Väitän ihmisen olevan tietyllä tapaa tyhjä taulu. Jos otettaisiin joku suomalainen lapsi ja hänet laitettaisiin aikakoneella Antiikin Roomaan tai Kreikkaan ja palattaisiin myöhemmin katsomaan miten pojalla menee, niin hän varmaan osaisi selittää meille miksi orjuus on ihan oikein ja on täysin loogista, että jumalille pitää tehdä uhrauksia. Tämmöiset asiat ovat kulttuurillisia, joten en usko että sieltä tulisi automaattisesti henkilö jolla on modernit suomalaiset arvot.Onko ihminen lähtökohtaisesti "tyhjä taulu" (Locken ajatus), joka muovaa itse oman kohtalonsa reagoimalla ympäristön ärsykkeisiin? Vai onko ihminen ensisijaisesti osa yhteisöä, kansaa, etnisyyttä, sukupuoli-identiteettiä tai sukua? Aiemmin kuvailemani, luonnonlakeihin vetoava "rationalisti" (vähän poleeminen ilmaisu, myönnän) pohjaa järkeilynsä empiirisesti havaittaviin asioihin: kuvailtu henkilö on mies, joten hänellä on tämä ja tuo todennäköisyys käyttäytyä tavalla X ja Y. Konstruktionisti puolestaan etsii läkähdyksiin asti syitä sille, miksi henkilö toimii kuten toimii; onko taustalla yhteiskunnan harjoittama patriarkaalinen hapatus? Ehkä henkilö kasvoi turvattomassa ympäristössä tai kärsi vanhemmuuden puutteesta?
Sitten on tietysti erilaisia biologisia asioita jotka vaikuttavat elämään jollakin tavalla (esimerkiksi likinäköisyys, perinnölliset sydänsairaudet) tai voi olla enemmän hoivaviettiä. Minähän siis uskon siihen, että perintötekijät vaikuttavat ihmisen elämään merkittävästi kun ihmisille antaa mahdollisuuden valita mitä tekee elämällään. Älykkyys tuppaa olemaan perinnöllistä, kuten urheilullinen suoriutuminenkin. Jos älykkyys ei pohjautuisi geeneihin niin kuka tahansa voisi olla yhtä älykäs kuin Einstein tms.