Starsille 4-3 voitto jatkoajalla hiukan epäselvän kotiesityksen myötä, maalit Anisimoville, DeBrincatille sekä Kanelle.
Epäselväksi tituleeraan ottelun siksi, että yllätyin täysin tuosta laukauksien määrästä. Olisin melkein voinut lyödä vetoa, että Blackhawks voitti laukaukset, koska näin puoleellisin silmin ottelu oli vähintään näennäistä kotijoukkueen hallintaa. Editoidaan tähän sen verran, että ilmeisesti ainakin amerikkalaisten kollegoiden mukaan olen tästä hallinnasta väärässä. No mutta, mielestäni ihan hyvä esitys joskin voitto oli napattavissa. Ehkä mun odotukset on sitten sen verran alhaalla, että olin tyytyväinen suurimmaksi osaksi illan suoritukseen. Vähän kyseenalaista tuomarityöskentelyä, josta harvemmin tulee edes mitään mainittua, mutta esimerkiksi Faksan rankkari oli mielestäni vähintään väärin tuomittu. Eniten tuossa kuitenkin harmitti se miten Crawford tuntui nukkuneen kyseisen rankkarin aikana ja tuo Elien osumakin oli vähän ylipelattu yleensä niin maagiselta läpiajojen handlaajalta.
Näitä oman divisioonan matseja pitäisi alkaa voittaa, vaikka ero kärkeen ei ole edes iso. Esimerkiksi viime kaudella ero Wildiin taisi olla parhaimmillaan päälle kymmenen pistettä, ohi mentiin ja reilusti, kunnes säästöliekki alkoi palaa. Urheiluromantikkona pidän myös ajatuksesta, että oltais pitkästä aikaa takaa-ajajina keväällä, sillä tässä joukkueessa on semmoista potentiaalia, jolle voisi sopia vastoinkäymisten kautta nousu voittoon alá Penguins toissa kaudella. Toki mielelläni katson Blackhawksin nimeä divarin kärjessäkin, mutta saitte varmaan pointin kiinni.
Muutama kommentti pelistä henkilökohtaisella tasolla, osittain myös mainintoja viime aikaisista otteista. Aivan pakko todeta, että on se kyllä aika helvetin erikoista, että ennen tätä kautta yhteensä 38 NHL-ottelua pelannut kaksikko Gustav Forsling - Jan Rutta pelaavat kuin mitkäkin kokeneet konnat ja vieläpä shutdown-roolissa. Aivan käsittämätöntä. Tuli kritisoitua Forslingia aiheesta viime kaudella eikä harjoituskaudellakaan näyttänyt sen erikoisemmalta, mutta ihan kuin olisi jonkun itseluottamusnapin vetänyt ja sitä kautta pelaa todellisessa hurmoksessa. Jatkuvasti maila oikeassa paikassa katkaisten syöttöjä sekä vastustajan hyökkäyksiä. Pelirohkea, tekee pieniä asioita oikein ja kiekon saadessaan näyttää jopa offensiiviselta dynamolta. Tuli aikanaan ylioptimistisesti ennustettua Gustavin olevan Keithin manttelinperijä aikanaan, nyt se ei ole enää edes niin kaukaa haettu ajatus. Ja kaveri on 21-vuotias. 26 minuuttia tänään peliaikaa, vau.
Jan Ruttalla tuli se heikko hetki tuossa kymmenen peliä takaperin ja vaikutti jo vähän siltä, josko alun hurmoksessa vaan veti mahtavaa alkukautta. No, kyllähän tsekki on NHL-puolustaja ja ihan kakkosparin kalibeeria. Tekee asiat oikein, liikkuu erinomaisesti ja hänelläkin on se kiekollinen taito olla offensiivinen uhka. Kyllähän tää kaveri kannattaa signata pitkään diiliin ja pitää sitä kautta vuosittainen rasite palkkakattoon maltillisena. Forsling sekä Rutta ovat suurin syy miksi koen Blackhawksin potentiaalisena "yllättäjänä" mahdollisissa pudotuspeleissä.
Brent Seabrookin peliaika oli taas karvan päälle 14 minuuttia ja se on ainut oikea tapa häntä peluuttaa. Mahtavaa, että valmennusjohto vihdoinkin sen ymmärtää, sillä Seabrook on nykyisessä roolissaan ihan kohtalainen, vaikka ne puutteet siellä edelleen on. Myös Franson pelasi vain 12 minuuttia, josta vähän yllätyin. Toivottavasti tämä nykyinen peluutus säilyy, tai no, tässä ketjussa turhaa rapaa saaneen Connor Murphyn minuutit tulee saada ylös pikimmiten. Edelleenkään en ymmärrä mitä hänestä odotettiin osan kohdalla, mutta haluaisin kyllä perustelut miksi Murphy on ollut pettymys. Mun mielestä pelaa oikein hyvin jatkuvasti ja viimeisen stretchin aikana on ollut suorastaan erinomainen, vaikka pelaa väärällä puolella suurimman osan ajasta. Voi olla, että pienempi rooli on tässä isossa osassa eikä koskaan tule olemaan huipputekijä tai paikkaamaan Hammeria, mutta kyllä Murphy on parempi kuin Franson tai Seabrook. Ja vieläpä kevyesti ja potentiaalia on edelleen parempaan, kun nuorikin vielä on.
Sharp on alkanut löytämään kemiaa DeBrincatin kanssa ja olisi kiva nähdä mitä oikea sentteri noiden kahden välillä saisi aikaiseksi, koska Hartman ei sitä ole. Toki haluaisin saada Catin ylemmäs hierarkiassa, mielellään kakkosketjuun ja Schmaltzin Saadin sekä Toewsin viereen tai kolmosen keskelle, miten vaan. Kakkosketju sinänsä toimii, mutta vihaan tuota #8:a, kun ei suostu laukomaan. Siis kaveri pistää pari pelaajaa vipuun ja pääsee läpiajoon, mutta tekee nuhamattiaaltoset. Oikeasti, ammu jo. Tuo nopeus, peliäly sekä syöttötaito on jo niin kovaa talenttia, mutta jos et NHL:ssä uskalla ampua, sut pelataan äkkiä pois.
DeBrincatille taas maali. Siis ihan järjetöntä mitä tuo poika tekee.
Saad ja Toews kärsivät Panikin slumpista, nostakaa Hayden ylemmäs (tai Schmaltz ykkösen laitaan) ja antakaa Panikille helpommat minuutit itseluottamuksen korjaamiseksi. Eli about näin:
Saad - Toews - Hayden
Cat - Anisimov - Kane
Sharp - Schmaltz - Panik
Hartman - Wingels - Bouma
Keith (25min) - Murphy (19min)
Forsling (25min) - Rutta (22min)
Kempny (14min) - Seabrook (13min)
Kempny myös kehiin ja Franson pois, Forsling ylivoimaan vielä isommalle vastuulle sekä Ruttaa myös. Forslingin ylivoimapelaaminen luokkaa 152% upgrade Keithiin.