
 

teppana

Jäsen
Useimmat mittarit itse asiassa kertovat, että nykyisin menee selkeästi paremmin kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Meillä on suurissa otsikoissa esim. lapsiin kohdistuneet väkivallanteot - todellisuudessa ne ovat vähentyneet suorastaan radikaalisti sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Nuorison päihteiden käyttö ja ongelmakäyttäytyminen on vähentynyt esim. omasta 80-luvun teini-iästäni myös valtavasti. Nykynuoriso on paljon fiksumpaa kuin menneiden vuosikymmenten. Toki on tapahtunut eriytymistä eli tietyllä vähemmistöllä menee erittäin huonosti, mutta noin kokonaisuudessaan uudet ikäluokat selviytyvät nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Ei ole ollut mitään kulta-aikaa, josta olisimme taantuneet pois.

Kapitalismia on kiittäminen suurelta osin. Tai ehkä oikeastaan kapitalismin ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteita. Kulutus on toden totta liian suurta, mutta henkilökohtainen elämänlaatu on korkealla tasolla. Jossain määrin on syytä olla huolissaan luokkaeroista. Meille on kehittymässä non-triviaalisen kokoinen luokka syrjäytyneitä. Tähän ryhmään olisi syyta panostaa. Mutta näin kokonaiskuvassa, olen samoilla linjoilla. Meillä menee ihan hyvin.

Jos jotain pitää kritisoida niin kulutusta. Esim. ruokahävikki on meillä täysin kohtuuton ja sitä ei voi puolustella millään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös