Chicagon tilanteesta pohdintaa by the hockey news.
Outo artikkeli, joka ei sinänsä mitään uutta tuonut. Kirjoittaja uskoo kyllä sokeasti Sharpin arvoon markkinoilla. Jos hänestä saa vitoskiepin, niin olisin jo todella iloinen. Boumasta ei saa mitään ja turha hänen kauppaamisesta on edes haaveilla: mielestäni jopa ansaitsee pelata, joskin parhaassa mahdollisessa kokoonpanossa hän ei ole. Ja mitä pidemmälle kausi etenee ja Blackhawks kairaa nykyisellä tahdilla voittoja, sitä todennäköisemmin Bowman ei ketään ainakaan myy deadlinella. Ja ihan hyvä niin.
Seabrook on vapaalla suomennoksella käsiraudoittanut joukkueen, mutta eiköhän seuraavalla lockoutilla se ilmainen ulososto taas tule ja #7 siirtyy muualle perheineen. Jos yhtään mennään kuin muutama vuosi sitten, niin myös Hossan sopimus ostettaneen ulos, joskin nouseva palkkakatto helpottaa Hossan sopimuksen handlaamista seuraavat vuodet. Seabrook on ongelma, jonka kanssa myöhemmin Bowman sitten painii.
@secord :lta tapansa mukaan ansiokas viesti. Itse vain näen horisontissa paljonkin valoa ikuisena optimistina, varsinkin hyökkäyksen osalta. En tiedä kuinka monta ottelua olet kauden aikana nähnyt ja vaikka Toews jostain syystä kerääkin edelleen kritiikkiä, jokainen otteluita nähnyt näkee sen, että Kapteeni on pelannut parempaa kautta kuin edellisenä kahtena vuonna ja suunta on ollut viime aikoina nouseva. Toews ei tule olemaan sen sopimuksen arvoinen koskaan, mutta sille nyt enää ei voi mitään.
Kane on edelleen Kane ja tulee olemaan vielä muutaman vuoden ihan kärkipään game-breaking pelaaja. Schmaltzista on kasvamassa kiekollinen liideri keskikaistalle, jota tässä joukkueessa ei ole oikeastaan Toewsin lisäksi kertaakaan ollut. Anisimov antaa myös taustatukea eli keskikaista on oikeastaan todella hyvällä mallilla, vaikka Kapteeni onkin laskusuhdanteessa. Laidoille on tunkua: Saad on edelleen kokonaisvaltaisesti hyvä paketti ja edelleen nuori. Duclairissa on potentiaalia ties minne, Hartman on hyvä keskiketjujen pelaaja, DeBrincatin potentiaali on edelleen korkea ja kohta signattava Dylan Sikura on myös potentiaalinen kaveri. Kampf on ollut todella vakuuttava ja ehkä hänestä voi odottaa sitä Krügerin korvaajaa, otanta on toki edelleen pieni.
Joukkue kuitenkin elää ja kuolee Duncan Keithin mukana. Jos jollakin se tason pudotus on ollut suuri, niin entisellä Norris-voittajalla sekä pudotuspelien parhaalla pelaajalla. Forslingin kohdalla elättelen edelleen toiveita, viime aikoina otteet ovat olleet taas heikkoja. Jan Rutta on ihan hyvä kolmosparin puolustaja, Connor Murphyn potentiaali on edelleen siellä kakkosparissa ollen ihan NHL:n kärkipään kolmos-nelospuolustajia. Seabrookista nyt on kaikki mainittu jo ja vaikka kuinka Oesterle on pelannut hyvin, niin vaikea on häntä nähdä kahdessa ensimmäisessä parissa, jos selkeäksi contenderiksi on tarkoitus päästä.
Takaa on kuitenkin tulossa useita nuoria puolustajia, kuten Jokiharjua, Snuggerudia, Krysia, Carlssonia, Mitchelliä, Gilbertiä. Ihan varmasti jonkun unohdin, mutta kuitenkin. Mitään takeita ei ole mistään, mutta uutta sukupolvea Bowman on nostamassa mukaan NHL-karkeloihin. Voi tietysti olla, että jokainen nuorista osoittautuu maksimissaan kolmosketjun kavereiksi tai AHL-puolustajiksi, jolloin muuttuminen Detroitiksi on väistämätön. Red Wings yritti tehdä tätä ja vaikka farmi olikin kova, niin ne Sproulit ja Ouelletit sun muut jäivät sittenkin nelosviulun soittajiksi. Blackhawksista tulee siis todennäköisesti niin sanottu bubble-team, joka menee juuri ja juuri pudotuspeleihin. Ken tietää, todennäköisyydet on täydellistä retoolia vastaan. Minä optimistina ja intohimoisena nuorien pelaajien seuraajana haluan tietysti uskoa vähän romantikkonakin uuteen nousuun.
Otan myös kiinni tuohon valmentaja-asiaan. Quenneville on yrittänyt muuttaa pelityyliä ihan selkeästi tämän kauden aikana, mutta minä näen, että se materiaali on edelleen kehitysasteella varsinkin puolustajien kohdalla ja kun Keith ei ole enää Keith, vaan kiekko käytännössä kuolee hänen lavassaan, ei ole sitä Norris-tason driveria enää tukemassa hyökkäystä. En osaa sanoa, voi olla, että systeemi on edelleen huono ja muutos edelliskausiin on pitkälti uuden veren tuoma väärä mielikuva. Ihan varmasti Quennevillen kohdalla kesällä mietitään onko hänestä enää koutsaamaan tätä joukkuetta. Mainetta keränneestä The Athleticista bongasin (Scott Powersin 20 thoughts), että Jeremy Collitonia eli Rockfordin päävalmentajaa edelleen oltaisiin ainakin jossain vaiheessa asettelemassa isoihin saappaisiin. Tuskin kuitenkaan näin nopealla aikataululla, mutta kerää kehuja kuitenkin.
Ja vielä case-Kempny. Tässä tulee vain esille se seniilin ongelma, ettei hän osaa pistää parasta mahdollista kokoonpanoa kaukaloon. Luotan Quennevillen valmennustaitoon enkä itse näe Kempnya kuin maksimissaan vitospuolustajana tässä vaiheessa, mutta kun Brent Seabrook pelaa enemmän kuin Kempny ja Connor Murphya peluutetaan väärällä puolella mielummin kuin Seabrookia istutetaan katsomossa, mennään metsään ja pahasti. Ymmärrän, että Seabrook on tehnyt jotain Chicagossa mitä monet eivät eivätkä tule koskaan tekemäänkään, mutta silti Quenneville ei pistä jalkeille parasta kuusikkoa säännöllisesti. Kempny on paras malliesimerkki sijaiskärsijästä. Itseluottamus on todennäköisesti nollissa. Vaikka pelaat kuinka hyvin, niin istut silti seuravassa matsissa. Ehkä Seabrookilla on sopimuksessa joku pykälä, joka velvoittaa valmennusjohdon peluuttamaan häntä. Vaikea sanoa, mutta Kempny pelaisi enemmän, jos parhaat pelaisivat.