Onko jollain kokemusta tämmöisestä tai kuultuja juttuja mahdollisista sudenkuopista tai muusta mitä kannattaisi ottaa huomioon etukäteen jo? Autokauppiaat ovat jokainen sanoneet tähän asti, että kannattaisi kysyä vielä työpaikalta uudestaan saisiko sieltä auton, koska tuo ei ilmeisesti heidän kannaltaan olisi se kannattavin vaihtoehto, mutta työnantajan näkemys on eri, joten tässä ollaan.
Itselläni ollut jo vuosia tilanne, että työsuhdeauto ei kertakaikkiaan ole mahdollinen riippumatta siitä kuinka paljon tulee kilometrikorvauksia. Joskus laskutin työnantajaani useita satoja euroja kuussa, mutta nykyään vähän vähemmän. Pidin silloin nyrkkisääntönä, että matkalaskuista tulee n. 50 % nettovoittoa, kun ajaa halvalla autolla, eikä hirveästi tuhlaa tien päällä. Tosiasiassa vaihteluväli voi olla todella valtava...
Varsinaisia sudenkuoppia en näe. Auto omana ja työhön liittyvistä ajoista laskutus työnantajalle, on aika selkeä toimintatapa. Omalla kohdalla ainoa negatiivinen puoli tulee siitä, että uusi tai uudehko auto ei ole vaihtoehto - ja kaikki kulut tulevat itselle maksettavaksi.
Autoliike hyötyisi varmasti eniten mahdollisimman arvokkaasta työsuhdeautosta, ja siihen liittyvistä huolloista, joten on helppo ymmärtää, että automyyjä yrittää viimeiseen asti puhua sen puolesta.
Kilometrikorvausten suhteen tosiaan hyöty riippuu paljon siitä kuinka kalliilla autolla ajaa, paljonko on kulutus ja mitä huollot maksavat. Oma valintani on ollut ajaa edullisilla n. 12 000 - 16 000 € autoilla, pitää niitä pitkään ja huollattaa säännöllisesti, mutta halvalla (huoltotarjouksiin tarttuminen tai kilpailutus). Merkkiliikkeissä huollattaminen ja erityisesti korjaukset ja kuluvien osien vaihdot voi olla aivan törkeän kallista, kun taas pikkuliikkeitä kilpailuttamalla voi saada työn tehdyksi murto-osalla (esim. 2 000 € -> 400 €).
Varmasti hienoimmissa autoissa on hienompia ominaisuuksia, joita jokainen riippumaton yksityiskorjaamo ei tunne. Ja tietotekniikan lisääntyminen muuttanee pelikenttää koko ajan. Mutta esim. jarrupalojen ja -levyjen vaihdon ei pitäisi olla rakettitiedettä, ja niitä menee kaikissa autoissa vaihtoon säännöllisin väliajoin.
Sinulla toki tulee paljon kilometrejä, joten siinä tilanteemme eroavat. Itse uskallan ostaa n. 80 000 - 100 000 km ajetun auton, koska minulla menee useita vuosia edes lähestyä 200 000 km rajaa. Toki painotan tunnetusti vähävikaisia autoja. Omassa käytössäni se on yksi tärkeimpiä kriteereitä (ymmärrän toki, että aina voi sattua hyvä tai huono yksilö). Nykyinen auto on ollut muutaman vuoden ajan vm. 2012 Lexus CT200h, ja sitä edelliset kuusi vuotta Corolla. Lexus ei ole koskaan käynyt pajalla kuin öljyn vaihdossa, ja läpäissyt aina katsastuksen. Corollaan tehtiin kerran mainittu jarruremontti. Toyota piti hyvin arvonsa: hinta putosi n. tonnin vuodessa. Odotan Lexukselta suunnilleen samaa (toki ymmärrän, että lainsäädännön muutokset ja polttoaineen hinta voivat vaikuttaa kysyntään).
Paljon ajavalle sähköauto voi olla vaihtoehto, mutta omalla kohdalla ei ainakaan niin pitkään kuin taloyhtiössä tai työpaikalla ei ole kunnollista latausmahdollisuutta.
/img-s3.ilcdn.fi/71d795f134d798f42323df884fb7e11f23d856066a85654a6a2d0d457bbbb3c5.jpg)
www.iltalehti.fi