Näkemys että pääomatulojen verotus oli järkevää kunnes uusliberaalit monetaristit tulivat pilaamaan kaiken onkin lähinnä naurettavaa pölhöpopulismia.
Voi tsiiisus… kuka näin taas on väittänyt?
Sulla ideologia sumentaa katsantoa ilmeisesti? Tapahtuneet tosiasiat tilastollisessa tarkastelussa nyt on niin, kuten kerroin. Talouskasvu oli isompaa Keynsiläisenä aikana, koska pääomat sijoittuivat reaalitalouteen. Monetaristisena aikana 80 luvun alun jälkeen on kansantulojen kasvu pienentynyt (koskee siis länsimaita) koska pääomat on hakeutuneet finanssitalouteen. EI, ei ole ainoa syy, monetaristisen globalismin avulla sieltä on tullut Intiaa ja Kiinaa mukaan kilpailuun… EI ei verotusjärjestelmä ole ollut ideaali tai jotenkin eritäin oikeudenmukainen ns Keynsiläisenä aikana, mutta se on ollut enemmän taloudellisen kasvua yhtesikuntaan jakavaa.
Se onko se oikeudenmukaisempaa tai epäoikeudenmukaisempaa on taas arvokysymys.
Sää tunnut näkevän tilastolliset tapahtumat ideologisena hyökkäyksenä, en ymmärrä miksi. Pikety tais olla tarjouksessa 20€, sen voisi vaikka pohjille lukea...
Mutta tässä on arvokysymyspohjana sitten ihan mielenkiintoista retoriikkaa…
nykyisin on käytössä täsmälleen samat mahdollisuudet ja keinot nousta köyhyydestä kuin aiemminkin eli kouluttautuminen ilmaisen koulutuksen myötä.
Tässä ollaan arvopohjakysymysten äärellä…
Mahdollisuuksien tasa-arvo on pitkälti se, mitä oikeisto on ajanut ja ajaa. Eli jokaiselle kykyjensä ja ahkeruutensa mukaan.
Sosialistiset tahot ovat taas halunneet tasata kyvyistä ja ”ahkeruudesta”* johtuvia eroja.
* ahkeruus lainausmerkeissä siksi, että tällä nää tahot tarkoittaa vähän eri asioita
Ikävä kyllä mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa epätasa-arvoisemPaan (huomaakohan sanamuotoa kukaan) yhteiskuntaan, sillä meille ei ole kaikilla samoja mahdollisuuksia. Pohjoismaissa tähän on kuitenkin pyritty nimenomaan maksuttoman koulutuksen kautta ja esim lapsilisillä.
(kommarit halusi viedä tuon äärimmäisyyteen, että kellään ei saa olla enempää kuin toisella, mitään… joka tietty johti diktatuuriin, koska ihmisluonto nyt on vähän erilainen kun haaveiltu neuvostoihminen.)
Mahdollisuuksien tasa-arvopuhe sisältää ajatuksen siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja onnistumiset kuuluvat yksilölle. Tämä koetaan oikeudenmukaisena ja reiluna, mutta käytännössä se jättää heikompia huono-osaisuuteen. Varsinkin kun tiedetään, että varsinaisesti se ahkeruus ja osaaminen ei ole esim taloudellisen menestymisen pohjalla, vaan se on pääasiassa säkää, sekä epävarmuudensietokykyä. Tää tuloshan on lähes kaikissa tutkimuksissa ja se potuttaa varsinkin oman elämänsä sankariyrittäjiä , jotka kokee kaiken omaksi ansiokseen (Sarasvuo hyvä esimerkki, enisn myöntää tutkimustulksen paikkaansapitävyyden, mutta unohtaa sen 5 minuutin kuluttua ja toistelee ahkeruudesta johtuvaa menestystä) ja siksi vaativat myös muiden uhrautumista, koska itsekkin on uhrautunut…
Sellanen jakava arvokysymys tulee myös esiin sosiaaliturvauudistuksesta puhuttaessa.. työmarkkinoille osallistumisen pakko.
Miksi kaikkien olisi osallistuttava? Koska minä osallistun? Koska minä maksan sitten näiden lorvijoiden elämisen? Mutta mitä sitten? ”jos kaikki alkaisivat…” on hölmö kärjistys, koska kaikki eivät alkaisi lorvimaan, AI kehityksen myötä yhä isompi joukko on pakotettu ”lorvimaan”. Mitäs jos nämä ihmiset voisivatkin tehdä jotain itsensä mielestä mielekästä? Vaikka se ei olisikaan perinteisille työmarkkinoille osallistumista? Arvonlisäähän meillä on, mutta koska se riittää (ihmisluonnolle ei toki koskaan)?
Soininvaaran heittämä ajatus saa kyllä ajattelemaan työmarkkinoiden toimivuutta uudelta kantilta, kun hän ehdotti työn vastaanottamiseveloitteen poistamista. Mitä se tarkoittaisi? Ainakin se nostaisi työntekijän neuvotteluasemaa suhteessa työnantajaan, mutta miten muuten se vaikuttaisi? Oikeistolaiseen arvomailmaan se ei kyllä sovi, eikä oikein demariedenkaan (eikä varsinkaan ay-liikkeelle)