B-Jacket

Jäsen
Tästä kakkoskohdasta jos nopeesti jotain kommentoisi: hämää ajattelua paljon tämä kun en ymmärrä kun puhutaan, että mitään ei voi ennustaa tai sitten joka mikroajatuskin muurahaisen päässä olisi ennustettavissa. Onko tässä nyt kyse jostain kärjistämisparadoksista kuten siinä Schrödingerin kvanttimirrissä? Eikö tuohon matkalle mahdu paljon laakeutta että kumpua? Siis että jotain voi ennustaa, mutta silti joku on randomia. Vai?

Maailmankaikkeuden lopputilaa ei voida ennustaa/laskea nyky tietämyksen parametreilla, mutta emmehän me edes tiedä niitä alkuräjähdyksen parametreja.
Hämää varmasti muitakin. Elämä koskee aina äärellisiä olentoja, joten elämä on aina todellisuuden katsomista tietystä äärellisestä näkökulmasta. Eri näkökulmat tuottavat eri havaintoja. Havainnot eivät koskaan vastaa täysin toisiaan. Toisaalta voidaan ennustaa, toisaalta randomia. totta ja epätotta, rajallista ja rajatonta, sitä on paradoksien maailma. Äärellisen näkökulman ottaminen tässä nykytietämyksen ’alueella’ olettaa ajan ja avaruuden todellisiksi, missä äärellinen olento ajattelee sijaitsevansa. Jos olen äärellinen, minun täytyy olla jossain tilassa, joka ei ole minua ja jossa voin liikkua. Jos minä synnyn ja kuolen, minulla on alku ja loppu, täytyy myös olla sellainen ’tila’, jossa äärellisten olioiden olemassaolo ja ei-olemassaolo voidaan havaita, ja tuon ’tilan’ nimi on aika.

Tämä siis olisi niin kuin The Trueman Show, jossa Jim Carreyn hahmo syntyy ja elää tositeeveelavasteissa. Siinä tämä keijokortinvalitsija luulee elävänsä oikeassa maailmassa ja käyvänsä oikeissa töissä ja olevan oikeasti naimisissa ja sattumalta näkevänsä naapureita kadunkulmissa...

Isossa kuvassa toki olemme tuollaisia truemaneja ikinä onnistumatta pakenemaan lavasteiden läpi...
Metaforien olennainen ero on se, että elokuvan hahmo on näytön liike, itse näyttö. Trueman ei ole samalla tavalla ohjelman käsikirjoittajat ja ohjaajat, ne ovat kaksi erillistä olioita. Näyttö tietää kaiken mitä elokuvassa tapahtuu, sillä näyttö on kaikkeus. Trueman Show’n suunnittelijat eivät täydellisesti tiedä, mitä Trueman tietää. Kun Trueman astuu lavasteiden ulkopuolelle, hänestä ei tule ohjelman käsikirjoittaja tai ohjaaja, koska ne ovat alusta saakka olleet ja ovat edelleen kaksi eri asiaa. Sen sijaan elokuvan hahmo on aina itse näyttö, on vain yksi joka tietää ja mitä on. Sitä mikä tietää, ei voida tietää niin kuin äärelliset oliot tiedetään, koska se on tietämys itse. Se on ääretön ja ajaton, sillä se ei ilmene äärellisenä aika-avaruudessa. Se on, missä aika-avaruus ilmenee. Koska se on ääretön, sillä ei ole muotoa. Jos sillä olisi muoto, pitäisi olla myös tila jossa sen muoto havaitaan, mutta se on itse se, joka havaitsee kaikki muodot.
 

redpecka

Jäsen
... kun nää on monimutkasia ja vaikeita.

Olen taas yrittänyt kuunnella ja sisäistää tota Vapaa tahto -luentoa, jossa on eri luennoitsijoita, Helsinki, joku ihme yliopisto.

a) ihmisellä itsellään on jotain perus maalaisjärkiolettamuksia (its okei, hei)
b) tuolta kerrotaan mitä on tutkittu ja kuka tutkinut ja miten suhtauduttu ja mihin tulemiin päädytty (wierd mut ihan mielenkiintoista, nää on jotain proffia kumminkin, hei)
b,2) myös räväkkää mielipidettä luennoitsijoilta, mutta ehkä se juttu pitää tuoda selkeästi ilmi ja salit eivät ole niitä foorumeja, jossa tutkitaan oikeesti
c) oma järki ja osaaminen vaan loppuu jossain kohtaa ja sitä on hyväksyttävä asioita mitä ei ehkä ymmärrä. Mutta silti ne olis niinku universaalisti meidän fysiikassa totta.. Miksi käsityksen muokkaaminen ikävuoden jotain 13 jälkeen on enää miltei mahdotonta?

Nää on niiiin mielenkiintoisia.
 

Byvajet

Jäsen
Olipahan koronatukien hakeminen taas surkea näytelmä. Ihmiset, jotka ovat julkisesti vaatineet muilta moraalia ja periaatteellisuutta, hakivat tukia keksityin perustein ilman todellista tarvetta. Samaan aikaan tukia kipeästi tarvitsevat eivät olleet oikeutettuja niitä edes hakemaan.

Sosiaalitukia jää hakematta suuri määrä häpeän vuoksi. Aidosti köyhät sinnittelevät viimeiseen saakka, jotta eivät olisi haitaksi yhteiskunnalle. Toisessa päässä ovat valmiiksi vauraat, jotka eivät häpeä käyttää jokaista tilaisuutta omien etujensa ajamiseen.

Sosiaaliseen kokonaisvastuuseen nojaavan moraalin murentuminen on surullinen ilmiö. Ihmiset kasvavat kilpailuyhteiskuntaan, jossa on mahdollisuus menestyä koulutuskilpailun, pyrkyryyden ja ahkeruuden avulla. Seurauksena on äärimmilleen yksilöllisyyttä korostava todellisuus, jossa kaikki keinot ovat sallittuja, jos ne eivät riko suoraan lakia.

Valitettavasti lakiin perustuva yhteiskunta on monille kurja yhteiskunta. Kun sosiaalinen vastuu korvataan lakipykälillä, seurauksena on ahneimpien ja pystyvimpien menestyminen. Hyvyys ja kauneus menettävät arvonsa ja ihmisestä tulee pelkkä väline, jonka asema yhteiskunnassa määrittyy kilpailun kautta.

Tiede ja tekniikka ovat kehittyneet, mutta globaalisti ihmisen ja ympäristön tarpeet huomioiva moraali samaan aikaan murentunut. Kaipa uskonnon aseman heikkenemiselläkin on vaikutuksensa. Uskonnot ovat kantaneet kulttuurissaan häpeää. Nyt kun häpeän merkitys on vähentynyt, ihmiset eivät arkaile ajaa omaa etuaan muista piittaamatta.
 
”Espoon kaupunki etsii Espoo Innovation Gardenin innovaatioekosysteemin orkesterointiin tiimin vetäjää. Tehtävänä olisi törmäyttää ja verkottaa sekä ymmärtää startupien kasvupolun eri vaiheet.”

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tiede ja tekniikka ovat kehittyneet, mutta globaalisti ihmisen ja ympäristön tarpeet huomioiva moraali samaan aikaan murentunut. Kaipa uskonnon aseman heikkenemiselläkin on vaikutuksensa. Uskonnot ovat kantaneet kulttuurissaan häpeää. Nyt kun häpeän merkitys on vähentynyt, ihmiset eivät arkaile ajaa omaa etuaan muista piittaamatta.
Sinä varmaan voit osoittaa tämän väitteen jollain tilastolla ettei tämä jää vain "nuoret käyttäytyvät huonosti eivät kunnioita vanhempiaan" tasoiseksi väitteeksi jota on toistettu jo antiikin ajoista lähtien. Viime päivinä olen lukenut Sinuhe egyptiläistä ja siinäkin asiaa käsiteltiin. Uskonnosta johtuva häpeä oli niin suuri, että MELKEIN hahmot eivät viitsineet ryöstää hautoja.

Tarkalleen ottaen lainaus kuuluu
"- Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut, filosofi Platonin kerrotaan harmitelleen (Platonin oppi-isa Sokrates tuomittiin kuolemaan muun muassa nuorison turmelemisesta)."
 
”En ole koskaan väittänyt, että kaikki konservatiivit olisivat typeryksiä. Sen sijaan kaikki typerykset ovat konservatiiveja.” - John Stuart Mill

B-Jacket

Jäsen
Sosiaaliseen kokonaisvastuuseen nojaavan moraalin murentuminen on surullinen ilmiö.

...

...mutta globaalisti ihmisen ja ympäristön tarpeet huomioiva moraali samaan aikaan murentunut.
Milloin tällainen koko maailman ja ympäristön huomioonottava ajattelutapa on historiassa kukoistanut ja missä kohtaa tämä rappeutuminen on lähtenyt käyntiin? Eikö ihminen ole ennenkin toiminut niin, mikä on tilanteesta riippuen yksilön, vallitsevan yhteisön tai jumalan mielestä paras teko, mutta vasta nykyaikaisella tieteellä ja tekniikalla on ollut ylipäätään mahdollista tehdä koko ihmispopulaatioon ja ympäristöön liittyviä kokonaislaskelmia, mikä on todella mahdollistanut kaikkialle maailmaan ulottuvan moraalinäkökulman?
 

Byvajet

Jäsen
Milloin tällainen koko maailman ja ympäristön huomioonottava ajattelutapa on historiassa kukoistanut ja missä kohtaa tämä rappeutuminen on lähtenyt käyntiin?
Aikajana lienee joitain vuosikymmeniä. Moraalin rappeutuminen kulkee käsi kädessä häpeän pelon häviämisen kanssa. Viimeiset vuosikymmenet sosiaalisen yhtenäisyyden, sopeutumisen ja alistumisen sijaan on korostettu yksilön arvoa, oikeuksia ja velvollisuuksia.

Omassa nuoruudessani rehellisyydellä oli vielä todellinen arvo. Epärehellisyys koettiin häpeälliseksi. Silloin häpeä oli leimaava tunne, jota pyrittiin väistämään rehellisyydellä.

Nykynuoret sen sijaan kasvavat maailmaan, jossa esimerkiksi työn saamisen ei tarvitse perustua ehdottomaan rehellisyyteen vaan itsensä tuotteistamiseen. Faktoista viis, vaikutelma on tärkeämpi riippumatta siitä, kuinka todellinen se on. Kun ei vain jää kiinni ilmeisestä valheesta, se riittää. Itsensä esittämisestä edullisesti eli valehtelemisesta on tullut vaadittu normi. Työhaastattelussa täytyy esiintyä kuin tietäisi olevansa muita parempi, vaikka sitä ei pystykään tietämään. Työnhakijoita käytännössä koulutetaan veroeuroin valehtelemiseen.

Kun häpeä on hävinnyt joukkojen hallinnan välineistöstä, on mahdotonta uskoa, että esimerkiksi kulutuskulttuuri saataisiin kuriin. Kun vastassa ei ole enää pelottavaa ja lamauttavaa häpeää, joka ohjaisi vastuulliseen kuluttamiseen, niin mikä voima siihen pystyisi?

Valistaminen ei ainakaan auta. Vaikka kuinka tiedottaisimme nuorille, että Suomen kasvihuonepäästöt täytyy pystyä leikkaamaan viidennekseen ja että kulutus kaikilla elämänalueille huitoo korkealta yli kestävän tason, niin silti nuoret kouluttautuvat ja pyrkivät korkeisiin palkkoihin, jotta he voisivat tehdä elämästään mukavaa ja mielekästä. Onhan se kivaa, kun on rahaa ja mahdollisuuksia kuluttaa. Vastuullista se ei kuitenkaan ole.

Tietoisuus ja tiedollisuus eivät ohjaa vastuulliseen käytökseen. Siihen tarvitaan pelottavia tunteita, joista häpeä on yksi tehokkaimmista. Uskonnollisissa yhteisöissä sillä pystytään edelleen hallitsemaan ihmisiä, mutta maallisissa piireissä häpeä ohjaamiskeinona on hävinnyt.

Häpeä kyllä vielä tunnistetaan. Liberaalit koulutetut kaupunkilaiset esittävät häpeävänsä esimerkiksi kulutusvalintojaan, mutta häpeän todellisen tason tunnistaa, kun tarkastelee heidän käytännön valintojaan. Todellinen häpeä on niin lamauttava tunne, että se estäisi ylikulutuksen. Tällaista häpeää ei vain enää ole. Se ainoastaan esitetään. Huolestuneisuudesta kerrotaan ja parhaimmillaan vaaditaan poliitikoilta toimia, mutta omiin valintoihin häpeä ei vaikuta.

Nykyään mikä tahansa on sallittua, kunhan lakia ei vain riko. Ihminen kuuluisi pieniin yhteisöihin, joissa sosiaalisista rikkeistä seuraisi todellisia käytännöllisiä tai emotionaalisia rangaistuksia. Globaalissa maailmassa vastuu on näennäistä eikä perustu juuri muuhun kuin lakiin. Laki on kuitenkin kehno keino luoda vastuullista kulttuuria.
 
”Espoon kaupunki etsii Espoo Innovation Gardenin innovaatioekosysteemin orkesterointiin tiimin vetäjää. Tehtävänä olisi törmäyttää ja verkottaa sekä ymmärtää startupien kasvupolun eri vaiheet.”

B-Jacket

Jäsen
Moraalin rappeutuminen kulkee käsi kädessä häpeän pelon häviämisen kanssa.
Vähän hobbesmainen näkemys ihmisluonnosta.

Onko kadulla tajuttomana makaavan auttaminen moraalista toimintaa, ja heitteillejättö moraalitonta? Jos kävelen tilanteesta ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja koen samalla ahdistavan tunteen, liittyykö tuo tunne suoraan häpeään (=näytänkö nyt huonolta muiden silmissä, mikä ei ole hyvä asia minun kannalta) vai voisiko kyse olla siitä, että minulla on kyky asettua toisen asemaan ja tahto toimia hänen hyväksi? Ihmisten toimintaa maailmassa tarkkaillessa näyttäisi siltä, että oletus samaistumisesta vain yhteen persoonaan tai ihmisruumiiseen ei pidä paikkaansa.

Miten ratkaiset sen toiveidesi kannalta ongelmallisen mahdollisuuden, että kulttuurissa kasvanutta häpeän tunnetta hyväksikäytettäisiin myös kapitalistisiin tarkoituksiin?
 

redpecka

Jäsen
Tässä maailmassa elämisessä ei voi aloittaa tasohyppelyä uudelleen.
Lainaan tuolta koronaketjusta virtuaalihiukkasen toisen parin tänne. Saattaa olla jotain lomittumistoimintaa tässä muassa, en ole varma.

Mun mielestä on mahdollista, että voimme tasohyppiskellä tässä kentässä: sillä kun minun hahmo poistuu niin aina tulee uusia tilalle ja kuka nyt pystyisi määrittämään olevansa oikea alkuperäinen tasohyppelijä vai restartin tuotosta?

Pohdisken näitä ihan tosissani ja arvatkaa mitä? Olen entiteetti joka pääsee tutkimaan aikas ainutlaatuista elämänmuotoa avaruudessa ihan pääkallopaikalta!
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Useimmat mittarit itse asiassa kertovat, että nykyisin menee selkeästi paremmin kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Meillä on suurissa otsikoissa esim. lapsiin kohdistuneet väkivallanteot - todellisuudessa ne ovat vähentyneet suorastaan radikaalisti sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Nuorison päihteiden käyttö ja ongelmakäyttäytyminen on vähentynyt esim. omasta 80-luvun teini-iästäni myös valtavasti. Nykynuoriso on paljon fiksumpaa kuin menneiden vuosikymmenten. Toki on tapahtunut eriytymistä eli tietyllä vähemmistöllä menee erittäin huonosti, mutta noin kokonaisuudessaan uudet ikäluokat selviytyvät nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Ei ole ollut mitään kulta-aikaa, josta olisimme taantuneet pois.
 

teppana

Jäsen
Useimmat mittarit itse asiassa kertovat, että nykyisin menee selkeästi paremmin kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Meillä on suurissa otsikoissa esim. lapsiin kohdistuneet väkivallanteot - todellisuudessa ne ovat vähentyneet suorastaan radikaalisti sotien jälkeisistä vuosikymmenistä. Nuorison päihteiden käyttö ja ongelmakäyttäytyminen on vähentynyt esim. omasta 80-luvun teini-iästäni myös valtavasti. Nykynuoriso on paljon fiksumpaa kuin menneiden vuosikymmenten. Toki on tapahtunut eriytymistä eli tietyllä vähemmistöllä menee erittäin huonosti, mutta noin kokonaisuudessaan uudet ikäluokat selviytyvät nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Ei ole ollut mitään kulta-aikaa, josta olisimme taantuneet pois.
Kapitalismia on kiittäminen suurelta osin. Tai ehkä oikeastaan kapitalismin ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteita. Kulutus on toden totta liian suurta, mutta henkilökohtainen elämänlaatu on korkealla tasolla. Jossain määrin on syytä olla huolissaan luokkaeroista. Meille on kehittymässä non-triviaalisen kokoinen luokka syrjäytyneitä. Tähän ryhmään olisi syyta panostaa. Mutta näin kokonaiskuvassa, olen samoilla linjoilla. Meillä menee ihan hyvin.

Jos jotain pitää kritisoida niin kulutusta. Esim. ruokahävikki on meillä täysin kohtuuton ja sitä ei voi puolustella millään.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Johan Antiikin Kreikassa osattiin sanoa nuorison olevan pilalla. Sitten keisari Augustuksen aikana oli syntyvyys laskussa niin sitä koitettiin kohottaa antamalla helpotuksia elämiseen, mitä enemmän lapsia hankki.
 
"Legal interpretation takes place in a field of pain and death"
Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

redpecka

Jäsen
Nykynuoriso on paljon fiksumpaa kuin menneiden vuosikymmenten. Toki on tapahtunut eriytymistä eli tietyllä vähemmistöllä menee erittäin huonosti, mutta noin kokonaisuudessaan uudet ikäluokat selviytyvät nykyään paljon paremmin kuin aiemmin. Ei ole ollut mitään kulta-aikaa, josta olisimme taantuneet pois.
Hyvin ajateltu. Onhan toki kulta-aikoja historiassa, jolloin tiede/taide on ryppäänä purskahtanut ilmoille ja luonut uusia innovaatioita ja sitten taas joskus tuntuu että ollaan taannuttu kun ei ole tullut uutta suhteellisuusteoriaa edes joka sadas vuosi ja taidesuuntauksetkin on ihan paskoja.

Jos tätä kaikkea pääsisi - ja miksi ei pääsisi - katsomaan perspektiivistä niin ennen oli huonommin ja nyt on ihan semiokei ja tulevaisuudessa on vieläkin paremmin.

Älykkyys on tietty vähän kompleksinen juttu emmekä voi tietää mihin tiet vie, sillä ihan yhtä lailla voi ihmisaivojen evoluutio ajaa itsensä umpikujaan.

Olen laskeskellut, että jos planeettamme olisi asuinkelvollinen vielä vaikka sen miljardi vuotta niin tässähän ehtisi tuottaa vielä parit dinosaurukset ja nisäkässivilisaatiotkin elinympäristön puolesta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy