Olipa taas matsi. Todellakin pystyi sen aistimaan, että sekä Kingsille että Flamesille peli oli tärkeä. Kings oli fyysisempi kuin missään keskinäisessä tällä kaudella, mutta hienosti pystyi Flamesin pienikokoisempi nippu siihen vastaamaan, vaikka pari kertaa se menikin hiukan yli.
Sharks-peliin verrattuna Flames pelasi mielestäni kurinalaisemman pelin, joka olikin hiukan odotettua, sillä Kingsin pelit ovat muutenkin olleet keskimäärin Sharksin pelejä vähämaalisempia. Pelistä saatiin aikaiseksi kunnon veskarien taisto, kun Kingsin Quick ja Flamesin Ortio laittoivat parastaan. Kings laukoi kymmenisen kertaa Flamesia enemmän, mutta peli oli loppujen lopuksi aika tasainen. Kingsillä oli ehkä pari hyvää maalipaikkaa enemmän, mutta Ortion ratkaisut luukulla olivat poikkeuksetta hyviä. Sijoittuminen, liikkuminen, kaikki. Hanskakäsi viuhui näyttävästi pari kertaa, ja tuo kolmannen erän Carterin paikka, jossa Ortio löi kippermäisesti mailallaan kiekon vittuun Carterin lavasta, kuvastaa hyvin sitä, kuinka hyvin Ortio on tällä hetkellä pelin sisällä. Uskoisin, että tuossa toisessa erässä Ortion kelpasi koppailla kiekkoja, kun Kings veti käytännössä joka puolelta, eikä siellä loppupeleissä ollut kauhean montaa laatupaikkaa. Ei voi kuitenkaan väheksyä myöskään Ortion panosta, sillä ottelun ykköstähdeksi valituksi tuleminen ja neljäs voitto neljästä vieraspelistä kertoo kiistatta, että mies on iskussa.
Kolmannessa erässä, kun Greenen viivakuti ruuhkan takaa painui maaliin, niin siinä oli taas pessimistiset fiilikset tasoihin nousemisen suhteen. Flames on toki onnistunut siinä monta kertaa aiemminkin tällä kaudella, mutta Kings ja Quick kuulostivat aika kovalta. No, kuitenkin se Monahan sieltä karkasi puolittaiseen läpiajoon, ja fiilikset oli täällä sen myötä melko katossa. Monahan on kyllä sellainen mies, että jumalauta kun voi olla tyytyväinen, että Flames sai miehen napattua 2013 vuoden draftista kutospykälällä. Jos vedettäisiin re-draft nyt, niin olisi varmaan top3:ssa. Se, miten kypsää kahden suunnan peliä hän on esittänyt koko kauden ajan, nostaa luottoa sen suhteen, että Flamesilla on ainakin toinen tulevaisuuden kahdesta kärkisenttereistä jo valmiina. Monahan voittaa mutulla ehdottomasti suurimman osan niistä tärkeistä loppuhetkien aloituksista, ja toisen vuoden kiroukselle hän on lähinnä nauranut. Pisteitä olisi plakkarissa varmasti vielä enemmän, jos ei olisi pelannut sellaista 10-15 pelin jaksoa tuossa shutdown-kentässä Glencrossin ja Jonesin kanssa loukkaantumisten aikaan. Toews tuosta jannusta tulee jatkuvasti mieleen, ei voi muuta sanoa.
Vaikka Kings peliä jonkin verran hallitsi, niin täytyy yhtyä Widemanin kommenttiin siitä, että oikeastaan kaikki pelasivat hyvän pelin. Toki joistain yksittäisistä asioista voi valittaa, esimerkiksi Byronin jatkuvasta hyvyydestä siihen asti, kun pitää kiekollisena tehdä joku lopullinen ratkaisu. Mies pääsee koko ajan tekopaikoille, tekee töitä ja liikkuu helvetin hyvin, mutta voi helvetti kun voi olla kädet jäässä. Mielenkiintoista hänen suhteen nähdä, että jatkaako ensi kaudella, vai onko enää tilaa. Ehkä suurin synti viime yönä Flamesille oli tyhmät jäähyt. Joukkue on helvetin kurinalainen ja ottanut vähiten jäähyjä koko NHL:ssä, mutta viime yönä tuli ainakin kolme turhaa jäähyä. Ensin väärä vaihto, sitten Bollig antoi vähän kovuutta ja Stajan teki vielä saman tempun. Stajanin jäähy ei tosin hirveästi vituttanut, vaan pikemminkin oli kiva nähdä, kun mies vähän retuutti Brownia.
Viiden pelin vieraskiertue päättyy Anaheimiin keskiviikkona. Siellä ei ollakaan voitettu muistikuvieni mukaan 17 peliin, joten vaikea paikkahan se on. Toisaalta sitä voisi ajatella, ettei peli ole Ducksille pakkovoitto tai elintärkeä peli, mutta kova runkosarjajengi se kuitenkin on. Toivottavasti Flames jaksaa puristaa vielä täydellä teholla ennen all-stars -taukoa, sillä tässä on Kalifornian reissu tulossa loppuun, ja kaksi ekaa peliä jo kerkesivät venymään jatkoajalle asti. Ducks pääsee vielä hyvin levänneenä siihen peliin, joten ei tule olemaan helppoa.
