Rahaa opiskelijoille, rahaa työttömille, lapsiperheille, vanhuksille, veteraaneille, laiskoille paskoille jotka pelaa pleikkaa kotona. Ja enemmän rahaa terveydenhuoltoon. Enemmän rahaa ympäristönsuojeluun. Rahaa joka paikkaan. Ja ai niin, verot alas! En mä vaan lähde mukaan tohon skeidaan.
Mutta mistä rahat? Säästetään, tehostetaan toimintaa, ajatellaan taloudellisesti jne vai.
Helppoa se on sanoa vaikkapa että ei uutta ydinvoimalaa tai muuta vastaavaa, jossa monet äänestäjät voivat olla samoilla linjoilla. Mutta tietääkö ne kaikki ehdokkaat itsekkään kovinkaan tarkkaan mitä ne vaihtoehdot todella tarkoittavat, ja mitkä hyödyt ja haitat ovat missäkin, tai että mitä on välttämätöntä tehdä vaikka tuntuiskin paskanakilta. Siis nyt mä en ota kantaa tohon ydinvoimalakysymykseen.
Mua on alkanut kummastuttaa jotkut nuoret ehdokkaat, joilla ei ole lähes minkäänlaista fiksua koulutusta, eikä kokemusta erilaisista hommista. Tai siis ehkä eniten kummastuttaa se, että siltikin heiltä löytyy jyrkkiä mielipiteitä suuntaan tai toiseen mitä aikoisivat ajaa. Se on tavis kansalaisella niin helppoa löytää joku nimi jostain ihmeen vaalikoneesta, ja ajatella että tolla on samoja mielipiteitä kun just mulla, ja äänestää sitä. Tuntematta tai tietämättä siitä jampasta erityisemmin mitään. Siis kyllä mä tiedän että eduskunnan pitäisi tavallaan edustaa kansaa, ja siellä pitäisi olla erilaisia ihmisiä. Ja olen mä monesti kuullut senkin että mun nuorena pitäis äänestää nuorta ehdokasta, joka ehkäpä jotain vanhaa ehdokasta paremmin osaisi ajaa just mun asioita. Mutta hemmetti sentään.