Tässä muutamat pikaiset koeajokokemukset heinäkuulta:
Seat Leon 1.6 Stylance
Ulkoa päin ihan kivan näköinen peli, muotoilu on jokseenkin onnistunut. Jotenkin tulee mieleen todella köyhän miehen Jaguar. Varusteita löytyy vakiona aikas kivasti, vaan eipä kuitenkaan EPS:ää. Vaikka eipä sitä ole ennenkään tarvittu ja silti on pärjätty. Sisätiloiltaan aika keskivertoisen kokoinen, ajamaan mahtuu kyllä. Ja muksut takapenkille. Kuskin pukille istuttaessa ensivaikutelma on aika mitäänsanomaton. Ei ylläreitä sen suhteen puoleen eikä toiseen. Ajotuntuma on aika hyvä. Huomio kiinnittyy rengasmeluun joka nousee huomattavan kovaksi heti 80 km/h nopeuden yläpuolella. Moottori on sen sijaan hiljainen.
Ford Focus 1.6 Trend X juhlamalli
Ulkoisesti niin perus-euroauto kuin vaan voi olla. Melkeinpä voisi sanoa tylsän näköiseksi. Sisäpuolelta sama juttu. Varusteita tässä juhlamallissa löytyy yllin kyllin. Heti kättelyssä pientä ihmetystä herättää avaimen käyttö, sillä auto jotenkin haistelee onko avaimet lähistöllä ja sen mukaisesti sitten avaan lukituksia. Ajotuntuma on ihan ookoo tässäkin tapauksessa. Radiota ohjaavassa viiksessä oli 'voice' painike, jota painamalla naisääni alkoi englanniksi kyselemään notta mitä haluaisin tehdä. Jälkeenpäin selvisi, että toiminto liittyy jotenkin ääniohjattavaan blue tooth -tekniikkaan. Joopa joo. Kyseinen ääni muistutti muuten n. viisikymppistä vanhapiika-peruskoulunopettajaa. Muita kuuluvia ääniä olivat sekä rengas- että moottorimelu, jotka kuitenkin yhdessäkin olivat hiljaisempia kuin Leonin meteli. Ajoreitti näillä kahdella autolla oli jotakuinkin sama, joten mikään tiepinnan laatu ei meteli-eroa selitä.
Dodge Calibra 1.8 SXT
No nih. Tässä kärryssä oli heti kättelyssä ihan erilainen ote asioihin. Ulkokuori oli jyhkeä, muskelimainen ja iso. Selkeästi euro- ja japsiautoista erottuva vehje. Varustetaso tässä mallissa on ihan kohtuullinen, joskaan ei EPS:ää. Ja ajovaloissa ei automatiikkaa löydy, eli oman muistin varassa pelataan tässä kohdin. Lähempi tutkiskelu osoittaa, että kyseessä on jonkin sortin bilewagon, sillä Dodge on panostanut erinomaisesti äänentoistoon ja juomien viilennykseen. Hansikaslokerossa on paikat neljän pullon jäähdyttämiseksi. Muuten huomio kiinnittyy valkopohjaiseen mittaristoon, joka on omalla tavallaan karu mutta tyylikäs. Fiilikset ovat heti ihan eri tasolla kuin kahdessa edellisessä koeajossa. Mutta mutta...ei sovi hiljaiseksi autoksi sanoa tätäkään. Ajometeliä löytyy ainakin saman verran kuin Focuksessa, muttei sentään tässäkään niin paljon kuin Leonissa. Lisäksi 1.8 litran moottori taitaa sittenkin olla liian vaatimaton, sillä auto tuntui jokseenkin vetelältä. Voi silti olla, että kyseessä oli harha-aistimus, sillä nopeusmittarin mukaan kiihtyvyys oli ihan normaalia tasoa tämän luokan autoissa. Kaiken kaikkiaan Dodge oli selkeästi mielenkiintoisempi tapaus kuin Seat tai Ford.
Honda Civic 5d 1.8 Sport
And now something totally different: Civic on taas ihan erilainen melkein joka suhteessa verrattaessa edellä kuvattuihin autoihin. Ulkoa päin katsottuna auto näyttää taskuraketilta, huomion kiinnittyessä koko auton levyisiin valomaskeihin. Sisältä taas..ööh..taskuraketilta edelleen. Kaikki namiskat ja viikset ynnä mittarit ovat eri tavalla asetetut kuin missään muussa autossa. Tämä ei ole välttämättä mikään negatiivinen asia, sillä kaikki oleellinen on kuitenkin näppärästi tavoitettavissa. Mittaristo on ovelan oloinen: Ratin takana näkyvä kierroslukumittarin sininen kehä luo jotenkin salaperäisen vaikutelman, ja mittakin keskellä ole ajotietokoneen info-näyttö tuntuu näyttöön painetulta vaikkei sitä olekaan. Nopeusmittari onkin sitten aivan muualla, nimittäin aivan tuulilasin alareunan tuntumassa. Itse pidin tästä sijoittelusta, sillä kyseisen mittarin näyttö oli isokokoinen ja selkeä, eikä ajaessa tarvinnut katsetta juurikaan laskea nähdäkseen nopeutensa. Varustelu oli kaikin puolin runsas, ja lisäksi ainakin takapenkkien nostomahdollisuus pystyyn tuntui ihan toimivalta idealta. Sisätilat olivat muutenkin avarammat kuin ulkopuolelta olisi uskonut. Ajokokemus oli sekin jotain aivan muuta. Auto käynnistyi vääntämällä ensin virta-avain 'virta päälle' asentoon ja sen jälkeen painamalla ratin toiselta puolelta löytyvästä isosta punaisesta napista. Vähän ihme järjestely tuommoinen. Mutta sitten, tämä kärryhän kiihtyy todella ripsakasti verrattuna edellisiin verrokkeihin. Alkuun tällä autolla voikin saada useammat pikavoitot jollei huomaa olla varovainen kaasujalkansa kanssa. Ihan sinuiksi en päässyt kaikkien kuuden vaihteen kanssa, mutta niihinkin varmasti tottuu. Meteliä Honda piti siinä kuin muutkin ja alusta/jousitus tuntui aika kovalta. Toissijainen miinuspiste tulee ainakin äänentoistosta, josta on saatu kaikki vähäisetkin bassot hävitettyä miltei tyystin.
Että näin. Perstuntuma on se, että näistä neljästä Leon ja Focus ovat selkeitä häviäjiä. Caliber ja Civic taistelevat kärkipaikoista, joskin ne ovat niin erityylisiä toisiinsa verrattuna, että ykkössijaa on aika vaikea antaa kummallekaan. Saattaa silti olla, että Civicin tarjoama rivakkuus yhdistettynä taloudelliseen moottoriin vie voiton amerikan ihmeestä.