Oletit minut iloisesti hyvätuloiseksi (kiitos siitä), mutta olen itse keskituloinen ja voin sanoa, että omasta ystäväpiiristä yksikään ei käytä julkisia terveyspalveluita. Vakuutusten kautta käytetään pääosin pelkästään yksityisiä palveluita, niin lasten kuin oman terveyden osalta. Tietysti kalleimmat toimenpiteet maksaa yhteiskunta, mutta on aika paljolti yhteiskunnan palveluita, joita hyvätuloinen ei käytä.Ensinnäkin lapsilisä ei ole palvelu, se on etuus ja tulonsiirto, jolla kompensoidaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Ne kustannukset ovat suhteessa pienituloisille täysin eriluokan rasite kuin hyvätuloisille, joilla monilla lapsilisä meneekin johonkin ihan muualle, kuten osakesäästötilille.
Mitä tulee hyväosaisten nauttimiin palveluihin niin niitä on valtavasti, kuten koulutuspalvelut, sotepalvelut, liikennepalvelut, kulttuuripalvelut ja liikuntapalvelut. Lisäksi mm. sellainen pieni kliffa juttu kuin maanpuolustus, jolle osaa näinä päivinä antaa arvoa.
Eli jos hyvätuloinen ja hyvin koulutettu ihminen menee vaikka julkisilla nauttimaan kulttuurista tai ajelee kansallispuistoon liikkumaan niin pelkästään näissä tapauksissa hän pääsee nauttimaan merkittävästi hänen verorahoilla toteutetuista palveluista.
Kitinä, että hyvätuloiset maksavat vain veronsa eivätkä pääse nauttimaan yhteiskunnan palveluista, on typerää ja täysin irtautunutta todellisuudesta, mikä ei tietysti yllätä, kun puhutaan hyvätuloisista.
Suomessa nyt on yksi OECD maiden kirein verotus, joten en pitäisi minkäänlaisena ongelmana sitä, että hyvätuloisten lapset saavat samat etuudet, kuin kaikki muutkin. He kuitenkin osallistuvat rahoittamiseen ja lapsilisä maksetaan lapsen elatukseen, eikä lähtökohtaisesti vanhempien.
Yleisesti ottaen olen joko sillä kannalla, että verotusta pyritään keventämään myös ylemmistä tuloluokista tai sitten hyväksytään se, että myös heille pyritään tarjoamaan palvelut, joita he eniten tässä yhteiskunnassa rahoittavat.
Minulle se ei ole kiinni omasta tulotasosta, vaan reiluudesta. Yleisesti pidän ongelmallisena tätä ajattelua, että ne rahoittavat, joilla on varaa. Ajatuksena se on ongelmallinen, kun enemmänkin pitäisi tarkastella palveluita kriittisesti ja toisaalta saada kaikki osallistumaan yhteiskunnan rahoittamiseen.
Alamme olla melkoinen jarruvarjoyhteiskunta.