En muista koska olisin ollut autovalintaan näin tyytyväinen kuin nyt. Alkutilanteessa etsittiin muijalle isompaa kakkosautoa, jonka piti olla n. 5v ikäinen tilava farmari.
Ensimmäinen vaihtoehto oli Skoda Superb. Hyvä yksilö löytyi Vantaalta miltei heti, ja oltiin hyvin lähellä kauppoja. Onneksi tuli tarkastettua myös keskisen Euroopan tarjonta. Lopulta valinta osui merkkiin ja malliin, jonka ei alun perin pitänyt olla edes vaihtoehto. Erityisesti takakontin osalta hypättiin Superbia isompaan, ehkä nykypäivänä suurimpaan mahdolliseen luokkaan.
Käytännössä Suomi-Superbia vastaavaan hintaan sai tehokkaamman, isomman ja varustellumman (S212) E 250 CDI farmarimersun, Avantgarde-paketilla ja muutenkin panoraamakaton lisäksi kattavasti varusteltuna. Autossa on mm. Distronic (etäisyystutkallinen vakkari), Harman&Kardonin poppikone ja nahkaverhoilu. Kilometrejä on takana 157 tuhatta. Lähipiirissä on paljon kokemuksia vastaavista, enemmän ajetuista vanhoista takseista, jotka eivät oman kokemuksen mukaan ole ajokokemukseltaan juuri uutta hävenneet. Tämä EI kolise, rämise tai pauku, menee Superbia mukavammin maantiellä ja lienee rautajousineen ja perusmallin taksitekniikkoineen varsin luotettava rassi. Todellinen, laskettu maantiekulutuskin on karvan alle kuuden litran satasella, joten Superbia isompi ja käytännöllisemmän mallinen kontti ei tunnu missään.
Viikon kokemuksella, fiilis on lähes täysin tyytyväinen, juuri mikään ei harmita. Tämäkö on kaikessa tylsyydessään ja käytännöllisyydessään se "saksalaisten avensis"? Ainoa harmittava tekijä on se, että mersu on takatuuppari nelivetoisen Superbin sijaan.
Mercedes taitaa olla aina Mercedes. Tälläinen auto tuntuu halvalta kun se tulee maksamaan veroineen vain karvan yli 20 tonnia. Vaikka verottaja olisi tavallista ankarammalla linjalla, ei 25 tonnin yli pitäisi mennä.
Kaiken hyvän lisäksi, kun tuo muutaman vuoden päästä myydään, lienee hinta edelleen kohdillaan. Korjauksia varten on toki vähintään se ylimääräinen kymppitonni kassassa.