Blackhawks kaudella 02-03

  • 16 125
  • 202

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Chicagollakin voisi olla johtotähtensä, jos vain Smith ei olisi hätäillyt McCaben suhteen...
Siis edelleen, varmasti joitakin poikkeuksia varausstrategioissa on mutta pääsääntöisesti varataan lahjakkain pelaaja. Munroon tuskin olisi päädytty, jos ei yhdeksättä vuoroa olisi ollut. Toisaalta voidaan myös kääntää asia niin, että olisiko Smith varannut Blackburnin jos toista vuoroa ei olisi ollut. Mutta turha asiaa on enään sen kummemmin jauhaa. Smithillä oli Munroa korkeammalla listoillaan 26. Dallasiin varattu Jason Bacashihua. Munro oli tietyllä tavalla hätävara, mutta se että päädyttiin Adamiin tietenkin tukee mahavishnun kertomaa.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Nikolishin sivuun

Mironovin, Karpovtsevin, Valkin ja Korolevin kerhoon liittyi nyt myös Nikolishin. Lääkärit totesivat miehen nilkan olevan epäkunnossa ja sivussa peleistä vähintään kuukauden. Mies loukkasi nilkkaansa Colorado pelin kolmannessa erässä.
 
Korolevin vamma on parantumaanpäin, mutta mies on silti kyseenalainen Phoenix-otteluun. Suurella varauksella voi siis olla, että Korolev nähdään kaukalossa, mutta todennäköisesti hän kuitenkin huilaa. Nikolishinin loukkaantumisen johdosta ylösnostettu White ottaa kolmoskentän sentterin roolin Simonin ja Berezinin välissä.

Alkaa loukkaantumissuma ja pitkä vieraskiertue maksattaa joukkeella kovaa korkoa. Kahden avainpuolustajan ja parhaan aloittajan poissaolot eivät voi olla näkymättä joukkueen esityksiin. Vieraskiertueen loppuihin otteluihin kaivataankin koko joukkueen lujaa panosta ja vastuunkantajien esimerkillisiä otteita.
Paljon lepää myös hyvin esiintyneen Dempsey-McCarthy-pakkiparin harteilla. Vaikka Karpovtsevin ja Mironovin alkukausi on sujunutkin hieman ailahtelevasti, vaatii näiden kahden saappaiden täyttäminen todellista onnitumista.

Alexei Zhamnovia aikaisemminkin vaivanneet lonkkavammat asettavat pienen kysymysmerkin myös hänen peliinsä. Todennäköisesti AZ pystyy pelaamaan, mutta pienestäkin vammasta on aina jonkinlaista haittaa kokeneenkin pelimiehen otteisiin. Toivottavasti Zhamnov saa itsestään kaiken irti, sillä kohtaahan Phoenix-ottelussa nykyinen ja entinen Blackhawks-kapteeni.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Fleury jälleen...

Vain neljä päivää kulunut kun Theo sai liigalta luvan harjoitella joukkueen mukana ja mies töpeksii taas, onneksi ei mitään vakavampaa.
Fleury myöhästyi perjantain harjoituksista kun hän nukkui pommiin yhdessä sponsori/kämppäkaveri Jim Jenkinsin kanssa. Mies ei ehtinyt bussikuljetukseen ja tilasi taksin kohti HealthSouth Training Centeriin. No ei siinä mitään, mutta taksikuskilla ei ollut hajuakaan paikasta ja eksyi matkalla Fleury kyydissään. Loppujen lopuksi Theo pääsi harjoituksiin ja jäälle jonne jäi ylimääräiseksi 50 minuutiksi Savardin ja MacAdamin vetämiin ekstroihin yhdessä muutaman muun joukkutoverin kanssa. Fleuryä itseään tilanne huvitti, mutta Sutteria ei ollenkaan. Pieniä asioita, mutta Fleuryn tapauksessa tämänlaiset tapaukset eivät ainaakaan helpota peliluvan saamiseen. Toivotaan ettei näitä enempää tulisi, sillä miehestä olisi varmasti jäällä apua.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Penkin alle mennyt vieraskiertue on nyt ohi. Saldona seitsemästä pelistä yksi voitto ja kuusi tappioita. Steve McCarthyn visiitti jäi kolmen pelin mittaiseksi, vaikka mies pelasikin kohtalaisesti. Steve pelasi keskimäärin 16 minuttia per peli ja saldona 0+0, -1. McCarthy sai tehdä tilaa Bobolle, joka teki paluun Anaheim-pelissä. Craig Andersson sai uransa ensimmäisen NHL- ottelun aloittavana maalivahtina samaisessa Anaheim ottelussa. Fleuryn tilanne on yhä auki ja uusimmissa spekulaatioissa Theo pääsisi tositoimiin Chicagon Nykin reissulla viikon kuluttua. Lisä mielenkiintoa paluu saisi, jos se tapahtuisi vielä Rangersia vastaan. Ensi yönä Chicago saa vastaansa kotihallissaan Ottawan, joka on ollut Vancouverin ohella yksi kuumimmista joukkueista. Ottawalla on takanaan kymmenen ottelun putki ilman tappioita ja Hossa on ollut todella hyvässä vireessä. Chicagon pitää pelata vahvasti,jos aikovat katkaista ikävän putken. Maalinteko on edelleen tervanjuontia, sillä vain Nashville ja Calgary ovat tehneet läntisessä vähemmän maaleja.
 
Mironov lähtökuopissa?

Torontolaisen MOJO Radioaseman mukaan Boris Mironov olisi niin sanotussa 'trading blockissa'. BoBon nimi oli tullut esille spekuloitaessa mahdollisia muutoksia Maple Leafs-puolustukseen. Mironov voisi toki tuoda uutta verta Toronton riveihin ja aukaista samalla Blackhawks-takalinjoille tuhannen taalan paikan Steve McCarthylle, mutta miehen kova palkka ja luokkaantumisten värittämä alkukausi ovat kuitenkin suurimmat esteen miehen siirtymiseen Kanadan puolelle.

Joka tapauksessa ikääntyvään ja ailahtelevaan Blackhawks-puolustukseen olisi hyvä saada muutosta. Alexander Karpovtsevia tuskin kukaan huolii ja Lyle Odeleinin kauppa-arvo on mitä on, joten Mironov olisi periaatteessa ainoa todellinen kauppa-arvoinen puolustaja. BoBosta voisi irrota kenties Capitals-kaupassa menetettyjä varausvuoroja tai jopa isomman paketin yhteydessä jotain muutakin potentiaalista. Pakiston ollessa pahasti ruuhkautunut ja McCarthy-Dempsey-parin esitettyä pirteitä otteita vieraskiertueella Mironovin kauppaaminen voisi tuoda tilaa juuri edellä mainituille herroille.

Avautuneet portit voisivat näin ollen pönkittää McCarthyn kehitystä roimin askelein ja taata hänelle arvokasta kokemusta NHL-kaukaloista. Phil Housleyn uran todennäköisesti loppuessa meneillä olevaan kauteen McCarthyn vastuu toki kasvaisi entisestään ensi kautena, mutta kylmä fakta on, ettei puolustus voi yksinkertaisesti hyrrätä samoilla vanhoilla parroilla vuosi toisensa jälkeen. Muutos ja nuorison esiinmarssi on joka tapauksessa jossain vaiheessa välttämätön.

Hiljattainen nuorien puolustajien ajaminen kokoonpanoon ja vaiheittainen vanhan kaartin kuoppaaminen ajaisi kenties parhaiten puolustuksen uudelleenrakentamista. Liian nopea ja äkkinäinen koko pakan nuorentaminen loisi kokemattoman ja epävarman ryhmän takalinjoille, mutta kärsivällinen ja asteittainen muutos takaisi, että puolustuksessa olisi sekoitus sekä kokemusta ja varmuutta että nuoruutta ja uutta piristävää verta.
 
2.12:ta McCarthy laitettu farmiin. Outoa jos kerran pelannut pirteästi..

McCarthyn passittaminen Norfolkiin oli täysin loogista. Nuorukaisella oli ainoana puolustajana kahden suunnan sopimus ja hän oli ainoa, jonka ei tarvinnut läpäistä waivereita. Lisäksi Boris Mironovin palattua loukkaantumisen kourista McCarthy jäi väistämättä ylimääräiseksi muutoinkin ruuhkautuneessa puolustuksessa. Passituksella siis tuskin oli mitään tekemistä otteiden kanssa - pikemminkin yksinkertaista politiikkaa kokoonpanon koon suhteen.

McCarthyn peliaika Blackhawks-kokoonpanossa olisi Mironovin paluun myötä jäänyt väistämättä lähes olemattomaksi, joten eittämättä Norfolkiin lähettäminen oli paras ratkaisu - ainakin peliajan suhteen. Alexander Karpovtsevin vielä palatessa kaukaloihin tulevaisuudessa puolustuksen rungon muodostanevat vanhat tutut Housley, Odelein, Klemm, Poapst, Mironov ja Karpovtsev. Jo tällä pakalla Nathan Dempseyn ja Jason Strudwickin peliaika rajoittuu olennaisesti - McCarthyn mahdollisesta puhumattakaan. Toisaalta ilmassa pyörineet huhut mahdollisista muutoksista takalinjoilla voivat keikauttaa tilannetta suuntaan jos toiseen, joten voihan hyvin olla, että McCarthykin nähdään vielä kauden mittaan tosi toimissa NHL-jäillä.
 
Mironov vaatii siirtoa

Radioasema MOJON huhut näyttävät saaneen tuulta purjeisiin. Boris Mironov on vaatinut organisaatiota kauppaamaan hänet miehen missattua tiistain ja keskiviikon harjoitukset. Julkisuuteen ei ole tuotu ilmi erityisiä syitä Mironovin vaatimuksille, mutta spekulaatiot vierittävät alkulähteen valmentaja Brian Sutterin ja Mironovin välisiin konflikteihin.
Spekulaatioiden mukaan Mironov olisi hyvinkin kärkkäästi arvostellut Sutterin valmennusmetodeita ja viitannut tällä läheisesti alkukaudella tapahtunutta pressikatsomokomennusta.

Välittömät huhut mahdollisista kaupoista ovat liittäneet Mironovin nimen jo ainakin Ottawaan, Islandersiin ja jopa Montrealiin. Kolmisuuntainen kauppa Ottawan ja Long Islandin välillä sisällyttäisi siirtorulettiin ainakin Brad Isbisterin ja Karel Rachunekin sekä epämääräisiä varausvuoroja. Montrealin kohdalla erityisiä nimiä ei ole mainittu ja todennäköisesti BoBon palkka onkin aivan liian suuri Montrealin vaatimuksiin. Kyseisiin huhuihin on syytä suhtautua suurella varauksella, mutta esimerkiksi Ottawan ja Islandersin kanssa huhuttu kauppa voisi tuoda jokaiselle organisaatiolle jotain kunkin tarvitsevaa.

Mironovin palkka on kuitenkin erittäin suuri kriteeri mille tahansa kaupalle ja todennäköisimmin yksittäisestä kaupasta irtoaisikin lähinnä varausvuoroja. Mironovin sisältyessä isompaan pakettiin mahdollisuudet isompaan saaliiseen ovat luonnollisesti paremmat, mutta BoBon kauppa-arvolla tuskin mitään mullistavaa on syytä toivoa - ja juuri tähän esimerkiksi aiemmin esitetty kolmisuuntainen kauppa voi varsin hyvin kariutua. Suurimmat mahdollisuudet lepäävätkin skenariossa, jossa Blackhawks-omistaja Bill Wirtz maksaisi osan Mironovin palkasta, mutta Wirtzin talouspolitiikan tuntien tätä ei tule tapahtumaan koskaan.

Toivottavasti takalinjoilla saadaan muutosta ja Mironov löytää itselleen uuden osoitteen. Yliarvostettu, ylipalkattu ja ailahtelevista otteista tunnettu ikääntyvä puolustaja on kuitenkin todella heikkoa kauppatavaraa ja halukkaita ottajia Bobolle tuskin kovin montaa ilmaantuu. Toisaalta Mironovin siirtopyyntöä kohtaan voidaan organisaation sisällä toimia yhtä viileästi kuin muutama kausi sitten Eric Dazen vaatiessa siirtoa. Tällöin pakka pysyisi täysin samana ja mahdolliset konfliktit Mironovin ja seurajohdon välillä jatkuisivat relevantteina uhkina pahimmassa tapauksessa nakertaen koko joukkueen kemiaa.
 
Fleurylle pelilupa

Theo Fleury on siis vihdoin vapautettu pelikiellostaan ja mies on näin ollen vapaa liittymään joukkueen kokoonpanoon. Todennäköisesti Fleury nähdäänkin pelaavassa kokoonpanossa joko perjantain Mighty Ducks-ottelussa tai viimeistään sunnuntain Lightning-ottelussa. Toivottavasti Fleuryn panos vapauttaa koko joukkueen pahasta maalintekokipsistä ja hanat saadaan auki - liian suuri luotto pelkästään Thibaultin hyviin otteisiin voi nimittäin kostautua ikävällä tavalla pitkässä juoksussa.

Steve McCarthy kutsuttiin takaisin Blackhawks-kokoonpanoon Norfolkista. Kutsu oli melko odotettu, sillä Boris Mironovin kieltäydyttyä pelaamasta ja vaadittua siirtoa jäi takalinjoille automaattisesti tyhjää tilaa. McCarthy-Dempsey-parin esitettyä pirteitä otteita vieraskiertueella onkin todennäköistä, että kyseinen pari muodostetaan uudestaan. McCarthyn edellinen vierailu ylhäällä kesti kolmen ottelun ajan, mutta luultavasti nykyisestä kutsusta tulee huomattavasti pidempi, koska Mironovin kiukuttelu ja kotona istuminen voi venyä hyvinkin pitkäksi mikäli GM Mike Smith ei löydä sopivaa vastapeluria kauppakumppaniksi.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Chicago nousuun...

Ja ensiyönä Theo Fleury pääsee jo pisteille sanon minä. Tuo Mironov jupakka onkin mielenkiintoinen, olen kokoajan ollut sitä mieltä että Boris on kohtuuttoman kallis, ylipainoinen, oikuttelija. Siksi tämä siirto toive olikin mulle ilouutinen. Harmi vaan että tosiaankin ton hintaluokan pakkia ei ihan kenellä vaan ole varaa ottaa, täytynee luottaa siihen yhteen varmaan eli Rangerseihin.
 

The Hawks

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Jazz, SBS Masku
Voitto tuli

Blackhawks siis voitti Lightningin jälleen, tällä kertaa 3-1. Positiivista oli se että Fleury jatkoi hyviä esityksiään, tekemällä voittomaalin. Hienoa oli myös McCartyn onnistuminen maalinteossa. Ottelun avausosuma oli kaverille kauden ensimmäinen. Lopullisen niitin iski Korolev tyhjiin.

Mironovin tilanne siis on tällä hetkellä "patissa". Mies istuu kotona ja odottaa kauppaa muualle. Jäällä hän on käynyt yksinänsä. Hyvä olisi jos BoBo onnistuttaisiin muualle treidaamaan. Kovin monella seuralla tuskin kuitenkaan välitöntä kiinnostusta mieheen on (iso palkka), niin kuin täälläkin ollaan jo monta kertaa todettu. Mielestäni hyvä vastine hänestä olisi esim. nuori lupaava pelaaja tai korkea varausoikeus.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Smith kertoi, ettei Blackhawks aio maksaa osaa Bobon palkasta jos ja kun mies treidataan. Tarjouksia on tullut, mutta Smith ei ole valmis vaihtamaan muihin ylipalkattuihin alisuorittajiin. Smith on valmis istuttamaan miestä kotonaan vaikka loppukauden, jos kunnon tarjousta ei tule eikä mies suostu pelaamaan. Sutter on vaatinut Mironovilta kahdenviikon harjoittelukuuria ennenkuin mies pääsee takaisin tositoimiin, mutta sehän ei Boris the greatille kelpaa. Omasta mielestäni varausvuorokin kelpaisi, kunhan miehestä nyt päästäisiin vain eroon ja äkkiä.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Tämä Mironov-jupakka on vain jäävuoren huippu. Se, että Boris on huonokuntoinen ja haluton pelaamaan, tulee tavallaan kuin tilauksesta Smithille: nyt hänen ei tarvitse vastata kiusallisiin kysymyksiin siitä, miten huonosti hän on Hawksia johtanut. Smith on hankkinut joukkueeseen lähinnä uransa auringonlaskussa olevia pelaajia (ja vielä entisestä organisaatiostaan Torontosta). Yksi Fleury ei tätä asiaa muuta miksikään. Hawksin tulisi olla rakennusvaiheessa, mutta näillä miehillä ei tulevaisuutta tehdä. Veikkaukseni on, että tämän kauden jälkeen Smith saa lähteä, vaikka Wirtzin perheen uskollinen puudeli onkin. Veikkaan edelleen, että Hawks tulee romahtamaan viime kauden hetkellisen nousun jälkeen jääden runkosarjassa reilusti alle 80 pisteen. Se on sääli, sillä vaikka olenkin Leafsin kannattaja, olen aina sympatiseerannut Hawksia.
 
Tämän kauden menestys tuskin yltää samoihin lukemiin kuin viime kauden: maalinteko on takkuillut koko kauden ja puolustuskalusto on taas kauden vanhempi. Toki Nathan Dempseyn ja Steve McCarthyn vahvat otteet antavat osviittaa aurinkoisemmasta tulevaisuudesta, mutta kuten jo aiemmissa viesteissä on pohdittu, puolustus kaipaa kokonaisvaltaista nuorennusleikkausta. Hyökkäyksen osalta Theo Fleuryn paluu kokoonpanoon voi olla raitkaiseva piristysruiske, mutta paljon pitää tapahtua, jotta alkukauden aneemisuus saadaan käännettyä tuottavaksi maali-iloitteluksi.

Erityisesti laukausten vähyys on ollut silmiinpistävää. Joukkueen kapteeni Alexei Zhamnov on itsekin peräänkuuluttanut laukausten tärkeyttä ja silti samainen mies on yksi joukkueen vähiten laukovista pelaajista. Toki Zhamnov on aina ollut perinteinen peliätekevä sentteri, mutta kapteenina hän voisi omilla otteillaan näyttää muullekin joukkueelle esimerkkiä, jotta koko pakka syttyisi.

Ylivoiman tehottomuus on myös eräs käänteentekevä ero viime kauteen verrattuna. Valmentaja Brian Sutterin viimekin kaudella käyttämä ylivoimakoostumus, jossa Phi Housley ja Zhamnov pelaavat pointeilla ei ole tuottanut juurikaan mainittavaa tulosta. Ja tämä parjattu tehottomuus juontaa juurensa hyvin pitkälle laukausten puutteesta. Zhamnovin siirtäminen pointilta voisi olla ratkaisu, sillä mies hakee usein ennemmin syöttöpaikkaa kuin laukausta. Theo Fleuryn siirtäminen pointille Zhamnovin tilalle voisi tuoda kaivattua tulivoimaa viivallekin - onhan Theolla kokemusta pointilta Rangers-ajoilta.

Paljon kritiikkiä ovat saaneet myös Brian Sutterin valmennusmetodit. Vanhan toistoviime kaudelta ja inspiraation puute ovat puhuttaneet, samoin pelaajien ja valmentajan väliset suhteet. Sutter on usein mielletty valmentajaksi, joka pystyy ensimmäisellä kaudella joukkueen peräsimessä antamaan pelaajille uutta virtaa ja saa heidät ylittämään itsensä. Seuraavilla kausilla Sutterin maagiset voimat ovat kuitenkin enenevässä tai vähenevässä määrin kadonneet ja koko joukkue valmentajan mukana vajonnut keskinkertaiseksi ja harmaaksi joukoksi. Kuvailtun kaltaiset oireet mukailevat kieltämättä kuluvan kauden tapahtumia, mutta median välityksellä tapahtunut kritiikki on toisaalta aivan luonnollista silloin kun joukkueella menee huonosti - vrt. ns. Circus Trip.

Hyökkäyksen ja ylivoiman takkuillessa alivoima ja maalivahtipeli ovat nousseet erittäin tärkeään rooliin. Jocelyn Thibaultin vahvat otteet ovat tuoneet joukkueelle tärkeitä pisteitä ja näyttää, että T-Bo olisi tällä kaudella ottamassa jälleen askeleen eteenpäin kehityksessä. Varman kakkosmaalivahdin puute kasaa kuitenkin vastuuta yhä enenevässä määrin Thibaultin harteille ja vaarana voi hyvinkin olla viime kauden kaltainen henkinen sekä fyysinen väsymys. Steve Passmoren päivät Hawks-paidassa näyttävät luetuilta ja Craig Andersonin kokemus on erittäin hataralla pohjalla. Thibault ei kuitenkaan pysty pelaamaan Martin Brodeurin kaltaisin ottelumääriä, joten kysymys kakkosmaalivahdista tulee sanelemaan avainsanat koko joukkueen menestykselle. Markkinoillakaan ei liiemmälti halpoja ja varmoja kakkosmaalivahteja tarjoilla ja Andersonin tai Leightonin kehitykselle tuskin on parhainta istua suurin osa kaudesta Thibaultin varjossa ylhäällä, joten maalivahtipeluuttaminen on yksi tärkeä kysymys, jonka GM Mike Smith joutuu kauden aikana vielä ratkaisemaan.

Kaiken kaikkiaan joukkueen menestys on ollut kuitenkin varsin positiivista ottaen huomioon Eric Dazen ja Theo Fleuryn poissaolot. Tyler Arnasonin huikeat otteet alkukaudesta ja Jocelyn Thibaultin varmuus ovat luonnollisesti tuottaneet suurimmat ilon aiheet Windy Cityssä. Fleuryn ja Dazen paluun myötä kyseisten herrojen olisi kuitenkin otettava se ratkaiseva rooli mitä heiltä odotetaan, sillä pelkkä T-Bo ei pysty kantamaan joukkuetta kovinkaan pitkälle. Ketjukoostumuksiin toivoisi myös hiukan pysyvyyttä, koska nykyisellä hurlumhei-trendillä ketjujen sisällä on hyvin vaikeaa muodostua minkäänlaista kemiaa, jollaista esimerkiksi viime kauden Calder-Zhamnov-Amonte ja Daze-Nylander-Sullivan edustivat.


Mitä Mike Smithin asemaan tulee organisaatiossa: suurinosa Smithin kaupoista ovat tietenkin olleet erittäin kyseenalaisia ja suoraansanottuna luokattomia, mutta taitavana draftaajana hän on kuitenkin onnistunut luomaan vahvan ja tuottavan prospect-pohjan sekä toimivan farmisysteemin - Bob Pulfordin vuosina kumpainenkin oli täysin retuperällä. Smith on toki ajanut peräänkuuluttamaansa jälleenrakennusta jo varsin pitkään, mutta todennäköisimmin todelliset hedelmät esimerkiksi Smithin varauksista korjataan vasta parin-kolmen vuoden päästä.

Jälleenrakennus on kuitenkin yleensä pitkä projekti ja Mike Smithkään ei ole valitettavasti taikuri, joka pystyisi luomaan Blackhawkseista lyhyellä tähtäimellä mestarijoukkeen. Bob Pulfordin jälkeen maaperä oli täysin hedelmätön ja juuri Smithin ansiosta organisaation tulevaisuuden näkymät ovat niinkin valoisat mitä ne ovat. Jälleenrakennus on siis kokoajan käynnissä vaikka sitä ei välttämättä huomatakaan. Joukkueen täyttäminen kokemattomilla prospecteilla olisi todennäköisesti melko turmiollista ja Smithin onkin tasapainoteltava joukkueen menestymisen ja nuorten kehittämisen välimaastossa. Vähittäinen nuorten lupausten ajaminen joukkueeseen tuottaa luultavimmin parhaimman tuloksen ja varmastikin ensi kaudella kokoonpanossa nähdään yksi jos toinenkin nuorukainen, sillä esimerkiksi Steve Thomas ja Phil Housley mitä ilmeisemmin lopettavat kuluvan kauden jälkeen. Esimerkillisimmin tätä vähittäistä prospectien ajamista edustavat hyökkäyksen osalta Kyle Calder ja Mark Bell, mutta puolustuksen osalta samankailtaista ei ole ikävä kyllä nähty - vaikkakin puolustuksen prospect-pohjan heikkous ja kapea-alaisuus asettavat luonnollisesti omat rajoitteet.

Smithin palli managerina on näin ollen melko vankalla maaperällä. Kukaan ei oikeastaan nykyiseltä joukkueelta realistisesti odotakaan Stanley Cupia vaan katseet suunnataan tulevaisuuteen - juuri vahvan prospect-kannan turvin. Toki allekirjoittanuttakin kismittää Smithin tempaukset, mutta vankka optimismi tulevaisuuteen toisaalta haihduttaa Smithnovin päättömiä siirtoja. Toden nimissä Mike Smith ei ehkä kuitenkaan ole parhain mahdollinen mies general manageriksi, sillä miehen parhaimmat avut lepäävät taitavassa draftauksessa. Luontaisempi rooli hänelle olisikin kaiketi organisaation draftauksesta vastaavana henkilönä.

Joka tapauksessa, vaikka Smith erittäin parjattu persoona onkin - erityisesti Blackhawks-fanien keskuudessa - miehen tuomitseminen kuluvan kauden menestyksen perusteella on varsin epäoikeutettua. Smith tasapainoilee jälleenrakennuspyrkimysten ja menestystavoitteiden välissä, jolloin ennen kaikkea Blackhawks-omistaja Bill Wirtzillä on viimeinen sana sanottavana organisaation liikkeissä. Syyttävä sormi olisikin näin ollen suunnattava lähinnä Wirtziin, joka kitsaalla rahapolitiikallaan varmistaa, ettei joukkue tule voittamaan mestaruutta hänen elinaikanaan. Toisaalta kitsas talouspolitiikka voi tuottaa hedelmällistä tulosta mahdollisen lakon jälkeen kaudella 2005, joten ainakin allekirjoittanut säästää suurimmat odotukset - ja toisaalta suurimman kritiikin - nimenomaisen tapahtuman ja kauden jälkeisiin vuosiin.

Tulevaisuus voikin siis olla Mike Smithin kaupoista ja Bill Wirtzin säästölinjasta huolimatta toivoa täynnä. Puolustus kun saadaan prospectien osalta hyökkäyksen mallille, niin joukkueen kivijalka alkaa olla mestaruusjoukkueen piirrustusten mukainen. Vaikkakaan prospectien kehityksestä ei voi koskaan sanoa mitään varmaksi, on jälleenrakennuksen ja mestaruusjoukkueen kasaaminen aloitettava vahvan draftauksen turvin. Vahvalla optimismilla eteenpäin - ei kai tässä muutakaan voi - ja mestaruus Windy Cityyn viimeistään kaudella 2009-2010.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Haluaisin täsmennystä edelliseen, siis mikä jäävuoren huippu ja voisitko tarkentaa "tulee kuin tilauksesta"- kommenttiasi ?
Jotten toistaisi itseäni niin totean vain, että monella osa-alueella Smith on parantanut organisaatiota. Kaupat mitä hän on tehnyt eivät ole minuakaan miellyttäneet, mutta uskoisin Smithin yrittävän parhaansa mukaan tehdä Hawkseista kilpailukykyistä joukkuetta. En tiedä onko sinulla antipatioita miestä kohtaan Toronto ajoilta, vai mistä ajatuksesi kumpuavat. Tulkoon Chicagoon toimitusjohtajaksi kuka tahansa, tulee hän olemaan Wirtzin ja Pulfordin puudeli varmasti tietyllä tavalla.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Maalivahti probe

Joo sanoisinpa että onkohan sellaista kakkosmaalivahtia joka on aina skarppina jos pääsee noin joka kymmenes peli veräjälle, epäilen että pelituntuma on kadoksissa kokeneemmallakin kaverilla. Toisekseen en ole koskaan luottanut Thibaultiin enkä luota vieläkään, tasaisuutta ei riitä koko kaudelle.
Kommentteja Simonista, todella paha pettymys, Nylanderia tulee ikävä, no Nikolishin on kyllä mies paikallaan.
Onneksi huomenna tulee Rangers-Blackhawks peli satelliitin kautta...
 
Joo sanoisinpa että onkohan sellaista kakkosmaalivahtia joka on aina skarppina jos pääsee noin joka kymmenes peli veräjälle, epäilen että pelituntuma on kadoksissa kokeneemmallakin kaverilla. Toisekseen en ole koskaan luottanut Thibaultiin enkä luota vieläkään, tasaisuutta ei riitä koko kaudelle.

Tuskin seurajohto hakeekaan kakkosmaalivahdiksi ihmeidentekijää, joka esittäisi huikeita otteita aina kun kaukaloon pääsisi. Sen sijaan kakkosmaalivahdiksi olisi hyvä saada edes jonkin verran luotettava kaveri, joka pystyisi antamaan Thibaultille kaivattua lepoa. Steve Passmoren otteet eivät juurikaan vakuuttaneet niissä peleissä, joissa mies pelasi ja osaltaan Thibaultin suuret minuuttimäärät kertovat tietenkin T-Bon hyvistä esityksistä, mutta ennen kaikkea luottamattomuudesta Passmorea kohtaan.

Luonnollisesti pelaamattomuus vaikuttaa kenen tahansa maalivahdin otteisiin, mutta hyvän kakkosmaalivahdin toisaalta erottaa juuri siitä, että joukkue voi luottaa häneen niinä harvoina kertoina kun hän kentällä pääsee. Passmoren luotto on pohjamudissa ja Craig Andersonin kokemattomuus asettaa auttamatta suuret kysymysmerkit nuorukaisen varmuudelle. Näillä näkymin kummastakaan ei ole todellista tuuraajaa Thibaultille. Michael Leightonin kehitykselle on parasta saada mahdollisimman paljon pelejä Norfolkissa.

Thibaultin tasaisuus ja otteiden varmuus voisivat nousta jälleen uudelle tasolla, jos organisaatiossa olisi luotettava kakkosmaalivahti antamassa T-Bolle ansaittuja lepovuoroja. Tämän hetkisellä otteluvauhdilla Thibault on hyvin suuressa vaarassa kärsiä viime kauden kaltaisesta väsymyksestä, sillä fysiikaltaan ja henkiseltä vahvuudeltaan hän ei yksinkertaisesti sovellu 60-70 ottelun pelaamiseen.

Simon on todellakin ollut melko näkymätön, tosin viime vuodet Capitalseissa antoivatkin jo hieman osviittaa tästä. Miehen otteissa ei kuitenkaan näy juuri minkäänlaista kovuutta eikä hän hyödynnä juurikaan kokoaan. Ainoa käyttökelpoinen rooli onkin lähinnä ylivoimassa maskimiehenä - jos siinäkään.

Nylander tuli melko ylimääräiseksi mieheksi Tyler Arnasonin hyvien otteiden puskiessa nuorukaista kakkoskentän sentteriksi. Tässä valossa Nylanderin kauppaaminen oli varsin perusteltua. Nikolishin toi omalta osaltaan juuri sitä mitä joukkueeseen kaivattiin - eli aloituksia voittavan kolmoskentän sentterin. Alkukausi sujui Nylanderilta erittäin vaisusti ja ilmeisesti maisemanvaihdos Washingtoniin teki Nylesille terää. Voihan toki olla, että Nylander olisi saanut koneensa käyntiin myös Windy Cityssä kauden edetessä, mutta turha jossittelu ja haikailu miehen perään on turhaa - kauppa tehtiin tietyissä olosuhteissa ja jokaiseen kauppaan liittyy omat riskinsä.
 

JLand

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, NY Yankees, NY Giants
Tanaan ja huomenna on ainakin eraan Blackhawkin kauden kohokohta kun Theo Fleury palaa Nassau County Mausoleumiin, joss fanit kolme vuotta huusivat yhteen soittoon "Crackhead Theo!". Huomenna on sitten puolestaan Madison Square Gardenissa "Welcome back Theo night". Vaikka Theolla ongelmia taalla olikin, niin hanet otettaneen lampimasti vastaan Manhattanilla.
 
Eastwood Windy Cityyn

GM Mike Smith ilmoitti organisaation napanneen Mike Eastwoodin waivers-listalta. Ex-Blues-sentteri vahvistaa eittämättä heikkoa aloitusosastoa tuoden samalla kokemusta mahdollisiin playoffs-taistoihin. Andrei Nikolishin ollessa loukkaantuneena Eastwoodiin hankinta tulee varsin hyvään saumaan. Nikolishinin palatessa Eastwood pystyy pelaamaan tärkeää roolia neloskentän keskellä.

Eastwoodin hankinta ei pakota joukkuetta karsimaan kokoonpanoaan, sillä Alexander Karpovtsevin ja Andrei Nikolishinin ollessa loukkaantuneena sekä Boris Mironovin kiukutellessa kotonaan Blackhawkseille jäi ylimääräinen paikka kokoonpanoon. Eastwoodin myötä kokoonpano tulee täyttymään maksimimääräänsä eli 23 pelaajaan.

Nikolishinin paluu tulevaisuudessa asettaa kokoonpanoon kuitenkin liikamiehityksen, jolloin juuri Norfolkista kutsuttu Brett McLean on varma farmiin matkaaja. Toisaalta Eastwoodin hankinta asettaa myös Igor Korolevin aseman kokoonpanossa hiukan tukalaksi - jos se ylipäätään on mahdollista - sillä nelosketjuun on nykyisellä materiaalilla tyrkyllä yksi jos toinenkin pelaaja. Toki Korolev pystyy pelaamaan laidassakin tutun keskushyökkääjän roolin sijaan, mutta laidallekin voidaan sijoittaa esimerkiksi Steve Thomas, Chris Simon, Ryan Vandenbussche tai vaikkapa Jason Strudwick - miksei myös viime peleissä neloskentässä tahkonneet Kyle Calder ja Mark Bell.

Hankinta lisää ilman muuta syvyyttä, mutta tuo myös ongelmia kokoonpanon suhteen. Voikin olla, että Eastwoodin nappaaminen waiversista tarkoittaa vihdoinkin kauan kaivattuja kauppoja, sillä peliajan saaminen jokaiselle kokoonpanon veteraanille on ylitsepääsemätön tehtävä. Blackhawks-pelaajien kauppa-arvo ei tosin päätä huimaa, joten mitään mullistavia kauppoa tuskin nähdään. Negatiivisesti Eastwoodin hankinta vaikuttaa nuorten lupausten mahdollisuuksiin saada NHL-kokemusta. Esimerkiksi Brett McLean passitetaan varmasti farmiin kunnes Eastwood on valmis tositoimiin Blackhawks-paidassa - eli Buffalo-otteluun mennessä. Kaiken kaikkiaan McLeanin kehitykselle voi kuitenkin olla parasta saada maksimimäärä peliminuutteja Norfolkissa kuin istua puolet ottelusta penkillä ylhäällä.

Zhamnovin, Arnasonin, Nikolishinin ja Eastwoodin ollessa ketjujensa senttereinä joukkueella on kauttaaltaan varsin tasaiset ja varmat keskushyökkääjät, mutta osittain hankinta on kuitenkin hieman outo: joukkueen suurimmat kipupisteet kun kulminoituvat puolustuksen nuorentamiseen ja profiilivoimahyökkääjän puutteeseen. Keskushyökkääjiä on omastakin takaa jo varsin kattavasti, joten todennäköisimmin Eastwoodin hankinnan perimmäinen tarkoitus on paikata Andrei Nikolishiniä - voi myös olla, että tämä tarkoittaa vihdoin Igor Korolevin lähtöä seurasta, ainakin porrasta alemmaksi Norfolkiin. Tämän vuoksi Eastwoodin ja Blackhawksien yhteinen taival päättynee meneillä olevaan kauteen, koska ensi kaudeksi olisi erittäin tärkeää saada omille prospecteille edes jonkinlaista peliaikaa ylhäältä.

Joukkueen jälleenrakennuspyrkimysten kannalta Eastwoodin hankinta nostattaakin suuria kysymysmerkkejä. Eastwood on nimittäin jälleen yksi veteraani lisää jo muutoinkin keski-iältään NHL:n vanhimpaan joukkueeseen. Kovasti hankinta muistuttaa viime kauden Tom Fitzgerald-kauppaa - tosin silloin joukkeesta puuttui täysin Nikolishinin kaltainen kolmoskentän sentteri.
Toivottavaa onkin, että Eastwoodin hankinta on vain väliaikainen varaosa loukkaantumisista kärsivälle sentteripuolelle, koska tulevaisuuden kannalta jokainen ylimääräinen veteraani muodostaa lisäaskelman nuorennusleikkauksen ja jälleenrakennuksen tielle.

Samalla Eastwoodin hankinnan lisänä Mike Smith ilmoitti Blackhawksien tehneen sopimuksen AHL-puolustaja Burke Henryn kanssa. Neljä kautta eri AHL-seuroissa kiertänyt Henry on esittänyt melko pirteitä otteita Norfolkissa ja nähtävästi hyvin sujuneet pelit palkittiin sopimuksella. Sopimuksesta huolimatta Burke jatkaa kauttaan Norfolkissa.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Olipahan peli

Kyllä oli ihmeellinen peli viimeyönä, peliä pelattiin lähinnä yhteen päätyyn ja Blackhawks kävi vaan tekaisemassa tarvittavat maalit toisessa päässä. Haukkojen kaikki maalit syntyivät lähes samoilta paikoilta, siniviivan ja b-pisteen kaaren välistä laukomalla ilman kummempia maskeja. Ison ja kankean Dazen vedot olivat kyllä hyviä ja tarkkoja, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa etteivät Rangers maalivahdit olleet elämänsä vedossa.
Thibault loisti todella suurella torjuntamäärällään joukossa mahtaviakin pelastuksia, samoin muiden onnistujien lisäksi mielestäni Berezin ja Housley pelasivat myös hyvän pelin.
 

The Hawks

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Jazz, SBS Masku
Voitto NYR:stä oli hieno homma. Fleury jatkoi tehokasta peliään, Thibault oli kuin seinä ja Dempsey teki "career high" syötöissä. Ennestään korkein taisi olla kolme syöttöä joskus Toronton aikoina. Aivan varma en ole. Nyt kun vielä Buffalosta saataisiin molemmat pisteet reissuun, olisi tämä "trip" melko lailla loistavasti hoidettu.

Eastwoodin hankinta herätti kaksijakoisia tunteita. Toisaalta hän oli ehkä paras saatavilla ollut paikkaaja Nikolishinille, mutta toisaalta olisi suonut näyttöpaikan esim. McLeanille. Kuten täälläkin on todettu on McLeanin kehityksen kannalta kuitenkin parempi vetää kovia minuutteja Norfolkissa, kuin istua penkillä Chicagossa. Saa nähdä mitä tapahtuu kun Niko tervehtyy, lisää muutoksia lienee odotettavissa. Eastwood oli muuten isossa roolissa viime kaudella kun Blues tiputti Hawksit. Paljolti kaverin ansiota oli esim. Zhamnovin vaisuus ko. sarjassa. Miken aloitusprossat olivat aika kovaa luokkaa (+80?). Tällä kaudella on ollut hieman rauhallisempaa ja lukemat ovat pudonneet alle 50:een. Myös pressiboxi on tullut tutuksi.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Eastwoodin hankinta todellakin oli vain tilapäisratkaisu ja suuria suunnitelmia miehen suhteen ei ole. Aloitukset ovat Miken erikoisalaa ja niihin hänet hankittiinkin, varsinkin kun Niko on sivussa.

Itsekin kyllä ihmettelen sitä, että esim. viimekaudella pirteitä otteitta esittäneet Bell ja varsinkin Calder ovat tiputettu neloseen. Calder osoitti jo viimekaudella kykynsä ja Belliltä mm. The Hockey News odotti läpimurtoa tälläkaudella. Tietenkin pelipaikka pitää ansaita, mutta tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää antaa nuorille vastuuta. Ensikaudelle varmasti rosteriin tulee tilaa nuorille, sillä mm. Thomas, Housley, Odelein ja nyt hankittu Eastwood tuskin jatkavat.

Toisaalta Blackhawks on maineikas ja perinteinen joukkue, jolla on ainaiset menestymispaineet mikä osittain vaikuttaa siihen, että selkeään muutamien vuosien rakennusvaiheeseen ei ole uskallusta lähteä, valitettavasti.Sen mitä itse olen seurannut paikallisten medioiden keskustelupalstoja on huomannut, että fanit ovat aika armottomia myös Chicagossa. Toisaalta sen ymmärtää, sillä itseänikään eivät johdon teot ole miellyttäneet vuosien varrella. Mutta tehtiin organisaatiossa mitä tahansa se ei faneja miellytä ja Amontea, Rhinoa ja Probertia lukuunottamatta juurikaan muut pelaajat eivät ole saaneet fanien arvostusta osakseen, siis näin sen jälkeen kun J.R, Belfour, Chelios ja kumppanit myytiin. En tiedä vaikuttaako osaltaan siihen se, että Chicago on konservatiivinen kaupunki ja pitkään Blackhawksia pidettiin ns. macho joukkueena, jossa ei yksikään pelaaja käyttänyt visiiriä ja eurooppalaiset pelaajat olivat harvinaisuus Hawks-paidassa. Muutoksiin tottuminen vie aikaa ja varsinkin kun muutokset eivät tuoneet tuloksia vuosiin oli niitä vieläkin vaikeampi hyväksyä. Uskon, että kun tuloksia alkaa tulemaan niin paikallisetkin hyväksyvät ja löytävät jälleen United Centerin. Nyt kaivattaisiin malttia niin seuran kuin fanienkin osalta ja rakennettaisiin tulevaisuutta silmällä pitäen rauhassa. Olkoon siinä San Jose, Ottawa, Quepec/Colorado ja Vancouver inspiraation lähteitä.
 
Itsekin kyllä ihmettelen sitä, että esim. viimekaudella pirteitä otteitta esittäneet Bell ja varsinkin Calder ovat tiputettu neloseen.

Kyseisten herrojen pelit ovat sujuneet erittäin alakanttiin ja tiputus neloskenttään on todennäköisesti vain pieni herätysliike, jolla nuorukaiset yritetään saada peliin mukaan. Kehityksen kannalta peliaika kolmessa ensimmäisessä ketjussa olisi luonnollisesti hedelmällisintä, mutta jos peli ei kulje, niin tehokkaammat miehet vievät pelipaikan. Tulevaisuuden kannalta nelosketjun kommennus tuskin kuitenkaan sytyttää hälytysvaloja, sillä esimerkiksi Mark Bellin kaltaisten voimahyökkääjien kehitys on tunnetusti varsin hidasta, joten miestä on pelkän alkukauden perusteella liian aikaista tuomita menetetyksi tapaukseksi.

Calderilla viime kauden tehot nojasivat pitkälti Amonten ja Zhamnovin ansioihin, joten ei ole ihme, että Kylen tehot ovat laskeneet - varsinkin kun huomioi Brian Sutterin ketjurumbat ja vaihtelevat koostumukset, jolloin merkittävää kemiaa pelaajien välille ei pääse syntymään. Calderin harteilla voi myös olla jonkinlaiset menestymisen paineet viime kauden loistavien esitysten jälkeen, ehkäpä kyseessä onkin vain yksinkertaisesti legendaarinen Sophomore Jinx. Toisaalta Calderin vaisuus ei ole ollut pelkästään tehoissa, sillä mies ei ole juurikaan esittänyt viime kaudelta tuttua energistä ja taklaavaa peliä, jota muutenkin aneemisesti pelannut joukkue ilman muuta kaipaisi - onneksi Theo Fleury on tuonut edes pientä sähäkkyyttä kentälle.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Näin varmasti ja kuten itsekin mainitsin niin peliaika täytyy ansaita. Itse en rehellisesti odottanut Calderin jatkavan samaa pistetehtailua tälläkaudella, mutta varmasti ansiosta Kyle viimekaudella pelasi Archien ja Tonyn ketjussa. Bellin kehittymisen esteenä on myös ollut pieni haluttomuus kehittyä, mutta työkaluja loistavaksi kiekkoilijaksi miehellä on. Chicagon tehoista on vastannut pääasiassa muutama pelaaja, joten Calderin ja Bellin lisäksi myös muilta on odotettu parempaa. Positiivista on se, että vaikka joiltakin pelaajilta toivoisi enemmän tehoja niin toiset tehtailevat niitä enemmän kuin odotettu, kuten esim. Arnason ja Dempsey. Dempseyllä on enemmän pisteitä tällä hetkellä kuin Simonilla, Bellillä, Calderilla jne. ja sitä tuskin kukaan osasi odottaa etukäteen. Jos nyt pilkuntarkkoja ollaan niin Calderilla ei ole menossa sophomore year, sillä hän pelasi jo toissakaudella yli 40 ottelua tehden niissä 5+10 tehot, mutta se siitä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös