Heitetäänpäs tässä vielä yksi ajatusleikki, vaikka edellinen tulkittiin taas täysin väärin esimerkiksi tämän HeGe41:n toimesta. Tarkoituksena silloin ei ollut etsiä esimerkkiä, joka kumoaa stereotypiat vaan nimenomaan pohtia itsekkyyden eri tasoja. Tässäkään ei ole tarkoituksena hakemalla hakea sitä, että joku pääsee sanomaan "hehheh, olen juuri tuollainen, muttä äänestän kommareita tjsp".
Jos ajatellaan, että jonkun puolueen tavoitteena olisi 100% kannatus, mihin heidän pitäisi äänestäjäprofiilinsa perusteella pyrkiä, jotta he voisivat tämän saavuttaa? Asiaa voi lähteä pohtimaan muun muassa sen kautta, millainen ihminen tätä puoletta äänestää. Edelleen kuvaukset ovat erittäin kärjistettyjä, joten niihin en halua kenenkään puuttuvan. Enemmänkin haluaisin taas herättää ajatuksia.
Keskustan äänestäjä on stereotypialtaan maalla tai hieman suurimpia kaupunkeja pienemmillä paikkakunnilla asuva mahdollisesti maanviljelystä tai yrittäjyydestä leipänsä saava ihminen. Keskustan äänestäjän suuri huoli on kuitenkin ideologisella tasolla loppujen lopuksi maalaisuuden katoaminen Suomesta. Pienten paikkakuntien asian ajaminen ja niiden elinvoimaisina pitäminen on lähellä sydäntä.
SDP:n äänestäjä on keskituloinen tai alempaan keskiluokkaan kuuluva useimmiten ammatillisen koulutuksen saanut ihminen, jolla menee periaatteessa ihan hyvin, mutta mahdollisuudet parempaan näyttävät kaukaiselta haaveelta. Perinteisen teollisuuden työpaikkojen karkaaminen Suomesta huolestuttaa. Ammattijärjestöjä ja luottamusmiehiä arvostetaan suuresti, koska rikkaiden ahneus estää luottamasta suuriin yrityksiin ja niiden moraaliin. Demarit haluavat kaikille samat mahdollisuudet syntyä työläisiksi, mutta "herravihaa" on jollain lailla pidettävä yllä, että työehdot eivät mene ihan kehitysmaiden ja orjuuden tasolle. Demarit ovat vanhaan ja hyväksi todettuun tyytyväisiä. Jos kerran joku ei ole pahasti rikki, ei sitä kannata lähteä korjaamaan.
Vasemmistoliiton kannattaja on taas änkyrä versio demarista. Heikko-osaisten asiaa pitää ajaa niin, että pahoilta ja rikkailta pitää viedä kaikki ylimääräinen, mitä he eivät välttämättä tarvitse. "Työväestö" vanhanaikaisessa merkityksessään on se, joka tätä maata kannustaa. Yritysten omistajien ja johtajien ahneudelle on saatava loppu, koska he eivät edes tee työtä osinkojensa tai optioidensa eteen. Ainoa oikea työ on sinisessä haalarissa ja hanskat kädessä tehtyä.
Vihreiden äänestäjät ovat kaikista vaikeimpia profiloida. Joukossa on totaalisia hippihampuuseja, vasemmiston perinteisiä kannattajia sekä oikeammalla olevia futuristeja. Joukossa on myös todella fiksuja ihmisiä, ehkä jopa fiksuimmat kaikista poliitikoista. En itse ainakaan pysty profiloimaan vihreiden äänestäjää stereotypiaan, joten sitä en tähänkään pysty kirjoittamaan.
RKP on hieman samanlainen kuin Vihreät. RKP:lla on ruotsinkielisyys liian vahva teema, jotta äänestäjät voisi lokeroida edes tyypillisimpään suuntaan - joukossa on maanviljelijää, urbaania jne. En profiloi RKP:akaan.
Kokoomuksen äänestäjät taas ovat yrittäjiä tai hyvätuloisia - kuuluvat perinteisesti suurimpien kaupunkien välittömään läheisyyteen. Ylemmän keskiluokan lapsiperheitä on erittäin paljon. Kokoomuksen stereotyyppistä äänestäjää yhdistää se, että hän uskoo siihen, että yksilön omille valinnoille ja omalle aktiivisuudelle pitäisi antaa vahvempi painoarvo yksilön edustaman yhteisön varallisuuden kasvattamisessa. Kokoomuksen kannattajalla menee keskimäärin paremmin kuin muiden puolueiden kannattajalla.
Kysymys kuuluukin nyt seuraavasti: Jos kaikilla suomalaisilla menisi hyvin, mikä puolue saisi suurimman osan äänistä? Minkä puolueen etujen mukaista olisi siis parantaa suomalaisten taloudellista hyvinvointia?