Ruotsissa on kuitenkin yksityisillä ihmisillä huomattavasti enemmän varallisuutta. Siellä on rakennettu kivestä silloin, kun täällä tehtiin puusta ja satojen vuosien ajan on näinollen syntynyt jo omaisuutta, mikä siirtynyt perintönä. Ihmiset voivat leveämmin, koska heillä ei ole asuntolainaa, vaan perityt kämpät Östermalmilla tai villa Lidingössä, Salttiksessa, Djursholmissa tai jossain muualla. Siellä on satojen vuosien hyvinvoimisen kulttuuri. Tämä heijastuu luonnollisesti myöskin kulutukseen.
Toisaalta sitten on pienipalkkaiset työläiset ja suuret joukot maahanmuuttajia, joilla ei mene niin hyvin ja heidän hyysäämisensä on rakentanut niin suuren jähmeän koneiston, jonka ylläpitäminen globaalissa tilanteessa on täysin mahdotonta. Ruotsissa puuttuu aika pitkälti nälkä tehdä töitä ja parantaa elintasoaan. Odotetaan, että valtio maksaa kaiken. Sen takia Ruotsi ei ole saanut draivia päälle. Edut ovat liian hyvät ja ihmisten usko siihen, että voivat parantaa merkittävästi elintasoaan ahkeroimalla, on melkein nollassa. American dream uskomus puuttuu. Se on juuri hyvinvointivaltion heikkous, kun ei voi oikein menestyä erittäin hyvin.
Ruotsissa on lisäksi paljon lakeja, jotka tekevät yritystoiminnasta tai omistamisesta ylipäätänsä hankalaa. 70-luvullahan yrittäjät muuttivat Lontooseen tai Saksaan, kun valtio oli niin punainen, että todella vihasi ja jopa vainosi yrittäjiä. Nyt tilanne on muuttunut, mutta on se Ruotsin valtio vieläkin aika paha punainen mörkö.
Sodat ja sotakorvaukset ovat tietysti pieni lisä, mutta on se Suomen lähtötaso ollut sen verran heikompi. Vasta viime vuosikymmeninä täällä on siirrytty kivikaudesta ja samantien suoraan moderniin mobiiliaikakauteen. Vähän sama kuin jos amishit päättäisivät yht'äkkiä, että olivat väärässä ja ottaisivat pornoleffat, auton ja internetin käyttöön.