Sinänsä ansiokkaaseen Maple Leafin "tamperelaiselta" (lue: "tamperelaisuus" = kybernetiikka, semiotiikka, eristiikka jne... mitä vielä keksimmekään? ;)) haiskahtavaan analyysiin voisi osittain valittaen todeta jotakin sellaista, että jos ja kun ns. "oikeistossa" fanitetaan ja äänestetään usein epärationaalisilla ja suorasta virheellistenkin oletusten vallitessa (ei esimerkiksi kokoomus lähde "sortamaan" somaleita, Salon epäonnisista lausunnoista huolimatta), niin miten olisi nähtävä esimerkiksi ns. "vasemmiston", ns. "city-vihreiden", ns. "city-liberaalien" tahi "telaketjufeministien" äänestyskäyttäytyminen viime presidentinvaaleissa?
Kuten Mauno Koivisto sanoi Paavo "the flying Dick" Väyryselle sarkastisesti ja pahanilkisesti aikoinaan: "Meidän ei tule yliarvoida ihmisten politiikan harrastusta, mutta ei myöskään aliarvioida heidän älykkyyttään" tjsp... (as quoted by me to ad nauseam, ja muistaen myös lausahduksen: "sitaatti, tuo älyn kelpo korvike")
Nythän oli kuitenkin niin, että kävi mitä ilmeisemmin päinvastoin.
Tarja Halonen on ihmisenä eittämättä kahdesta toisella kierroksella tarjolla olleesta vaihtoehdosta vähemmän "ymmärrettävä". Sanoisimpa jopa, että monet hänen käyttäytymismallinsa ja maneerinsa tuovat mieleen sosiopaatin (kyseessä ei kuitenkaan ole tekemäni diagnoosi, en ole LL tai LT).
Olipa näin tai ei tahi ei nyt ihan, niin luulisi, ettei "kansan" tunneäly voinut niin huonoa olla, ettei samansuuntaisia huomioita kuten esimerkiksi hänen alaisensa olivat jo aikapäiviä sitten tehneet, oltaisi myös tehty omaehtoisesti äänestäjien parissa... (vertaa mm. täysin toisilla arvoilla operoivista yritysjohtajista sosiopaatteja on noin 10 - 20 prosenttia eräiden tutkimusten mukaan, joten asia ei voisi olla kokonaan uusi)
Halosen "menestyksestä" virassaan kaikilla tavoin kertoo se, että Erkki Tuomioja on kääntynyt kannattamaan tasavallan presidentin viran ja toimivaltuuksien uudelleenarviointia (muka nimellisesti vasta Halosen jälkeen, mutta julkisuudessa tarkoituksella käytävällä debatilla yritetään vaikuttaa Halosen käyttäytymiseen jo nyt), vaikka hän ilmeisesti ns. "vasemmiston" mielestä omaa samanlaisia preferenssejä ja ideologisia viritelmiä kuin Halonen.
Oliko valinta sitten onnistunut? Riippuu preferensseistä. Jos haluaa samastaa ja fanittaa persoonallisuuden kehityksemme tiettyjä puolia, niin siitä vaan.
Poliittisesti tuskin, ellei sitten kaiken "poliittisen" toiminnan tarkoitukseksi näe ns. "porvarien" tai ns. "oikeiston" vastustamisen, minkä ainakin ns. "kauna-" ja ns. "kateuspohjalta" operoivat traditionaaliset ns. "ortodoksiset vasemmistolaiset" tekevät. Onnea heille. Saa siitä varmasti enemmän iloa kuin Dressmanista.
Muiden (kuten esimerkiksi ns. "city-vihreiden") osalta sanoisin, että eräänkin kolmekirjaimellisen organisaation Haloselle laatima urasuunnitelma (ei tällä kertaa SAK tai SDP) mm. SETA:ssa suoritettuine tehtävineen kantoi kyllä yllättävää hedelmää, luoden fiktion tahi oivasti käsikirjoitetun dramaturgian siitä, että Halosella olisi ollut jotain tekemistä suvaitsevuuden kanssa.
Enempäähän ei metsässä voi olla, jos lukee ajatuksella hänen lausuntojaan, jotka siis ainakin välillä heijastavat tahtomatta hänen todellisia arvovalintojaan ja osoittanevat, että mistä hänen "empatiassaan" on todella ollut kysymys... (myös "sateenkaariväelle" sittemmin suunnattujen "neuvojen" osalta)
Palaten Maple Leafin viestiiin... Suomiko on valmis, ja ongelmat ovat kadonneet? Poliittiikka saattaa olla varsin huonoa teatteria välillä, mutta on se kuitenkin parasta teatteria mitä on tarjolla, ja voittaa marxilaiset monologit 100 - 0.
En menisi haukkumaan teatterin tekijöitä tahi permantoyleisöäkään esityksen tasosta (molemmissa on vikaa). Vaikka "me" täällä parvella saatammekin nähdä enemmän tai toisinaan vähemmän, on tällä kaikella oma tarkoituksensa. Silti uusia käsikirjoituksia tehdään, ja kriitikot taputtavat tai ovat taputtamatta, ja joka tapauksessa ne, joilla on jo aitiot, ovat haluttomia sieltä vapaaehtoisesti lähtemään. Että siinä.
