Blackhawks kaudella 02-03

[The Hawks]

Itsekin luin että Daze on palaamassa. Hyvä niin. Vaikka mukavastihan on peli kulkenut ilman häntäkin.

Tuo Philly-huhu on aika mielenkiintoinen. McGillis tosiaan olisi pelaaja minunkin makuuni. Fyysinen ja tehokaskin parhaimmillaan. Mikäs kaverin palkka muuten on?

Brendl olisi myös pelaaja jonka haluaisin Hawksissa nähdä. Eri asia sitten on onko hän sellaisella tasolla että olisi järkevää hankkia Pavel Chicagoon. Ilmeisesti ei, koska kukaan ei kaverista ole kiinnostunut. Parhaimmillaan Brendl on kuitenkin taitava ja käsistään maaginen pelaaja. Myös nopeutta löytyy. Asenteessa ilmeisesti oli ainakin Rangersin aikoina vikaa ja siksi hänet Philadelphiaan kaupattiinkin.

Jos tuollainen kauppa sitten toteutuisi niin keitä olisi lähdössä Flyersiin? Sullivan ja Mironov tulevat ensimmäisinä mieleen. Tuskinpa Clarke haluaa Whitea takaisin. Suhteellisen turha pelaaja. Ainakin NHL-tasolla.

 

[Mahavishnu]

Kokoonpanon ollessa jo nykyisellään täynnä taitopelaajia Brendlin mahtuminen siihen tekisi erittäin tiukkaa. Paras hyöty Brendlistä saataisiin varmasti kahdessa ensimmäisessa ketjussa, mutta kyseisiin ketjuihin on jo nyt liiaksikin tunkua. Brendl olisikin hieman samankaltaisesa tilanteessa kuin Sergei Berezin. Nythän Berezin siirrettiin kolmosketjuun Nikolishinin ja Simonin seuraksi, mutta luontevampi rooli hänelle olisi varmasti kahdessa hyökkäävämmässä ketjussa.

Eric Dazen paluu asetti Brian Sutterille mielekkään ongelman liian monesta pelaajasta kahteen ensimmäiseen ketjuun. Pitkällä tähtäimellä ongelmasta saattaa kuitenkin muodostua todellakin ongelmallinen. Jos (ja kun) Fleury palaa kokoonpanoon tulee entistä enemmän tunkua, jolloin Brendlin kaltainen pelaaja joutuisi välttämättä tyytymään neloskentässä vähäiseen peliaikaan tai jopa farmikomennukseen. Ja toisaalta farmissa on omiakin prospecteja kehittymässä, jolloin ensi kesäksi olisi muutenkin hyvä raivata kokoonpanosta tilaa, jotta nämä lupaavat tulokkaat saisivat myös arvokasta NHL-kokemusta.
Sullivan ja Berezin vaikuttavat hieman ylimääräisiltä miehiltä tulevaisuuden kannalta, mutta myös Brendl saattaisi olla kokoonpanossa yksinäinen susi.

Hyökkääjistön sijaan ennemminkin puolustus kaipaisi uutta verta. Housleylle meneillä oleva kausi on todennäköisesti uran viimeinen ja muukin puolustus on 30-ikävuoden paremmalla puolella. Prospecteissa riittää lupaavia hyökkääjiä, mutta puolustuksen kannalta ei liiemmälti juhlimista ole. Ensi kesän draftin kannalta olisikin tärkeintä hankkia menetetyt varausvuorot takaisin, jotta puolustuksen tulevaisuus saataisiin turvattua. Myös huhu kaupasta Sullivan, BoBo <-> McLaren toisi hieman nuorennusta puolustukseen, mutta uusi runko muodostuu kuitenkin varausten kautta.

 

[Mahavishnu]

Daze kokoonpanoon, Thornton pois

Eric Daze poistettiin torstaina IR-listalta ja pelaa siis perjantaina Capitals-ottelussa. Samalla farmiin Norfolkiin lähetettiin varsin odotetusti Shawn Thornton. Kokoonpano pysyy edelleen 22 pelaajan vahvuisena. Siirrolla mitä ilmeisemmin jätetään paikka Theo Fleurylle kunhan mies kaukaloihin palaa.

 

[secord]

Fleury pian tositoimissa ?

Sutter on erittäin optimistinen siitä, että myös Fleuryn paluu alkaa olla ajankohtaista. Theo reenaa päivittäin Chicagon voima valmentajan Phil Walkerin kanssa. Sutter sanoi, että todennäköisesti Fleury saa luvan pelata jossain vaiheessa Hawksien seitsemän pelin vieraskiertueen aikana.

 

[secord]

Tuosta puolustaja tilanteesta sen verran, että vaikka itsekin toivoisin muutoksia hälyyttävästi ikääntyvään alakertaan, niin on puolustus ollut suuri syy siihen että kausi on alkanut hyvin. Puolustus on pelannut tiiviisti lukuunottamatta Jersey ja Edmonton pelejä. Hyökkäys ei ole ollut kovinkaan tehokas, sillä muistaakseni vain kahdesti on pystytty tekemään pelissä yli kolme maalia. Puolustajat ovat myös maalailleet ihan mukavasti esim. Odelein on tehnyt jo kolme maalia mikä on mielestäni mieheltä hyvä saavutus tässä vaiheessa kautta.Eihän sillä toki ole väliä tehdäänkö kaksi vai kuusi maalia jos voitetaan. Maalinteko on myös jakaantunut tasaisesti, mikä on tietysti hyvä merkki siitä että jokainen ketju pystyy ratkaisuihin.Zhamnovilta voisi odottaa enemmän maaleja, sillä nyt niitä on kertynyt vasta yksi, tosin syöttöjä on tusinan verran ja muutenkin peli kulkee miehellä muillakin osa-alueilla, siitä osoituksena Sutterin lähes jatkumaton Archien ylistys. Varmasti joitakin ratkaisuja täytyy tehdä rosterin suhteen kun Theokin palaa ja nyt kannattaisi alkaa satsaamaan tosiaan tuohon peräpäähän. McLarenista voisi antaa helposti Mironovin ja esim. Berezinin, mutta Sullivania en Mironovin lisäksi vaihtaisi mieheen jolla saldona 38 peliä loukkaantumisten takia viimekaudella ja tällä kaudella pelituntumaa ei ollenkaan.

 

[Mahavishnu]

Toki puolustus on pelannut yli odotusten ja tiukka puolustuspelaaminen yhdessä T-Bon huikeiden otteiden kanssa ovat pitkälti alkukauden menestyksen takana. Liigan iäkkäimmän puolustuksen taakka on kuitenkin melkoinen. Vanhat konkarit kellottavat melkoisia minuutteja ja väsymistä kauden lopulla on varmasti nähtävillä. Iäkäs puolustus on lisäksi erittäin loukkaantumisherkkä ja esimerkiksi Karpovtsevin trendiin kuuluu toipua sairasvuoteella vähintään 10 ottelua kausi kaudelta.

Avainpuolustajien loukkaantumiset ja veteraanien potkun hidastuminen eivät voi olla vaikuttamatta pitkällä kaudella. Tosiasia on myös, ettei tämän hetkisellä puolustuksessa Stanley Cupia voiteta. Puolustuksen kohdalla täydellinen muodonmuutos olisikin enemmän kuin toivottu - tosin prospecteissakaan ei ole maininnan arvoisia kuin McCarthy, Huskins ja suurella varauksella hamassa tulevaisuudessa Babchuk.

McLarenin hankinta tuskin toisi pelastusta puolustukseen ja loukkaantumisten saattelema ura on hänen selässään painava taakka. Epävarma hankinta ilman muuta, muttei Mironovinkaan ura ole Hawkseissa mitään loistokasta ollut. Sullivan ja BoBo McLarenista olisi todellakin hieman liikaa, mutta vaihdetaan tilalle myös huhuissa pyörinyt Dan McGillis ja koko kauppa näkyy uudessa valossa. Kuitenkin, kuten todettua, puolustuksen saneeraus täytyisi lähteä varausten kautta, sillä kauppojen avulla nuorennusleikkaukseen tuhrautuisi liiaksi voimavaroja ja omaa potentiaalia - nykyisistä pakeista kuin ehkä juuri ja juuri BoBolla jonkinlaista kauppa-arvoa on.

 

[secord]

Varausvuoroista..

Mitenkäs ne nyt Chicago kohdalta menee vuoden 2003 ja 2004 drafteissa. Odelein kaupassa meni 2nd´03 ja Nylanderin mukana 2nd´04 ja jos mies menee ufana muualle Washington saa Chicagolta kompensaatioina, minkä kierroksen varausvuoron? Berezinistä annettiin 4th´04 ja Korolev-kaupassa luovuttiin 4th´03, vai miten? Molempien vuosien ykköskierroksen vaurausvuorot on onneksi ja toivottavasti myös pysyy. Mahdollisuus toisen kierroksen varausvuoroon 2003 on, jos Chicago ei tee sopimusta 2001 vuonna varatun Adam Munron kanssa. Kompensaationa tulisi toisen kierroksen 29. varausvuoro. Kertokaa jos muistatte paremmin..

 

[Sakallio]

Probert radioselostajaksi

Bob Probert siirtyy loppukauden ajaksi Blackhawksin radio selostustiimiin. Työt näyttävät Bobilla alkavan jo sunnuntaina Nashvillea vastaan. Ei muuta kuin netin kautta kuuntelemaan joku kerta.

Luultavasti pelihommat ovat nyt loppu ainakin loppukauden ajan. Ensikaudesta en tiedä. Ehkä tässä on vielä pieni mahdollisuus, että Bob pääsisi jossain seurassa pelaamaan vielä ensi kaudeksi. Nämäpä olivat siis minun ajatuksia eivät Bobin.

Ja lähdehän radiohommista oli ESPN.

Tarkka osoite:

http://espn.go.com/nhl/news/2002/1116/1461797.html

 

[Mahavishnu]

Probertin palvelukset eivät kelvanneet millekkään joukkueelle liigassa, joten olisi todella epätodennäköistä, että tämä legenda palaisi tositoimiin ensi kaudella. Kausi 2002-03 oli miehen suunnitelmissa uran viimeinen, ja vaikka hän ei olekaan virallisesti lopettanut, NHL-ura on silti mitä ilmeisemmin tiensä päässä.

Blackhawks-organisaatio tuotti ikävän saippuaoopperan Probertin tapauksesta ja tämä elävä legenda olisikin ansainnut kunniakkaamman päätöksen mahtavalle uralle. Pressikatsomossa istuttaminen ja "loukkaantumisen" vuoksi IR-listalle hyllyttäminen olivat ala-arvoisia temppuja. Johtoportaan säröt kuitenkin tietäen ja Amonte-farssista lähtöisin olevat epämääräiset selkkaukset sikariportaassa muistaen tökerö käytös Probertia kohtaan ei ehkä sittenkään tullut kovin yllätyksenä.

Kauttaaltaan syksy ja alkutalvi ovat olleet värikästä viihdettä Hawks-faneille. Spekulaatiot kulissien takana ovat pyörineet raivokkaasti ja huhumyllyt Fleuryn sekä Probertin ympärille ovat jauhaneet lakkaamatta heittäen viikoittan lisää löylyä kiukaalle. Toivottavasti viimeistään Fleuryn paluu kaukaloihin hälventää savua Windy Cityn taivaalta ja joukkueelle saadaan työrauha.

 

[Mahavishnu]

Theoren Fleuryn paluu lähestyy päivä päivältä

Tähän mennessä omatoimisia harjoituksia joukkueen voimavalmentaja Phil Walkerin kanssa huhkinut Fleury harjoitteli vihdoin muun joukkueen parissa. Lauantain harjoituksissa Fleury vietti viimeiset 15 minuuttia joukkueen kanssa vapaasti laukoen ja luistellen. Mitään ohjattuja harjoitteita joukkueen kanssa hän ei siis tehnyt, mutta jo joukkueen mukaan pääseminen on merkittävä edistysaskel eteenpäin ja voi hyvinkin olla, että Theo nähdään NHL-kaukalossa ennen vuodenvaihdetta.

 

[Mahavishnu]

Fleury palaa vieraskiertueella?

http://www.faceoff.com/nhl/transactions/index.html#Blackhawks

11/19/2002 Theo Fleury - Blackhawks: Suspension Over

Fleuryn pelikielto on siis ainakin päättynyt. Harjoittelu joukkueen kanssa mitä ilmeisemmin pääsee alkamaan, mutta kiireisimmät ovat sysäämässä miestä jo suoraan kokoonpanoon käynnissä olevalla vieraskiertueella. Todennäköisesti Fleury kuitenkin tarvitsee pohjaksi joukkueharjoittelua, jotta tuntuma touhuun jälleen löytyisi - koko syksynhän mies on treenannut omia henkilökohtaisia harjoitteita.

Mediakohun kannalta vieraspelikiertueella tapahtuva come back olisi tietenkin rauhallisin ja ehkäpä otollisin ajankohta. Useampi viikko tienpäällä ja levoton hotellielämä ei kuitenkaan toisi parasta mahdollista ilmapiiriä juuri päihdehoidon lopettaneelle Fleurylle ja muutenkin lähiaikoina rikkonaista elämää viettäneenä hän varmastikin kaipaisi tutumpaa ja rauhallisempaa ympäristöä kauden ensimmäisille otteluille.

Positiivinen uutinen joka tapauksessa, sillä Fleuryn paluu on luultavasti erittäin lähellä - ehkäpä jopa ensi viikon aikana.

 

[secord]

Chicagon virallisilla kotisivuilla vedetään takaisin ilmoitus Fleuryn peliluvan saamisesta. Sivulla todetaan, että tilanne ei ole vielä muuttunut mihinkään. Ota nyt sitten selvää...

 

[Mahavishnu]

Fleurylle lupa joukkueharjoituksiin

Kuten spekuloitua, Theoren Fleury pääsee vihdoin täysin virallisesti aloittamaan harjoittelut muun joukkueen kanssa. Fleury liittyy joukkueen mukaan tiistaina tai keskiviikkona Phoenixissa ja voi hyvinkin olla mahdollista, että mies nähdään pelaavassa kokoonpanossa jo torstain Phoenix-ottelussa.
Pelaaminen kyseisessä ottelussa lepää kuitenkin täysin lääkäreiden harteilla, sillä Theo tarvitsee juuri heidän hyväksynnän pelaamiselle.

Uutinen tulee varmasti koko joukkueelle erittäin hyvään paikkaan, sillä "Circus Trip" - chicagolaisten joukkueiden (Blackhawks & Bulls) pakollinen ja vuosittainen vieraiskiertue perinteisen sirkuksen Chicagon vierailun vuoksi - on sujunut erittäin tahmeasti. Viimeisissä neljässä pelissä tehdyt viisi maalia ovat suorastaan ala-arvoinen suoritus ja Fleuryn paluu voisi olla pitkällä vieraspelikiertueella kaivattu piristysruiske niin hyökkäyksen ja maalinteon kannalta kuin koko joukkueen ilmettä ajatellen.

Alavireistä matkatekoa kuvaa hyvin myös vertailu viime kauteen: kaudella 2001-02 Blackhawkseilla oli tehty tähän samaan aikaan 15 maalia enemmän kuin tällä kaudella - jonkun verran voidaan pistää toki Eric Dazen ja Fleuryn poissaolojen piikkiinkin. Meneillään olevalla vieraskiertueella on kuitenkin melko ratkaiseva rooli sijoituksen kannalta. Tarjolla olisi ollut 14 pistettä ja kun tällä hetkellä taskussa on huikeat 0 pistettä, voi joukkue hyvinkin majailla kiertueen jälkeen konferenssin kellaripaikoilla.

Toivottavasti Norfolkista nostettu Steve McCarthy ja mahdollisesti kokoonpanoon palaava Fleury kääntävät kelkan, sillä Boris Mironovin ja Igor Korolevin loukkaantumiset eivät ainakaan tee suunnan muuttamista yhtään helpommaksi.

 

[secord]

Fleury voisi olla juuri se tarvittu piristysruiske kesken alavireistä vieraskiertuetta. Maalinteko on todella tökkinyt ja itselleni se on tullut hieman yllätyksenä, toisaalta taas puolustus on pelannut hyvin ja Thibault on aloittanut kauden vahvasti. Samaa ei voida sanoa Passmoresta, joka on molemmissa alottamissaan otteluissa päästänyt viisi maalia. Sutter on pistänyt myös heikot esitykset merkille ja on mahdollista, että Norfolkista nostetaan Leighton Passmoren tilalle. Sutter aikoo peluutta kakkosveskaa 20-25 ottelun väliltä ja Passmore ei Sutterin mukaan ole siinä kunnossa, että näin voitaisiin tehdä.Leighton ei tosin välttämättä ole ratkaisu, mutta olisi hieno nähdä miten mies pärjää. Monet paikalliset toimittajat pitivät häntä harjoitusleirillä joukkueen parhaana maalivahtina. McCarthy oli pelannut lupaavasti Coloradoa vastaan, pakkiparinaan Dempsey. Otteet kaverilla olivat kuulemma sitä luokkaa, että jos samaan tahtiin jatkaa niin Steve pelaa loppukauden Chicagossa.

 

[Mahavishnu]

Otteet kaverilla olivat kuulemma sitä luokkaa, että jos samaan tahtiin jatkaa niin Steve pelaa loppukauden Chicagossa.

Kyseinen skenaario tietäisi melkeinpä välttämättömiä kauppoja. Nykyisellään - Mironovin ja Karpovtsevin ollessa poissa - McCarthy paikkaa kyseisten herrojen tonttia, mutta heidän palatessaan muutenkin ylikansoitettu puolustus saisi jälleen uuden nimen kamppailemaan pelipaikasta. Strudwickin ja Dempseyn peluuttaminen on tähän mennessä toiminut melko moitteettomasti toisen pelatessa hyökkääjä nelosketjussa tai istuessa pressikatsomossa. McCarthyn lisääminen kokoonpanoon toisi peluuttamiseen entistä enemmän pulmia, jolloin vaihtoehdoksi jäisi jonkun muun lähettäminen Norfolkiin tai kauppaaminen muuhun organisaatioon.

Farmikomennus näyttäisi varsin epätodennäköiseltä ja jonkin aikaa pyörineet huhut BoBon kaupasta voivatkin saada vain vahvistusta mikäli McCarthy jatkaa hyviä otteitaan. Toisaalta taas, jos Steve osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi, pakka pysynee entisen kaltaisena ja kauppojen tarpeellisuutta mietitään uudestaan. Tulevaisuuden kannalta McCarthyn ajaminen joukkueeseen olisi tietenkin toivottua ja samalla parin vanhan parran kauppaaminen muualle tekisi draftivuorojen hankkimiselle terää - aivan eri asia on sitten kelpaako luokattomasti Blackhawks-puolustuksesta kukaan edes ilmaiseksi.

Kakkosmaalivahdin tilanne on kieltämättä erittäin ongelmallinen. Thibault kaipaisi ehdottomasti lepoa, jotta viime kauden loppuunpalamista ei jälleen tapahtuisi. Passmoren otteet ovat kuitenkin olleet täysin luokattomia, joten mieheen ei juurikaan ole luottaminen. Leightonin nostaminen olisi tietenkin eräs varteenotettava vaihtoehto, mutta seuraukset tästä voivat olla kaksijakoiset. Liian nopea ajaminen tosipeleihin voi kostautua Rick DiPietron kaltaisesti, mutta Dan Blackburn-ilmiössä Leighton voisi hyvinkin päästä tuntumaan nopeastikin mukaan.

Leightonille soisi joka tapauksessa pari peliä ylhäällä, jotta nuorukainen voisi näyttää mihin hän pystyy - ilman näyttöjä kun on vaikea vetää pidemmän linjan päätöksiä kakkosmaalivahdin nimestä. Samalla Passmorelle liikenisi kaivattua peliaikaa Norfolkissa ja tätä kautta hänkin kenties pääsisi jälleen pelituntumaan. Tällöin Passmore voitaisiin nostaa pelikuntoisena takaisin ylös, jos Leightonista ei vielä vastuunkantajaksi olisi. Mahdollisuuksia on siis monia, mutta lukuisat voivat olla riskitkin - toivottavasti sikariportaassa tehdään kuitenkin päätös suuntaan jos toiseen, sillä jonkinlaista herättelyä joukkue tällä hetkellä kaipaa.

 

[secord]

Puolustus todella kaipaisi todella isoa luutaa, mutta kuten mahavisnu totesi ei nykypakeilla juuri kauppa arvoa ole. Eteenkään niillä joista tulisi päästä eroon (Mironov,Karpovtsev ja Odelein). Joskin pelaajat kelpaisivatkin on kavereiden hintalapussa liian paljon liian isoja numeroita otteisiin nähden. Klemm, McCarthy ja Housley ovat pelaajia joita ei tarvitsisi myydä. McCarthya pidetään yleisesti ainoana lupaavana puolustajana organisaatiossa. Steve on kyllä tosiaankin ainoa jolla on mahdollisuus lunastaa pelipaikka jo nyt, mutta parinvuoden sisällä on tulossa myös muita mielenkiintoisia puolustajia kuten esim. Babchuk, Keith, McLellan. Yksi mielenkiintoinen prospect on myös viimekesänä varattu James Wisniewski (5th choise 156 overall). James missasi kymmenisen peliä viimekaudella Plymouthissa loukkaantumisten takia, mutta teki 62 ottelussa kelvot 36 pistettä ja keräsi mahtavat +39 tehomerkinnät. Mies on valittu kaudella 2000-2001 OHL:n all rookie teamiin.Alle 18-v MM-kisoissa USAn joukkueessa nuorukainen pelasi kolme ottelua tehoilla 1+2. Wisniewksin scouting report kertoo seuraavaa:"erittäin hyvä luistelija, todella nopea ja omaa hyvän tasapainon.Hyvät kiekonkäsittelytaidot ja syötöt yhdessä peliälyn kanssa.Vahva vääntäjä kulmissa ja fyysinen pelaaja. Jamesillä on luja ja tarkka laukaus pointilta". Aika lupaavat tarinat on, täytyy kuitenkin todeta että harvassa reportissa on pelaajia suoranaisesti haukuttu. Wisniewski on varreltaan 5-11 pitkä ja elopainoa 208 paunaa. Tälläkaudella hän on kerännyt OHL:n Plymouthissa 16 ottelussa tehot 7+10 ja istunut boxissa 23 minuuttia. Olisiko hänestä tulevaisuudessa Chicagon puolustuksen johtohahmoksi..aika näyttää.

 

[Mahavishnu]

Wisniewski voi hyvinkin olla tulevaisuudessa todellinen yllättäjä ja korkeitten varausvuorojen tuhannen taalan löytö. Kauttaaltaan puolustuksen tulevaisuuden näkymät ovat kuitenkin erittäin heikot, sillä koko top-4:n ryhmästä (Babchuk, Keith, McLellan, Wisniewski) tuskin kehittyy jokaisesta NHL-luokan pelimiestä - ainakaan supertähteä. Tämän ryhmän takana odotukset ovat melko mitään sanomattomia, joten avainsanaksi muodostuukin ensi vuosien draftit.

Edellisinä vuosina hyökkäyskalustoon suunnatut draftit olisi hyvä vihdoin kääntää pykälää alemmaksi ja kiinnittää huomiota puolustukseen. Hyökkäyksessä on omasta takaa yllin kyllin lupaavia prospecteja, ja vaikkei jokaisesta tulisikaan aivan tähtiluokan NHL-pelaaja, on materiaali kuitenkin tarpeeksi laaja, jotta joukosta aina pari kultakimpaletta irtoaisi. Laajan, omavaraisen puolustusarsenaalin varaaminen saneleekin pitkälti tulevaisuuden näkymien valoisuuden - mitä enemmän lupaavia pakkeja organisaatiossa, sitä parempi mahdollisuus, että joukossa on edes yksi supertähti.

Pelaajien kauppaamisesta: Käynnissä oleva kausi on todennäköisesti Phil Housleyn uran viimeinen, joten miestä tuskin kukaan edes haluaisi. Steve McCarthyn uran kannalta Housleyn lopettaminen tulee olemaan erittäin ratkaisevaa, koska nuorukaista on jo pitkään kaavailtu Housleyn saappaiden täyttäjäksi. Tämän suunnitelman kannalta McCarthyn kutsuminen ylös oli enemmän kuin toivottua, sillä ainoastaan kokemuksen kautta hän voi oppia tulevaisuuden ylivoimapyörittäjän roolin. Puolustuksen ruuhkatilanteen tietäen voi vierailu ylhäällä jäädä kuitenkin valitettavan lyhyeksi.

 

[secord]

Vaikea sanoa onko tilanne kauttaaltaan heikko, sillä tuskin kenelläkään on varmaa supertähteä tuloillaan. Mielestäni lupaavia puolustajia Chicagolla on hyvin verrattuna aiempiin vuosiin ja kun otetaan huomioon se seikka, että puolustajilla kestää keskimäärin kauemmin kehittyä NHL-tasolle tilanne voi olla valoisampikin jos esim. Jääskeläinen ja Malmivaara ottavat lähivuosina harppauksia eteenpäin. Mutta otetaanpa pieni ajatusleikki kyseisten neljän puolustaja nuorukaisten kohdalla. Ensimmäiseksi Babchuk, miehestä kehittyy Chicagolle nelospakki joka pelaa fyysistä peliä ja saa peliaikaa myös kakkosylivoimassa- pisteitä kaudessa noin 25-30. McLellan, joukkueen nro.5 alakerrassa, perinteinen stay-at-home pakki korvaa tulevaisuudessa Klemmin. Keith, joukkueen paras offensiivinen puolustaja, joka jauhaa ylivoimassa latoen 35-40 pojoo per kausi. Wisniewski, Chicagon ykköspakki kaikki osa-alueet kunnossa; tukee hyvin hyökkäystä ja hoitaa puolustustehtävät tunnollisesti sekä tuo fyysisyyttä takalinjoille yhdessä Babchukin ja McLellanin kanssa. Offensiivisyydestä vastaavat siis Keith ja jo läpilyönyt McCarthy. Kenestäkään ei tule varsinaista supertähteä, mutta pari keskivertoa parempaa ja loput average- tason puolustajia. Ei kuulostaisi yhtään hassummalta, mutta toisaalta voi olla ettei yhdestäkään kuulla sen enempää kuin takavuosien Chicago- lupaus LaFlammesta ja jos sitäkään.

 

[Mahavishnu]

Jos verrataan Blackhawksien prospect-tilannetta hyökkäyksen ja puolustuksen kesken, nähtävissä on selkeä ero. Depth Chart on huomattavasti kattavampi hyökkääjien kuin puolustajien osalta katsotaan sitä sitten joukkueen sisäisesti tai muihin organisaatioihin verrattuna. Varmaa supertähteä ei todellakaan ole kenelläkään tulollaan, mutta mitä scouttien raportteihin on luottaminen puolustajien tilanne hyökkääjiin verrattuna on mitä on. Toki kokonaisuudessaan farmisysteemi ja prospect-tilanne on Smithin aikakaudella muuttunut täydellisesti verrattuna Bulfordin olemattomaan räpiköitiin - tarkoituksena ei kuitenkaan ollut verrata näitä kahta aikakautta.

Prospectien parissa leikkiminen ja Depth Chartien listaaminen ovat tietenkin täyttä arpapeliä ja paremmusjärjestyslistaukset ovat lukuisat kerrat osoittautuneet pelkäksi paperisilpuksi. Ja vaikka lupaavia puolustajia olisikin organisaatiossa useita kymmeniä - koskaan - ei koskaan voida varmuudella sanoa kehittyykö jostakusta supertähti. Kuitenkin, kuten todettua, mitä enemmän arpalippuja, sitä parempi mahdollisuus saada jättipotti.

Ajatusleikki puheeksi otetuilla puolustajalupauksilla on erittäin teoreettinen ja epätodennäköinen, mutta toteutuessaankin se muistuttaisi kovasti nykyistä puolustusta: keskinkertainen puolustus, josta todellinen johtaja ja vastuunkantaja puuttuu - keskimääräinen ikä vain on nuorempi. Keskinkertaisuus ja värittömyys voivat tiukoissa playoff-väännöissä kostautua, mutta toisaalta tasaisuudesta ja varmuudesta tuskin on koskaan haittaakaan. Puolustus kaipaisi kuitenkin eittämättä selkeää johtajahahmoa - hahmoa, jollaista ei sitten Chris Chelioksen ole Windy Cityssä nähty.

Puolustajien kehitys on toki loogisesti verrattain hitaampaa kuin hyökkääjien, mutta Jääskeläisen ja Malmivaaran kaltaisten tapausten varassa jossittelu on melko epävarmaa. Aina voidaan toki jossitella, mutta prospectien kehityksen epävarmuus ja ailahtelevuus ovat tunnetusti melkeinpä sääntö, joten pelkän jossittelun varaan laskeminen on erittäin riskialtista. Puolustajaprospectien joukosta voi todellakin nousta Wisniewskin kaltaisi yllättäjiä, mutta kauttaaltaan materiaali on kuitenkin melko laimeaa - ainakin hyökkääjien tasoon verrattuna.

 

[Mahavishnu]

White ja Anderson ylös

Kun muutoksia kaipaltiin niin samantien niitä tuli. Peter White ja Craig Anderson nostettiin Blackhawksien kokoonpanoon ja varsin odotetusti Steve Passmore passitettiin Norfolkiin. Whiten ja Andersonin liittäminen Blackhawks-kokoopanoon on sen sijaan melko yllättävä käänne. Whitehan lainattiin pari viikko sitten Philadelphia Phantomsiin ja näytti vahvasti siltä, ettei Blackhawks-johdolla olisi hänen kanssaan enää mitään suunnitelmia. Vaikka Andersonilla paremmat statistiikat ovatkin, suuremmat tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin laskeutuneet Michael Leightonin harteilla, joten maalivahtitilanteen käänne oli myös todella yllättävä.

Whiten viime kausi Blackhawkseissa ei sujunut kovinkaan mairittelevasti, mutta todennäköisesti hänestä halutaan nelosketjun keskelle ja alivoimaan Igor Korolevin korvaaja. Aloituksissa lepää Whiten suurimmat avut, mutta tähän rooliin olisi ollut tarjolla nuori Brent McLeankin. Luultavasti Whiten kokemus painoi kuitenkin enemmän ja tappioputkessa kulkeva joukkue halusi varmuutta jämäketjuihinsa. Korolevin loukkaantuminen olisi joka tapauksessa tarjonnut McLeanille tuhannen taalan paikan näyttää kykynsä - paikan, joka toivottavasti vielä aukeaa.

Whiten asettaminen nelosketjun keskushyökkääjäksi luo välittömästi ison kysymysmerkin Mark Bellin roolista. Bell on pelannut viime pelit juuri nelosen keskellä, joten on mielenkiintoista nähdä mikä on nuorukaisen paikka seuraavaksi. Kenties Bell siirtyy nelosketjun laidalle, jolloin laidassa pelanneista Jason Strudwickista ja Nathan Dempseystä jompi kumpi joutuu pressikatsomoon.

Andersonin tapauksessa voi noston syynä hyvinkin olla yksinkertainen seurajohdon palkkio hyvistä otteista. Toisaalta seurajohto voi myös varjella Leightonia liiallisilta paineilta ja antaa nuorukaisen pelata edelleen Norfolkissa Blackhawkseissa penkillä istumisen sijaan. Passmore vienee kuitenkin Leightonin peliaikaa Norfolkissa, joten osittan tulos on lähes sama. Andersonin kutsu ylös voi myös johtua seurajohdon mielenkiinnosta nähdä mies tositoimissa - Leightonin otteitahan nähtiin jo harjoituskaudella.

Leightonin kantaessa tulevaisuuden maalivahdin viittaa ja Andersonin kulkiessa hänen varjossaan on asetelma Norfolkissa ollut lähes selviö. Andersonin hyvät otteet ovat kuitenkin avanneet hänelle näyttöpaikan ylhäällä. Kauttaaltaan tapahtunut skenaario on yllättävä, mutta osittain se voi varjella hyvää kautta pelaavan Jocelyn Thibaultin itseluottamusta. Leightonin nostaminen ylös voisi iskeä pahasti muutoinkin ailahtelevasta itseluottamuksesta kärsivälle T-Bolle ja osoittaa selkeää epäluottamuslausetta seurajohdolta. Toisaalta Leighton voisi olla piristävä merkki myös Thibaultille ja kuvata hälyttävää signaalia johtoportaasta, jolla koko joukkueen otteisiin kaivattaisiin muutosta.

Passmoren kannalta passitus Norfolkiin voidaan nähdä yksinkertaisena pelituntumaan totuttamisena ja peliajan kartuttamisena. Seuraavat pelit tulevat kuitenkin näyttämään mihin suuntaan Passmoren ura kääntyy. Farmikomennus voi toki olla lyhyt pyrähdys, mutta Leightonin kantaessa Norfolkin maalivahtivastuun voi tilanne merkitä Passmorelle uran päätepistettä Blackhawks-organisaatiossa. Ailahtelevat otteet eivät ainakaan paranna Passmoren mahdollisuuksia ja lukuisat nuoret maalivahdit organisaatiossa (Leighton, Anderson, LaPlante, Munro) tekevät tilanteen entistä tukalammaksi.

Lähipäivät ja -pelit näyttänevät mihin suuntaan maalivahtitilanne kallistuu. Tutut spekulaatiot mahdollisista kaupoista lähtivät välittömästi nostojen ja farmikomennuksen myötä käyntiin, joten siirrot voivat johtaa isompiinkin ympyröihin - todennäköisimmin tarkoituksena oli kuitenkin vain herätellä joukkuetta ja saada hieman uutta verta ja energiaa kokoonpanoon.

 

[secord]

Depth chart on tosiaan hyökkäyspuolella syvempi kuin puolustuksessa ja yksi liigan parhaita nykyään, siis prospectien osalta. Chicagossa kuten monissa muissakin organisaatioissa on kuitenkin tapana varata aina paras mahdollinen nuori, joka on saatavilla ja tällöin pelaajan pelipaikka ei nouse ratkaisevaksi. Chicagon hyvä tilanne hyökkääjien osalta antaisi oivan mahdollisuuden kaupata lupaavia hyökkääjiä puolustajiin.. Näin ollen tilanne ei olekaan niin huono kuin miltä se näyttää. Ja kun katsotaan lupaavimmat hyökkääjät, kuten Ruutu, Vorobiev, Yakubov, Nordqvist, Radulov on epärealistista, että heistä jokainen tulee samaan pelipaikan Hawks-paidassa.

Yllättävä tuo Anderssonin nosto ylös.Nähtäväksi jää saako mies näyttää kykyään ylhäällä vai haetaanko siirrolla Passmorelle pelituntumaa. Itse olisin myös mielelläni seurannut McLeanin Whiten tilalla, mutta vaakakupissa varmasti painoi Whiten kokemus.

 

[secord]

Vielä lisätäkseni aiempaan ja kuten mahavishnu totesikin on nuorten lupausten kehittyminen monesti arpapeliä, joten mikään mahdottomuus ei ole etteikö nykyisitä puolustajalupauksita voisi tulla supertähtiä. Eri asia onkin se, että miten määritetään supertähti ja kuka sen sanelee, yleensä se on media. Uskoisin,että Smith mielellään ottaisi joukkueeseen huippupuolustajan jos niitä noin vain saataisiin. Toki Wirtzin penninvenytys politiikka ei anna Smithille parhaita resursseja siihen. Billin taskuissa on niin paljon kyhnyä, että pelaajabudjetin nostaminen 15 miljoonalla vuodessa ei varmasti tuntuisi. Tällä rahalla saataisiin parikin huippuluokan puolustajaa ja halliin alkaisi taas löytymään 20 tuhatta katsojaa, mikä taas toisi Wirtzin taskuihin lisää tuohta. Nykyään peleissä käy nippanappa 10 tuhatta, vaikka toisin ilmoitetaankin.
Mihin on muuten hävinnyt nimimerkki Hawks, miehestä ei kuulu kuin satunnaisesti tällä osastolla. Muutenkin tämä topic on aika kahdenkauppaa.

 

[Mahavishnu]

Chicagossa kuten monissa muissakin organisaatioissa on kuitenkin tapana varata aina paras mahdollinen nuori, joka on saatavilla ja tällöin pelaajan pelipaikka ei nouse ratkaisevaksi.

Yleisluonteeltaan draftin juoni toki kulkee näin, mutta esimerkiksi Adam Munron varsin korkea varausnumero osoitti Blackhawks-johdon mielenkiinnon maalivahteihin ja korreloi näin ollen organisaation heikkoa maalivahtitilannetta. Munron varausta kritisoitiin välittömästi hyvinkin ankarasti - ja kritisoidaan edelleenkin - koska useimpien muiden organisaatioiden scouting reportseissa Munro oli rankattu draftattavaksi vasta myöhemmillä kierroksilla. Blackhawks-johto halusi kuitenkin vahvistaa maalivahtiosastoa ja teki ratkaisunsa. Tämän esimerkin siivittämänä tulevissa drafteissa voitaisiin siis hyvinkin keskittyä juuri puolustajiin.

Chicagon hyvä tilanne hyökkääjien osalta antaisi oivan mahdollisuuden kaupata lupaavia hyökkääjiä puolustajiin..

Smithin halukkuus kaupata lupaavia nuorukaisia tiedetään - etenkin omien draftausten osalta. Olisi hyvin epätodennäköistä, että omista varauksista luovuttaisiin, sillä prospectithan ovat nimen omaan Smithinkin peräänkuuluttaman uudelleenrakennustyön kivijalkoja. Näin ollen, Smithin työtavat tuntien, puolustajienkin uudistus käy luultavimmin draftin kautta.
Toisaalta kun kyseessä on Mike Smith ei yllättäviäkään kauppoja voida koskaan sulkea pois päiväjärjestyksestä.

Eri asia onkin se, että miten määritetään supertähti ja kuka sen sanelee, yleensä se on media.

Tiedotusvälineiden hypetys ja median luomat kansikuvapelaajat ovat toki täysin luonnollinen ilmiö, muttei mediankaan synnyttämät termit supertähdestä karista esimerkiksi Mario Lemieuxin, Joe Sakicin, Patrick Royn tai vaikkapa Nickas Lidströmin panosta kaukalossa. Mikään media ei voi luoda niitä taitoja ja ominaisuuksia, joilla pelaajat vuosi toisensa jälkeen hallitsevat kaukalon tapahtumia - supertähti onkin kuin uskomattoman kaunis taulu, johon media asettaa hienot kehykset.

Wirtzin rahapolitiikka on valitettavaa ja kylmä tosiasia. Smith pelaa niillä nappuloilla, mitkä Wirtz hänelle suo. Mielenkiintoista on kuitenkin nähdä muuttuuko kituutuspolitiikka voitoksi kauden 2004 jälkeen, jolloin NHL:n ja NHLPA:n nykyinen sopimus päättyy. Spekuloitu palkkakatto ja uudet sopimukset voivat tuoda yllättäviäkin käänteitä pelaajasopimuksiin ja palkkabudjettiin, jolloin omien, halpojen ja nuorten pelaajien materiaali voisi osoittautua todelliseksi kultakaivokseksi. Kenties juuri tätä skenariota silmällä pitäen Wirtz on kieltäytynyt maksamasta huikeita summia UFA-markkinoilla, joten kärsitään ainakin sinne asti ja katsotaan jos aurinko vihdoin paistaisi risukasaankin.

 

[secord]

Adam Munron varaus johtui pitkälti siitä, että siihen oli mahdollisuus, kiitos kahden varausvuoron johdosta ensimmäisellä kierroksella. Tuomohan varattiin numerolla yhdeksän ja Smithillä oli mahdollisuus huutaa esim. Blackburn, mutta päätyi mielestään lahjakkaampaan pelaajaan.

Ei median hypetys vähennä esim. edellä mainittujen pelaajien taitoja ja osaamista, mutta statuksen saamiseen vaikuttaa paljon se missä kaupungissa pelaa. Esim. Vancouver pelaa kotipelinsä siihen aikaan, että suurin osa USAn mediaväestä on jo untenmailla ja näin ollen esimerkiksi Näslund ei ole saanut taitojensa mukaista tunnustusta. Numminen on myös hyvä todiste, jos Teppo olisi pelannut uransa Rangersissä, Torontossa tai Detroitissa niin eiköhän media olisi tuonut Nummisen taitoja enemmän lehtipalstoille. Tottakai pelaajan täytyy ansaita arvotuksensa, mutta kyllä medialla on valtansa mielipide vaikuttajana.

Toivotaan tosiaan, että 2004 saadaan jotain aikaiseksi. Eikä pelkästään Chicagon kannalta vaan koko lajin sekä sitä seuraavan yleisön edun mukaiseksi. Pitemmän päälle ei nyky trendillä, jossa tietyt joukkueet ostavat parhaat pelaajat päältä ja vähän heikommatkin suurella rahalla kiinnosta. Toki Rangers voi tuhlailla miten haluaa, tulosta ei silti synny.

 

[Mahavishnu]

Adam Munron varaus johtui pitkälti siitä, että siihen oli mahdollisuus, kiitos kahden varausvuoron johdosta ensimmäisellä kierroksella. Tuomohan varattiin numerolla yhdeksän ja Smithillä oli mahdollisuus huutaa esim. Blackburn, mutta päätyi mielestään lahjakkaampaan pelaajaan.

Osittain näinkin, mutta: kuten tunnettua Smith valitsi Blackburnin ja Ruutun väliltä jälkimmäisen ja nappasi myöhemmin Munron. Smith siis otti kaikesta huolimatta myös maalivahdin. Näin ollen nämä kaksi varausvuoroa takasivat organisaatioon maalivahdin joka tapauksessa. Munron alhainen ranking draft-listauksissa osoittaa kuitenkin, että muiden organisaatioiden valintakriteereillä Munro olisi luultavasti jäänyt myöhemmille kierroksille. Blackhawks oli sen sijaan Blackburnin sivutettuaan pakotettu valitsemaan maalivahdin - pääpiirteittään huonon maalivahtitilanteen vuoksi. Kolmannella kierroksella varattu Craig Anderson täydensi maalivahtiosastoa, joten mitä ilmeisemmin draftin suhteen oltiin suunniteltu melko selkeät linjat.

Mediasta: kaupunki ja joukkue vaikuttavat luonnollisesti statukseen, mutta siltikin todellinen supertähti on supertähti kaupungista ja joukkueesta riippumatta. Esimerkiksi Pavel Bure nousi suurimpiin parrasvaloihin juuri Vancouverissa ja miehen status on pysynyt vuosi toisensa jälkeen lähes samana vaikka seurat ja kaupungit ovat vaihtuneet - nykyisellään Buren statuksesta puhuminen lienee kuitenkin melko epämääräistä.

Kuumissa kiekkokaupungeissa pelaaminen vaikuttaa statukseen lähinnä yliampuvasti: se joko nostattaa maineen todella korkealle pilviin tai se mustaa sen täydellisesti. Tällainen maalaaminen on loppujen lopuksi tarkoitettu kuitenkin lähinnä kansalle. Median avulla pelaajista saadaan värikkäitä ja viihdyttäviä persoonia. Seurajohdon kannalta median hypetys tuskin palvelee kuitenkaan ketään - todelliset tähdet ovat taitojensa kautta tiedossa ilman median avustustakin.

Eli: esimerkiksi Nummisen taidot ovat varmasti NHL:n jokaisen pelaajan ja seurajohtajan tiedossa, toisin kuin tavallisen kansan. Median tehtävä on nostaa kiehtovimmat ja värikkäimmät pelaajat esiin. Kenties Numminen ei ole persoonana tähän sovelias tai ehkäpä hän on vain pelannut väärässä joukkueessa ja kaupungissa koko ikänsä. Supetähti-status median mittakaavassa voi siis riippua erittäin monesta tekijästä: kaupungista, joukkueesta, persoonasta jopa kansallisuudesta tai lapsuudesta jne. jne.

Juuri tällaisia vastuunkantajia ja niin sanottuja hiljaisia tähtiä myös Blackhawks-puolustus kaipaisi. Kriteerinä ei ole median luoma supertähti-status vaan ne teot ja taidot, jotka nostavat pelaajan muiden ylitse. Chris Chelios tuskin oli Blackhawks-aikoinaan liigan valovoimaisimpia tähtiä, mutta omalla panoksellaan hän nousi niin koko puolustuksen kuin joukkueen keulahahmoksi ja vastuunkantajaksi. Koskaanhan ei voida sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin tällaista "tähteä" puolustukseen ei ole näköpiirissä - jos Steve McCarthyn uran ei nyt lähde huikeaan nuosuun lähi vuosina.