Joustot, alennettu irtisanomissuoja, työvoiman liikkuvuus ja muut työelämän muutokset ovat melko kaksipiipuisia juttuja. Omassa työpaikassani joustot toimivat aika hyvin, mutta tiedän monia ihmisiä, joilla joustot aiheuttavat ongelmia. Ei ole helppoa hoitaa perhettä, harrastuksia ja omaa itseään, jos elämästä puuttuu säännöllisyys ja "ennalta arvattavuus".
Sama ongelma koskee kaikkia epävarmuustekijöitä. Ihminen ei ole mikään kone, vaan tunteva olento, jonka hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että myös psyyke on kunnossa. Meillä on paljon esimerkkejä juuriltaan irti revityistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet lähtemään tutusta ja turvallisesta elinympäristöstään toiselle seudulle. Näistä epävarmuustekijöistä seuraa usein ongelmia, joiden maksumiehenä ei suinkaan ole työnantajat, jotka hyödyn saavat, vaan koko yhteiskunta.
Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka moni tänne kirjoittavista pääkaupunkiseudun asukkaista olisi vapaaehtoinen lähtemään työn perässä vaikka Joensuuhun. Uskon, että kynnyt monelle olisi suuri, niin kuin se on toisinkin päin.
Lopuksi pitää vielä todeta, että meitähän on moeen junaan ja se mikä sopii meille, niin ei välttämättä toimi jollain toisella.