Nuoremmalta Granlundilta tosiaan vahva sisääntulo, enkä ole yllättynyt. Olisi ottanut NHL-paikan ilman preseasonilla tullutta loukkaantumista jo muutenkin rosterista, ja nyt jatkaa siitä, mihin ennen vammaansa jäi. Tuo Gaudreau - Granlund - Hudler on helvetin lyhyt ja kaikkien mielestä varmasti liian vähän fyysisyyttä löytyy, mutta kyllähän tuo suorastaan kukoistaa peliälyä, ja neljän erän otannalla on ollut toimiva ketju. Gaudreau nyt on sellainen jumala peliälyltään ja sulavalta liikkeeltään, että eipä tämä tehoilu ole itseäni yllättänyt. Hudler on myös hyvässä iskussa, ja tämä kolmikko pystyy kyllä sellaiseen kiekon liikutteluun, että sitä on kiva katsoa. Molemmat Granlundin pelit olen katsonut, ja eilisessä pelissä painoi pari mukavaa niittiäkin. Ottanut tärkeitä aloituksia myös omilleen, vaikka prosentti pienellä otannalla heikko onkin. YV:llekin miehen kyllä laittaisin, mutta eilisessä pelissä ei pahemmin yv-vastuuta saanut.
Eiliset yv-koostumukset taisivat olla seuraavat:
Gaudreau - Monahan - Setoguchi
Wideman - Russell
Glencross - Hudler - Jones
Giordano - Brodie
Tuossa on ideana ollut se, että toisessa ylivoimassa maalinedustalla on Setoguchi, ja toisessa Glencross. Glencross onkin siinä roolissaan loistava, pari ohjurimaalia jo painanut tällä kaudella. Setoguchi on yritteliäs, mutta tehoton. Granlund olisi kiva nähdä siinä paikassa, koska siellä on jo Widemanilla rightin pyssy, joka saa myös jotain aikaiseksi. Toki Jones ja Setoguchi ovat kahden yv-ketjun ainoat rightin hyökkääjät, mutta ei se auta, jos ovat tehottomia. Se myös onkin se Flamesin akilleen kantapää ylivoimissa, että kelvolliset rightin ampujat uupuvat, jos ei nyt Widemania huomioida.
Hyökkäysrosteri kaikkien ollessa terveinä olisi nykyesityksillä tällainen:
Glencross - Monahan - Colborne
Gaudreau - Granlund - Hudler
Raymond - Backlund - Byron
Bouma - Stajan - Jooris
+ Bollig, Jones, Setoguchi, McGrattan jne...
Pelien suhteen otanta on vielä suht pieni, mutta Flames jaksaa tehdä töitä pelistä toiseen kovalla asenteella, joten tulevaisuus näyttää valoisalta. Ehdoton valttikortti on Flamesin pakisto, jossa on kaksi loistavasti toimivaa pakkiparia + Engelland-Smid-Diaz, joista ensimmäisenä mainittu on pelannut alkukaudella tosi hyvin. Brodie on etenkin ollut alkukaudella jäätävän hyvä. Luistelu, varmuus kiekon kanssa jne., aivan jäätävän hienoa katsottavaa. Sitten kun on vielä Giordano johtajana + terrierimäinen ja periksiantamaton blokkikone Russell, niin kyllä on hyvä Flames-fanin olla juuri nyt muutaman paskan kauden jälkeen. Russellista olikin viime yön pelin erätauolla mielenkiintoinen juttu. Hänen isänsä työskenteli menneisyydessä härkätaistelutilaisuuksissa "pelastajana", eli jos härkätaistelija joutui alakynteen härän kanssa, niin Russellin faija ryntäsi sinne pelastuspuuhiin. Rajulta touhulta kyllä kuulostaa, mutta samalla tietää kyllä, että keneltä Russell ja hänen kaksoisveljensä Ryan (joka pelaa tällä hetkellä SHL:ssä) ovat peli-identiteettinsä hankkineet.
Näyttää siis siltä, että Flames ei ilmottaudu kilpailuun McDavidista ja Eichelistä. No, ei se nyt meikäläistä haittaakaan, koska täältä löytyy hyvä sentteriosasto tulevaisuutta ajatellen. 90-lukulaisia organisaatiossa kumminkin mm. Monahan, Bennett, Granlund, Colborne & Jankowski, sekä sentterilaiturit Bouma, Jooris & 89-ikäluokan Byron. Paljon mieluummin tällaista jaksaa katsoa, kuin esimerkiksi jotain Sabresin muniinpuhaltelua. Ensi kesän draftista joku hyvä oikea laituri ja/tai top4-potentiaalin omaava pakki vielä haaviin, niin alkaa olla rebuildit jo valmiina.
Suurimpia ongelmia/puutteita kun mietin, niin eilisen jälkeen ajattelin, että ylivoimaprosentti ei varmaan ole ihan NHL:n parhaimmistoa. No, yhdentenätoista Flames näyttää kuitenkin majailevan koko NHL:n mittapuulla, joten ei sitäkään alkukauden otannalla voi kauheasti moittia. Alivoimaprosentti näyttää olevan sitten heikompi (24. koko liigassa), ja siinä ehkä heijastuu hieman tämän hetken sentteritilanne, kun av-duunarit Stajan ja Backlund ovat sivussa ja aloituksia hävitään turhan paljon. Aloitusprosentti onkin NHL:n kolmanneksi heikoin. Sitä sitten paikkaa se Flames-pelaajien uhrautuvuus, kun kiekkojen tielle hypitään aika railakkaasti. Blokkitilastossa majaillaankin koko liigan kolmosena.
Mutta mihin asti bensa sitten tällä kaudella riittää? Viime kaudella kumminkin kevätkaudella Flames voitti pelejä enemmän kuin hävisi, ja samaa ollaan pystytty nyt jatkamaan, ehkä jopa vielä lisää ollaan pystytty kasvamaan keväästä. Jos sama työmoraali ja yhtenäisyys jatkuu samanlaisena tulevaisuudessa, niin Flames tulee olemaan NHL-kauden 2014-2015 positiivisin yllättäjä ja Hartley Jack Adams Awardin voittaja. Hartleylle pitää kyllä antaa krediittiä. Viime kauden jälkeen olin vielä vähän epäileväinen hänen suhteensa, koska vaikka loppukausi olikin pirteää, niin alku jätti mietittävää. Mutta miehen tekemistä penkin päässä on kivaa seurata, ja kuulla hänen haastatteluitaan. Eilenkin taputteli siellä milloin Joorista, milloin Granlundia hyvien vaihtojen jälkeen. Kärkipakkien loukkaantumista Flames ei todennäköisesti kestä, joten suurin uhkakuva lienee se, että joku kolmikosta Giordano-Brodie-Russell tippuisi sivuun.
Eiliset yv-koostumukset taisivat olla seuraavat:
Gaudreau - Monahan - Setoguchi
Wideman - Russell
Glencross - Hudler - Jones
Giordano - Brodie
Tuossa on ideana ollut se, että toisessa ylivoimassa maalinedustalla on Setoguchi, ja toisessa Glencross. Glencross onkin siinä roolissaan loistava, pari ohjurimaalia jo painanut tällä kaudella. Setoguchi on yritteliäs, mutta tehoton. Granlund olisi kiva nähdä siinä paikassa, koska siellä on jo Widemanilla rightin pyssy, joka saa myös jotain aikaiseksi. Toki Jones ja Setoguchi ovat kahden yv-ketjun ainoat rightin hyökkääjät, mutta ei se auta, jos ovat tehottomia. Se myös onkin se Flamesin akilleen kantapää ylivoimissa, että kelvolliset rightin ampujat uupuvat, jos ei nyt Widemania huomioida.
Hyökkäysrosteri kaikkien ollessa terveinä olisi nykyesityksillä tällainen:
Glencross - Monahan - Colborne
Gaudreau - Granlund - Hudler
Raymond - Backlund - Byron
Bouma - Stajan - Jooris
+ Bollig, Jones, Setoguchi, McGrattan jne...
Pelien suhteen otanta on vielä suht pieni, mutta Flames jaksaa tehdä töitä pelistä toiseen kovalla asenteella, joten tulevaisuus näyttää valoisalta. Ehdoton valttikortti on Flamesin pakisto, jossa on kaksi loistavasti toimivaa pakkiparia + Engelland-Smid-Diaz, joista ensimmäisenä mainittu on pelannut alkukaudella tosi hyvin. Brodie on etenkin ollut alkukaudella jäätävän hyvä. Luistelu, varmuus kiekon kanssa jne., aivan jäätävän hienoa katsottavaa. Sitten kun on vielä Giordano johtajana + terrierimäinen ja periksiantamaton blokkikone Russell, niin kyllä on hyvä Flames-fanin olla juuri nyt muutaman paskan kauden jälkeen. Russellista olikin viime yön pelin erätauolla mielenkiintoinen juttu. Hänen isänsä työskenteli menneisyydessä härkätaistelutilaisuuksissa "pelastajana", eli jos härkätaistelija joutui alakynteen härän kanssa, niin Russellin faija ryntäsi sinne pelastuspuuhiin. Rajulta touhulta kyllä kuulostaa, mutta samalla tietää kyllä, että keneltä Russell ja hänen kaksoisveljensä Ryan (joka pelaa tällä hetkellä SHL:ssä) ovat peli-identiteettinsä hankkineet.
Näyttää siis siltä, että Flames ei ilmottaudu kilpailuun McDavidista ja Eichelistä. No, ei se nyt meikäläistä haittaakaan, koska täältä löytyy hyvä sentteriosasto tulevaisuutta ajatellen. 90-lukulaisia organisaatiossa kumminkin mm. Monahan, Bennett, Granlund, Colborne & Jankowski, sekä sentterilaiturit Bouma, Jooris & 89-ikäluokan Byron. Paljon mieluummin tällaista jaksaa katsoa, kuin esimerkiksi jotain Sabresin muniinpuhaltelua. Ensi kesän draftista joku hyvä oikea laituri ja/tai top4-potentiaalin omaava pakki vielä haaviin, niin alkaa olla rebuildit jo valmiina.
Suurimpia ongelmia/puutteita kun mietin, niin eilisen jälkeen ajattelin, että ylivoimaprosentti ei varmaan ole ihan NHL:n parhaimmistoa. No, yhdentenätoista Flames näyttää kuitenkin majailevan koko NHL:n mittapuulla, joten ei sitäkään alkukauden otannalla voi kauheasti moittia. Alivoimaprosentti näyttää olevan sitten heikompi (24. koko liigassa), ja siinä ehkä heijastuu hieman tämän hetken sentteritilanne, kun av-duunarit Stajan ja Backlund ovat sivussa ja aloituksia hävitään turhan paljon. Aloitusprosentti onkin NHL:n kolmanneksi heikoin. Sitä sitten paikkaa se Flames-pelaajien uhrautuvuus, kun kiekkojen tielle hypitään aika railakkaasti. Blokkitilastossa majaillaankin koko liigan kolmosena.
Mutta mihin asti bensa sitten tällä kaudella riittää? Viime kaudella kumminkin kevätkaudella Flames voitti pelejä enemmän kuin hävisi, ja samaa ollaan pystytty nyt jatkamaan, ehkä jopa vielä lisää ollaan pystytty kasvamaan keväästä. Jos sama työmoraali ja yhtenäisyys jatkuu samanlaisena tulevaisuudessa, niin Flames tulee olemaan NHL-kauden 2014-2015 positiivisin yllättäjä ja Hartley Jack Adams Awardin voittaja. Hartleylle pitää kyllä antaa krediittiä. Viime kauden jälkeen olin vielä vähän epäileväinen hänen suhteensa, koska vaikka loppukausi olikin pirteää, niin alku jätti mietittävää. Mutta miehen tekemistä penkin päässä on kivaa seurata, ja kuulla hänen haastatteluitaan. Eilenkin taputteli siellä milloin Joorista, milloin Granlundia hyvien vaihtojen jälkeen. Kärkipakkien loukkaantumista Flames ei todennäköisesti kestä, joten suurin uhkakuva lienee se, että joku kolmikosta Giordano-Brodie-Russell tippuisi sivuun.