Eettisiä, filosofisia ja moraalisia pohdintoja

[adolf]

Minun mielestäni sä et @dana77 oikein ole nyt avoin tosiasioille. Lainaan nyt sinua itseäsi:

Kristityiden ja Islamin kanssa on juttuna, että niitä tulkitaan kovin eri tavoilla (pätee juutalaisiin ja ehkä ihan kaikkiin muihinkin). Yhteistä on mitä miedompi ja maallistuneempi tulkinta on kyseessä, niin sen parempi.

Olen ihan samaa mieltä siis tästä, mutta tässä tullaan juuri nyt siihen pointtiin, että kumpikohan näistä kulttuureista ja uskonnoista mahtaa maailmalla tosiasiallisesti olla maallistuneempi ja miedompi?

Minä väitän, että se on nimenomaan tämä länsimainen kulttuuri. Ja juuri sen takia sitä on puolustettava, koska se on niin monilta osin tehnyt kansalaisistaan huomattavan paljon sivistyneempiä ja suvaitsevaisempia, eikä ota niitä yli tuhat vuotta sitten kirjoitettuja höpinöitä niin kirjaimellisesti.

Naisten kohtelua voidaan käyttää, vaikka esimerkkinä. Kyllähän ne mustat kaavut päällä kulkevat naiset tuolla lähi-idässä itse taitavat väittää sitä, että tämä on oikea tapa elää, kun näin kerran käsketään. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että tämä on asia jota ei pidä hyväksyä, eikä suvaita täällä. Ja se pitää voida ääneen sanoa.

 

[dana77]

Olen ihan samaa mieltä siis tästä, mutta tässä tullaan juuri nyt siihen pointtiin, että kumpikohan näistä kulttuureista ja uskonnoista mahtaa maailmalla tosiasiallisesti olla maallistuneempi ja miedompi?

Minä väitän, että se on nimenomaan tämä länsimainen kulttuuri. Ja juuri sen takia sitä on puolustettava, koska se on niin monilta osin tehnyt kansalaisistaan huomattavan paljon sivistyneempiä ja suvaitsevaisempia, eikä ota niitä yli tuhat vuotta sitten kirjoitettuja höpinöitä niin kirjaimellisesti.

Naisten kohtelua voidaan käyttää, vaikka esimerkkinä. Kyllähän ne mustat kaavut päällä kulkevat naiset tuolla lähi-idässä itse taitavat väittää sitä, että tämä on oikea tapa elää, kun näin kerran käsketään. Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että tämä on asia jota ei pidä hyväksyä, eikä suvaita täällä. Ja se pitää voida ääneen sanoa.

Pihvi on siinä, että mikä on kulttuurin ja mikä uskonnon ansiota vai onko niin ettei kysymys ole kummastakaan vaan koulutustaso on se selittävä tekijä. Jonkunlainen nelikenttä tarvittaisiin vähintään jossa olisi uskonnollisia ja maallistuneita länsimaita ja sitten kristittyjä maita, jostain muualta kun länsimaista. Sama sitten islamim ja muidenkin uskontojen kanssa. Hirveän helppoa ei ole kovin edustavia esimerkkejä löytää.

Esim jos oikein kristillistä länsimaata etsii, niin joku Puola tulee ensimmäisenä mieleen. Se ei varsinaisesti tule mieleen kun miettii suvaitsevaista paikkaa, mutta koulutustasoltaan he eivät loista. Sitten joku Hollanti tai Tanska ovat varmaan kaikkein maallistuneimpia ja suvaitsevaisimpia. Hankaluus on siinä, että asioilla on korrelaatiota. Mitä koulutetumpi ja fiksumpi, sitä vähemmän uskovainen ja sitä suvaitsevaisimpi noin karkeasti. Ja voihan sitä sanoa, etteivät polakit ole yhtä länsimaisia, mutta eikö sekin ole vain sama asia eri sanoin?

Sitten taas kun mietitään kristittyjä maita muualta maailmasta niin Namibia ja Argentiina ovat kristityimpiä maita omilla huudellaan. Ovatko ne sen suvaitsevaisimpia kuin verrokkinsa?

 

[Cobol]

Esim jos oikein kristillistä länsimaata etsii, niin joku Puola tulee ensimmäisenä mieleen. Se ei varsinaisesti tule mieleen kun miettii suvaitsevaista paikkaa, mutta koulutustasoltaan he eivät loista. Sitten joku Hollanti tai Tanska ovat varmaan kaikkein maallistuneimpia ja suvaitsevaisimpia. Hankaluus on siinä, että asioilla on korrelaatiota. Mitä koulutetumpi ja fiksumpi, sitä vähemmän uskovainen ja sitä suvaitsevaisimpi noin karkeasti. Ja voihan sitä sanoa, etteivät polakit ole yhtä länsimaisia, mutta eikö sekin ole vain sama asia eri sanoin?

Ja jos haetaan eniten uskovia länsimaita, kärjessä on ainakin Sveitsi, Italia, Irlanti ja Malta. Kaikki varsin suvaitsevaisia. Puolaa en maininnut, koska se ei ole länsimaaksi koskaan kasvanut (oikeusvaltio yms). Koulutuskärkeä EU:ssa taitaa olla Irlanti ja Sveitsi muuten vaan EU:n ulkopuolelta vahva.

 

[adolf]

@dana77

Joo, ihan totta on se, että länsimaiden ja läntisen kristikunnan maiden välilläkin löytyy isojakin eroja.

Mutta minun mielestäni se, mikä erottaa oikeastaan kaikki nämä maat noista muslimimaista on se, että meillä uskontoja ei oteta, niin kirjaimellisesti ja niitä opinkappaleita ei tulkita, niin kirjaimellisesti. Löytyisihän raamatustakin, vaikka mitä hirveyksiä, kun sitä kirjaa oikein lukemaan alkaa. Silti kristinuskoisissa maissa esiintyy tänä päivänä hyvin vähän sitä, että se kirja ja sen opinkappaleet oikeasti otetaan sanasta sanaan täysin kirjaimellisesti. Länsimaissa uskonpuhdistus kaiketi muokkasi meitä kulttuurillisesti niin paljon, että täällä ei siihen suhtauduta enää, niin ahdasmielisesti.

Islaminuskoisissa maissa sen sijaan esiintyy paljon enemmän tätä, että se uskonto kirjaimellisesti on tie ja totuus ja piste. Kirja ja Muhammedin opetukset ovat ensimmäinen ja viimeinen totuus ja Allah on suurin, eikä mikään eikä kukaan pysty horjuttamaan tätä. Se suhde on jotenkin heillä paljon syvempi ja henkilökohtaisempi noihin teksteihin, ja se juuri tekee siitä kulttuurista vaarallista. Pilapiirros Muhammedista on verinen loukkaus heitä itseään ja koko heidän olemassaoloaan kohtaan. Ja koska jossain siellä koraanin sivuilla sanotaan, että vääräuskoisilta on ok mennä pistämään kaula poikki, niin hehän tekevät niin, koska heidän herransa heitä siihen käskee ja sillä on näin ollen pyhä oikeutus.

Länsimaissa näin tehtiin vielä keskiajalla, mutta näin primitiivisesti täällä ei uskontoihin ole suhtauduttu enää pitkiin aikoihin. Ja se juuri tekee meidän kulttuuristamme minun mielestäni paremman ja sitä pitää sen vuoksi suojella, koska se on sivistyneempi. Enkä edes puhunut tässä vielä mitään laajemmin siitä, miten naisia tai vaikkapa tyttölapsia kohdellaan tuolla monissa islaminuskoisissa maissa. Ei sellaista ihmisen häpäisyä, vaan esiinny koko valtion tasolla missään länsimaisissa valtioissa, kuin mitä tuolla ahdasmielisimmissä islaminuskoisissa maissa tekee.

 

[dana77]

Ja jos haetaan eniten uskovia länsimaita, kärjessä on ainakin Sveitsi, Italia, Irlanti ja Malta. Kaikki varsin suvaitsevaisia. Puolaa en maininnut, koska se ei ole länsimaaksi koskaan kasvanut (oikeusvaltio yms).

Sveitsissä uskontokuntiin kuulumattomia on yhtä paljon kuin Suomessa eli 28% mutta siellä on muslimeita viisi pinnaa ja ynnämuita enemmän joten ei se Suomea kristitympi maa ole.
Se että onko Malta myöskään länsimaa on varsin tulkinnallista.

Italia ja Irlanti ovat uskonnollisia maita, mutta ovatko ne suvaitsevaisia? Miten niissä suhtaudutaan aborttiin?
Entä esiaviolliseen seksiin ja ehkäisyyn? Miten naisten työssäkäynti?

 

[Cobol]

Sveitsissä uskontokuntiin kuulumattomia on yhtä paljon kuin Suomessa eli 28% mutta siellä on muslimeita viisi pinnaa ja ynnämuita enemmän joten ei se Suomea kristitympi maa ole.

Uskontokuntiin kuulumattomat voivat olla uskovia ja päinvastoin. Ruotsissa yli 50 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta joku 90 prosenttia ei usko jumalaan. Alla jotain lähdettä pohdinnalleni:

Ateistien osuus väestöstä – Wikipedia

fi.wikipedia.org

Se että onko Malta myöskään länsimaa on varsin tulkinnallista.

Italia ja Irlanti ovat uskonnollisia maita, mutta ovatko ne suvaitsevaisia? Miten niissä suhtaudutaan aborttiin?
Entä esiaviolliseen seksiin ja ehkäisyyn? Miten naisten työssäkäynti?

Oikeassa olet, enpä pohtinut aborttia ja seksiä lainkaan. Jäi naisten työssäkäyntikin huomioimatta.

 

[dana77]

Mutta minun mielestäni se, mikä erottaa oikeastaan kaikki nämä maat noista muslimimaista on se, että meillä uskontoja ei oteta, niin kirjaimellisesti ja niitä opinkappaleita ei tulkita, niin kirjaimellisesti. Löytyisihän raamatustakin, vaikka mitä hirveyksiä, kun sitä kirjaa oikein lukemaan alkaa. Silti kristinuskoisissa maissa esiintyy tänä päivänä hyvin vähän sitä, että se kirja ja sen opinkappaleet oikeasti otetaan sanasta sanaan täysin kirjaimellisesti. Länsimaissa uskonpuhdistus kaiketi muokkasi meitä kulttuurillisesti niin paljon, että täällä ei siihen suhtauduta enää, niin ahdasmielisesti.

Islaminuskoisissa maissa sen sijaan esiintyy paljon enemmän tätä, että se uskonto kirjaimellisesti on tie ja totuus ja piste. Kirja ja Muhammedin opetukset ovat ensimmäinen ja viimeinen totuus ja Allah on suurin, eikä mikään eikä kukaan pysty horjuttamaan tätä. Se suhde on jotenkin heillä paljon syvempi ja henkilökohtaisempi noihin teksteihin, ja se juuri tekee siitä kulttuurista vaarallista. Pilapiirros Muhammedista on verinen loukkaus heitä itseään ja koko heidän olemassaoloaan kohtaan. Ja koska jossain siellä koraanin sivuilla sanotaan, että vääräuskoisilta on ok mennä pistämään kaula poikki, niin hehän tekevät niin, koska heidän herransa heitä siihen käskee ja sillä on näin ollen pyhä oikeutus.

Otan tiettyjä vapauksia seuraavassa viikonloppuhenkisessä tulkinnassani, enkä yritäkään kohta kohdalta kommentoida kaikkia näitä argumentteja.

Kristinusko on kieltämättä varsin siedettävä uskonto jos sitä ei harjoita vakavissaan (nykynuoret käyttäisivät termiä vanilja), vaan suhtautuu siihen vähän silleen nostalgiahenkisesti ja ehkä poimii vain rusinoita sieltä täältä. Vähän niinkuin Che Guevaraa fanitettaessa. Ei tietenkään hyväksytä niitä tekoja, mutta se asenne oli silleen raikas.

Sitten taas jos mietitään islamia ja uskontoa, niin mikä uskonnon tehtävä on? Onko sen tehtävä puhutella henkilökohtaisesti vai olla vaan joku pikantti detalji ihmisen arvomaailmassa kuten vaikka all blacksin kannattaminen rugbyssä, joka ei siis lajina kiinnosta yhtään. Voitaisiinko miettiä, että Islam on ylivertainen, voimakas uskonto verrattuna rampaan kristinuskoon, mutta koska uskonnot ovat haitallisia, niin mitä huonompi uskonto niin sen parempi? Vähän niinkuin aikoinaan sanottiin, että kuollut kommunisti on paras kommunisti.

Minä en kuitenkaan noin radikaalia tulkitaa itse tekisi, että Islam on parempi uskontona. Kouluttamattomia ihmisiä on vain helpompi huijata. On helvetin vaikea löytää esimerkkejä kovin onnistuneista Muslimi-maista. Malesia on Aasian mittakaavassa jonkunsortin helmi ja Tansania Afrikan mittapuulle (jälkimmäisessä Islam on suurin uskonto, mutta osuus vain 35%). Yllättäen näissäkin toistuu sama, että koulutuksessa ja vauraudessa ne voittavat naapurimaansa. Kyllähän ne naiset Malesiassakin käyttävät bughaa myydessään mäkissä hampurilaisia, mutta ei kaikkien naisten ole pakko.

 

[Ollakseni]

Niin, Euroopassa on muutama maa, joissa muslimit ovat enemmistö. Bosnia & Hertsegovina, Albania sekä Kosovo. Nuo eivät kaikki mitään onneloita ole olleet, mutta islamilla ei ollut siinä osaa. Serbit kävivät vähän pyhää sotaa kahta noista vastaan 1990-luvulla ja Albaniassa oli vainoharhainen kommunisti diktaattori.

 

[Tuamas]

Minusta tässä @dana77 lla on vinkeä pointti, joka on väestön koulutustaso.

Ei noista kolmesta pää-aavikkouskonnosta löydy niin merkittäviä eroja opinkappaleissa, että niistä uskontona per se löytyisi tapaa jakaa niitä selvästi toista toisen edelle.

Eroja syntyy sitten vahvemmin niiden tulkinnoissa sekä maiden maallistumisen asteessa, joka pääosin on vahvemmin korrelaatiossa kansan hyvinvointiin ja koulutustasoon kuin uskontoon.

Tästä voi hyvin käyttää esimerkkinä Rohinga-muslimeihin kohdistuvaa vainoa, jossa vainoajat ovat pääosin buddhalaisia, jota yleisesti pidetään uskonkappaleiltaan merkittävästi rauhanomaisenpana uskontona kuin aavikkouskontoja anteeksi siis Aabrahamilaisia uskontoja.
Jolloin jos ne uskontojen opinkappaleet olisivat merkittävämpiä kuin väestön koulutustaso/hyvinvointi, tällaista ei pitäisi tapahtua.

 

[adolf]

Mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän uskonnollisuutta. Ja nimenomaan sitä vaarallista ja ahdasmielistä uskonnollisuutta

Tämä ei siis mikään totuuden julistuksena, vaan yhtenä ajatuksena tänne muiden pohdintojen joukkoon. Historiallisesti tämä on minusta jossain määrin relevantti väite.

Köyhyyden voidaan kai myös väittää aina kulkeneen jossain määrin käsi kädessä uskonnollisuuden kanssa. Osattomuudessa ja toivottomuudessa on keksitty kaikenlaisia tarinoita sille, että joku tarkoitus tälle surkealle taapertamiselle on löydyttävä.

 

[dana77]

Mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän uskonnollisuutta. Ja nimenomaan sitä vaarallista ja ahdasmielistä uskonnollisuutta

Köyhyyden voidaan kai myös väittää aina kulkeneen jossain määrin käsi kädessä uskonnollisuuden kanssa. Osattomuudessa ja toivottomuudessa on keksitty kaikenlaisia tarinoita sille, että joku tarkoitus tälle surkealle taapertamiselle on löydyttävä.

Itse muotoilisin saman niin, että mitä vähemmän koulutusta, sitä enemmän köyhyyttä ja mitä enemmän köyhyyttä, sitä enemmän uskontoa. Eli nuo toki korreloivat, mutta kausaliteetti menee niin päin.

 

[Walrus21]

Länsimaissa näin tehtiin vielä keskiajalla, mutta näin primitiivisesti täällä ei uskontoihin ole suhtauduttu enää pitkiin aikoihin. Ja se juuri tekee meidän kulttuuristamme minun mielestäni paremman ja sitä pitää sen vuoksi suojella, koska se on sivistyneempi. Enkä edes puhunut tässä vielä mitään laajemmin siitä, miten naisia tai vaikkapa tyttölapsia kohdellaan tuolla monissa islaminuskoisissa maissa. Ei sellaista ihmisen häpäisyä, vaan esiinny koko valtion tasolla missään länsimaisissa valtioissa, kuin mitä tuolla ahdasmielisimmissä islaminuskoisissa maissa tekee.

Tässä sinun logiikassa on se ongelma, että käsittelet kulttuuria aika laveasti ja historiallisia faktoja valikoiden. Annat ymmärtää, että länsimaisuus on jotain, minkä kristillisyys on luonut. Näillä voi toki olla ajallinen korrelaatio, mutta ei mitään automaattista kausaliteettia.

Kristillisissä maissa on harjoitettu aivan samoja julmuuksia, mitä tänä päivänä esiintyy islamin vaikutusalueella. Mikään Raamatun ohje tai humanistinen tausta-ajatus ei ole estänyt orjuuttamista, miekkakäännytystä tai naisten alistamista. Käytännössä voidaan kuitenkin huomata, että uskonnon ja kulttuurin suhde on muuttunut matkan varrella; vauraus ja stabiilius ovat luoneet uudenlaista tulkintaa, uusia traditioita ja uusia arvoja. Uskonto on seurannut perässä, joskin siitä on oman arvion mukaan ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Niinpä on väärä johtopäätös, että uskonto olisi jotain, minkä ansiosta asioita tapahtuu. Uskonto on toki siellä taustalla, mutta se on pikemminkin politiikan ja vallan väline kuin mikään muuttumaton "kulttuuri", joka alkaisi jostain ja loppuisi johonkin. Kulttuuri on jatkuvasti liikkeessä, eikä ole kovin helppo määritellä, mitä siihen milloinkin kuuluu.

Tämä nykypäivän uskontokeskustelu on ilmiselvän poliittista. Tieteellisen rasismin menetettyä uskottavuutensa syntyi uusi traditio, jonka pohjana on kulttuurien erilaisuus. Tausta-ajatuksena on näyttää todeksi, että on olemassa jonkinlaisia kulttuurisia ominaispiirteitä (vrt. biologinen rasismi), joiden pohjalta voidaan muodostaa hierarkioita. Niiden kautta puolestaan todistellaan, miksi länsimainen elämänmeno on sivistynyttä verrattuna itämaiseen barbarismiin.

Taustalla on ikivanha tieteenfilosofinen kysymyksenasettelu: perustuuko maailmankaikkeus muuttumattomiin faktoihin (ennen puhuttiin "luonnonlaeista"), vai onko todellisuus jatkuvassa rakennusprosessissa (konstruktionistinen suuntaus)? Näitä ei tietystikään tule tulkita kovin yksioikoisesti, vaan pikemminkin suuntaviivoina tai lähestymistapoina.

Käytännössä voidaan kuitenkin päätellä, että pohjustamani teoriat ohjaavat myös ihmiskäsitystä: Onko ihminen lähtökohtaisesti "tyhjä taulu" (Locken ajatus), joka muovaa itse oman kohtalonsa reagoimalla ympäristön ärsykkeisiin? Vai onko ihminen ensisijaisesti osa yhteisöä, kansaa, etnisyyttä, sukupuoli-identiteettiä tai sukua? Aiemmin kuvailemani, luonnonlakeihin vetoava "rationalisti" (vähän poleeminen ilmaisu, myönnän) pohjaa järkeilynsä empiirisesti havaittaviin asioihin: kuvailtu henkilö on mies, joten hänellä on tämä ja tuo todennäköisyys käyttäytyä tavalla X ja Y. Konstruktionisti puolestaan etsii läkähdyksiin asti syitä sille, miksi henkilö toimii kuten toimii; onko taustalla yhteiskunnan harjoittama patriarkaalinen hapatus? Ehkä henkilö kasvoi turvattomassa ympäristössä tai kärsi vanhemmuuden puutteesta?

Länsimaiseen ajatteluun kuuluu Kantilta periytyvä ajatus, jonka mukaan jokaisessa ihmisessä on potentiaalia pyrkiä hyvään. Tällä samalla logiikalla on viime vuosikymmeninä päädytty siihen, että kaikki maailman ihmiset ovat lähtökohdiltaan samanarvoisia, ehkä hyväntahtoisiakin (humanismi). Toisin sanoen, vaikka ihmisen viiteryhmässä (uskonto, suku, etnisyys jne.) olisi ominaisuudet X ja Y, häntä kohdellaan ensisijaisesti yksilönä, jolla on potentiaali kasvaa täyteen kukoistukseen. Länsimaisen humanismin vastustajat (Halla-aho ja kumppanit) puolestaan korostavat, että humanismi, ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet ovat jonkinlaista neuvoteltavissa olevaa kauppatavaraa. He katsovat, että maailman on ensisijaisesti kylmä ja sotaisa tanner, jossa valta joko annetaan tai otetaan. Erilaiset identiteetit ovat puolestaan "empiirista todellisuutta", eivät idealistien teorioihin sopivaa rakennusainetta.

Edellä kuvaillun vastakkainasettelun voi käydä toteamassa esim. tämän palstan romaneja käsittelevässä ketjussa. Kohdellaanko siellä romaneja yksilöinä vai ryhmän jäseninä? Langetetaanko yksilöille vastuu oman viiteryhmän toiminnasta, vai tarkastellaanko häntä omien tekojensa kautta? Nähdäänkö kulttuuri (esim. romanikulttuuri) lähtökohtaisesti muutoksen vai pysyvyyden kautta?

Nykyinen monikulttuurisuusajattelu on juuri tällaista ideaaleihin perustuvaa humanismia, jolla halutaan tuoda esille se, että kulttuurin, uskonnon tai politiikan alla on yhteinen ihmisyys, joka mahdollistaa harmonisen yhteiselon eritaustaisten ihmisten kesken. Halla-aholaisuus puolestaan vastustaa ajatusta vedoten realiteetteihin, tilastoihin tai kulttuurillisiin eroihin. Siinä on oma sisäinen logiikkansa, joka kuulostaa vakuuttavalta.

Moni ihminen muodostaa käsityksensä maailmasta erilaisten yleistysten tai ennakko-olettamien pohjalta. Muu olisi tietysti ihmismielelle raskasta ja vaikeasti hahmoteltavaa. Ongelma on mielestäni se, että tällöin jää pohtimatta, miksi mikäkin asia tapahtuu. Onko muslimiterroristi syntyjään paha tai kehityskelvoton? Johtaako tekoon uskonto, politiikka vai olosuhteet? Ehkä kaikki näistä?

Happaman humanistin mielessä asiat ovat monimutkaisia jne. Terroriteon taustalta voi löytyä imperialismi, 9/11, ISIS, huono hallinto, kuivuus, traumaattinen lapsuus, poliittinen papisto, vallankaipuu, psykopatia jne. Poliittisissa keskusteluissa - harmi kyllä - jätetään tämä kompleksisuus yleensä vähemmälle, ja pyritään sen sijaan löytämään jokin hallitseva syy, jolla tätä ilmiötä voi selittää. Olkoon se sitten vaikka tämä uskontokeskustelu tai "kulttuurien eroavaisuus".

Tämä ei mitenkään suoraan kohdistettuna lainatulle kirjoittajalle.

 

[Ollakseni]

Onko ihminen lähtökohtaisesti "tyhjä taulu" (Locken ajatus), joka muovaa itse oman kohtalonsa reagoimalla ympäristön ärsykkeisiin? Vai onko ihminen ensisijaisesti osa yhteisöä, kansaa, etnisyyttä, sukupuoli-identiteettiä tai sukua? Aiemmin kuvailemani, luonnonlakeihin vetoava "rationalisti" (vähän poleeminen ilmaisu, myönnän) pohjaa järkeilynsä empiirisesti havaittaviin asioihin: kuvailtu henkilö on mies, joten hänellä on tämä ja tuo todennäköisyys käyttäytyä tavalla X ja Y. Konstruktionisti puolestaan etsii läkähdyksiin asti syitä sille, miksi henkilö toimii kuten toimii; onko taustalla yhteiskunnan harjoittama patriarkaalinen hapatus? Ehkä henkilö kasvoi turvattomassa ympäristössä tai kärsi vanhemmuuden puutteesta?

Väitän ihmisen olevan tietyllä tapaa tyhjä taulu. Jos otettaisiin joku suomalainen lapsi ja hänet laitettaisiin aikakoneella Antiikin Roomaan tai Kreikkaan ja palattaisiin myöhemmin katsomaan miten pojalla menee, niin hän varmaan osaisi selittää meille miksi orjuus on ihan oikein ja on täysin loogista, että jumalille pitää tehdä uhrauksia. Tämmöiset asiat ovat kulttuurillisia, joten en usko että sieltä tulisi automaattisesti henkilö jolla on modernit suomalaiset arvot.

Sitten on tietysti erilaisia biologisia asioita jotka vaikuttavat elämään jollakin tavalla (esimerkiksi likinäköisyys, perinnölliset sydänsairaudet) tai voi olla enemmän hoivaviettiä. Minähän siis uskon siihen, että perintötekijät vaikuttavat ihmisen elämään merkittävästi kun ihmisille antaa mahdollisuuden valita mitä tekee elämällään. Älykkyys tuppaa olemaan perinnöllistä, kuten urheilullinen suoriutuminenkin. Jos älykkyys ei pohjautuisi geeneihin niin kuka tahansa voisi olla yhtä älykäs kuin Einstein tms.

 

[mjr]

@Walrus21 Minusta kristinuskoon kyllä sisältyy tietty emansipatorinen teema, pitkälle koska se syntyi kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin puitteisiin. Mitä sanommekin Ateenasta, käytännössä hyvin repressoiva orjavaltio (niin kuin kaikki historialliset agraari-imperiumit) niin siellä oli tietty about ainutlaatuinen lisätekijä: ajatus yksilöllisestä vapaudesta ja kansalaisuudesta, vaikka sitten miten tiukasti ja brutaalin epäoikeudenmukaisesti rajattu. Kristinusko sitten toi tähän ajatuksen universaalisuudesta, että kaikki ovat veljiä (ja jopa sisaria) Jumalan edessä ja nämä yhdessä sitten ovat luoneet valistuksen ja liberalismin.

 

[Ollakseni]

@Walrus21 Minusta kristinuskoon kyllä sisältyy tietty emansipatorinen teema, pitkälle koska se syntyi kreikkalaisen ja roomalaisen kulttuurin puitteisiin. Mitä sanommekin Ateenasta, käytännössä hyvin repressoiva orjavaltio (niin kuin kaikki historialliset agraari-imperiumit) niin siellä oli tietty about ainutlaatuinen lisätekijä: ajatus yksilöllisestä vapaudesta ja kansalaisuudesta, vaikka sitten miten tiukasti ja brutaalin epäoikeudenmukaisesti rajattu. Kristinusko sitten toi tähän ajatuksen universaalisuudesta, että kaikki ovat veljiä (ja jopa sisaria) Jumalan edessä ja nämä yhdessä sitten ovat luoneet valistuksen ja liberalismin.

Juu, olihan kristitty filosofia melko pitkälti uusplatonismin oppeja noudattavaa. Ikävä kyllä siinä kävi melko nopeasti niin, että kun kristityt pääsivät valtaan niin kaikkien piti sen jälkeen uskoa samaan Jumalaan. Muita uskomuksia ei oikein suvaittu. Kun heitä oltiin vainottu aina välillä niin oli aika kostaa.

 

[Ollakseni]

Experts Fear Lab-Grown Brains Will Become Sentient, Which Is Upsetting

Well, we don't want that ... or do we?

www.popularmechanics.com

Onko oikein kasvattaa aivoja laboratoriossa, jotka voisivat olla merkittävällä tavalla tietoisia? Voiko näitä tutkia kuin ne olisivat vain kudosta, vai tulisiko tässä olla jotain eettisiä rajoitteita. Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni on lause: "I have no mouth, and I must scream". Onko aivojen tutkiminen niin tärkeää, että voidaan ohittaa kaikki etiikkaan liittyvät ongelmat?

 

[Sonny Burnett]

Lätkäpalstalla kun ollaan niin mietin hetken että pitäisikö sohaista kepillä tätä ketjua. Sanon heti kärkeen että tämä pieni aihe, jonka pian esitän ei minun mielestäni ole niinkään mikään "ongelma" sinänsä, mutta ehkä jonkun mielestä ei niin korrektia ja ainakin itse aloin pohtia tätä hieman syvemmin.

Eli, jääkiekkoilija Ilkka Heikkinen lopetti ansiokkaan uransa ja antoi tänään paikallislehdelle mittavan haastattelun (maksumuurin takana). Yksi lausahdus joka poikkeuksellisen suorasanaisen ja kalastajakylässä ehkä arroganttinakin tunnettu jääkiekkoilija sanoi lehdessä:

"onneksi ei tarvitse töihin mennä"

Bono on kertonut aiemmin elämästään johon kuuluu perheen lisäksi laaja skaala harrastuksia: metsästys, kalastus, veneily, höntsälätkä ja luonnossa samoilu. Minusta tuo ed mainittu lausahdus oli sellainen, jota monikaan omilla ansioillaan vaurastunut ihminen, varsinkaan Suomessa, ei ole ääneen sanonut.

Työnteon filosofiasta, syvemmästä merkityksestä ja tarvehierarkiasta on varmasti hyllymetreittäin tieteellistä aineistoa, mutta oikeastaan Heikkisen yksi lyhyt lausahdus tyhjentää pajatson niiden kaikkien rinnalla. Heikkinenkin on jääkiekkoilijaksi fiksu mies, ylioppilas ja kaikki joten työntekeminen uran jälkeen ei jäisi siitä kiinni etteikö palikat riittäisi. Tämmöinen tästä postauksesta tuli. Tuli vaan sellainen olo että voiko noin sanoa tässä maassa. Ja mikseipäs voisi.

 

[ipaz]

Mä luulen että iso osa jääkiekkouransa lopettaneista sanoo samalla tavalla heti uran jälkeen. Kun on 20+ vuotta mennyt ja tehnyt toisten antamien aikataulujen mukaan, paikat saattavat olla klesana, mutta tilillä on riittävästä rahaa jotta talous on turvattu, niin on mielestäni aivan oikeutettuakin sanoa, että "onneksi ei tarvitse mennä töihin".

Mutta mitä tässä on seurannut ja tarinoita lukenut, niin aika nopeasti se tylsyys iskee entiseen ammattilaisurheilijaan. Sitä jaksaa ehkä vuoden tai kaksi olla perheen parissa ja nauttia ansaitsemistaan rahoista, mutta aika pian moni alkaa etsiä itselleen merkityksellistä päivittäistä tekemistä. On se sitten "oikeisiin" töihin meno, opiskelu, valmentaminen tai mitä vaan.

On liian monia tapauksia, jossa pelaaja ei ole keksinyt itselleen uran jälkeen mieluisaa tekemistä ja sitten se kaikki vapaa-aika ja tilillä olevat rahat ovatkin valuneet yllättäen kurkusta alas. On todella hienoa, jos ihmisellä on pelaajauransa sivussa myös joku toinen todellinen mielenkiinnon kohde johon siirtyä sitten kun pelaajaura on ohi. Kuten esim. Heikkisellä metsästys ja luonto.

Juuri pari päivää sitten oli Hesarissa juttu Niklas Hagmanista, kuinka hän vajosi masennukseen ja alkoi ryyppäämäään kun pelit oli pelattu. Siihen vielä avioero päälle, niin kierre oli valmis. Lopulta korkki kiinni ja terapiaan, niin alkoi taas päivä paistamaan. Nyt Hagman on lähes vuoden selvinpäin ja tanssii kuin vimmattu televisiossa. Mitäköhän kuuluu Janne Niinimaalle, joka tienasi urallaan lähes 20 miljoonaa taalaa? Kova metsämies hänkin, mutta usein oli vauhti päällä uran jälkeen. Toivottavasti on löytänyt rauhan ja tekemistä itselleen.

En sitten tiedä miten tämä liittyy ketjun otsikkoon ja uransa lopettaneeseen huippukiekkoilijaan muuten, kuin että jokainen tehkööt mitä lystää kunhan olisivat vaan itse onnellisia. Se kuitenkin on jo monesti todettu että miljoonat tilillä ei sitä onnea tuo, vaan ihmiset ympärillä ja mieluinen tekeminen.

 

[Sonny Burnett]

@ipaz
Onhan noita karuja kohtaloita. Se pitää lisätä aiempaan että tuo Bonon lausahdus on osa isompaa haastattelua ja näin ollen hieman irti kokonaisuudesta. Kyllä siinä mietittiin miten tuleva luppoaika tullaan täyttämään ettei "ihan hulluksi tule" kuten Heikkinen asian ilmaisi. Eli sitä mainitsemaasi mieluisaa tekemistä luulisi jossain vaiheessa kaipaavan. Valmentaminen on ehdottomasti poissa laskuista koska "bussissa istuminen ympäri Suomea ei kiinnosta yhtään, sitä on tullut jo tehtyä aivan tarpeeksi".

Kyllä toi Bonon boheemi ja hieman epäsovinnainen lausahdus silti sellaisen lämpimän läikähdyksen sisällä aiheutti. Jos nyt ketjun mukaisesti vähän filosofoidaan: Sanasta työ voidaan johtaa esim sana työläs, jolla on jo sellainen negatiivinen sävy. Ei kai kukaan ei masokisti itselleen sellaista kaipaa saati tavoittele. Työlästä elämää. Kuulostaa ikävältä. Sana "ponnistelu" on vähän samaa tyyliä, mutta siinä on mukana vähän sitä omaakin halua ja motivaatiota. Silti siitäkin tulee vähän mieleen sellainen pyristely joka ei välttämättä johda mihinkään hyvään lopputulokseen.

 

[npc]

Vähän likööripäissäni..

.. Nyt taisin unohtaa mikä oli mielessäni. Entterillä tästäkin kai pääsee.

Jotenkin liittyi kai simulaatiohypoteesiin mutta likoori. Nyt yrit¨n painaa että sammuta kone mutta vasen käsi hankaa vastaan.

 

[Zeic]

On liian monia tapauksia, jossa pelaaja ei ole keksinyt itselleen uran jälkeen mieluisaa tekemistä ja sitten se kaikki vapaa-aika ja tilillä olevat rahat ovatkin valuneet yllättäen kurkusta alas. On todella hienoa, jos ihmisellä on pelaajauransa sivussa myös joku toinen todellinen mielenkiinnon kohde johon siirtyä sitten kun pelaajaura on ohi. Kuten esim. Heikkisellä metsästys ja luonto.

Uusimmassa petopodissa käsiteltiin urheilupsykologiaa ja vaikuttaa tuo urheilun ulkopuolisen identiteetin vahvistaminen olevan yksi tärkeimmistä urheilupsykologin tehtävistä. Tarkoituksena tieten sen lisäksi että valmistaa peliuran jälkeiseen aikaan, auttaa toimimaan vapautuneemmin kovassa painetilanteessa ja esimerkiksi estää leijumista ja tyhjyyden tunnetta voiton hetkellä. Mielenpelit petopodissa.

 

[finnjewel]

Ilmiö nimeltä kulttuurimarxismi. Mitä se on vai onko sitä olemassakaan?
Tätä mietin joskus viime vuosikymmenellä ja tuli taas mieleen poliittisen korrektiuden, salaliittoteorioiden, valeuutisten ynnä muiden paljon esillä olevien aiheiden yhteydessä.
Koska Skepsis-julkaisu lienee kelvollinen lähde sekä poliittisesti korrekteille että epäkorrekteille, niin tässä asiapitoista pohdintaa kulttuurimarxismista:

https://skepsis.blob.core.windows.net/skepsisweb/Skeptikko-2018-2_Kulttuurimarxilaisuus-kun_salaliittoteoria_kohtaa_yhteiskuntatieteet.pdf

 

[Sonny Burnett]

Vanhojen muistelua. Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin. Olisi mielenkiintoista nähdä Jatkislaisten mielipiteitä tästä seuraavasta tapauksesta. Ehkä varttuneemmilla on jopa aiheen tiimoilta itsekoettuja tietoja.

Tapahtumat sijoittuvat 90-luvun alkuun. Sotainvalidien Veljesliitto järjesti toimintansa kannalta tärkeän vuotuisen syyskeräyksen. Vielä tuolloin veteraaneja oli yhä paljon keskuudessamme.

Varusmiehet osallistuivat näihin keräyksiin kiertämässä ovelta ovelle ympäri Suomea. Lahjoittaja antoi rahaa, laittoi nimensä ja antamansa summan keräyslistaan. Lopuksi rahat tilitettiin ja tarkistettiin.

Varusmiehiä motivoitiin ahkeraan keräämiseen lupaamalla 1vrk kuntoisuusloma niille jotka saivat kerättyä vähintään 1000 markkaa.

Eräs varusmies ehti annetussa ajassa kerätä vain 800 markkaa, MUTTA hän laittoi itse omista rahoistaan 200 markkaa omaan listaansa johon laittoi keksityn nimen. Näin ollen 1000 markan raja täyttyi ja varusmies sai kuntoisuusloman. Rahat toki menivät Sotainvalideille kuten pitikin.

Kuinka näette tuon edellä kuvatun kokonaisuuden? Täysin tuomittavaa? Ei vääryyttä? Rikas poika osti kuntsarin jota ei ansainnut? Olisiko ollut parempi jos veteraanit olisivat saaneet 200 markkaa vähemmän keräysrahaa ja varusmies ilman kuntsaria?

Kai tämä ketju oli liki oikea tälle pohdinnalle.

 

[Näkkäri]

Kuinka näette tuon edellä kuvatun kokonaisuuden? Täysin tuomittavaa? Ei vääryyttä? Rikas poika osti kuntsarin jota ei ansainnut? Olisiko ollut parempi jos veteraanit olisivat saaneet 200 markkaa vähemmän keräysrahaa ja varusmies ilman kuntsaria?

Mielestäni tuossa ei ole mitään tuomittavaa. Hyvin toimittu.

Pelkäsin jo viestiä lukiessani, että sieltä on kusetettu keräysrahoja omaan taskuun.

 

[Sonny Burnett]

Mielestäni tuossa ei ole mitään tuomittavaa. Hyvin toimittu.

Joskus kun kerroin tämän intti-tarinan jossain illanvietossa niin osa ihmisistä koki että kuvattu toiminta oli erittäin kyseenalaista ja moraalitonta.

Tiedä sitten miten kapiaiset olisi suhtautunut asiaan jos tuosta olisi huudellut kassulla.